Miten ne kotityöt räjähtää käsiin, kun lapsi syntyy?

Ne räjähtävät käsiin niin, että turvaverkko joka auttaa uupunutta, puuttuu.

Vierailija kirjoitti:

Kotityöt ei räjähdä, ne kaikki vaan kaatuu sen harteille, joka jää kotiin.

Vauvan puklautuksista on ollut kovasti juttua. Mun kuopus saattoi syytää hetkeä aiemmin tyytyväisenä syömänsä maidon kuin manaajassa. Että pyykkiä tuli.

Kotityöt saattoi jäädä toiseksi myös sen takia, että tyytyväisen vauvan kanssa seurustelu on niin palkitsevaa, että niistä hyvistä hetkistä haluaa ottaa kaiken irti eikä pilata sitä ryhtymällä johonkin epäolennaiseen.

Jos siivoaminen on epäolennaista, niin sitten ei kannata myöskään valittaa siivoamattomasta kodista.

Eihön kukaan meistä ensisijaisesti keskity epäolennaisuuksiin. 

Onhan siinä sekin, että jos vauva viihtyy sylissä, niin jos jätät hänet yksin esim. pinnasänkyyn siksi aikaa kun menet suihkuun, hän huutaa ja itkee koko sen ajan. Ja ainakin itse hikoilin tosi paljon imetysaikana. Se itku ja huuto käy voimille henkisesti. Sama juttu, kun menet vessaan, koska on hätä, niin lapsi itkee ja huutaa sen ajan, kun olet vessassa. Tuollaiset asiat väsyttävät, etenkin jos yöt ovat katkonaisia. Sitten ei meinaa jaksaa tehdä asioita, jotka ennen sujuivat.

Esikoinen nukkui hyvin, herären parin tunnin välein syömään ja nukahtaen sitten uudestaan. Päivisin jaksoin ja koti pysyi siistinä. Pienellä iköerolla syntyi kuopus, jolloin kaikki muuttui täysin. Heräili kymmeniä kertoja yössä, unet klo 23-05 heräillen, viihtyi vain sylissä. En saanut nukkua juurikaan vuoteen. Nukahtelin istualleni ja vauva sylissä. Kun hän oli 1v, eräänä aamuna heräsin siihen kun oli valoisaa. Olin nukkunut peräti 6 tuntia putkeen. Paniikki koska luulin ettei vauva ollut kunnossa, mutta oli vain nukkumassa. En tiedä miten jaksoin, ei paljoa muistikuvia. Jopa persoonallisuuteni muuttui tällaisen valvomisen vuoksi. En tunnista enää itseäni noista ajoista. Tähän verrattuna kotityöt tai niiden tekeminen ei ollut kovinkaan olennainen asia, niitä teki kun teki robottimaisesti kun ehti ja oli tajuissaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Univajeessa ei jaksa aina tiskailla tai imuroida. Leikki-ikäiset lapset sotkee lelut sikinsokin ja niihin sitten kompuroidaan.

Kaikki te "ei meillä vaan"-ihmiset - hyvä te.

Univajeesta voi kärsiä muutkin kuin pienten vauvojen/lasten vanhemmat. Itse olen vuosia kärsinyt unettomuudesta ja hoituu ne kotityöt silti. Pahimpina aamuina lykkään jotain pyykin pesua muutamalla tunnilla.

Nämä on ihan eri asioita. Esikoiseni ei nukkunut täysiä öitä vasta kuin yli 2-vuotiaana. Sitä ahdistuksen määrää joka ilta, kun tiesi että joutuu heräämään 3-8 kertaa tulevana yönä. Ja kun ei tiennyt, milloin saa nukkua kunnolla, puolen vuoden päästä? Oikeastaan ihan kidutusta, olet totaalisen väsynyt ja sinut herätetään väkisin jatkuvasti. Minun piti mm lopettaa autolla ajaminen, kun tajusin etten unenpuutteen takia ole ajokunnossa.

