Miten ne kotityöt räjähtää käsiin, kun lapsi syntyy?

Joo, mun vauvat ollu semmosia että aina vaan sylissä, nukkuessakin.. Joskus harvoin jos sain kädet vapaaksi niin pakko on syödä ja juoda jotain mitä nopeasti saa kyhättyä kasaan. Yleensä ei kerkeä edes syömään kun vauva jo huutaa ja ollaan taas käveleskelemässä huutava vauva sylissä ympäri kämppää. Sitten esikoinen jo vinkuu että miksei sen kans kukaan ikinä koskaan voi leikkiä tai ruokkia tai olla ulkona tms. Joten taas kun on hetken kädet vapaana täytyy antaa huomiota esikoiselle. Ja sitten taas vauva jo huutaa. Itseä väsyttää ja nälättää koko ajan mutta kun ei ehdi eikä sitten loppujen lopuksi edes jaksa huolehtia itsestä ja omasta jaksamisesta. Että ei kotitöitä silloin kun on yksin.

Niin ja se puklailu, jos 4 kertaa päivässä menee myös omat vaatteet ja kaikki petivaatteet ja matot yms, niin ei sitä vuorta päivässä tuhota ja siitä se sitte kertyy. Ja ku yrität sitä pyykkivuorta tuhota niin sillä aikaa kaikki muu jää tekemättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Univajeessa ei jaksa aina tiskailla tai imuroida. Leikki-ikäiset lapset sotkee lelut sikinsokin ja niihin sitten kompuroidaan.

Kaikki te "ei meillä vaan"-ihmiset - hyvä te.

Univajeesta voi kärsiä muutkin kuin pienten vauvojen/lasten vanhemmat. Itse olen vuosia kärsinyt unettomuudesta ja hoituu ne kotityöt silti. Pahimpina aamuina lykkään jotain pyykin pesua muutamalla tunnilla.

Lapsettomilla ei kuitenkaan ole väliä, mihin aikaan päivästä niitä kotitöitä teet. Vauvan kanssa ne pitää ajoittaa siihen, kun vauva nukkuu tai muuten viihtyy itsekseen. Vauvan kanssa on myös tietyt rutiinit, ruokailut, imetykset ja ulkoilut, jolloin ei voi pestä pyykkiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Univajeessa ei jaksa aina tiskailla tai imuroida. Leikki-ikäiset lapset sotkee lelut sikinsokin ja niihin sitten kompuroidaan.

Kaikki te "ei meillä vaan"-ihmiset - hyvä te.

Univajeesta voi kärsiä muutkin kuin pienten vauvojen/lasten vanhemmat. Itse olen vuosia kärsinyt unettomuudesta ja hoituu ne kotityöt silti. Pahimpina aamuina lykkään jotain pyykin pesua muutamalla tunnilla.

Sillä on eroa, saako itse nukuttua tai ei vai herättääkö joku usein kesken syvimmän unen.

Armeijan käynyt kaveri oli luullut, että metsäleireillä koettua väsymystä pahempaa ei ole. Tuli äitiys ja vaikka se väsymys ei ole samanlaista, niin sille ei ole aikataulua. Metsäleirin kestää, koska tietää koska se loppuu ja sen jälkeen saattoi vetää vaikka vuorokauden unta putkeen.

Vauvan kanssa voi yrittää rakentaa aikataulun (mikä välillä onnistuu) mutta vauva ei välttämättä pidä yhteisestä sopimuksesta kiinni.

Ekan lapsen kanssa kaikki pysy hyvin hanskassa, nyt 3 ja 1 vuotiaat, ja ei saatana soikoon.

Lasten tarpeet tietenkin eri rytmissä ( nälkä, jano, kakka, väsymys, sylipula yms )

Pyykkiä menee 2 koneellista päivässä, ja lastenhoito vie 80 % päivästä, eineksiä ei syödä.

