Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten ne kotityöt räjähtää käsiin, kun lapsi syntyy?
27.01.2021 |
Meillä pestään vaatepyykkiä pari koneellista viikossa, lakanat pestään 1,5-2 viikon välein. Siivotaan n. kerran viikossa imuroiden ja pestään vessa, tavaroita järjestellään vähän sitä mukaa kun kotona tulee sotkua. Ei harrasteta mitään isoja lattiasta kattoon siivouksia kuin ehkä kerran vuodessa, ihan siistiä on silti. Ruokaa laitetaan keskimäärin kerran päivässä, toisinaan syödään valmisruokaa esim. lounaalla. Astianpesukone pyörii kerran päivässä tai kerran kahdessa päivässä. Asutaan talossa, jossa pihatöitä ei ole. Autoissa ei ole säännöllistä huoltamista vaativia vikoja.
Toki, pyykin määrä lisääntyy jne, mutta miten ne kotityöt räjähtää käsiin lapsen syntyessä? Entä jos kodin ei tarvitse aikuisten mielestä olla tiptop ja lapsen syödä itsetehtyjä luomusoseita, eikö silloin vähempikin kotityömäärä riitä?
Kommentit (145)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Univajeessa ei jaksa aina tiskailla tai imuroida. Leikki-ikäiset lapset sotkee lelut sikinsokin ja niihin sitten kompuroidaan.
Kaikki te "ei meillä vaan"-ihmiset - hyvä te.
Univajeesta voi kärsiä muutkin kuin pienten vauvojen/lasten vanhemmat. Itse olen vuosia kärsinyt unettomuudesta ja hoituu ne kotityöt silti. Pahimpina aamuina lykkään jotain pyykin pesua muutamalla tunnilla.
Nämä on ihan eri asioita. Esikoiseni ei nukkunut täysiä öitä vasta kuin yli 2-vuotiaana. Sitä ahdistuksen määrää joka ilta, kun tiesi että joutuu heräämään 3-8 kertaa tulevana yönä. Ja kun ei tiennyt, milloin saa nukkua kunnolla, puolen vuoden päästä? Oikeastaan ihan kidutusta, olet totaalisen väsynyt ja sinut herätetään väkisin jatkuvasti. Minun piti mm lopettaa autolla ajaminen, kun tajusin etten unenpuutteen takia ole ajokunnossa.
Mitäs, jos unettomuus on jatkunut jo vuosia, ihminen nukkuu hyvinä öinä kuuden tunnin yöunet tai uneton joutuu myös heräilemään sen 3-8 kertaa yössä, eikä ole takeita, saako unen päästä uudestaan kiinni? On se valvominen aina yhtä rankkaa, oli syy mikä tahansa.
Eiei, ei millään voi kenelläkään muulla olla yhtä rankkaa kuin vauvulin äidillä. Heillä on kaikki ihan varmasti sata kertaa rankempaa. Mennäänhän kaikki muut polvilleen ja palvotaan vauvulin mammaa, eikös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Univajeessa ei jaksa aina tiskailla tai imuroida. Leikki-ikäiset lapset sotkee lelut sikinsokin ja niihin sitten kompuroidaan.
Kaikki te "ei meillä vaan"-ihmiset - hyvä te.
Univajeesta voi kärsiä muutkin kuin pienten vauvojen/lasten vanhemmat. Itse olen vuosia kärsinyt unettomuudesta ja hoituu ne kotityöt silti. Pahimpina aamuina lykkään jotain pyykin pesua muutamalla tunnilla.
Nämä on ihan eri asioita. Esikoiseni ei nukkunut täysiä öitä vasta kuin yli 2-vuotiaana. Sitä ahdistuksen määrää joka ilta, kun tiesi että joutuu heräämään 3-8 kertaa tulevana yönä. Ja kun ei tiennyt, milloin saa nukkua kunnolla, puolen vuoden päästä? Oikeastaan ihan kidutusta, olet totaalisen väsynyt ja sinut herätetään väkisin jatkuvasti. Minun piti mm lopettaa autolla ajaminen, kun tajusin etten unenpuutteen takia ole ajokunnossa.