Mitäs, jos unettomuus on jatkunut jo vuosia, ihminen nukkuu hyvinä öinä kuuden tunnin yöunet tai uneton joutuu myös heräilemään sen 3-8 kertaa yössä, eikä ole takeita, saako unen päästä uudestaan kiinni? On se valvominen aina yhtä rankkaa, oli syy mikä tahansa.

Tuossa tilanteessa saa lääkäriltä lääkkeitä tai sairauslomaa. Lapseton voi myös silloin hereillä ollessaan maata vaikka sohvalla eikä häntä revitä puolen tunnin välein, imettämään, syöttämään tai vaihtamaan vaippoja. 

Niin tosiaan.. harmi kun en hoksannut jäädä kotiin sohvalle makaamaan vaan kävin ihan töissä. Tyhmä lapseton minä, kun en tajunnut tätä oikoreittiä. 

Lohduttaako sinua se, että osa huonosti nukkuvien pikkulasten äideistä käy myös töissä?

Minua ei ainakaan kiinnosta. Lasten hankkiminen on ihan oma päätös.

- ohis 

Vierailija kirjoitti:

Ap. Kuvittele että otat mummosi teille asumaan. Ei syö itse, sun on tehtävä ruuat myös hänelle ja syötettävä ja sitten siivottava sotkut. Sun pitää riisua ja pukea hänet, pestä, pestä pyykit, siivota hänenkin huoneensa. Vaippa falskaa ja oksu tulee kerran päivässä. Mummo myös viskoo tavaransa pitkin lattioita heti kun silmä välttää. Lisääntyykö työmäärä, vai ei?

Mummo myös herättää öisin, vaippa pitää vaihtaa öisin, hän tarvitsee myös juotavaa öisin, ja kun et ole samassa huoneessa hänen kanssaan, hän itkee ja huutaa...

Paitsi että lapset kuitenkin kasvavat tuon vaiheen yli, ja jonkin ajan päästä, ehkä muutamien vuosien kuluttua, kun tuo alkuvaihe on mennyt, saat nähdä, miten nopeasti lapsi oppii uusia asioita ja miten hauskaa hänen kanssaan voi olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Univajeessa ei jaksa aina tiskailla tai imuroida. Leikki-ikäiset lapset sotkee lelut sikinsokin ja niihin sitten kompuroidaan.

Kaikki te "ei meillä vaan"-ihmiset - hyvä te.

Univajeesta voi kärsiä muutkin kuin pienten vauvojen/lasten vanhemmat. Itse olen vuosia kärsinyt unettomuudesta ja hoituu ne kotityöt silti. Pahimpina aamuina lykkään jotain pyykin pesua muutamalla tunnilla.

Nämä on ihan eri asioita. Esikoiseni ei nukkunut täysiä öitä vasta kuin yli 2-vuotiaana. Sitä ahdistuksen määrää joka ilta, kun tiesi että joutuu heräämään 3-8 kertaa tulevana yönä. Ja kun ei tiennyt, milloin saa nukkua kunnolla, puolen vuoden päästä? Oikeastaan ihan kidutusta, olet totaalisen väsynyt ja sinut herätetään väkisin jatkuvasti. Minun piti mm lopettaa autolla ajaminen, kun tajusin etten unenpuutteen takia ole ajokunnossa.

Mitäs, jos unettomuus on jatkunut jo vuosia, ihminen nukkuu hyvinä öinä kuuden tunnin yöunet tai uneton joutuu myös heräilemään sen 3-8 kertaa yössä, eikä ole takeita, saako unen päästä uudestaan kiinni? On se valvominen aina yhtä rankkaa, oli syy mikä tahansa.

Unettomuus on rankkaa, mutta uneton voi saikulla makoilla sohvalla tai muuten vain huilata. Mennä siitä mistä aita on matalin.

Vauvan kanssa ei voi.

Terkuin, kolmas uneton.

