Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten ne kotityöt räjähtää käsiin, kun lapsi syntyy?
27.01.2021 |
Meillä pestään vaatepyykkiä pari koneellista viikossa, lakanat pestään 1,5-2 viikon välein. Siivotaan n. kerran viikossa imuroiden ja pestään vessa, tavaroita järjestellään vähän sitä mukaa kun kotona tulee sotkua. Ei harrasteta mitään isoja lattiasta kattoon siivouksia kuin ehkä kerran vuodessa, ihan siistiä on silti. Ruokaa laitetaan keskimäärin kerran päivässä, toisinaan syödään valmisruokaa esim. lounaalla. Astianpesukone pyörii kerran päivässä tai kerran kahdessa päivässä. Asutaan talossa, jossa pihatöitä ei ole. Autoissa ei ole säännöllistä huoltamista vaativia vikoja.
Toki, pyykin määrä lisääntyy jne, mutta miten ne kotityöt räjähtää käsiin lapsen syntyessä? Entä jos kodin ei tarvitse aikuisten mielestä olla tiptop ja lapsen syödä itsetehtyjä luomusoseita, eikö silloin vähempikin kotityömäärä riitä?
Kommentit (145)
Minulla on kolme lasta ja esikoisen kanssa sitä ehti vaikka mitä, koska kukaan ei sotkenut kämppää. Pyykkiä tuli totta kai ja vauva nukkui huonosti mutta monesti otin itsekin päikkärit.
Toinen syntyi kun esikoinen oli alle 2v ja silloin meillä oli kaaos. Esikoinen ehti tekemään vaikka mitä sotkua sillä aikaa kun syötin vauvaa. Taaperolle piti laittaa ruokaa, ei voinut enää elää valmissalaateilla. Esikoinen nukkui max 45minsan päiväunet eikä niitäkään aina samaan aikaan kuin vauva ja esikoinen myös edelleen heräili yöllä vaikka oli 2v. Olin niin väsynyt että jos sain päivällä vartin lepohetken, en tosiaan käyttänyt sitä siivoamiseen. Niinpä meillä oli lelukaaos lattialla ja tiskit tiskaamatta mutta en jaksanut välittää siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksi vauva ei ehkä varsinaisesti kotitöitä lisää räjähdysmäisesti, mutta arki muuttuu. Nukutaan ja herätään vauvan ehdoilla, heräillään yölläkin ja ollaan sitä kautta usein väsyneempiä kuin ennen. Väsyneenä ei jaksa samalla tavalla kuin pirteänä. Kaikki meneminen pitää ajoittaa vauvan aikataulujen mukaan ja miettiä, koska on syöty ja koska seuraavan kerran syödään ja koska nukutaan. Lähteminen mihin vaan ei tapahdu niin helposti kuin ennen vauvaa.
Kun vauva sitten vähän kasvaa ja alkaa syödä normiruokaa, vaatii sekin tarkempaa rytmitystä kuin tyypillisessä aikuisten taloudessa. Kun lapsella on nälkä, ruoka on oltava nyt just. Ja sitä on oltava säännöllisesti. Jos haluaa syödä itse tehtyä ruokaa, sitä on laitettava aika lailla koko ajan.
Kun lapsi alkaa liikkua, hän vaatii tosi paljon huomiota, mikä väsyttää ja aika on pois kotitöistä. Sitten aletaan myös kuljettamaan leluja ja tavaroita koko ajan minne sattuu ja penkomaan kaappeja jne. 1-2 -vuotias on hankalin, kun voi tehdä mitä vaan eikä ole vielä yhtään ymmärrystä päässä mistään.
Pyykin määrä lisääntyy kyllä merkittävästi siinä vaiheessa, kun aletaan liikkumaan ja aletaan opettelemaan kuivaksi. Usein vauvakin pullauttelee ja vaipat falskaa tms. joten kyllä pyykin määrä lisääntyy.
Tähän voi lisätä vielä nuhat, kuumeilut ja siitä johtuvat päivä/yöunien häiriöt. Ja kyllä se äitikin väsyy etenkin jos ei ole yhtään aikuista seuraa. Sitten tulee toinen lapsi ja työmäärä lisääntyy.