Mitäs, jos unettomuus on jatkunut jo vuosia, ihminen nukkuu hyvinä öinä kuuden tunnin yöunet tai uneton joutuu myös heräilemään sen 3-8 kertaa yössä, eikä ole takeita, saako unen päästä uudestaan kiinni? On se valvominen aina yhtä rankkaa, oli syy mikä tahansa.
Tuossa tilanteessa saa lääkäriltä lääkkeitä tai sairauslomaa. Lapseton voi myös silloin hereillä ollessaan maata vaikka sohvalla eikä häntä revitä puolen tunnin välein, imettämään, syöttämään tai vaihtamaan vaippoja.
Niin tosiaan.. harmi kun en hoksannut jäädä kotiin sohvalle makaamaan vaan kävin ihan töissä. Tyhmä lapseton minä, kun en tajunnut tätä oikoreittiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Univajeessa ei jaksa aina tiskailla tai imuroida. Leikki-ikäiset lapset sotkee lelut sikinsokin ja niihin sitten kompuroidaan.
Kaikki te "ei meillä vaan"-ihmiset - hyvä te.
Univajeesta voi kärsiä muutkin kuin pienten vauvojen/lasten vanhemmat. Itse olen vuosia kärsinyt unettomuudesta ja hoituu ne kotityöt silti. Pahimpina aamuina lykkään jotain pyykin pesua muutamalla tunnilla.
Joo, mutta kun sä kärsit univajeesta ilman sitä vauvaa, sulla ei oo sitä vauvaa hoidettavana. Kas kun sitä vauvaa pitää hoitaa koko ajan, ja se hoito voi kutsua silloinkin, kun olit tekemässä jotain muuta.
Mulla oli parikymppisenä tosi paha unettomuusjakso ja ennen sitä ja sen jälkeen on ollut erikestoisia ja enemmän ja vähemmän hankalia unettomuusjaksoja. Niitä yhdistää se, että olen kuitenkin huolehtinut vain itsestäni ja omasta elämästäni, en sen lisäksi pienestä lapsesta tai parista.
Ai kauhee, sulla oli oikeen "unettomuusjakso". Oli varmaan ihan hirveää.
Itse en ole nukkunut koskaan kunnolla. Itse tietty muistan vain viimeiset 30 vuotta.
Tällainen pieni jakso tässä vain.
Kotityöt ei räjähdä, ne kaikki vaan kaatuu sen harteille, joka jää kotiin.
Vauvan puklautuksista on ollut kovasti juttua. Mun kuopus saattoi syytää hetkeä aiemmin tyytyväisenä syömänsä maidon kuin manaajassa. Että pyykkiä tuli.
Kotityöt saattoi jäädä toiseksi myös sen takia, että tyytyväisen vauvan kanssa seurustelu on niin palkitsevaa, että niistä hyvistä hetkistä haluaa ottaa kaiken irti eikä pilata sitä ryhtymällä johonkin epäolennaiseen.
Tässähän on nyt monta kroonisesta unettomuudesta kärsivää velaa. Taitaa olla yleinen vaiva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Räjähtää jos ei joka päivä jotain kotihommaa tee ja jos yksin hoitaa kaiken muun ohella ja vaikka mies ei osallistu kotitöihin, niin on siinä hommaa päivätyön oheen.
Minulla ei tullut tarpeeksi maitoa, mutta yritin parhaani mukaan imettää, sitten vasta annoin korviketta. Yksi syöttökerta kesti pari tuntia, joten istuin imettämässä puolet vuorokaudesta. Samaan aikaan en kyennyt tekemään kotitöitä. Kyllähän ne kasaantui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mun mielestä pikkuvauvan kanssa oli vielä suht helppoa pitää paikat kunnossa, sitten kun työ ja tarha aika alkoi niin muuttu pieneksi kaaokseksi.
