Lue keskustelun säännöt.
40v yllätysraskaus, abortti vai ei
26.01.2021 |
Siinähän se otsikossa. Olen pääni miettinyt puhki. Meillä on mieheni kanssa kaksi kouluikäistä lasta ja en millään jaksaisi aloittaa taas alusta. Olen ehkä liian tottunut jo helppoon elämään, kun lapset on jo melko itsenäisiä. En jaksaisi enää odotusta, synnytystä enkä pikkulapsi-ikää. Myös muut asiat puhuisivat keskeyttämisen puolesta. Aloitin vasta syksyllä opinnot uuteen ammattiin. Nykyiseen kotiimme emme mahdu edes näin nelisin. Autostakaan en ole varma, takapenkki on kapea. Mutta... Mitä jos keskeytystä katuu. Mitä jos tuntuu että yksi puuttuu joukosta aina. Mies olisi enemmän keskeyttämisen kannalla, mutta antaa minun päättää. Itsekin päätin näin pari päivää plussaamisesta, mutta nyt olen taas pari päivää jahkaillut. Suhteemme on pitkä ja hyvä eikä se kaadu päätin mitä tahansa. Hän tukee kyllä. Viikkoja nyt 4+ jotain. Tuntuu, että olen jäänyt johonkin sumuun jumiin, enkä pääse ajatuksistani selvyyteen. Mitä muut ovat tehneet vastaavissa tapauksissa? Kiitos asiallisista vastauksista.
Kommentit (113)
Olin 39v kun tulin yllätysraskaaksi. Down, jonka keskeytin. En olisi selvinnyt tuosta ilman uutta raskautta, joten neljäs meille syntyi kun olin 41v. Ikinä en ole katunut. Tosin mulla jo aiemmin oli tunne, että yksi puuttuu perheestä. Yövalvomiset jaksoi paremmin kuin nuorena. Varmaan koska nukuin huonosti jo tuossa iässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ei se ikä ole mikään este. Se on vain huono tekosyy itsekkyydelle, mukavuudenhalulle ja laiskuudelle"
Lääkäritkin ovat varmasti samaa mieltä lol.
Pro-life hullut voisivat painua kirjaimellisesti takasin v**tuun täältä..Ihan kun tämä pallo tarvitsi enää yhtään vahinkoihmisiä täyttämään maata.
Mä olen ainakin itsekäs, laiska ja mukavuudenhaluinen, enkä todellakaan mitään vauvoja haluaisi. Joten en edes miettisi.
N41, kolme aikuista lasta
Toivottavasti sitten on putket poikki.
On kyllä 😁 Steriloin itseni jo alle 30v, kun oli se kolme lasta.
Anteeksi vaan, mutta miksei voi tehdä sterilisaatiota jos ikää on jo paljon ja on aivan varma ettei halua lapsia. Sehän on miehille niin pieni toimenpide että sen ehtisi tehdä melkein lounastauolla.
Vierailija kirjoitti:
Mieti myös, miltä lapsistasi tuntuisi, jos he saavat tietää että äiti on päättänyt abortoida tulevan pikkuveljen/siskon? Alkavatko miettiä, että miten löyhässä oma henki mahtoi aikanaan olla?
Hienosti vetoat tunteisiin ja syyllistät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieti myös, miltä lapsistasi tuntuisi, jos he saavat tietää että äiti on päättänyt abortoida tulevan pikkuveljen/siskon? Alkavatko miettiä, että miten löyhässä oma henki mahtoi aikanaan olla?
Hienosti vetoat tunteisiin ja syyllistät.
No entä sitten?
Aika puolustuskyvytön on se ihmisalkio.
Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei Ap! Ajattelin kysellä, mihin ratkaisuun päädyitte ja miten teillä nyt menee?
Vierailija kirjoitti:
Tein keskeytyksen vastaavassa tilanteessa plus terveydelliset syyt. Tosin olin vanhempi. En ole katunut. Henkisesti toki ens alkuun just tota vääntöä ja jälkikäteenkin voi tulla katumuksen tunteita mutta kun aina läpi ne syyt miksi tilanteeseen päätyi ei se ole itselleni ainakaan jäänyt mitenkään kummittelemaan. Voit miettiä asiaa vielä klinikalla käynnin jälkeenkin ja puhua siellä henkilökunnan kanssa.
Eli päätit tappaa lapsesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama tilanne täällä mutta olen jo 46v... Kolme lasta on entuudestaan (27, 25 ja 22) ja mies on kymmenen vuotta minua vanhempi, eli olimme jo ajatelleet että eihän meille nyt enää lapsia tule. No, näköjään tulee sittenkin.
