Onko naapurin tervehtimättömyys normaalia?
Muutin 1,5 vuotta sitten Espooseen työn perässä. Asunto on lähellä merta ja Helsinkiä, kiva rauhallinen alue.
Mutta kukaan ei tervehdi naapureita? Ei katso silmiin kun kohtaa rappukäytävässä tai jos vie roskat, vaan leikkii ettei huomaa tms?
Siis onko käytöstavat näin huonot? Kallis alue kuitenkin. Vai onko tämä normaalia Suomessa muuallakin?
Kommentit (22)
Suomessa on, muualla junttiuden huippu.
Mitä isompi paikkakunta, sitä harvinaisempaa on, että naapureita tervehditään.
Lopetin rapussa tervehtimisen kun tuli korona. Luikin vain nopeasti ohi.
Palataan moikkailuun sitten taas kun tämä on ohi.
Tyttäreni asuu Helsingin keskustan liepeillä kerrostalossa. Siellä käydessämme rappukäytävässä vastaantulevat tervehtivät aina. Tai ainakin vastaavat kun tällainen maalainen morjestaa.
Tervehditkö sinä heitä ensin, etkä saa vastausta? Vai odotatko huomenta-toivotusta? Kokeile ekaa vaihtoehtoa.
Huonoa käytöstä tuo on. Joko on juntti, erakko tai muuten vaan flegmaattinen yksilö. Ujouteen on turha ripustautua. Kyllä jokaisella pitäisi sen verran olla tapoja, että osataan tervehtiä.
Normaalia Suomessa, tai hyväksyttyä. Jopa ihailtavaa, moni kokee rasittavaksi sen jos pitää kohdata naapuri ja tervehtiä.
Helsingissä voidaan joissakin taloissa tervehtiä, ja viereisessä taas ei. Vaikka olisi kuinka fiksua porukkaa asujat.
Valitettavasti on näin. Ei ihme että on itsetunto-ongelmia ja masennusta.
Mikä helvetin j u n t t i tästäkin jaksaa jatkuvasti jauhaa. Ei tervehditä. Ikinä. Missään. Koskaan. Ainoastaan ihmisiä, jotka tunnetaan.
Ala itse moikkaamaan niitä. Ehkä joskus joku alkaa moikata takaisin :)
Luulen että moni suomalainen ei vain kertakaikkiaan ole tullut ajatelleeksi, että tervehtiminen olisi jotenkin toivottavaa. Vaikka olisivat koulutettuja, matkustelleita, ja ehkä osaisivat käyttäytyä jollain muulla kielellä sen kulttuurin normien mukaan.
Meidänkin talossa on tällainen perhe. En sitten itse koskaan tervehdi juuri heitä, vaikka ollaan asuttu naapureina yli 20 vuotta. Tervehdin muita.
Vierailija kirjoitti:
Huonoa käytöstä tuo on. Joko on juntti, erakko tai muuten vaan flegmaattinen yksilö. Ujouteen on turha ripustautua. Kyllä jokaisella pitäisi sen verran olla tapoja, että osataan tervehtiä.
Lapsesta asti kasvatetaan varomaan vieraita. Siksipä kuuluu elää niinkuin randomia porukkaa ei pyörisi ympärillä. Vain tuttuja tervehditään. Mistä sen tietää mitä narkjareita, diilereitä, jehovia se randomi porukka on joka rapussa tai pihalla pyörii? Opetelkaa kaupunkilaisten tavoille. Nyt ette ole jossain tuppukylässä.
Taitaa olla taloyhtiökohtaista, millainen "kulttuuri" talossa on. Asun itse rivitalossa, jossa ei juuri moikkailla naapureita. Menin sitten auttamaan muutossa erästä henkilöä kerrostaloon, niin siellä naapurit tervehtivät jopa meikäläistä vaikka olin ihan ulkopuolinen henkilö :D
En jaksa teeskennellä. Jos habitus miellyttää, moikkaan. Jos ei, ignore.
