Lue keskustelun säännöt.
40v yllätysraskaus, abortti vai ei
26.01.2021 |
Siinähän se otsikossa. Olen pääni miettinyt puhki. Meillä on mieheni kanssa kaksi kouluikäistä lasta ja en millään jaksaisi aloittaa taas alusta. Olen ehkä liian tottunut jo helppoon elämään, kun lapset on jo melko itsenäisiä. En jaksaisi enää odotusta, synnytystä enkä pikkulapsi-ikää. Myös muut asiat puhuisivat keskeyttämisen puolesta. Aloitin vasta syksyllä opinnot uuteen ammattiin. Nykyiseen kotiimme emme mahdu edes näin nelisin. Autostakaan en ole varma, takapenkki on kapea. Mutta... Mitä jos keskeytystä katuu. Mitä jos tuntuu että yksi puuttuu joukosta aina. Mies olisi enemmän keskeyttämisen kannalla, mutta antaa minun päättää. Itsekin päätin näin pari päivää plussaamisesta, mutta nyt olen taas pari päivää jahkaillut. Suhteemme on pitkä ja hyvä eikä se kaadu päätin mitä tahansa. Hän tukee kyllä. Viikkoja nyt 4+ jotain. Tuntuu, että olen jäänyt johonkin sumuun jumiin, enkä pääse ajatuksistani selvyyteen. Mitä muut ovat tehneet vastaavissa tapauksissa? Kiitos asiallisista vastauksista.
Kommentit (113)
Silleen oon kuullut ja omastakin puolesta kyllä allekirjoitan että jos abortista ei ole täysin varma, sitä ei kannata tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos 40v odottaisin 1.vauvaa niin silloin en tekisi aborttia vaikka olisi ollut "yllätys". Mutta jos lapsiluku on jo täynnä niin en kyllä enää uutta vauvaa haluaisi.
Luultavasti kaduttaa. Tosin voi olla, että kaduttaa kummin päin vain. Mutta oikeasti, teillä ei ole mitään oikeaa syytä raskaudenkeskeytykseen. Mitä jos vanhana ajattelet, että olet lapsesi tappanut vain sen takia, että ajattelit, että et jaksanut 40-vuotiaana enää vauva-aikaa ja opiskelukin olisi kivaa?
Abortti on sikiön tappamista, siitä ei pääse mihinkään. En kuitenkaan vastusta aborttia. Mutta kehotan kovasti miettimään, että ovatko syyt oikeat. Ettekö oikeasti pärjäisi enää kolmannen lapsen kanssa? Jokainen lapsi ei tarvitse omaa huonetta.
Mihin tämä keskustelu katosi välissä ?? Eilen ennen ilta seitsemää ei enää löytynyt, ja nyt on taas täällä?
Toivottavasti en nyt liian röyhkeästi tyrkytä liikaa omaa näkemystäni, koska nämä ovat tosi henkilökohtaisia juttuja. Mutta itse ajattelen, että uudesta lapsesta voisi olla tuossa elämänvaiheessa vielä paljon iloa koko perheelle. Tietysti vauvan hoitaminen on aina raskasta valvomisineen jne., mutta periaatteessa tämän vauvan vauva-aika menisi luultavasti helpommalla kun muiden, kun kotona on enemmän käsipareja. En missään nimessä tarkoita, että alakouluikäisten (?, en tiedä vanhempien lasten ikiä) vastuulle pitäisi juurikaan sysätä vauvan hoitoa, mutta jokainen pienen lapsen vanhempi ymmärtää niiden arjen pienten hetkien merkityksen, kun käsiparista on suuri apu. Esim. sen sijaan, että äiti joutuu raahata vauvan mukanaan vessaan, voi isompi lapsi hetken vahtia, ettei vauva työnnä sotmia pistorasiaan, ja tulla ilmoittamaan, jos sillä välin tulee jotain. Tai vanhemmat sisarukset voivat nauttia taaperon leikittämisestä hetken uimarannalla, niin äiti saa juotua kupin termoskahvia. Parhaimmillaan uusi vauva voi olla koko perhettä yhdistävä tekijä, jota odotetaan innolla ja jännityksellä (etenkin, jos lapsilla ei ole hirveästi tuoretta kokemusta rääkyvistä vauvoista). Itse haaveilin lapsena siitä, että saisin lisää pikkusisaruksia, se olisi ollut valtavan jännittävää.