Ei se mitään mutta se yksinäisyys olla vuosikausia vain pikkulasten kanssa ilman minkäänlaista taukoa päivisin.
Ei ikinä enää!
Vierailija kirjoitti:
Kuvittele koti joka on juuri siivottu. Kaikki tavarat paikallaan, imuroitua ja pestyä.
Lapset keksii että olohuoneeseen voi tehdä majan. Keittiön ruokapöydän tuolit ja sohvan rahi, sohvapöytä ja työhuoneen tuoli kuljetetaan olohuoneeseen sen rungoksi. Sohvatyynyt irrotetaan paikaltaan lisämateriaaliksi. Samoin sohvatyynyt ja viltit. Yläkerrasta olohuoneen lattialle tuodaan muutama peitto ja eteisestä matto.
Lasten makuuhuoneista loput peitot ja tyynyt kasataan äidin ja isän sängylle kaikkien löydettyjen sisä- ja ulkovaatteiden kanssa. Niitä voi vaikka vetää esiin vaatekaapista. Kasan päällä on hyvä pomppia. Parisängyn patjat ja runkopatjakin valahtavat puoliksi lattialle.
Aika siirtyä muihin toimiin. Jääkaapista voi ottaa maidon, appelsiinimehun ja ketsupin ja vähän kokata. Muutama kattila, kulho ja vispilä esiin. Keitos astioiden ja vispaamaan. Vähän maitoa valuu pöydällekin ja sieltä lattialle. Keitokseen lisätty jauho leviää myös lattialle. Ja siitä sukkapohjassa sinne olohuoneen majaleikkiin ja olohuoneen karvalankamatolle.
Lapset täydentävät majaleikkiä tuomalla kasan päälle kylpypyyheet ja saunatakit. Saunatakin vyöt kiinnitetään portaisiin liaaniksi, joilla hypitään majaan.
Sitten onkin aika ottaa esiin, hyllyllä olevat askartelutavaralaatikot, jotka kipataan lattialle majan viereen. Villalankakerä kierretään majan runkona oleviin tuoleihin, ruokapöytään ja portaitten kaiteeseen "esteeksi".
Pikkulegot, koko kuution kasan, voi vielä kipata siihen vanhempien parisängyssä olevaan kasaan, piirtää tusseilla oman huoneen seinään, tyhjentää pullollisen fairya tiskikoneeseen ja tuoda pihalta sisälle kokoelman keppejä, käpyjä ja jäänpalasia.
Enkä mistään hinnasta luopuisi tästä lasten luovuudesta vaikka välillä sotku hirvittääkin.
Itse aiheutettu sotku. Niille lapsille voi opettaa, mitä ei saa tehdä. Luovuutta voi osoittaa muulla tavalla kuin sotkemalla koko kämpän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Univajeessa ei jaksa aina tiskailla tai imuroida. Leikki-ikäiset lapset sotkee lelut sikinsokin ja niihin sitten kompuroidaan.
Kaikki te "ei meillä vaan"-ihmiset - hyvä te.
Univajeesta voi kärsiä muutkin kuin pienten vauvojen/lasten vanhemmat. Itse olen vuosia kärsinyt unettomuudesta ja hoituu ne kotityöt silti. Pahimpina aamuina lykkään jotain pyykin pesua muutamalla tunnilla.
Siinä on aika iso ero, kärsitkö univajeesta ihan itseksesi, vai " kidutusmeiningillä", eli joku toinen pitää sua väkisin hereillä. Ja Kun olet ihan töttöröö, niin sulla ei ole ollenkaan varaa lepuutella ihan miten vaan haluat, vaan sun täytyy koko ajan samalla hoitaa sitä vauvaa. Eli kysymys ei tosiaankaan ole mistään pyykinpesun lykkäämisestä muutamalla tunnilla, vaan siitä, että levätä ei saa päivällä eikä yöllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvittele koti joka on juuri siivottu. Kaikki tavarat paikallaan, imuroitua ja pestyä.
Lapset keksii että olohuoneeseen voi tehdä majan. Keittiön ruokapöydän tuolit ja sohvan rahi, sohvapöytä ja työhuoneen tuoli kuljetetaan olohuoneeseen sen rungoksi. Sohvatyynyt irrotetaan paikaltaan lisämateriaaliksi. Samoin sohvatyynyt ja viltit. Yläkerrasta olohuoneen lattialle tuodaan muutama peitto ja eteisestä matto.