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä tuntuu kaikilla olevan elämä niin kovin raskasta ja työlästä lapsen saapumisen jälkeen. Vaikea on uskoa, kun oma kokemus on ihan muuta. Lapsi heräsi kerran tai kaksi yössä, söi ja nukahti vartin kuluttua uudelleen. Muutaman yöheräämisen sai mukavasti kuitattua, ottamalla lapsen kanssa tunnin tai parin päikkärit päivän aikana. Muuten päivä kului kotihommissa, koiranulkoilutuksessa, ulkoilussa ja kaupassakäynnissä. Lapsi oli kaikessa mukana, piti vaan miettiä miten asiat tehdään järkevimmin yhdessä. Koskaan ei ole ollut kotona niin siistiä, kuin vauva-aikana. Siinä se loikoili ja konttaili lattialla tai oli nukkumassa tai sylissä kotitöiden aikana. Koiranulkoilutus otti vaunujen kanssa enemmän aikaa, mutta samalla kaikki saivat ulkoiltua runsaasti. Pyykinpesua on ollut aina, ei lapsi tuonut tämän mitään valtavaa lisäystä. Tulee lähinnä mieleen, että keskiverto nainen ei näköjään ole käytännöllinen, vaan ennemminkin taipuvainen uhriutumaan.
Kyllä olisi sustakin ollut työlästä, jos olisi pitänyt herätä öisin kahden tunnin välein (välissä useamminkin) ensimmäisen vuoden ajan. En ainakaan itse pysty päivisin nukahtamaan, en edes vauva-aikana, vaikka olin tosi väsynyt.
Mutta ei meilläkään kyllä ekan lapsen jälkeen kotityöt lisääntynyt erityisesti eikä niitä nyt kovin paljon ole vieläkään, vaikka lapset on 1- ja 3-v. Vain jatkuva ruuan laittaminen on rasittavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Univajeessa ei jaksa aina tiskailla tai imuroida. Leikki-ikäiset lapset sotkee lelut sikinsokin ja niihin sitten kompuroidaan.
Kaikki te "ei meillä vaan"-ihmiset - hyvä te.
Univajeesta voi kärsiä muutkin kuin pienten vauvojen/lasten vanhemmat. Itse olen vuosia kärsinyt unettomuudesta ja hoituu ne kotityöt silti. Pahimpina aamuina lykkään jotain pyykin pesua muutamalla tunnilla.
Nämä on ihan eri asioita. Esikoiseni ei nukkunut täysiä öitä vasta kuin yli 2-vuotiaana. Sitä ahdistuksen määrää joka ilta, kun tiesi että joutuu heräämään 3-8 kertaa tulevana yönä. Ja kun ei tiennyt, milloin saa nukkua kunnolla, puolen vuoden päästä? Oikeastaan ihan kidutusta, olet totaalisen väsynyt ja sinut herätetään väkisin jatkuvasti. Minun piti mm lopettaa autolla ajaminen, kun tajusin etten unenpuutteen takia ole ajokunnossa.
Mitäs, jos unettomuus on jatkunut jo vuosia, ihminen nukkuu hyvinä öinä kuuden tunnin yöunet tai uneton joutuu myös heräilemään sen 3-8 kertaa yössä, eikä ole takeita, saako unen päästä uudestaan kiinni? On se valvominen aina yhtä rankkaa, oli syy mikä tahansa.
Tuossa tilanteessa saa lääkäriltä lääkkeitä tai sairauslomaa. Lapseton voi myös silloin hereillä ollessaan maata vaikka sohvalla eikä häntä revitä puolen tunnin välein, imettämään, syöttämään tai vaihtamaan vaippoja.
Niin tosiaan.. harmi kun en hoksannut jäädä kotiin sohvalle makaamaan vaan kävin ihan töissä. Tyhmä lapseton minä, kun en tajunnut tätä oikoreittiä.
Lohduttaako sinua se, että osa huonosti nukkuvien pikkulasten äideistä käy myös töissä?