Hei! Kerrohan heti, mistä saa saikkua unettomuuden takia? Itse kärsinyt tästä jo kohtuullisen pitkän ajan, ja se on mm. tehnyt sen, että en ole edes harkinnut lasten hankkimista. Mutta jos jostain saakin saikkua, niin se muuttaa asian.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on kyllä hassu ketju. Olen itse äiti ja tunnen monia äitejä. En tunne yhtään äitiä kuka ei ehtisi vauvanhoidon tai lastenhoidon ohella puuhailla päivisin vaikka mitä. Somettaa. Harrasta. Sisustaa. Nettishoppailla. Opiskella. Lueskella. Leipoa. Jne.

Miksi täytyy kilvan esittää täällä, että on niin kiire, että ei ehdi pissalla käymään tai sipaisemaan kainaloon deodoranttia?

Mulla on yksi 6 kk aktiivinen vauva, joka liikkuu jo ryömien ja ei viihdy sitterissä. Nukkuu päiväunia enintään tunnin sisällä, yleensä vain puoli tuntia kerrallaan. En siis todellakaan pysty opiskella, lueskella tai leipoa. Pyykit voi pestä, tiskit laittaa koneeseen ja helppoa ruokaa laittaa (jotain mikä ei mene pilalle kun vahdin samalla vauvaa ja käyn kesken kaiken nostamassa hänet pois sohvan alta tai joudun kantamaan sylissä tms). Imurointi ei onnistu. Sinänsä elämä on helppoa ja kevyttä, mutta toisaalta mitään ei saa aikaiseksi ja osa kotitöistä jää tekemättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Univajeessa ei jaksa aina tiskailla tai imuroida. Leikki-ikäiset lapset sotkee lelut sikinsokin ja niihin sitten kompuroidaan.

Kaikki te "ei meillä vaan"-ihmiset - hyvä te.

Univajeesta voi kärsiä muutkin kuin pienten vauvojen/lasten vanhemmat. Itse olen vuosia kärsinyt unettomuudesta ja hoituu ne kotityöt silti. Pahimpina aamuina lykkään jotain pyykin pesua muutamalla tunnilla.

Sillä on eroa, saako itse nukuttua tai ei vai herättääkö joku usein kesken syvimmän unen.

Aha. Eli ihmisen aivot jotenkin erottelee unentarpeen, joka johtuu vauvasta ja unentarpeen, joka johtuu muutoin unettomuudesta. Tämä oivallus pitää heti saattaa asiaa hoitavien ammattilaisten tietoon.

Tuon tietää kaikki muut paitsi sinä. Voithan sinä kokeilla, että laitat herätyksen päälle joka yö joka tunti muutaman viikon ajan. Se on oikeasti kidutusta, kun siinä herätetään kesken syvimmän unen. Herääminen tuntuu fyysiseltä kivulta. Lopulta nukahtamista alkaa pelätä.

Nii-in. Ja mistä sinä tiedät, että unettomuudesta kärsivillä ei ole samoja oireita?

Kaikki muut paitsi sinä tietävät, että unettomuudella on todella moninaisia ilmenemismuotoja.

Minä sairastin monta vuotta uniapneaa ennen diagnoosia. Yöt oli rikkonaisia, kun piti herätä kymmenenkin kertaa yössä vessaan. En vessareissun jälkeen nukahtanut heti. Jaksoin kuitenkin käydä kokopäivätyössä. Herääminen tuli kuitenkin minusta eikä ulkopuolelta, joten se oli paljon helpompi kestää mitä vauvan tekemät herätykset.

Siten että se juuri synnyttänyt uusi äiti huomaa kuukauden jälkeen että se juuri uudeksi isäksi tullut ei muuten teekkään niitä kotihommia että se olenkin ollut aina minä joka on tehnyt ne häiritsevät asiat huomaamatta.

Nyt kun vauva on uusi ja arki vaatii opettelua huomaan ettei aikaa siivoukseen jää niin paljoa ja mies ei tee mitään.

Silleen ne kotityöt räjähtää käsiin.

Vauva oli koko ajan sylissä, nukkuikin melkein aina vain siinä. Millä siinä nyt kotitöitä teet. Kaikki jäi miehen tehtäväksi joka hoiti ne illalla töiden jälkeen. Kyllähän meitä väsyttikin, mutta ei se kotitöihin vaikuttanut. Mutta eihän se kaikilla ole sama.

