Minkälaiset erityislapset/-nuoret voivat mielestänne opiskella normaalilla luokalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu lapsesta ja ryhmästä, ei yksin dignooseista. Jollekulle pienryhmänkin mahdollinen hälinä voi olla ylitsepääsemätöntä, jos on vaikkapa ääniyliherkkyyttä.

Kokemukseni perusteella erityisluokissa on usein jopa rauhattomampaa kuin normaaliluokissa. Vaikka ryhmäkoko onkin pienempi, niin pienluokilla kaikilla oppilailla on jokin diagnoosi/vaikeus, ja se kyllä myös näkyy! Iso osa tunneista menee järjestyksen ylläpitoon ja oppilaiden keskinäisten kahinoiden selvittelyyn.

Mikä on ratkaisusi? Häiritsemään viittä muuta luokkaa yhden sijaan, kun hajoitetaan ns.tavallisiin luokkiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu lapsesta ja ryhmästä, ei yksin dignooseista. Jollekulle pienryhmänkin mahdollinen hälinä voi olla ylitsepääsemätöntä, jos on vaikkapa ääniyliherkkyyttä.

Kokemukseni perusteella erityisluokissa on usein jopa rauhattomampaa kuin normaaliluokissa. Vaikka ryhmäkoko onkin pienempi, niin pienluokilla kaikilla oppilailla on jokin diagnoosi/vaikeus, ja se kyllä myös näkyy! Iso osa tunneista menee järjestyksen ylläpitoon ja oppilaiden keskinäisten kahinoiden selvittelyyn.

Oma kokemus on sekä että eritysluokista Ala-asteella hommaa ei vaan koulussa hanskata toisin kuin yläasteella, jossa oli varmaan maan rauhallisin luokka vaikka oli erityisluokka.

Vierailija kirjoitti:

Miksi samoihin erityisluokkiin pitää laittaa hirveän erilaisista vaikeuksista kärsiviä oppilaita, miksei voi olla omat ryhmät esim. mukautetuille ja normaalin opetussuunnitelman mukaisesti opiskeleville?

Ei ole rahaa. Kuntien budjetissa on paljon tärkeämpiä asioita kuin erityistarpeiset nuoret!

Ei maallikko tuollaista osaa arvioida. Sitä varten on ammattilaisia. Oma eskari-ikäiseni aloittaa syksyllä koulun erityisluokalla. Asia on arvioitu yhdessä lukuisten ammattilaisten ja meidän vanhempien kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielellään normaaliluokkaan, jos vain suinkin mahdollista. Normaalissa yhteiskunnassahan tässä eletään, eikä koulun jälkeen ole olemassa mitään erityistyöelämää jne., vaan silloin pitää sopeutua valtaväestöön ja tulla toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa. Mitä nyt olen huomannut, niin usein tämä onnistuu paremmin tavallisessa opetuksessa olleilta kuin erityiskoulun/-luokan käyneiltä. Toki ymmärrän, että joillakin on niin isoja vaikeuksia, että normiluokalla oleminen ei vain kerta kaikkiaan onnistu.

Lapsen oikeus opetukseen EI tarkoita käytännössä heitteillejättöä, jossa hän joutuu pinnidtelemään täysin ylimitoitettujen tavoitteiden kanssa normaalissa luokassa ilman tarvittavia tukitoimia. Tätähän nykyään tilanne on, kun inkluusio on toteutettu säästöt edellä. Kenen etu on luku- ja kirjoitustaidottomat nuoret 16-vuotiaina ysiluokan lopussa?! Missä he pystyvät jatkamaan opintojaan? Mihin he pääsevät töihin?!

Kuten kirjoitin, erityisluokillekin on paikkansa, sillä aina on sellaisia, joiden ongelmat ovat niin isoja, etteivät he kerta kaikkiaan pärjää normaaliopetuksessa. Iso osa erityislapsista pärjäisi oikein hyvin, kunhan vain resurssit ja tukitoimet olisivat normaaliluokissa kohdillaan.

Nykymittapuulla hyvä, normaaliluokkaan sopiva oppilas on sellainen, jota ei tarvitse opettaa ja joka huolehtii itse asioistaan. Loput ovat erityisiä, joita ei pitäisi koulussa olla.

