Minkälaiset erityislapset/-nuoret voivat mielestänne opiskella normaalilla luokalla?

Näkövammaiset, liikuntavammaiset jne. Sellaiset tavalliset lapset, joiden erityispiirre on joku ns. tavallinen vamma, joka ei ole millään tavoin älyllistä laatua.

Mielellään normaaliluokkaan, jos vain suinkin mahdollista. Normaalissa yhteiskunnassahan tässä eletään, eikä koulun jälkeen ole olemassa mitään erityistyöelämää jne., vaan silloin pitää sopeutua valtaväestöön ja tulla toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa. Mitä nyt olen huomannut, niin usein tämä onnistuu paremmin tavallisessa opetuksessa olleilta kuin erityiskoulun/-luokan käyneiltä. Toki ymmärrän, että joillakin on niin isoja vaikeuksia, että normiluokalla oleminen ei vain kerta kaikkiaan onnistu.

Vierailija kirjoitti:

Kuulovammaiset, liikuntavammaiset, osa autisteista ainakin. Näkövammainenkin jos on oikeaa apua saatavilla. Kroonisesti sairaat useimmiten.

Joo kirjo on aika laaja. Riippuu niin paljon, juurikin luokasta, opettajasta ja avustajasta.

Ja lapsen tasosta.

Oma autistinen lapseni oli neljänteen luokkaan asti tavallisella luokalla ja olisi jatkanut siellä mutta muuton vuoksi koulu vaihtui.

Siellä ainut vaihtoehto oli pienluokka koska normiluokassa 32 oppilasta, levoton luokka ei avustajia ja opettaja sellainen joka ei osaa ottaa yhtään huomioon sitä joka tarvitsee tukea.

Pienluokka oli aluksi huono. Opettaja ei saanut kuria ja tosi levotonta oli. Tuntui ettei opiskeltu ollenkaan. Lapseni inhosi mennä kouluun.

Opettaja vaihtui ja pahin häirikkö lahti niin luokka rauhoittui. Ennen tuota vaihtoa koitin saada lastani takaisin yleisopetukseen niin että luokkaan saadaan avustaja. Ei onnistunut. Onneksi nyt on asiat hyvin.

Nykyään normaali luokkaan laitetaan avustajan kanssa hyvin moni ongelmaisia lapsia, mikä on huono asia lapselle itselleen ja muille oppilaille, mutta se on kustannustehokas tapa.

Ihmeen monista syistä voi nykyään päätyä erityisluokalle. Ennen vanhaan erityisopetuksessa olivat vain käytöshäiriöiset (tarkkailuluokka) ja heikkolahjaiset (apukoulu).

Kannattaa muistaa, että esim. nepsy-haasteet voivat olla myös päällekkäisiä, samalla henkilöllä voi hyvinkin olla kaksi tai jopa kolme eri nepsy-diagnoosia (Asperger, ADHD, Tourette jne.). Kun jo yksikin diagnoosi vaatii yleisopetuksen opettajilta melkoista ymmärrystä ja tietämystä, niin miten mahtaa onnistua useamman diagnoosin kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Mielellään normaaliluokkaan, jos vain suinkin mahdollista. Normaalissa yhteiskunnassahan tässä eletään, eikä koulun jälkeen ole olemassa mitään erityistyöelämää jne., vaan silloin pitää sopeutua valtaväestöön ja tulla toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa. Mitä nyt olen huomannut, niin usein tämä onnistuu paremmin tavallisessa opetuksessa olleilta kuin erityiskoulun/-luokan käyneiltä. Toki ymmärrän, että joillakin on niin isoja vaikeuksia, että normiluokalla oleminen ei vain kerta kaikkiaan onnistu.

Olen huomannut näistä laaja-alaisista oppimishäiriöisistä, että heillä on kykyjään suuremmat luulot itsestään, varsinkin työelämän suhteen. Sitten tulee kauha suuttumus ja luovuttaminen heti kun ei onnistu.