Lasten makuuhuoneista loput peitot ja tyynyt kasataan äidin ja isän sängylle kaikkien löydettyjen sisä- ja ulkovaatteiden kanssa. Niitä voi vaikka vetää esiin vaatekaapista. Kasan päällä on hyvä pomppia. Parisängyn patjat ja runkopatjakin valahtavat puoliksi lattialle.
Aika siirtyä muihin toimiin. Jääkaapista voi ottaa maidon, appelsiinimehun ja ketsupin ja vähän kokata. Muutama kattila, kulho ja vispilä esiin. Keitos astioiden ja vispaamaan. Vähän maitoa valuu pöydällekin ja sieltä lattialle. Keitokseen lisätty jauho leviää myös lattialle. Ja siitä sukkapohjassa sinne olohuoneen majaleikkiin ja olohuoneen karvalankamatolle.
Lapset täydentävät majaleikkiä tuomalla kasan päälle kylpypyyheet ja saunatakit. Saunatakin vyöt kiinnitetään portaisiin liaaniksi, joilla hypitään majaan.
Sitten onkin aika ottaa esiin, hyllyllä olevat askartelutavaralaatikot, jotka kipataan lattialle majan viereen. Villalankakerä kierretään majan runkona oleviin tuoleihin, ruokapöytään ja portaitten kaiteeseen "esteeksi".
Pikkulegot, koko kuution kasan, voi vielä kipata siihen vanhempien parisängyssä olevaan kasaan, piirtää tusseilla oman huoneen seinään, tyhjentää pullollisen fairya tiskikoneeseen ja tuoda pihalta sisälle kokoelman keppejä, käpyjä ja jäänpalasia.
Enkä mistään hinnasta luopuisi tästä lasten luovuudesta vaikka välillä sotku hirvittääkin.
Itse aiheutettu sotku. Niille lapsille voi opettaa, mitä ei saa tehdä. Luovuutta voi osoittaa muulla tavalla kuin sotkemalla koko kämpän.
Harmittavas ja yllättävääkin, että näin moni on ymmärtänyt alkuperäisen viestini näin kummallisella tavalla. Koen että vanhemmuuttani yritetään häpäistä tuntematta minua, kotiani ja perhettäni. (Häpäisy-sana aiemmalle vastaajille, ei sinulle. Tämä oli asiallinen viesti.) En ymmärrä mikä siihen on syynä. Jos meillä on sekaista, niin eihän se haittaa ketään muuta kuin meitä.
Olemme elämäämme ihan tyytyväisiä.
Ei ole helvetillinen elämä vaan onnellinen. On sellainen koti missä tehdään kaikenlaista yhdessä ja erikseen. On terveet ja hyvinvoivat lapset, tarhan ja koulun mukaan hyvinkäyttäytyvät ja itseohjautuvat. Lapsia ei vahdita herkeämättä, mutta miksi pitäisikään?
Ei siis ole syytä huoleen, hätään tai kauhistukseen kenelläkään. Koti siivotaan säännöllisesti ja lapset kasvatetaan, vaikka koti välillä olisikin lasten leikeistä sekaisin.
Se mikä on tämän päivän sotku on yksi lapsen ekoja tiedekokeita tai ekat muffinsit. Kumpikaan ei aikuisen sanelema vaan lapsesta lähtöisin oleva. Se mikä on kaaos olohuoneessa, voi olla maja, jossa leikitään koko pihan lasten kanssa. Taapero joka kaataa Fairya tiskikoneeseen ei omasta näkökulmastaan sotke vaan yrittää tiskata.
Jätettäisiinkö siis arvostelut sikseen ja keskityttäisiin ketjun aiheisiin. Meillä siis kotityöt lisääntyivät lasten myötä, koska lapset sotkevat. Tämä alkoi kun eka lapsi löi noin vuoden vanha ja pääsi liikkumaan itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauva-aikana on koko ajan kiinni vauvassa tai sitten pitää olla kolistelematta että se ei herää.