Mutta siis vakavissaan, jos lapsi ei sovellu normiluokalle tai pienryhmään niin miettisin soveltuuko kouluun ylipäätään. Toisin sanoen ns. Sairaalalapset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielellään normaaliluokkaan, jos vain suinkin mahdollista. Normaalissa yhteiskunnassahan tässä eletään, eikä koulun jälkeen ole olemassa mitään erityistyöelämää jne., vaan silloin pitää sopeutua valtaväestöön ja tulla toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa. Mitä nyt olen huomannut, niin usein tämä onnistuu paremmin tavallisessa opetuksessa olleilta kuin erityiskoulun/-luokan käyneiltä. Toki ymmärrän, että joillakin on niin isoja vaikeuksia, että normiluokalla oleminen ei vain kerta kaikkiaan onnistu.

Lapsen oikeus opetukseen EI tarkoita käytännössä heitteillejättöä, jossa hän joutuu pinnidtelemään täysin ylimitoitettujen tavoitteiden kanssa normaalissa luokassa ilman tarvittavia tukitoimia. Tätähän nykyään tilanne on, kun inkluusio on toteutettu säästöt edellä. Kenen etu on luku- ja kirjoitustaidottomat nuoret 16-vuotiaina ysiluokan lopussa?! Missä he pystyvät jatkamaan opintojaan? Mihin he pääsevät töihin?!

Kuten kirjoitin, erityisluokillekin on paikkansa, sillä aina on sellaisia, joiden ongelmat ovat niin isoja, etteivät he kerta kaikkiaan pärjää normaaliopetuksessa. Iso osa erityislapsista pärjäisi oikein hyvin, kunhan vain resurssit ja tukitoimet olisivat normaaliluokissa kohdillaan.

Mutta kun ei ole. Mistä johtuu käytöshäiriöisten ja uskomattoman heikkojen oppilaiden määrän kasvu koko ajan! Olen ollut 25 vuotta opettajana ja tilanne huononee koko ajan. Kyseessä kantasuomalainen väestö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielellään normaaliluokkaan, jos vain suinkin mahdollista. Normaalissa yhteiskunnassahan tässä eletään, eikä koulun jälkeen ole olemassa mitään erityistyöelämää jne., vaan silloin pitää sopeutua valtaväestöön ja tulla toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa. Mitä nyt olen huomannut, niin usein tämä onnistuu paremmin tavallisessa opetuksessa olleilta kuin erityiskoulun/-luokan käyneiltä. Toki ymmärrän, että joillakin on niin isoja vaikeuksia, että normiluokalla oleminen ei vain kerta kaikkiaan onnistu.

Lapsen oikeus opetukseen EI tarkoita käytännössä heitteillejättöä, jossa hän joutuu pinnidtelemään täysin ylimitoitettujen tavoitteiden kanssa normaalissa luokassa ilman tarvittavia tukitoimia. Tätähän nykyään tilanne on, kun inkluusio on toteutettu säästöt edellä. Kenen etu on luku- ja kirjoitustaidottomat nuoret 16-vuotiaina ysiluokan lopussa?! Missä he pystyvät jatkamaan opintojaan? Mihin he pääsevät töihin?!

Kuten kirjoitin, erityisluokillekin on paikkansa, sillä aina on sellaisia, joiden ongelmat ovat niin isoja, etteivät he kerta kaikkiaan pärjää normaaliopetuksessa. Iso osa erityislapsista pärjäisi oikein hyvin, kunhan vain resurssit ja tukitoimet olisivat normaaliluokissa kohdillaan.

Mutta kun ei ole. Mistä johtuu käytöshäiriöisten ja uskomattoman heikkojen oppilaiden määrän kasvu koko ajan! Olen ollut 25 vuotta opettajana ja tilanne huononee koko ajan. Kyseessä kantasuomalainen väestö.