Riippuu lapsesta ja ryhmästä, ei yksin dignooseista. Jollekulle pienryhmänkin mahdollinen hälinä voi olla ylitsepääsemätöntä, jos on vaikkapa ääniyliherkkyyttä.

Miksi samoihin erityisluokkiin pitää laittaa hirveän erilaisista vaikeuksista kärsiviä oppilaita, miksei voi olla omat ryhmät esim. mukautetuille ja normaalin opetussuunnitelman mukaisesti opiskeleville?

Open näkökulmasta ajateltuna puheella ohjattavat ovat tervetulleita isoon ryhmään. Sitten pienryhmään, jos ei pysty syystä tai toisesta toimimaan ohjeiden mukaan.

Erityislapset erityisluokkiin ja normaalit normaaliluokkiin. Loogista, reilua ja tasapuolista, eikö?

Vierailija kirjoitti:

Miksi samoihin erityisluokkiin pitää laittaa hirveän erilaisista vaikeuksista kärsiviä oppilaita, miksei voi olla omat ryhmät esim. mukautetuille ja normaalin opetussuunnitelman mukaisesti opiskeleville?

Koska integroinnin ja inkluusion perimmäinen tavoite ovat säästöt, eikä oppilaan paras. Koulutuksesta on säästetty 2 mrd muutamassa vuodessa. Säästöjä syntyy ryhmäkoon suurentamisesta ja pienluokkien vähentämisestä. Toisessa päässä tuskaillaan tulosten heikentymistä, syrjäytymisen lisääntymistä ja koulutustason eriytymistä taustan mukaan. Peruskoulu ollaan romauttamassa. Ammattikoulutus käytännössä ajettiin alas edellisessä uudistuksessa, kun joka hallituksen pitää mennä sähläämään asioita, joihin ei ole riittävästi perehdytty.

Oppivelvollisuusiän nosto johtaa seuraavaan katastrofiin, kun viimein tunnustetaan, että se on reilusti alirahoitettu. Samaan aikaan koulun aloitus varhentuu 2 vuotisen eskarin myötä, jolloin ollaan päästy elinkeinoelämän vuosikymmenten takaiseen tavoitteeseen koulunaloitusiän alentamisesta 5 vuoteen. Siinäkin haetaan säästöjä, kun eskarissa mitoitus on 1 aikuinen 20:lle päiväkodin 7 sijaan.

Ei normaaliluokilla ole tänä päivänä juuri resursseja pitää niissä erityistarveoppilaita.

Vierailija kirjoitti:

Erityislapset erityisluokkiin ja normaalit normaaliluokkiin. Loogista, reilua ja tasapuolista, eikö?

Ja sun määritelmä erityislapselle on, mikä?

Vierailija kirjoitti:

Vaikea sanoa sen tarkemmin, mutta olen kyllä sitä mieltä, että jos pienluokkaa suositellaan, niin kyllä sinne kannattaisi mennä. Lapsen parhaaksi sitä nimittäin aina ehdotetaan, ja taatusti siihen on aina hyvät syyt eikä sitä koskaan huvikseen suositella.

Olen eri mieltä. Pienluokka ei läheskään aina ole paras ratkaisu. Tutkitusti erityislapset oppivat paremmin normaalissa luokassa kuin erityisluokassa. Pienluokalla saattaa olla paljon levottomampaa, ongelmia kehitysvammaisista käytöshäiriöisiin. Kaverisuhteiden muodostaminen entistä hankalampaa esim. ongelmakäyttäytymisen, sukupuoli- ja ikäerojen vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Erityislapset erityisluokkiin ja normaalit normaaliluokkiin. Loogista, reilua ja tasapuolista, eikö?

Erityislapsille omia kouluja! ADHD ja autismikirjolle omat koulut, MUTTA sairaalakoulut moniongelmaisille, esim. väkivaltaisuus jne. Opettajat eivät pysty opettamaan heitä.