Kolme syytä, joista kaikki eivät jokaisen vauvan kohdalla toteudu:

- Vauva aiheuttaa lisää työtä

- Vauvan hoitaminen vie aikaa -> se aika on poissa muista tekemisistä

- Väsyminen tekee kotitöiden tekemistä tavallista raskaampaa, varsinkin öisin valvottava.

Vierailija kirjoitti:

Tavaramäärä lisääntyy reippaasti mikä hankaloittaa siivousta ja tavaroiden paikoilleen laittoonkin saa varata aikaa.

Ja osa tavaroista on sellaisia, ettei niitä edes voi missään vaiheessa laittaa mihinkään "pois näkyvistä", koska niitä tarvitaan jatkuvasti, ja usein nopealla varoitusajalla.

Meillä koti alkoi pysymään paljon paremmin siistinä, kun varsinaiset vauvantavarat voitiin laittaa pois. Toki siinä vaiheessa oli lasten lelut aina levällään, mutta nyt, kun lapset ovat jo kouluikäisiä, ei lattioilla loju juuri muuta kuin lasten vaatteita. Niitäkin lähinnä vain lasten omissa huoneissa.

Kuvittele koti joka on juuri siivottu. Kaikki tavarat paikallaan, imuroitua ja pestyä.

Lapset keksii että olohuoneeseen voi tehdä majan. Keittiön ruokapöydän tuolit ja sohvan rahi, sohvapöytä ja työhuoneen tuoli kuljetetaan olohuoneeseen sen rungoksi. Sohvatyynyt irrotetaan paikaltaan lisämateriaaliksi. Samoin sohvatyynyt ja viltit. Yläkerrasta olohuoneen lattialle tuodaan muutama peitto ja eteisestä matto.

Lasten makuuhuoneista loput peitot ja tyynyt kasataan äidin ja isän sängylle kaikkien löydettyjen sisä- ja ulkovaatteiden kanssa. Niitä voi vaikka vetää esiin vaatekaapista. Kasan päällä on hyvä pomppia. Parisängyn patjat ja runkopatjakin valahtavat puoliksi lattialle.

Aika siirtyä muihin toimiin. Jääkaapista voi ottaa maidon, appelsiinimehun ja ketsupin ja vähän kokata. Muutama kattila, kulho ja vispilä esiin. Keitos astioiden ja vispaamaan. Vähän maitoa valuu pöydällekin ja sieltä lattialle. Keitokseen lisätty jauho leviää myös lattialle. Ja siitä sukkapohjassa sinne olohuoneen majaleikkiin ja olohuoneen karvalankamatolle.

Lapset täydentävät majaleikkiä tuomalla kasan päälle kylpypyyheet ja saunatakit. Saunatakin vyöt kiinnitetään portaisiin liaaniksi, joilla hypitään majaan.

Sitten onkin aika ottaa esiin, hyllyllä olevat askartelutavaralaatikot, jotka kipataan lattialle majan viereen. Villalankakerä kierretään majan runkona oleviin tuoleihin, ruokapöytään ja portaitten kaiteeseen "esteeksi".

Pikkulegot, koko kuution kasan, voi vielä kipata siihen vanhempien parisängyssä olevaan kasaan, piirtää tusseilla oman huoneen seinään, tyhjentää pullollisen fairya tiskikoneeseen ja tuoda pihalta sisälle kokoelman keppejä, käpyjä ja jäänpalasia.

Enkä mistään hinnasta luopuisi tästä lasten luovuudesta vaikka välillä sotku hirvittääkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Univajeessa ei jaksa aina tiskailla tai imuroida. Leikki-ikäiset lapset sotkee lelut sikinsokin ja niihin sitten kompuroidaan.

Kaikki te "ei meillä vaan"-ihmiset - hyvä te.

Univajeesta voi kärsiä muutkin kuin pienten vauvojen/lasten vanhemmat. Itse olen vuosia kärsinyt unettomuudesta ja hoituu ne kotityöt silti. Pahimpina aamuina lykkään jotain pyykin pesua muutamalla tunnilla.