Perheiden yksinäisyydestä, yleistyneistä eroista ja tukiverkkojen puutteesta? -eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tähän ei voi mitenkään sano minkälainen lapsi voi olla normaaliluokassa kun se riippuu niin hirveän paljon luokan muusta kokoonpanosta, onko avustajia, opettajien/avustajien ammatitaidosta jne. jne. Toki joitain lapsia ei voi normaaliluokkaan laittaa riippumatta siitä miten asiat luokassa muuten on, mutta loppujen lopuksi näitä lapsia on aika vähän. Valitettavasti kuitenkin erittäin usein luokka on jo valmiiksi liian iso, avustajia ei saa tai ovat ennemmin jotain harjottelijoita kuin ammattilaisia tai sitten luokan dynamiikka ei toimi muuten. Eritysilapset reagoivat puutteisiin, joko viemällä suurimman osan opettajan ajasta tai häiriköimällä muita (joskus myös väkivallalla). Muiden lasten vanhemmista tilanne näyttää siltä ettei ko. lapsi saisi missään nimessä olla normaalilla luokalla, mutta jos luokan resurssit olisivat paremmat niin oikeasti se voisi toimiakkin. Kunnissa integraatiota on käytetty säästökeinona, mutta oikein hoidettuna säästöjä ei luultavasti edes tulisi.

Ei avustajia vaan ohjaajia.

Näin sivusta seuraavana tuo termistä nillitys vaikuttaa pikkumaiselta ja oikeasti naurettavalta. Mutta totta on myös se, että vanha tapa jossa opettaja on jumala ja avustaja vain auttelee jotenkin on harvoin hyvin toimiva. Parhaat tulokset mitä olen nähnyt ovat juuri niistä ryhmistä jossa opettaja ja ohjaaja(t) tekevät yhteistyötä.

Juuri siksi nykyään on kouluissa koulunkäynninohjaajat. Perin harvassa kunnassa enää avustajia. Ohjaaja ei ole mikään avustava henkilö vaan ammattitaitoinen työntekijä siinä kuin opettajakin. Yhteistyötä oppilaan parhaaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu lapsesta ja ryhmästä, ei yksin dignooseista. Jollekulle pienryhmänkin mahdollinen hälinä voi olla ylitsepääsemätöntä, jos on vaikkapa ääniyliherkkyyttä.

Kokemukseni perusteella erityisluokissa on usein jopa rauhattomampaa kuin normaaliluokissa. Vaikka ryhmäkoko onkin pienempi, niin pienluokilla kaikilla oppilailla on jokin diagnoosi/vaikeus, ja se kyllä myös näkyy! Iso osa tunneista menee järjestyksen ylläpitoon ja oppilaiden keskinäisten kahinoiden selvittelyyn.

Mikä on ratkaisusi? Häiritsemään viittä muuta luokkaa yhden sijaan, kun hajoitetaan ns.tavallisiin luokkiin?

Resurssit ja tukitoimet normaaliluokkiin kuntoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi samoihin erityisluokkiin pitää laittaa hirveän erilaisista vaikeuksista kärsiviä oppilaita, miksei voi olla omat ryhmät esim. mukautetuille ja normaalin opetussuunnitelman mukaisesti opiskeleville?

Ei ole rahaa. Kuntien budjetissa on paljon tärkeämpiä asioita kuin erityistarpeiset nuoret!

Hyvä että on. Näihin erityistarpeisiin menee jo nykyisellään ihan poskettoman paljon rahaa verrattuna lahjakkaiden opetukseen. Välillä voisi satsata niihinkin, jotka tulevat maksamaan meidän eläkkeet.

ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulovammaiset, liikuntavammaiset, osa autisteista ainakin. Näkövammainenkin jos on oikeaa apua saatavilla. Kroonisesti sairaat useimmiten.

Adhd, tourette myös

ADHD:hen ja Touretteen kuuluu usein (ei toki aina) se, ettei osaa olla tunneilla hiljaa, onko oikein että normaalit lapset joutuvat kärsimään sellaisesta ja opettajan aika menee liikaa häiritsevään käytökseen puuttumiseen?

ADHD:hen auttaa usein sopiva lääkitys.

Esim. astmaatikko, diabeetikko

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erityislapset erityisluokkiin ja normaalit normaaliluokkiin. Loogista, reilua ja tasapuolista, eikö?

Ja sun määritelmä erityislapselle on, mikä?

Lapsi, jolla on jokin diagnoosi/erityistarve.

Sellaset jotka pärjää ilman avustajaa vierellä

Riippuu ihan tapauksesta, esim. osa aspergereista pärjää oikein hyvin normaalilla luokalla, osalla puolestaan on niin pahoja jumiutumisia, keskittymisvaikeuksia jne., ettei se tule kuuloonkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erityislapset erityisluokkiin ja normaalit normaaliluokkiin. Loogista, reilua ja tasapuolista, eikö?