Miten ihmeessä ajattelit että eihän teille lapsia enää tule? Olen myös 46v ja ei tulisi mieleenikään lopettaa ehkäisyn käyttöä. Kuukautiskiertoni on säännöllinen . Juuri kävin gynellä ja munasarjat ultrattiin. Gyne näytti ruudulta ja sanoi että parin päivän sisään on irtoamassa täydellinen munasolu ja jos haluan raskaaksi niin otetaan kierukka pois. No en tosiaan halua lapsia.
Vierailija kirjoitti:
En lukenut muuta kuin aloitusviestin. Itse olin muutama vuotta sitten vastaavassa tilanteessa. Mulla oli kaiken lisäksi lapsettomuustausta: sain kaksi lastani hoidoilla kolmekymppisenä. Kun täytin neljäkymmentä, ajattelin kokeilla miltä tuntuisi olla ilman hormoniehkäisyä ensimmäistä kertaa 20 vuoteen. Toki se päätös tehtiin yhdessä kumppanin kanssa, mutta mun taustalla ja iällä - ei me tosissamme raskauden mahdollisuutta pohdittu. Tulin raskaaksi melkein heti.
Omalla kohdallani ratkaisu oli heti selvä. Minä en halunnut enää. Mulle molemmat raskaudet oli ollut raskaita, samoin synnytykset, kuten myös lasten vauva-ajat. Nyt olin kymmenen vuotta vanhempi. En halunnut enää antaa kroppaani siihen tarkoitukseen. Kumppanilleni se oli vielä selvempää.
Silti hormonien vaikutus yllätti. Päätöksen tekeminen olikin lopulta vaikea rasti. Ehkä mun tausta vaikutti myös. Kaikki ne vuodet, kun mitään muuta ei olisi halunnut kuin nähdä sen positiivisen raskaustestin... Ja nyt se tuli epätoivottuna.
Päätin kuitenkin edetä kuin juna. Se oli oikea päätös. Kyllä se joskus mieleen tulee, mutta enää harvoin. Lähinnä silloin kun näen tällaisia aloituksia. Haluan elämältä nyt ihan eri asioita.
Hyi. Ensin tuhoat luontoa hormoneilla ja sitten tiputat vauvan jätteisiin, meneekö se muuten seka-vai biojätteeseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tein keskeytyksen vastaavassa tilanteessa plus terveydelliset syyt. Tosin olin vanhempi. En ole katunut. Henkisesti toki ens alkuun just tota vääntöä ja jälkikäteenkin voi tulla katumuksen tunteita mutta kun aina läpi ne syyt miksi tilanteeseen päätyi ei se ole itselleni ainakaan jäänyt mitenkään kummittelemaan. Voit miettiä asiaa vielä klinikalla käynnin jälkeenkin ja puhua siellä henkilökunnan kanssa.
Eli päätit tappaa lapsesi.
Ei, en minä syntynyttä lasta tappanut.
Pelkkää mössöä poistettiin josta olisi voinut syntyä lapsi, jos sen olisi antanut kehittyä.
Kuinka vaikeaa on käsittää että lapsi on syntynyt ihminen, mössö tai sikiö on vasta kehittymässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut muuta kuin aloitusviestin. Itse olin muutama vuotta sitten vastaavassa tilanteessa. Mulla oli kaiken lisäksi lapsettomuustausta: sain kaksi lastani hoidoilla kolmekymppisenä. Kun täytin neljäkymmentä, ajattelin kokeilla miltä tuntuisi olla ilman hormoniehkäisyä ensimmäistä kertaa 20 vuoteen. Toki se päätös tehtiin yhdessä kumppanin kanssa, mutta mun taustalla ja iällä - ei me tosissamme raskauden mahdollisuutta pohdittu. Tulin raskaaksi melkein heti.
Omalla kohdallani ratkaisu oli heti selvä. Minä en halunnut enää. Mulle molemmat raskaudet oli ollut raskaita, samoin synnytykset, kuten myös lasten vauva-ajat. Nyt olin kymmenen vuotta vanhempi. En halunnut enää antaa kroppaani siihen tarkoitukseen. Kumppanilleni se oli vielä selvempää.
Silti hormonien vaikutus yllätti. Päätöksen tekeminen olikin lopulta vaikea rasti. Ehkä mun tausta vaikutti myös. Kaikki ne vuodet, kun mitään muuta ei olisi halunnut kuin nähdä sen positiivisen raskaustestin... Ja nyt se tuli epätoivottuna.
Päätin kuitenkin edetä kuin juna. Se oli oikea päätös. Kyllä se joskus mieleen tulee, mutta enää harvoin. Lähinnä silloin kun näen tällaisia aloituksia. Haluan elämältä nyt ihan eri asioita.
Hyi. Ensin tuhoat luontoa hormoneilla ja sitten tiputat vauvan jätteisiin, meneekö se muuten seka-vai biojätteeseen?