Nämä on ihan eri asioita. Esikoiseni ei nukkunut täysiä öitä vasta kuin yli 2-vuotiaana. Sitä ahdistuksen määrää joka ilta, kun tiesi että joutuu heräämään 3-8 kertaa tulevana yönä. Ja kun ei tiennyt, milloin saa nukkua kunnolla, puolen vuoden päästä? Oikeastaan ihan kidutusta, olet totaalisen väsynyt ja sinut herätetään väkisin jatkuvasti. Minun piti mm lopettaa autolla ajaminen, kun tajusin etten unenpuutteen takia ole ajokunnossa.

Se on jännää, miten ykkösprioriteetiksi nouseekin pienen ihmisen hengissä pitäminen :)

Ei sitä tiedä etukäteen, mitä se on. Että se on oikeasti jotain sellaista, josta saa myös onnistumisen elämyksiä ja elämää päiviin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Univajeessa ei jaksa aina tiskailla tai imuroida. Leikki-ikäiset lapset sotkee lelut sikinsokin ja niihin sitten kompuroidaan.

Kaikki te "ei meillä vaan"-ihmiset - hyvä te.

Univajeesta voi kärsiä muutkin kuin pienten vauvojen/lasten vanhemmat. Itse olen vuosia kärsinyt unettomuudesta ja hoituu ne kotityöt silti. Pahimpina aamuina lykkään jotain pyykin pesua muutamalla tunnilla.

Nämä on ihan eri asioita. Esikoiseni ei nukkunut täysiä öitä vasta kuin yli 2-vuotiaana. Sitä ahdistuksen määrää joka ilta, kun tiesi että joutuu heräämään 3-8 kertaa tulevana yönä. Ja kun ei tiennyt, milloin saa nukkua kunnolla, puolen vuoden päästä? Oikeastaan ihan kidutusta, olet totaalisen väsynyt ja sinut herätetään väkisin jatkuvasti. Minun piti mm lopettaa autolla ajaminen, kun tajusin etten unenpuutteen takia ole ajokunnossa.

Mitäs, jos unettomuus on jatkunut jo vuosia, ihminen nukkuu hyvinä öinä kuuden tunnin yöunet tai uneton joutuu myös heräilemään sen 3-8 kertaa yössä, eikä ole takeita, saako unen päästä uudestaan kiinni? On se valvominen aina yhtä rankkaa, oli syy mikä tahansa.

Jos saan joskus vauvan niin syön kertakäyttöastioista ja ostan vauvalle niin paljon vaatteita ettei tarvi koko aikaa pyykätä. Jaksan uskoa että suurimmat sotkut tulee vasta kun lapsi kasvaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Univajeessa ei jaksa aina tiskailla tai imuroida. Leikki-ikäiset lapset sotkee lelut sikinsokin ja niihin sitten kompuroidaan.

Kaikki te "ei meillä vaan"-ihmiset - hyvä te.

Univajeesta voi kärsiä muutkin kuin pienten vauvojen/lasten vanhemmat. Itse olen vuosia kärsinyt unettomuudesta ja hoituu ne kotityöt silti. Pahimpina aamuina lykkään jotain pyykin pesua muutamalla tunnilla.

Nämä on ihan eri asioita. Esikoiseni ei nukkunut täysiä öitä vasta kuin yli 2-vuotiaana. Sitä ahdistuksen määrää joka ilta, kun tiesi että joutuu heräämään 3-8 kertaa tulevana yönä. Ja kun ei tiennyt, milloin saa nukkua kunnolla, puolen vuoden päästä? Oikeastaan ihan kidutusta, olet totaalisen väsynyt ja sinut herätetään väkisin jatkuvasti. Minun piti mm lopettaa autolla ajaminen, kun tajusin etten unenpuutteen takia ole ajokunnossa.