Meillä kantoreppu ei ollut hyvä vaikka oli kallista ja suositeltua merkkiä, joten sen kanssa ei kotihommia päässyt tekemään.
Ei yksi lapsi sitä kotityökuormaa räjäytä. Mutta viisi kyllä räjäyttää, tervetuloa kokeilemaan, et kestäisi päivääkään ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Univajeessa ei jaksa aina tiskailla tai imuroida. Leikki-ikäiset lapset sotkee lelut sikinsokin ja niihin sitten kompuroidaan.
Kaikki te "ei meillä vaan"-ihmiset - hyvä te.
Univajeesta voi kärsiä muutkin kuin pienten vauvojen/lasten vanhemmat. Itse olen vuosia kärsinyt unettomuudesta ja hoituu ne kotityöt silti. Pahimpina aamuina lykkään jotain pyykin pesua muutamalla tunnilla.
Lapsettomilla ei kuitenkaan ole väliä, mihin aikaan päivästä niitä kotitöitä teet. Vauvan kanssa ne pitää ajoittaa siihen, kun vauva nukkuu tai muuten viihtyy itsekseen. Vauvan kanssa on myös tietyt rutiinit, ruokailut, imetykset ja ulkoilut, jolloin ei voi pestä pyykkiä.
Anteeksi nyt mutta teetkö tästä nyt vähän monimutkaisempaa kuin se on kuulostaaksesi kiireisemmältä, kuin oikeasti olet? Kyllähän sinä saat ripustettua pyykit kuivumaan, tai tiskattua, kun vauva on leikkimatolla tai sitterissä. Väitätkö että istut koko ajan tuijottamassa vauvaa ja puhut hänelle tauotta? Pieni vauva myös nukkuu parit päikkärit. Siinä on usein monta tuntia äidillä luppoaikaa.
Niin, kunhan on vauva, joka viihtyy sitterissä tai leikkimatolla. Mun esikoinen ei viihtynyt lainkaan leikkimatolla, sitterissä ei ollut kumpikaan. Kuopus kyllä viihtyi lattialla, mutta lähti aikaisin liikkeelle, eikä vain sävyisästi pötkötellyt paikallaan, ja olikin siitä eteenpäin aivan vierestä vahdittava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvittele koti joka on juuri siivottu. Kaikki tavarat paikallaan, imuroitua ja pestyä.
Lapset keksii että olohuoneeseen voi tehdä majan. Keittiön ruokapöydän tuolit ja sohvan rahi, sohvapöytä ja työhuoneen tuoli kuljetetaan olohuoneeseen sen rungoksi. Sohvatyynyt irrotetaan paikaltaan lisämateriaaliksi. Samoin sohvatyynyt ja viltit. Yläkerrasta olohuoneen lattialle tuodaan muutama peitto ja eteisestä matto.
Lasten makuuhuoneista loput peitot ja tyynyt kasataan äidin ja isän sängylle kaikkien löydettyjen sisä- ja ulkovaatteiden kanssa. Niitä voi vaikka vetää esiin vaatekaapista. Kasan päällä on hyvä pomppia. Parisängyn patjat ja runkopatjakin valahtavat puoliksi lattialle.
Aika siirtyä muihin toimiin. Jääkaapista voi ottaa maidon, appelsiinimehun ja ketsupin ja vähän kokata. Muutama kattila, kulho ja vispilä esiin. Keitos astioiden ja vispaamaan. Vähän maitoa valuu pöydällekin ja sieltä lattialle. Keitokseen lisätty jauho leviää myös lattialle. Ja siitä sukkapohjassa sinne olohuoneen majaleikkiin ja olohuoneen karvalankamatolle.
Lapset täydentävät majaleikkiä tuomalla kasan päälle kylpypyyheet ja saunatakit. Saunatakin vyöt kiinnitetään portaisiin liaaniksi, joilla hypitään majaan.
Sitten onkin aika ottaa esiin, hyllyllä olevat askartelutavaralaatikot, jotka kipataan lattialle majan viereen. Villalankakerä kierretään majan runkona oleviin tuoleihin, ruokapöytään ja portaitten kaiteeseen "esteeksi".