Ihan sama minne laittavat kunhan saa pois sisältäni. Itse kyllä kierrättäisin biojätteenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata keskeyttää :) Kun saat vauvan, niin hänestä tulee luontaisa osa teidän perhettä. Toki vauva-aika voi olla rankkaa mutta kyllä se elämä lutviutuu. Opinnot saa kyllä sumplittua :) Ottakaa rohkeasti vauva vastaan :)
Päätös on ap:n, eikä me voida tietää mitä hänen kannattaa tehdä.
Miksi hän sitten täällä kyselee mielipiteitä?
Koska on tyhmä. Tyhmien ei pidä lisääntyä missään iässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritätkö olla miehesi kanssa samaa mieltä, ja nyt palstalaisten kanssa samaa mieltä? Onko muiden mielipide asiassa sinusta tärkeää?
Lapsen voi antaa adoptoitavaksi. Selvästi itse pohdit, ettet ehkä haluakaan aborttia? Turha tehdä mitään peruuttamatonta.
Ammattiin opiskelu tuskin muuttaa elämääsi. Muista, että sen jälkeen työtä täytyy tehdä vuosikymmeniä. Joko opiskellussa tai muussa ammatissa, mitä työmarkkinoilta löytykään. Olisiko siinä vaiheessa pienen lapsen hoitaminen kuitenkin tervetullut syy pitää taukoa tai keskittyä muuhunkin?
Vierailija kirjoitti:
Luultavasti kaduttaa. Tosin voi olla, että kaduttaa kummin päin vain. Mutta oikeasti, teillä ei ole mitään oikeaa syytä raskaudenkeskeytykseen. Mitä jos vanhana ajattelet, että olet lapsesi tappanut vain sen takia, että ajattelit, että et jaksanut 40-vuotiaana enää vauva-aikaa ja opiskelukin olisi kivaa?
Abortti on sikiön tappamista, siitä ei pääse mihinkään. En kuitenkaan vastusta aborttia. Mutta kehotan kovasti miettimään, että ovatko syyt oikeat. Ettekö oikeasti pärjäisi enää kolmannen lapsen kanssa? Jokainen lapsi ei tarvitse omaa huonetta.
Muuten olet oikessa, mutta mielestäsi lapsen saa tappaa jos syy ovat"oikeat"? Hyväksytkö myös jo syntyneen lapsen"abortoinnin" jos äitä ei nyt sittenkään huvita kasvataa sitä? Oulussahan se nainen suoritti pari jäliaborttia.
Teet tietenkin ratkaisusi sen mukaan, minkä koet itsellesi parhaaksi.
Itse olisi keskettänyt raskauden vastaavassa tilanteessa. Omaa jaksamistani en enää riskeeraisi. Olen käynyt uupumuksen porteilla. Jos saisin totaalisen burn outin, niin se tuhoaisi vaikuttaisi pahasti myös koko muuhun perheeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauva- ajan rankkuudesta puhutaan. Mikä siinä niin rankkaa on? Itse sain 45- vuotiaana vauvan parin viikon varoitusajalla. En kokenut mitään erityisen rankkaa.
Koliikki, se kun vauva herää puolen tunnin välein ensimmäisen vuoden, vaikeasta synnytyksestä palautuminen, tulehdukset kohdussa, rinnoissa, imetysongelmat, vauvan terveysongelmat, parisuhteen ongelmat, elämän muut vastuut ja vastaiskut... Hyvä että oman lapsesi vauva-aika meni hyvin, valitettavasti kaikilla ei käy näin.
Onneksi en ole syntynt naiseksi ja lisääntymiseen liittää puolen minuutin nylkytys.
Olen keskeyttänyt yhden raskauden lähinnä itsekkäistä syistä, niin kuin sinulla ap.
Kadun sitä lopun elämäni. Joka vuosi mietin että nyt hän olisi sen ja sen ikäinen ja miltähän hän olisi näyttänyt... jos voisin palata ajassa taaksepäin, en tekisi sitä.
Mikä ihmeen yllätysraskaus?Jos ei ole ehkäisyä niin siitä voi olla seurauksena raskaus.
Kukaan toinen ei voi määrätä miten toisen pitää käyttäytyä tai tehdä. Joten raskaus on erittäin henkilökohtainen asia jonka jatkaminen pitää päättää omassa perheessä. Mitä itse halua582 ja mitä mies haluaa.
Punnitkaa hyvät ja huonot puolet. Listatkaa paperille. Vastaus löytyy kyllä ja sen kanssa pitää elää ja toimia. Itse en edes kysyisi tällä palstalla mitä tehdä. Tuskin kysyisin missään muussakaan asiassa neuvoa tuntemattomilta.