Ja sun määritelmä erityislapselle on, mikä?

Lapsi, jolla on jokin diagnoosi/erityistarve.

Ei kaikki diagnoosin omaavat tarvitse mitään erityisluokkaa.

Ainakin sosiaalisten taitojen tulee olla sillä tasolla, ettei ole liian tunkeileva/dominoiva, ja esim. erimielisyyksistä ja ristiriitatilanteista selviää ilman aggressiivista käytöstä.

Vierailija kirjoitti:

Vaikea sanoa sen tarkemmin, mutta olen kyllä sitä mieltä, että jos pienluokkaa suositellaan, niin kyllä sinne kannattaisi mennä. Lapsen parhaaksi sitä nimittäin aina ehdotetaan, ja taatusti siihen on aina hyvät syyt eikä sitä koskaan huvikseen suositella.

Toisaalta jollekin ääniyliherkälle autistiselle lapselle riippuu kyllä todella paljon niistä muista oppilaista onko pienryhmä hyvä vaihtoehto. Itse miettisin tarkasti, sillä joskus ehdotukset tulevat diagnoosille eikä itse lapselle.

Kirkkaasti suurin osa erityislapsista hyötyisi entisen mallisista kyläkouluista. Pienet koulut ja luokat, vakaa ja turvallinen opettaja, ei vaihtuvia luokkia ja avustaja niihin luokkiin jossa sitä tarvitaan. Erityisopetusta lisäksi jos on oppimisvaikeuksia. Suurin osa normaaleista lapsista hyötyisi myös tällaisesta ympäristöstä.

Nyt kun kokoajan erityislapsia ja heidän perheitä moititaan, olisi hyvä muistaa, että nykyongelmat ovat osittain räjähtäneet käsiin sen vuoksi, että nykyiset koulut ovat isompia, luokat ovat isompia ja lapsilta vaaditaan sellaista sosiaalista kyvykkyyttä ja itseohjautuvuutta mitä heillä ei ole ihan ikänsäkään puolesta. Myös päiväkodeissa oli ennen vähemmän lapsia ja päiväkotiapulaiset. Tämän lisäksi lapset ovat huomattavasti enemmän median äärellä kuin ennen (tämä on toki vanhempienkin vikaa).

Erkkaope

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi samoihin erityisluokkiin pitää laittaa hirveän erilaisista vaikeuksista kärsiviä oppilaita, miksei voi olla omat ryhmät esim. mukautetuille ja normaalin opetussuunnitelman mukaisesti opiskeleville?

Ei ole rahaa. Kuntien budjetissa on paljon tärkeämpiä asioita kuin erityistarpeiset nuoret!

Hyvä että on. Näihin erityistarpeisiin menee jo nykyisellään ihan poskettoman paljon rahaa verrattuna lahjakkaiden opetukseen. Välillä voisi satsata niihinkin, jotka tulevat maksamaan meidän eläkkeet.

ohis

Tuottavin yhteiskunta on, jossa tuotetaan hyvinvoivia lapsia ja nuoria ilman kilpailupainetta. Jos opetetaan, että kaikista pidetään huolta. Inkluusio on oikein mainio asia oikeilla resursseilla.

Lahjakkaiden tulisi saada elää elämänsä ilman suorituspaineita. Tämä ei ole mitään mututuntumaa, vaan perustuu ihan siihen, että nykynuorilla on monilla vakavia mielenterveysongelmia, ja jos koulun yksi iso tavoite ei ole lasten psyykkinen hyvinvointi, niin emme voi kyllä mistään tulevista veronmaksajilta puhua.

Tai mietihän ihan meidän aikuisten elämää, kuinka monen tuottavuus katoaa pahimmillaan loppuelämäksi masennuksen vuoksi. Lahjakkuuden tukemisesta kannattaa lukea ihan tutkimustietoa. Saatat yllättyä. Ja aika moni erityistä tukea tarvitsevan on myös lahjakas. Sellainen lapsi voi olla vaikka ADHD, joka on äärimmäisen taitava musikaalisesta, matemaattisesti lahjakas Asperger tai ihan ilman diagnoosia oleva masentunut nuori, joka on liikunnallisesti hyvin lahjakas. Kyllä, erityistä tukea saavat muutkin kuin diagnoosin saaneet oppilaat.