Pikkulegot, koko kuution kasan, voi vielä kipata siihen vanhempien parisängyssä olevaan kasaan, piirtää tusseilla oman huoneen seinään, tyhjentää pullollisen fairya tiskikoneeseen ja tuoda pihalta sisälle kokoelman keppejä, käpyjä ja jäänpalasia.
Enkä mistään hinnasta luopuisi tästä lasten luovuudesta vaikka välillä sotku hirvittääkin.
Itse aiheutettu sotku. Niille lapsille voi opettaa, mitä ei saa tehdä. Luovuutta voi osoittaa muulla tavalla kuin sotkemalla koko kämpän.
Harmittavas ja yllättävääkin, että näin moni on ymmärtänyt alkuperäisen viestini näin kummallisella tavalla. Koen että vanhemmuuttani yritetään häpäistä tuntematta minua, kotiani ja perhettäni. (Häpäisy-sana aiemmalle vastaajille, ei sinulle. Tämä oli asiallinen viesti.) En ymmärrä mikä siihen on syynä. Jos meillä on sekaista, niin eihän se haittaa ketään muuta kuin meitä.
Olemme elämäämme ihan tyytyväisiä.
Ei ole helvetillinen elämä vaan onnellinen. On sellainen koti missä tehdään kaikenlaista yhdessä ja erikseen. On terveet ja hyvinvoivat lapset, tarhan ja koulun mukaan hyvinkäyttäytyvät ja itseohjautuvat. Lapsia ei vahdita herkeämättä, mutta miksi pitäisikään?Ei siis ole syytä huoleen, hätään tai kauhistukseen kenelläkään. Koti siivotaan säännöllisesti ja lapset kasvatetaan, vaikka koti välillä olisikin lasten leikeistä sekaisin.
Se mikä on tämän päivän sotku on yksi lapsen ekoja tiedekokeita tai ekat muffinsit. Kumpikaan ei aikuisen sanelema vaan lapsesta lähtöisin oleva. Se mikä on kaaos olohuoneessa, voi olla maja, jossa leikitään koko pihan lasten kanssa. Taapero joka kaataa Fairya tiskikoneeseen ei omasta näkökulmastaan sotke vaan yrittää tiskata.
Jätettäisiinkö siis arvostelut sikseen ja keskityttäisiin ketjun aiheisiin. Meillä siis kotityöt lisääntyivät lasten myötä, koska lapset sotkevat. Tämä alkoi kun eka lapsi löi noin vuoden vanha ja pääsi liikkumaan itse.
Enpä ole tällaista paskaa lukenut pitkään aikaan.
Miten muuten tuollaisen tiskariin tyhjätyn Fairyn kanssa toimitaan? Siis sen jälkeen kun taapero on lopettanut siivoamisen ja siirtynyt piirtämään taidetta seinille. Kaavitaan fairyt pyyhkeillä pois niin hyvin kuin mahdollista? Varmaan kivat vaahdot tursuaa joka kolosta, kun laittaa koneen päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvittele koti joka on juuri siivottu. Kaikki tavarat paikallaan, imuroitua ja pestyä.
Lapset keksii että olohuoneeseen voi tehdä majan. Keittiön ruokapöydän tuolit ja sohvan rahi, sohvapöytä ja työhuoneen tuoli kuljetetaan olohuoneeseen sen rungoksi. Sohvatyynyt irrotetaan paikaltaan lisämateriaaliksi. Samoin sohvatyynyt ja viltit. Yläkerrasta olohuoneen lattialle tuodaan muutama peitto ja eteisestä matto.
Lasten makuuhuoneista loput peitot ja tyynyt kasataan äidin ja isän sängylle kaikkien löydettyjen sisä- ja ulkovaatteiden kanssa. Niitä voi vaikka vetää esiin vaatekaapista. Kasan päällä on hyvä pomppia. Parisängyn patjat ja runkopatjakin valahtavat puoliksi lattialle.
Aika siirtyä muihin toimiin. Jääkaapista voi ottaa maidon, appelsiinimehun ja ketsupin ja vähän kokata. Muutama kattila, kulho ja vispilä esiin. Keitos astioiden ja vispaamaan. Vähän maitoa valuu pöydällekin ja sieltä lattialle. Keitokseen lisätty jauho leviää myös lattialle. Ja siitä sukkapohjassa sinne olohuoneen majaleikkiin ja olohuoneen karvalankamatolle.