Tarvitaan erikoiskoulutettuja nepsy-opettajia ja niihin sairaalakouluihin lääkärit, psykologit ym. opettajan tueksi.

Erityiset lapset ansaitsevat erityiset koulut ja ammattilaiset!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi samoihin erityisluokkiin pitää laittaa hirveän erilaisista vaikeuksista kärsiviä oppilaita, miksei voi olla omat ryhmät esim. mukautetuille ja normaalin opetussuunnitelman mukaisesti opiskeleville?

Koska integroinnin ja inkluusion perimmäinen tavoite ovat säästöt, eikä oppilaan paras. Koulutuksesta on säästetty 2 mrd muutamassa vuodessa. Säästöjä syntyy ryhmäkoon suurentamisesta ja pienluokkien vähentämisestä. Toisessa päässä tuskaillaan tulosten heikentymistä, syrjäytymisen lisääntymistä ja koulutustason eriytymistä taustan mukaan. Peruskoulu ollaan romauttamassa. Ammattikoulutus käytännössä ajettiin alas edellisessä uudistuksessa, kun joka hallituksen pitää mennä sähläämään asioita, joihin ei ole riittävästi perehdytty.

Oppivelvollisuusiän nosto johtaa seuraavaan katastrofiin, kun viimein tunnustetaan, että se on reilusti alirahoitettu. Samaan aikaan koulun aloitus varhentuu 2 vuotisen eskarin myötä, jolloin ollaan päästy elinkeinoelämän vuosikymmenten takaiseen tavoitteeseen koulunaloitusiän alentamisesta 5 vuoteen. Siinäkin haetaan säästöjä, kun eskarissa mitoitus on 1 aikuinen 20:lle päiväkodin 7 sijaan.

Kiitos Kokoomukselle :(

Nämä lapset eivät äänestä.

On oltava toiminnanohjaus sillä tasolla, että opettajan ei tarvitse istua vieressä neuvomassa kädestä pitäen pienimmätkin asiat! On osattava noudattaa opettajan tunnilla antamat ohjeet ja kyettävä toimimaan niiden mukaan, omalla tasollaan toki. Muiden fyysinen koskettamattomuus on ehdoton edellytys myös.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu lapsesta ja ryhmästä, ei yksin dignooseista. Jollekulle pienryhmänkin mahdollinen hälinä voi olla ylitsepääsemätöntä, jos on vaikkapa ääniyliherkkyyttä.

Kokemukseni perusteella erityisluokissa on usein jopa rauhattomampaa kuin normaaliluokissa. Vaikka ryhmäkoko onkin pienempi, niin pienluokilla kaikilla oppilailla on jokin diagnoosi/vaikeus, ja se kyllä myös näkyy! Iso osa tunneista menee järjestyksen ylläpitoon ja oppilaiden keskinäisten kahinoiden selvittelyyn.

Vierailija kirjoitti:

Mielellään normaaliluokkaan, jos vain suinkin mahdollista. Normaalissa yhteiskunnassahan tässä eletään, eikä koulun jälkeen ole olemassa mitään erityistyöelämää jne., vaan silloin pitää sopeutua valtaväestöön ja tulla toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa. Mitä nyt olen huomannut, niin usein tämä onnistuu paremmin tavallisessa opetuksessa olleilta kuin erityiskoulun/-luokan käyneiltä. Toki ymmärrän, että joillakin on niin isoja vaikeuksia, että normiluokalla oleminen ei vain kerta kaikkiaan onnistu.

Lapsen oikeus opetukseen EI tarkoita käytännössä heitteillejättöä, jossa hän joutuu pinnidtelemään täysin ylimitoitettujen tavoitteiden kanssa normaalissa luokassa ilman tarvittavia tukitoimia. Tätähän nykyään tilanne on, kun inkluusio on toteutettu säästöt edellä. Kenen etu on luku- ja kirjoitustaidottomat nuoret 16-vuotiaina ysiluokan lopussa?! Missä he pystyvät jatkamaan opintojaan? Mihin he pääsevät töihin?!