Vierailija kirjoitti:

Vauva pulautteli niin että mikään pikkuharso olkapäällä ei riittänyt suojaksi, meno oli kuin manaajassa. Se puklu kasteli paitani, rintsikkani, housuni.. vaihdoin vaatteita 4-8 kertaa päivässä. Sohvalla oli pyyhkeitä puklusuojana ja niitäkin piti vaihtaa pari kertaa päivässä.

Olin ihan uupunut siihen pyykkirumbaan ja monesti mies töistä tultuaan pelasti koneessa ummehtuvat kosteat pyykit narulle.

Ruokaa en tosiaan jaksanut tehdä, keitin nuudeleita tai tilasin pitsaa ellen sitten elänyt pelkällä jugurtilla.

Kasvoiko kuitenkin ja sai lisää painoa? Kuulostaa  hurjalta!

Esikoinen oli ns "kiltti vauva" mikä on vähän typerä ilmaisu, eiväthän vauvat ole ilkeitä. Mutta tarkoitan että sain meikattua, laitettua hiukset tehtyä kotitöitä ym pikkuisen kanssa. MUTTA sitten vauva kasvoi taaperoksi, sain toisen lapsen ja homma räjähti käsiin. Nuorempi  kärsi atopiasta, pulautteli kaiken täällä jo mainittuun Manaaja tyyliin,  ei suostunut olemaan sitterissä tai vaunuissa vaan huusi syliä. Kompastelin silmät ristissä esikoisen leluihin  parkuva vauva sylissä ja olin niin sekaisin, etten tiennyt enää mikä päivä on. Haisin hieltä ja puklulta. Äitini koetti auttaa ja vei esikoista leikkipuistoon, mutta en minä silti paljon saanut kotitiöitä tehtyä siamilaisen kaksosen kanssa. Mies tuli töistä vasta illalla ja alkoi aina ensiksi keräillä leluja, sitten täyttää tiskonetta. Ikinä ei avautunut asiasta vaikka näin, että ärsytti.

Kyllä ne kotihommat vaan lisääntyy, kun tulee lapsi.

Söin ennen vain yhden aterian vapaapäivänä. Pyykkiä pesin silloin tällöin, samoin tyhjensin ja täytin tiskikoneen. Kerran viikossa perusteellinen siivous, keittiötasot pyyhin iltaisin. Nykyään tuntuu että en enää muuta teekään kuin laitan ruokia ja välipaloja, pyyhin keittiötä puhtaaksi sotkuista, keräilen leluja ja täytän/tyhjään tiskikonetta tai pyykkikonetta, siivoilen sitä sun tätä. Lapsi on kohta 4v ja pahin sotkeminen ja lelujen levitys on ohi, osaa myös itse ottaa jääkaapista valmiiksi laitettuja välipaloja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Univajeessa ei jaksa aina tiskailla tai imuroida. Leikki-ikäiset lapset sotkee lelut sikinsokin ja niihin sitten kompuroidaan.

Kaikki te "ei meillä vaan"-ihmiset - hyvä te.

Univajeesta voi kärsiä muutkin kuin pienten vauvojen/lasten vanhemmat. Itse olen vuosia kärsinyt unettomuudesta ja hoituu ne kotityöt silti. Pahimpina aamuina lykkään jotain pyykin pesua muutamalla tunnilla.

Sillä on eroa, saako itse nukuttua tai ei vai herättääkö joku usein kesken syvimmän unen.

Aha. Eli ihmisen aivot jotenkin erottelee unentarpeen, joka johtuu vauvasta ja unentarpeen, joka johtuu muutoin unettomuudesta. Tämä oivallus pitää heti saattaa asiaa hoitavien ammattilaisten tietoon.

Tuon tietää kaikki muut paitsi sinä. Voithan sinä kokeilla, että laitat herätyksen päälle joka yö joka tunti muutaman viikon ajan. Se on oikeasti kidutusta, kun siinä herätetään kesken syvimmän unen. Herääminen tuntuu fyysiseltä kivulta. Lopulta nukahtamista alkaa pelätä.