Muistan nämä ajat, jolloin illalla huokaisin helpotuksesta, kun päivästä selvittiin, ja aamulla huokaisin helpotuksesta, kun yöstä selvittiin, oli sitten nukuttu tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Univajeessa ei jaksa aina tiskailla tai imuroida. Leikki-ikäiset lapset sotkee lelut sikinsokin ja niihin sitten kompuroidaan.

Kaikki te "ei meillä vaan"-ihmiset - hyvä te.

Univajeesta voi kärsiä muutkin kuin pienten vauvojen/lasten vanhemmat. Itse olen vuosia kärsinyt unettomuudesta ja hoituu ne kotityöt silti. Pahimpina aamuina lykkään jotain pyykin pesua muutamalla tunnilla.

Nämä on ihan eri asioita. Esikoiseni ei nukkunut täysiä öitä vasta kuin yli 2-vuotiaana. Sitä ahdistuksen määrää joka ilta, kun tiesi että joutuu heräämään 3-8 kertaa tulevana yönä. Ja kun ei tiennyt, milloin saa nukkua kunnolla, puolen vuoden päästä? Oikeastaan ihan kidutusta, olet totaalisen väsynyt ja sinut herätetään väkisin jatkuvasti. Minun piti mm lopettaa autolla ajaminen, kun tajusin etten unenpuutteen takia ole ajokunnossa.

Mitäs, jos unettomuus on jatkunut jo vuosia, ihminen nukkuu hyvinä öinä kuuden tunnin yöunet tai uneton joutuu myös heräilemään sen 3-8 kertaa yössä, eikä ole takeita, saako unen päästä uudestaan kiinni? On se valvominen aina yhtä rankkaa, oli syy mikä tahansa.

Huonosti nukkuvan lapsen äitinä kuuden tunnin yöunet (edes pätkissä) olivat kaukainen haave. Usein unta saattoi tulla 2-3 tuntia yössä, ja sekin pätkissä. Olen kärsinyt uniongelmista oikeastaan koko elämäni, ja ajattelin, että olen tottunut valvomaan, hyvin tämä vauvaelämä menee. Väärin! Huonosti nukkuvan lapsen kanssa yöunet jäivät usein 2-3 tuntiin, ja sekin pätkissä. Päivisin ehti ehkä torkkua kunnolla nukahtamatta varttitunnin jossain välissä. Lapsen heräily rikkoi minunkin nukkumiseni entistä pahemmin. Kyllä, haimme lääkäriapua, mutta ratkaisua ei löytynyt. Kun lapsi oli 3,5-vuotias siirtyi hän herättämään enää 1-3 kertaa yössä, ja minä sain taas alkaa opetella nukkumista. Nykyään nukunkin aika hyvin, jopa sen 5-6 tuntia putkeen, paitsi uniongelmakausina. Huonosti nukkuvan lapsen kanssa oli tuhat kertaa kamalampaa kuin lapsettomana uniongelmista kärsivänä.

Vierailija kirjoitti:

Jos saan joskus vauvan niin syön kertakäyttöastioista ja ostan vauvalle niin paljon vaatteita ettei tarvi koko aikaa pyykätä. Jaksan uskoa että suurimmat sotkut tulee vasta kun lapsi kasvaa.

Ja kun olet syönyt kaksi viikkoa kertisastioista, kiroat sitä roskan määrää, ja palaat takaisin normaalien astioiden käyttäjäksi.

Miksi ne omatkin vaatteet pitää vaihtaa monta kertaa päivässä puklun takia, jos on kotona eikä vieraita käy?

Ei ne räjähdäkään. Nykyään kodinhoito on niin helppoa. Nappien painelua tai jotain kevyttä. Ruoka puolivalmisteista helposti pöytään.

Terve vauva vielä nukkuu suurimman osan päivää. Taapero ottaa pitkät päikkärit. Kyllä kotitöihin aikaa riittää.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ne omatkin vaatteet pitää vaihtaa monta kertaa päivässä puklun takia, jos on kotona eikä vieraita käy?