Ennen lapsia söin itse 2-3 kertaa päivässä ja ruokaa piti laittaa pari kolme kertaa viikossa. Pyykkiä max kerran viikossa. Siivouksen pystyi jättämään väliin, jos ei satu juuri sillä hetkellä kiinnostamaan.
Lisää soppaan pari taaperoa ja joudut keksimään 5 ateriaa päivässä. Syöminen ei suju kauhean siististi ja jäljet on siivottava. Kotona ollaan käytännössä 24/7 ja sotkua syntyy sen mukaisesti. Pottaharjoittelu tuo oman lisämausteensa. Pyykkiä kerran päivässä.
Olen ehkä tuhat kertaa miettinyt, miten kiva olisi, jos olisi joku kodinhoitaja valmistelemassa ruokailut ja hoitamassa siivouksen ja pyykit. Voisi vain leikkiä lasten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on aina ollut koti tiptop ja sen siisteys ilon aihe itselleni. Tavarat on aina paikallaan, tavaramäärä maltillinen, ja pyykit viikkaan heti pois jne. Ajattelin että minulta jos keneltä homma hoituu kyllä. Höpö höpö.
Sitten meille syntyi vauva! Tunsin syyllisyyttä siitä, että meillä on sotkua koska eihän vauva osaa vielä sotkea. Mutta se osaa aiheuttaa paljon pyykättävää! Nyt pitää pestä joka toinen päivä. Ja se osaa herättää! Ja keskeyttää kotiaskareet ilmoittamalla nälästä tai muusta tarpeestaan. Kipujen takia liikkuminen on hidasta, en päässyt kyykkyyn, kumartamaan, istumaan...
Eli kämppä ei ollut enää siisti.
Kaikki jää kesken + kaikki sattuu + kaikki on hidasta + puklua ja kakkaa pitää siivota + väsyttää = koti ei todellakaan ole tiptop. Yritän opetella ajattelemaan ettei se haittaa.
Palstalle on pesiytynyt veemäisiä ihmisiä. Kaikesta pitää jankata, ja miksi tullaan vinoilemaan ketjuihin jotka ei liity omaan elämään mitenkään. Ankeuttajia niitä riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvittele koti joka on juuri siivottu. Kaikki tavarat paikallaan, imuroitua ja pestyä.
Lapset keksii että olohuoneeseen voi tehdä majan. Keittiön ruokapöydän tuolit ja sohvan rahi, sohvapöytä ja työhuoneen tuoli kuljetetaan olohuoneeseen sen rungoksi. Sohvatyynyt irrotetaan paikaltaan lisämateriaaliksi. Samoin sohvatyynyt ja viltit. Yläkerrasta olohuoneen lattialle tuodaan muutama peitto ja eteisestä matto.
Lasten makuuhuoneista loput peitot ja tyynyt kasataan äidin ja isän sängylle kaikkien löydettyjen sisä- ja ulkovaatteiden kanssa. Niitä voi vaikka vetää esiin vaatekaapista. Kasan päällä on hyvä pomppia. Parisängyn patjat ja runkopatjakin valahtavat puoliksi lattialle.
Aika siirtyä muihin toimiin. Jääkaapista voi ottaa maidon, appelsiinimehun ja ketsupin ja vähän kokata. Muutama kattila, kulho ja vispilä esiin. Keitos astioiden ja vispaamaan. Vähän maitoa valuu pöydällekin ja sieltä lattialle. Keitokseen lisätty jauho leviää myös lattialle. Ja siitä sukkapohjassa sinne olohuoneen majaleikkiin ja olohuoneen karvalankamatolle.
Lapset täydentävät majaleikkiä tuomalla kasan päälle kylpypyyheet ja saunatakit. Saunatakin vyöt kiinnitetään portaisiin liaaniksi, joilla hypitään majaan.