Nii-in. Ja mistä sinä tiedät, että unettomuudesta kärsivillä ei ole samoja oireita?

Kaikki muut paitsi sinä tietävät, että unettomuudella on todella moninaisia ilmenemismuotoja.

Pelkäätkö sinäkin nukkumaan menemistä niin paljon, että itkettää?

HAH :D Tuu kattoo niin ymmärrät. Lapset 2,5v ja 8kk. Kummatkin herättelee vielä yöllä

Kysymys ap: Siis avasit ketjun kertoaksesi miten teillä hoidetaan pyykkihuolto ja siivous? Sinun tapaasi toimia, tulisi verrata niitä, jotka kokevat ajan/muun syyn vuoksi vaikeaksi hallita kodin siivouksia? Ja kaiketi samalla ihailla, kuinka jämpti ja siivo sinä olet, muihin verrattuna?

Meillä on nykyään usein likaiset lattiat. Ja nyt lapset jo koululaisia. Mutta sain kertakaikkiaan yliannostuksen siivoamisesta silloin kun lapset oli pieniä. Meillä nimittäin esikoinen pulautti melkein jokaisen maitoaterian jälkeen noin puolet juodusta maidosta kaaressa ulos. Tästä johtuen oli uusi nälkä 30 min - 2 tuntia edellisestä syömisestä. Päivisin söi siis todella tiheään. Pulauttelua tutkittiin lääkäreiden toimesta mutta selitystä ei löytynyt. Mutta siivottavaa ja pyykättävää riitti.

No seuraavat kaksi lasta oli sitten allergisia. Kummallakin todella laajat allergiat. Toinen pahasti allerginen maidolle ja toinen perunalle. Ja tietysti niin että toisen pahis oli toiselle tärkein sopiva ruokaaine. Eli kaikki ruuat piti valmistaa todella tarkasti erikseen. Lapset piti syöttää huolella. Ja lapset ja keittiö piti siivota ruuan jälkeen neuroottisen tarkasti. Oli todella tärkeää että vaatteisiin ei jäänyt maitotahroja joista päätyisi maitoproteiinia esim leluihin ja sitä kautta toisen lapsen iholle tai suuhun (reakoi voimakkaasti maitoon myös iholle vastattuna). Ja sama perunan kanssa eli sitä ei saanut mennä muruakaan minnekkään kun ryömivä vauva tai isompana taapero tunki lattialta löytämiään muruja suuhunsa ja puri leluja ym. Eli joka ruuan jälkeen lasten kasvot ja kädet pestiin, tahraiset vaatteet vaihdettiin puhtaiksi, keittiön pöytä ja tuolit pyyhittiin ja lattia siivottiin niin ettei sinne jäänyt muruja. Ja tämä jokapäivä viisi kertaa vähintään...

Nykyään meillä ei todellakaan ole siistiä. Muutama vuosi oli niin rankkaa jatkuvaa pakkosiivousta että nykyään mennään tosi vähällä siivouksella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuvittele koti joka on juuri siivottu. Kaikki tavarat paikallaan, imuroitua ja pestyä.

Lapset keksii että olohuoneeseen voi tehdä majan. Keittiön ruokapöydän tuolit ja sohvan rahi, sohvapöytä ja työhuoneen tuoli kuljetetaan olohuoneeseen sen rungoksi. Sohvatyynyt irrotetaan paikaltaan lisämateriaaliksi. Samoin sohvatyynyt ja viltit. Yläkerrasta olohuoneen lattialle tuodaan muutama peitto ja eteisestä matto.

Lasten makuuhuoneista loput peitot ja tyynyt kasataan äidin ja isän sängylle kaikkien löydettyjen sisä- ja ulkovaatteiden kanssa. Niitä voi vaikka vetää esiin vaatekaapista. Kasan päällä on hyvä pomppia. Parisängyn patjat ja runkopatjakin valahtavat puoliksi lattialle.