Mikä pakko sulla on tykätkää musta! Ei se moikkaamattomuus ole henkilökohtaista.
Mulla yksi tällainen naapuri. Asutaan taloyhtiössä jossa monta taloa. Ei asuta kovinkaan lähellä vaan pari taloa välissä. Meillä viereiset autopaikat.
Ei ole kolmeen vuoteen sanonut "moi". Se on ihan uskomatonta mitä kaikkea tämä nainen tekee ennemmin kun sanoo "moi" 😅
Ajaa autollaan ylimääräistä ettei satuta samaan aikaan autopaikalle. Seisoo nurkan takana kun varmaan luulee etten häntä huomaa.
Kouluttaa muka koiraansa kun kävelee ohi ja huomio näin siinä koirassa. Eikä tarvitse selvästikään mitään koulutusta niissä ohituksissa se koira.
Istuu autossa kunnes olen saanut lapsen sieltä pois ja tavarat. Mitähän muutakin vielä?
Tosi kiusallista jo omastakin mielestä. Inhottaa jo valmiiksi jos näen että satutaan kulkemaan toistemme ohi tai että satutaan autopaikalle yhtä aikaa.
Satuttiin pari kertaa samaan perhekerhoon ja se vasta kiusallista olikin.
Miehensä moikkaa ja vaihtaa joskus pari sanaa ja lapsikin juttelee.
Minulla on hänen tytärtään 4 vuotta vanhempi tyttö jota hänen tyttönsä selvästi ihailee.
Synttärikutsukin on tullut tytölleni heitä. (Ei päässyt kun oli omat synttärit samaan aikaan)
Mikä tekee tällaista?
En ole kolhinut heidän autoa tms mikä tämän voisi selittää?
Enkä näytä pelottavalta. Olen ihan tavallinen huoliteltu keski-ikää lähestyvä nainen.
Niillä on persoonallisuushäiriö. Älä häiritse niitä.
Asun isossa taloyhtiössä Helsingin kantakaupungissa, ja kaikki täällä tervehtivät. Jos on tuttu naama, voidaan muutamalla sanalla kommentoida säätäkin. Kaikkia en tunne, mutta automaattisesti tulee moikattua jokainen rapussa kulkija, lehdenjakajia myöten.
Suurin osa tervehtii. Myös nuoret tervehtivät. Mutta sitten on niitä, jotka kulkevat huppu silmillä, nenänpää kohti lattiaa. Heitä on hankala tervehtiä. Ja tietysti ne muutamat, jotka ovat joka asiassa kaikkea vastaan. Heidät sivuutan mieluiten mitään sanomatta, koska jokainen kohtaaminen johtaisi konfliktiin.
Vierailija kirjoitti:
Lopetin rapussa tervehtimisen kun tuli korona. Luikin vain nopeasti ohi.
Palataan moikkailuun sitten taas kun tämä on ohi.
Täällä meilläpäinkin on joitakin, jotka pelkäävät, että korona tarttuu katseesta. Katsovat siis poispäin, kun tulevat kadulla vastaan, ja kävelevät päin, jos en väistä.
Se on huvittavaa, kun naapuri tulee vastaan ja alkaa tietysti katsomaan maahan kun kohdataan. Ja sitten katson häntä ja sanon "terve Naapuri"!
Oikein näkee, että aikuiselle ihmiselle tulee vähön paniikki tilanne?
Ilmeisesti kasvatusta ei ole tehty yhtään. Todella moukkamaista. Kertoo täysin sivistyksen puutteesta.
Ja kaikkein koomisinta on mennä hissiin, kun sama urpo on siellä. Ei vain kykene tervehtimään, katsoo jotain kännykkää, ettei olevinaan huomaa!? Kauhea paniikki päällä, ajatella ja toistaa lopun elämän tällä lailla?
Ovat olevinaan parempia ihmisiä. Siis ne, jotka eivät tervehdi.
Tätä on täällä puitu moneen otteeseen. Minusta moukkamaista.