Sitten onkin aika ottaa esiin, hyllyllä olevat askartelutavaralaatikot, jotka kipataan lattialle majan viereen. Villalankakerä kierretään majan runkona oleviin tuoleihin, ruokapöytään ja portaitten kaiteeseen "esteeksi".
Pikkulegot, koko kuution kasan, voi vielä kipata siihen vanhempien parisängyssä olevaan kasaan, piirtää tusseilla oman huoneen seinään, tyhjentää pullollisen fairya tiskikoneeseen ja tuoda pihalta sisälle kokoelman keppejä, käpyjä ja jäänpalasia.
Enkä mistään hinnasta luopuisi tästä lasten luovuudesta vaikka välillä sotku hirvittääkin.
Itse aiheutettu sotku. Niille lapsille voi opettaa, mitä ei saa tehdä. Luovuutta voi osoittaa muulla tavalla kuin sotkemalla koko kämpän.
Harmittavas ja yllättävääkin, että näin moni on ymmärtänyt alkuperäisen viestini näin kummallisella tavalla. Koen että vanhemmuuttani yritetään häpäistä tuntematta minua, kotiani ja perhettäni. (Häpäisy-sana aiemmalle vastaajille, ei sinulle. Tämä oli asiallinen viesti.) En ymmärrä mikä siihen on syynä. Jos meillä on sekaista, niin eihän se haittaa ketään muuta kuin meitä.
Olemme elämäämme ihan tyytyväisiä.
Ei ole helvetillinen elämä vaan onnellinen. On sellainen koti missä tehdään kaikenlaista yhdessä ja erikseen. On terveet ja hyvinvoivat lapset, tarhan ja koulun mukaan hyvinkäyttäytyvät ja itseohjautuvat. Lapsia ei vahdita herkeämättä, mutta miksi pitäisikään?Ei siis ole syytä huoleen, hätään tai kauhistukseen kenelläkään. Koti siivotaan säännöllisesti ja lapset kasvatetaan, vaikka koti välillä olisikin lasten leikeistä sekaisin.
Se mikä on tämän päivän sotku on yksi lapsen ekoja tiedekokeita tai ekat muffinsit. Kumpikaan ei aikuisen sanelema vaan lapsesta lähtöisin oleva. Se mikä on kaaos olohuoneessa, voi olla maja, jossa leikitään koko pihan lasten kanssa. Taapero joka kaataa Fairya tiskikoneeseen ei omasta näkökulmastaan sotke vaan yrittää tiskata.
Jätettäisiinkö siis arvostelut sikseen ja keskityttäisiin ketjun aiheisiin. Meillä siis kotityöt lisääntyivät lasten myötä, koska lapset sotkevat. Tämä alkoi kun eka lapsi löi noin vuoden vanha ja pääsi liikkumaan itse.
Enpä ole tällaista paskaa lukenut pitkään aikaan.
Miten muuten tuollaisen tiskariin tyhjätyn Fairyn kanssa toimitaan? Siis sen jälkeen kun taapero on lopettanut siivoamisen ja siirtynyt piirtämään taidetta seinille. Kaavitaan fairyt pyyhkeillä pois niin hyvin kuin mahdollista? Varmaan kivat vaahdot tursuaa joka kolosta, kun laittaa koneen päälle.
Mikä siinä oli mielestäsi paskaa? Minusta asiallinen kirjoitus.
On asiallista vetää petivaatteet pitkin lattiaa, koska tarkoituksenahan on vaan rakentaa maja? On asiallista laittaa Fairya tiskikoneeseen, kun taaperohan vaan yrittää tiskata?
Ja sitten ihmetellään, miksi lasten kanssa on niin vaikeaa ja miksi tulee negatiivista palautetta eskarista tai koululta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Univajeessa ei jaksa aina tiskailla tai imuroida. Leikki-ikäiset lapset sotkee lelut sikinsokin ja niihin sitten kompuroidaan.
Kaikki te "ei meillä vaan"-ihmiset - hyvä te.