Puklu tulee vauvan vatsasta asti, joten se haisee oksennukselle. Kun puklu on omilla rinnuksilla, se haju menee suoraan nenään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Univajeessa ei jaksa aina tiskailla tai imuroida. Leikki-ikäiset lapset sotkee lelut sikinsokin ja niihin sitten kompuroidaan.

Kaikki te "ei meillä vaan"-ihmiset - hyvä te.

Univajeesta voi kärsiä muutkin kuin pienten vauvojen/lasten vanhemmat. Itse olen vuosia kärsinyt unettomuudesta ja hoituu ne kotityöt silti. Pahimpina aamuina lykkään jotain pyykin pesua muutamalla tunnilla.

Nämä on ihan eri asioita. Esikoiseni ei nukkunut täysiä öitä vasta kuin yli 2-vuotiaana. Sitä ahdistuksen määrää joka ilta, kun tiesi että joutuu heräämään 3-8 kertaa tulevana yönä. Ja kun ei tiennyt, milloin saa nukkua kunnolla, puolen vuoden päästä? Oikeastaan ihan kidutusta, olet totaalisen väsynyt ja sinut herätetään väkisin jatkuvasti. Minun piti mm lopettaa autolla ajaminen, kun tajusin etten unenpuutteen takia ole ajokunnossa.

Mitäs, jos unettomuus on jatkunut jo vuosia, ihminen nukkuu hyvinä öinä kuuden tunnin yöunet tai uneton joutuu myös heräilemään sen 3-8 kertaa yössä, eikä ole takeita, saako unen päästä uudestaan kiinni? On se valvominen aina yhtä rankkaa, oli syy mikä tahansa.

Tuossa tilanteessa saa lääkäriltä lääkkeitä tai sairauslomaa. Lapseton voi myös silloin hereillä ollessaan maata vaikka sohvalla eikä häntä revitä puolen tunnin välein, imettämään, syöttämään tai vaihtamaan vaippoja. 

Siistiä oli kun lapsi syntyi ja koko vauvavuoden.

Toista se on nyt, kun lapset ovat 3 ja 5. Toki voisi olla siistiä, jos kokoajan korjaisin kaikkien jälkiä ja keskeyttäisin leikkiä, ja ottaisin joka tilanteessa sen siisteyden tärkeimmäksi asiaksi. En kuitenkaan halua elää sillä tavalla.

Aikansa kutakin. Tällä hetkellä jokainen siivoaa jotain ennen iltapuuhia. Muutaman vuoden päästä sitten tehdään enemmän, kun ei mene energiaa muuhun kasvatukseen niin paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Univajeessa ei jaksa aina tiskailla tai imuroida. Leikki-ikäiset lapset sotkee lelut sikinsokin ja niihin sitten kompuroidaan.

Kaikki te "ei meillä vaan"-ihmiset - hyvä te.

Univajeesta voi kärsiä muutkin kuin pienten vauvojen/lasten vanhemmat. Itse olen vuosia kärsinyt unettomuudesta ja hoituu ne kotityöt silti. Pahimpina aamuina lykkään jotain pyykin pesua muutamalla tunnilla.

Joo, mutta kun sä kärsit univajeesta ilman sitä vauvaa, sulla ei oo sitä vauvaa hoidettavana. Kas kun sitä vauvaa pitää hoitaa koko ajan, ja se hoito voi kutsua silloinkin, kun olit tekemässä jotain muuta.

Mulla oli parikymppisenä tosi paha unettomuusjakso ja ennen sitä ja sen jälkeen on ollut erikestoisia ja enemmän ja vähemmän hankalia unettomuusjaksoja. Niitä yhdistää se, että olen kuitenkin huolehtinut vain itsestäni ja omasta elämästäni, en sen lisäksi pienestä lapsesta tai parista.