Lapset täydentävät majaleikkiä tuomalla kasan päälle kylpypyyheet ja saunatakit. Saunatakin vyöt kiinnitetään portaisiin liaaniksi, joilla hypitään majaan.
Sitten onkin aika ottaa esiin, hyllyllä olevat askartelutavaralaatikot, jotka kipataan lattialle majan viereen. Villalankakerä kierretään majan runkona oleviin tuoleihin, ruokapöytään ja portaitten kaiteeseen "esteeksi".
Pikkulegot, koko kuution kasan, voi vielä kipata siihen vanhempien parisängyssä olevaan kasaan, piirtää tusseilla oman huoneen seinään, tyhjentää pullollisen fairya tiskikoneeseen ja tuoda pihalta sisälle kokoelman keppejä, käpyjä ja jäänpalasia.
Enkä mistään hinnasta luopuisi tästä lasten luovuudesta vaikka välillä sotku hirvittääkin.
Itse aiheutettu sotku. Niille lapsille voi opettaa, mitä ei saa tehdä. Luovuutta voi osoittaa muulla tavalla kuin sotkemalla koko kämpän.
Harmittavas ja yllättävääkin, että näin moni on ymmärtänyt alkuperäisen viestini näin kummallisella tavalla. Koen että vanhemmuuttani yritetään häpäistä tuntematta minua, kotiani ja perhettäni. (Häpäisy-sana aiemmalle vastaajille, ei sinulle. Tämä oli asiallinen viesti.) En ymmärrä mikä siihen on syynä. Jos meillä on sekaista, niin eihän se haittaa ketään muuta kuin meitä.
Olemme elämäämme ihan tyytyväisiä.
Ei ole helvetillinen elämä vaan onnellinen. On sellainen koti missä tehdään kaikenlaista yhdessä ja erikseen. On terveet ja hyvinvoivat lapset, tarhan ja koulun mukaan hyvinkäyttäytyvät ja itseohjautuvat. Lapsia ei vahdita herkeämättä, mutta miksi pitäisikään?Ei siis ole syytä huoleen, hätään tai kauhistukseen kenelläkään. Koti siivotaan säännöllisesti ja lapset kasvatetaan, vaikka koti välillä olisikin lasten leikeistä sekaisin.
Se mikä on tämän päivän sotku on yksi lapsen ekoja tiedekokeita tai ekat muffinsit. Kumpikaan ei aikuisen sanelema vaan lapsesta lähtöisin oleva. Se mikä on kaaos olohuoneessa, voi olla maja, jossa leikitään koko pihan lasten kanssa. Taapero joka kaataa Fairya tiskikoneeseen ei omasta näkökulmastaan sotke vaan yrittää tiskata.
Jätettäisiinkö siis arvostelut sikseen ja keskityttäisiin ketjun aiheisiin. Meillä siis kotityöt lisääntyivät lasten myötä, koska lapset sotkevat. Tämä alkoi kun eka lapsi löi noin vuoden vanha ja pääsi liikkumaan itse.
Enpä ole tällaista paskaa lukenut pitkään aikaan.
Miten muuten tuollaisen tiskariin tyhjätyn Fairyn kanssa toimitaan? Siis sen jälkeen kun taapero on lopettanut siivoamisen ja siirtynyt piirtämään taidetta seinille. Kaavitaan fairyt pyyhkeillä pois niin hyvin kuin mahdollista? Varmaan kivat vaahdot tursuaa joka kolosta, kun laittaa koneen päälle.
Mikä siinä oli mielestäsi paskaa? Minusta asiallinen kirjoitus.
Vauvan syntymän jälkeen sulla saattaa olla enää yksi käsi käytössä. Kokeile tehdä ruokaa ja siivota ja viikata pyykkejä vain yhtä kättä käyttäen. Vauvan äitinä ihmettelin, että mihin ihminen edes tarvitsee kahta kättä, kun yhdelläkin kädellä onnistuu kaikki tekeminen. Ehkä toinen käsi on luotu vauvan kantamista varten. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ne omatkin vaatteet pitää vaihtaa monta kertaa päivässä puklun takia, jos on kotona eikä vieraita käy?