Aika siirtyä muihin toimiin. Jääkaapista voi ottaa maidon, appelsiinimehun ja ketsupin ja vähän kokata. Muutama kattila, kulho ja vispilä esiin. Keitos astioiden ja vispaamaan. Vähän maitoa valuu pöydällekin ja sieltä lattialle. Keitokseen lisätty jauho leviää myös lattialle. Ja siitä sukkapohjassa sinne olohuoneen majaleikkiin ja olohuoneen karvalankamatolle.

Lapset täydentävät majaleikkiä tuomalla kasan päälle kylpypyyheet ja saunatakit. Saunatakin vyöt kiinnitetään portaisiin liaaniksi, joilla hypitään majaan.

Sitten onkin aika ottaa esiin, hyllyllä olevat askartelutavaralaatikot, jotka kipataan lattialle majan viereen. Villalankakerä kierretään majan runkona oleviin tuoleihin, ruokapöytään ja portaitten kaiteeseen "esteeksi".

Pikkulegot, koko kuution kasan, voi vielä kipata siihen vanhempien parisängyssä olevaan kasaan, piirtää tusseilla oman huoneen seinään, tyhjentää pullollisen fairya tiskikoneeseen ja tuoda pihalta sisälle kokoelman keppejä, käpyjä ja jäänpalasia.

Enkä mistään hinnasta luopuisi tästä lasten luovuudesta vaikka välillä sotku hirvittääkin.

Lapset jotka ovat tarpeeksi isoja rakentamaan majan ovat tarpeeksi isoja siivoamaan sen pois. Miksi annat lasten tuhlata ruokaa sotkemiseen? Ota heidät mukaan ruuanlaittoon ja opeta kunnon kokkausta alusta alkaen.

Nuo tussilla seinään ja fairyn kaadot kuulostavat kaaokselta, ja lapsilta joille ei ole vaivauduttu opettamaan käytöstapoja, ja joita ei vaivauduta vahtimaan. Ei miltään luovuudelta.

Toivoopi: usean lapsen äiti

Mun 2v rakentaa teltan, ei itse siivoa pois vaan aina yhdessä siivottava. Jos ripustan kylppärissä pyykit, fairy voi olla tyhjennetty keittiöön ja samalla tiskattu. Samoin kun tiskasin, vaatteet oli revitty kaapista lattialle. siis ihan kaikki vaatteet. Sukkakoreja myöten. jauhot on kaadettu matolle, veden kanssa ovat möhnää joka ei lähde ilman pesulakeikkaa. Ruokaa voi pudota matolle, soseet keitto tms jnka siivoamisessa menee ikuisuus. Märät pyykit on laitettu kissanhiekkaan. Mitä vielä. Voin vahtia vain sitä aluetta jonka näen. kuopuksen himo on repiä paperia. Aamulla söi salaa rasvaa. 

Ennen lapsia: 7-17 töitä/työmatkat, 17-22 harrastuksia, telkkaria, ruuan laittoa, pari kertaa viikkoon kotitöitä, omat sotkut siivotaan heti.

Lasten jälkeen: 7-17 töitä/työmatkat,

17-18 lapsille ruokaa.

18-20 vietä lasten kanssa laatuaikaa ja hoida lasten iltatoimet,

20-21 lasten nukkumaanmeno, taaperoiden kanssa vaatii vähän enemmän, joskus saattaa käydä tuuri ja kaikki nukahtavat heti iltasadun jälkeen.

21-21.30 pakolliset kotityöt eli käytännössä keittiön siivoaminen ja pyykit jotka olet töistä tullessa nakannut koneeseen.

21.30-22 joko hetki omaa aikaa tai lisää kotitöitä, pienet lapsethan vain tuottavat sotkua, eivät sitä niinkään siivoa. Tietysti jos sinulla on vauva niin se roikkuu tississä kiinni eikä kumpikaan näistä ole edes vaihtoehto ja keittiökin jää hoitamatta, etenkin jos mies syystä tai toisesta ei ole maisemissa juuri silloin.

Kumma juttu kun ne kotityöt räjähtää käsiin! Onneksi sitten helpottaa, kun lapset kasvavat ja tekevät osuutensa.