Univajeesta voi kärsiä muutkin kuin pienten vauvojen/lasten vanhemmat. Itse olen vuosia kärsinyt unettomuudesta ja hoituu ne kotityöt silti. Pahimpina aamuina lykkään jotain pyykin pesua muutamalla tunnilla.
Nämä on ihan eri asioita. Esikoiseni ei nukkunut täysiä öitä vasta kuin yli 2-vuotiaana. Sitä ahdistuksen määrää joka ilta, kun tiesi että joutuu heräämään 3-8 kertaa tulevana yönä. Ja kun ei tiennyt, milloin saa nukkua kunnolla, puolen vuoden päästä? Oikeastaan ihan kidutusta, olet totaalisen väsynyt ja sinut herätetään väkisin jatkuvasti. Minun piti mm lopettaa autolla ajaminen, kun tajusin etten unenpuutteen takia ole ajokunnossa.
Mitäs, jos unettomuus on jatkunut jo vuosia, ihminen nukkuu hyvinä öinä kuuden tunnin yöunet tai uneton joutuu myös heräilemään sen 3-8 kertaa yössä, eikä ole takeita, saako unen päästä uudestaan kiinni? On se valvominen aina yhtä rankkaa, oli syy mikä tahansa.
Unettomuus on rankkaa, mutta uneton voi saikulla makoilla sohvalla tai muuten vain huilata. Mennä siitä mistä aita on matalin.
Vauvan kanssa ei voi.
Terkuin, kolmas uneton.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ne omatkin vaatteet pitää vaihtaa monta kertaa päivässä puklun takia, jos on kotona eikä vieraita käy?
-------------
puklu on oksennusta.
Se haisee ällöttävältä. Kuljetko iloisesti omat vaatteet oksennuksessa?
Mitä? eikö se olekaan vaan ihanaa tuhisevan pikku tuh-tuh-nuttimen tuoksua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Univajeessa ei jaksa aina tiskailla tai imuroida. Leikki-ikäiset lapset sotkee lelut sikinsokin ja niihin sitten kompuroidaan.
Kaikki te "ei meillä vaan"-ihmiset - hyvä te.
Univajeesta voi kärsiä muutkin kuin pienten vauvojen/lasten vanhemmat. Itse olen vuosia kärsinyt unettomuudesta ja hoituu ne kotityöt silti. Pahimpina aamuina lykkään jotain pyykin pesua muutamalla tunnilla.
Nämä on ihan eri asioita. Esikoiseni ei nukkunut täysiä öitä vasta kuin yli 2-vuotiaana. Sitä ahdistuksen määrää joka ilta, kun tiesi että joutuu heräämään 3-8 kertaa tulevana yönä. Ja kun ei tiennyt, milloin saa nukkua kunnolla, puolen vuoden päästä? Oikeastaan ihan kidutusta, olet totaalisen väsynyt ja sinut herätetään väkisin jatkuvasti. Minun piti mm lopettaa autolla ajaminen, kun tajusin etten unenpuutteen takia ole ajokunnossa.
Mitäs, jos unettomuus on jatkunut jo vuosia, ihminen nukkuu hyvinä öinä kuuden tunnin yöunet tai uneton joutuu myös heräilemään sen 3-8 kertaa yössä, eikä ole takeita, saako unen päästä uudestaan kiinni? On se valvominen aina yhtä rankkaa, oli syy mikä tahansa.
Tuossa tilanteessa saa lääkäriltä lääkkeitä tai sairauslomaa. Lapseton voi myös silloin hereillä ollessaan maata vaikka sohvalla eikä häntä revitä puolen tunnin välein, imettämään, syöttämään tai vaihtamaan vaippoja.
Niin tosiaan.. harmi kun en hoksannut jäädä kotiin sohvalle makaamaan vaan kävin ihan töissä. Tyhmä lapseton minä, kun en tajunnut tätä oikoreittiä.
Lohduttaako sinua se, että osa huonosti nukkuvien pikkulasten äideistä käy myös töissä?