-------------
puklu on oksennusta.
Se haisee ällöttävältä. Kuljetko iloisesti omat vaatteet oksennuksessa?
Niin, ei se kotitöiden määrä lisäänny räjähdysmäisesti lapsen syntyessä. Mutta kaiken tekeminen on hitaampaa, kun sen tekee yhdellä kädellä vauva kainaloissa tai joutuu keskeyttämään monta kertaa välillä, kun vauva hermostuukin. Pyykkiä voi tulla paljon ja vauvan pikku vaatteiden ripustelu on hitaampaa kuin koneellisen aikuisten vaatteita. Ja lisäksi tosiaan ne kaikki vauvan tavarat, jos joutuu syöttämään pullosta niin se pullojen tiskaus ja sterilointi on melkoinen revohka, sitten taas imettäessä saattaa joutua istumaan tunteja päivässä paikallaan kun vauvalle iskee joku tiheän imun kausi. Sitten se sotkun määrä hiljalleen lisääntyy kun lapsi alkaa syödä kiinteitä ruokia ja liikkua ja levitellä tavaroita. Joku sanoikin, että 1-2-vuotiaan kanssa on pahinta, ja se kyllä pitää paikkaansa. Järkeä ei ole yhtään, mutta tarmoa ja kykyä tehdä sotkua sitäkin enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noh, vauvalla oli koliikki, eikä hän myöskään huolinut rintaa. Pumppasin maitoa 5,5 kk öin ja päivin. Maito syötettiin ensimmäiset viikot ruiskuilla, myöhemmin tuttipulloilla. Vauvan pienen koon vuoksi maitoa oli annettava 3 h välein. Tästä välineistöstä syntyi aikamoinen määrä tiskattavaa ja steriloitavaa. Eli rutiinina pumppaus, syöttäminen, pumpun osien pesu, ruiskujen pesu, kaikkien osien sterilointi keittämällä. Sitten ehtikin ehkä 1 h tehdä muuta, ja sama lähti alusta. Siihen kaikki tavnomaiset kotityöt ja vauvanhoito päälle. Huhh, ei ole niitä aikoja ikävä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ne omatkin vaatteet pitää vaihtaa monta kertaa päivässä puklun takia, jos on kotona eikä vieraita käy?
-------------
puklu on oksennusta.
Se haisee ällöttävältä. Kuljetko iloisesti omat vaatteet oksennuksessa?
Palstalla on ihan normaalia haista ja olla oksennuksesta märissä vaatteissa päiväkausia.
Vauvat ei mielestäni ole ongelma, eikä mitenkään merkittävästi lisänneet kotitöitä. Kotitöiden määrä räjähti taaperosta ylöspäin. Jatkuvaa ruoan ja välipalojen laittamista, kesäisin hiekkaisia pyyhkeitä kolmelta lapselta, ruohoa ja hiekkaa lattialla, kuraa ja kuraisia vaatteita syksyllä, lelukasoja lattialla, vessassa poikien ohi menneitä pissoja, kaksi leikki-ikäistä ja yksi taapero syömässä näkkäriä, tipahtanut hillopurkki keittiön matolla ja jäätynyt, kuollut kala keittiön pöydällä (kyllä, luit oikein).
Nyt alkaa helpottaa, kun lapset ovat isoja koululaisia ja tekevät itsekin kotitöitä. Toisaalta minusta on tullut naputtaja, että muistithan laittaa lautasen tiskikoneeseen, pese kädet, kun tulet sisälle, laita vaatteet oikeille paikoille, nosta märät kengät kuivumaan, vaihda lakanat, tiskaa käyttämäsi kulho jne.
Vauva karjui suoraa huutoa, ellei sitä kantanut ja heilutellut. Päiväunet kestivät puoli tuntia, jonka aikana kävin ehkä pesulla, jos jaksoin. Yöllä herätti tunnin välein. Joo, kotityöt eivät räjähtäneet, en vain meinannut pystyä tekemään niitä siltä imetykseltä ja kanniskelulta.
Ne, joilla on helppo vauva, eivät voi edes kuvitella, miten vaikeaksi elämä voi mennä.
Vierailija kirjoitti:
Kuvittele koti joka on juuri siivottu. Kaikki tavarat paikallaan, imuroitua ja pestyä.