Täällä ainakin äiti, jonka lapsi heräilee joka yö 1-2 tunnin välein yöllä huutamaan ja täyspäiväistä työtä teen silti. Lapsen isä on myös täyspäiisessä työssä. Pidän tätä normaalina pikkulapsiarkena. Viikonloppuisin myös yöherätykset ja viimeistään klo 5.30 alkaa päivä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Univajeessa ei jaksa aina tiskailla tai imuroida. Leikki-ikäiset lapset sotkee lelut sikinsokin ja niihin sitten kompuroidaan.
Kaikki te "ei meillä vaan"-ihmiset - hyvä te.
Univajeesta voi kärsiä muutkin kuin pienten vauvojen/lasten vanhemmat. Itse olen vuosia kärsinyt unettomuudesta ja hoituu ne kotityöt silti. Pahimpina aamuina lykkään jotain pyykin pesua muutamalla tunnilla.
Lapsettomilla ei kuitenkaan ole väliä, mihin aikaan päivästä niitä kotitöitä teet. Vauvan kanssa ne pitää ajoittaa siihen, kun vauva nukkuu tai muuten viihtyy itsekseen. Vauvan kanssa on myös tietyt rutiinit, ruokailut, imetykset ja ulkoilut, jolloin ei voi pestä pyykkiä.
Anteeksi nyt mutta teetkö tästä nyt vähän monimutkaisempaa kuin se on kuulostaaksesi kiireisemmältä, kuin oikeasti olet? Kyllähän sinä saat ripustettua pyykit kuivumaan, tai tiskattua, kun vauva on leikkimatolla tai sitterissä. Väitätkö että istut koko ajan tuijottamassa vauvaa ja puhut hänelle tauotta? Pieni vauva myös nukkuu parit päikkärit. Siinä on usein monta tuntia äidillä luppoaikaa.
Asia selvä, et voi ymmärtää, koska et edes halua voida ymmärtää. En siis ala sinua tämän enempää valistaa, ei helmiä sioille.
Ne joilla on normaalisti käyttäytyvä lapsi ovat jollakin tapaa sikoja?
Ymmärrän, että olet katkera koliikkipentusi kanssa, mutta ei tuolla tavalla tarvitse kenenkään kimppuun hyökätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Univajeessa ei jaksa aina tiskailla tai imuroida. Leikki-ikäiset lapset sotkee lelut sikinsokin ja niihin sitten kompuroidaan.
Kaikki te "ei meillä vaan"-ihmiset - hyvä te.
Univajeesta voi kärsiä muutkin kuin pienten vauvojen/lasten vanhemmat. Itse olen vuosia kärsinyt unettomuudesta ja hoituu ne kotityöt silti. Pahimpina aamuina lykkään jotain pyykin pesua muutamalla tunnilla.
Sillä on eroa, saako itse nukuttua tai ei vai herättääkö joku usein kesken syvimmän unen.
Aha. Eli ihmisen aivot jotenkin erottelee unentarpeen, joka johtuu vauvasta ja unentarpeen, joka johtuu muutoin unettomuudesta. Tämä oivallus pitää heti saattaa asiaa hoitavien ammattilaisten tietoon.
Tuon tietää kaikki muut paitsi sinä. Voithan sinä kokeilla, että laitat herätyksen päälle joka yö joka tunti muutaman viikon ajan. Se on oikeasti kidutusta, kun siinä herätetään kesken syvimmän unen. Herääminen tuntuu fyysiseltä kivulta. Lopulta nukahtamista alkaa pelätä.
Nii-in. Ja mistä sinä tiedät, että unettomuudesta kärsivillä ei ole samoja oireita?
Kaikki muut paitsi sinä tietävät, että unettomuudella on todella moninaisia ilmenemismuotoja.
Alue: Aihe vapaa
Mistä tiedät, että ilman lasta aiheutuneesta unettomuudesta ei seuraa samoja juttuja?
Ai niin tietty, mammuleiden kärsimys on aina se pahin kärsimys. Kukaan muu ei kärsi yhtä pahasti.