Lapset keksii että olohuoneeseen voi tehdä majan. Keittiön ruokapöydän tuolit ja sohvan rahi, sohvapöytä ja työhuoneen tuoli kuljetetaan olohuoneeseen sen rungoksi. Sohvatyynyt irrotetaan paikaltaan lisämateriaaliksi. Samoin sohvatyynyt ja viltit. Yläkerrasta olohuoneen lattialle tuodaan muutama peitto ja eteisestä matto.
Lasten makuuhuoneista loput peitot ja tyynyt kasataan äidin ja isän sängylle kaikkien löydettyjen sisä- ja ulkovaatteiden kanssa. Niitä voi vaikka vetää esiin vaatekaapista. Kasan päällä on hyvä pomppia. Parisängyn patjat ja runkopatjakin valahtavat puoliksi lattialle.
Aika siirtyä muihin toimiin. Jääkaapista voi ottaa maidon, appelsiinimehun ja ketsupin ja vähän kokata. Muutama kattila, kulho ja vispilä esiin. Keitos astioiden ja vispaamaan. Vähän maitoa valuu pöydällekin ja sieltä lattialle. Keitokseen lisätty jauho leviää myös lattialle. Ja siitä sukkapohjassa sinne olohuoneen majaleikkiin ja olohuoneen karvalankamatolle.
Lapset täydentävät majaleikkiä tuomalla kasan päälle kylpypyyheet ja saunatakit. Saunatakin vyöt kiinnitetään portaisiin liaaniksi, joilla hypitään majaan.
Sitten onkin aika ottaa esiin, hyllyllä olevat askartelutavaralaatikot, jotka kipataan lattialle majan viereen. Villalankakerä kierretään majan runkona oleviin tuoleihin, ruokapöytään ja portaitten kaiteeseen "esteeksi".
Pikkulegot, koko kuution kasan, voi vielä kipata siihen vanhempien parisängyssä olevaan kasaan, piirtää tusseilla oman huoneen seinään, tyhjentää pullollisen fairya tiskikoneeseen ja tuoda pihalta sisälle kokoelman keppejä, käpyjä ja jäänpalasia.
Enkä mistään hinnasta luopuisi tästä lasten luovuudesta vaikka välillä sotku hirvittääkin.
Varmaan tungosta lastenvahdiksi.
Mun lapsi oli yhdessä vaiheessa sylissä tai muuten muassa kiinni käytännössä 24/7. Kitisi heti, jos laittoi alas eikä aktiivisesti ollut hänen kanssaan. Kaikki lattialla makoilut oli sitä, että jos min huomio herpaantui niin itku alkoi. Ei nukahtanutkaan kuin syliin ja heräsi, jos nosti sänkyynsä. Kyllä se kämppä räjähti joka viikko, kun kerran viikossa sai siivottua. Lauantaisin mies otti lapsen siksi aikaa vastuulleen, että mä sain siivottua ja käytyä kaupassa ostamassa viikon ruuat. Arkisin ei pystynyt, koska miehen piti saada töiden jälkeen levätä eikä jaksanut hoitaa vauvaa. Lapsi on edelleen tosi kiinni minussa ja kahdestaan ollessa en pääse esimerkiksi vessaan ovi kiinni ja suihkuun pitää aina ottaa mukaan. Nyt sentään saa siivottua, kun lapsi kulkee perässä ja "auttaa".
Oon edelleen kotiäitinä vaikka lapsi on 3, kun ei oikein uskota, että lapsi on millään tasolla valmis menemään hoitoon. Pisin aika, jonka lapsi on ollut musta erossa on tunti. Nukkuukin meidän välissä, kun omassa sängyssä itkee, että pelottaa ja pakko aina ottaa viereen, että saadaan kaikki nukkua.
Alue: Aihe vapaa
Ai. Tuo kommentoija kyllä kertoi, että lykkää pyykinpesua aamuisin muutamalla tunnilla. Siitä päättelin, että kyse on henkilöstä, joka on päivisin kotona tai että hänellä on päivisin ainakin reilusti aikaa nukkua ja vielä odottaa koneen pyörimistä ja ripustaa pyykit kuivumaan.