No joo, tuo oli minun mielipiteeni. Sen lisäksi, että mietit pikkulapsiajan elämistä uudelleen, sinun kannattaisi mielestäni visioida elämääsi pitkien aikojen päähän kolmannella lapsella ja ilman. Mitä elämä olisi kymmenen vuoden kuluttua? Entä 20 vuoden? Olisiko kiva, jos kotona asuisi vielä abiturientti, vai olisitko mielummin nauttinut jo vuosikaudet siitä, että lapset ovat itsenäistyneet ja lentäneet pesästä? Entä kun olet kahdeksankymppinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen erittäin samassa tilanteessa kanssasi, muutaman vuoden nuorempi vain. Kaksi yläasteikäistä lasta, toisella erityisyyttä, ja ehkäisystä huolimatta raskaana. Aivan erilaisia tunteita on herättänyt tämä raskaus, aiemmat olivat haluttuja ja toivottuja. Nyt ahdistaa ja haluaisin vain pois tilanteesta. En jaksaisi taas vuosia huonosti nukuttuja öitä, päiväkotiin kuskaamista, uhmaikäkiukuttelua, vaipparumbaa, jatkuvia korvatulehduskierteitä, kihomatoja, sotkuista kämppää, valtavaa vastuuta ja jatkuvaa meteliä. Pienten lasten kanssa elämä on todella rankkaa! Tuntuu myös, että lapsiluku on ollut täynnä, enempää en ole kaivannut. Määräaikainen työ päättyy kesällä ja lainat painavat päälle. Korona on syönyt puolison tuloja ja muutenkin maailmanlaajuisesti epävarma tilanne ahdistaa.
Tuntuu kuitenkin vaikealta päättää tehdä abortti "mukavuussyistä". Pelkään myös oman jaksamiseni puolesta, tukiverkkoa ei ole enää samalla tapaa kuin nuorempana ja lähivuosina saan alkaa hoitamaan myös ikääntyviä vanhempiani.
Kävin neuvolassa juttelemassa asiasta ja koin, että se oli yhtä tyhjän kanssa. Mitään keskusteluapua ei tarjottu ja kysymyksiini vastattiin väärin (tarkistin myöhemmin käypähoidosta) tai epäselvästi ja tunsin että hoitaja suhtautui minuun hyvin nuivasti. Olisi niin hienoa saada jutella asiasta jonkun neutraalin tahon kanssa. Tämän takia en halua ottaa yhteyttä Itu-projektiinkaan, sillä veikkaan että kristillisellä taustalla toimiva hanke ei voi tällaista näkökulmaa antaa.
En ajattele alkiota tässä vaiheessa (viikkoja 4-5+risat) vielä ihmiseksi, vaan vasta mahdollisuudeksi jollekin, josta voi ajan kanssa syntyä henkilö. Siinä mielessä keskeytyskään tuskin jäisi painamaan, mutta eipä tuosta voi tietää.
Kiva olisi kuulla muiden kohtalotovereiden ajatuksia. Nuo "murhaaja/tappaja"-huutelut eivät auta tilannetta millään lailla, joten ne voisi mielestäni jättää väliin.
Vauva- ajan rankkuudesta puhutaan. Mikä siinä niin rankkaa on? Itse sain 45- vuotiaana vauvan parin viikon varoitusajalla. En kokenut mitään erityisen rankkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vauva- ajan rankkuudesta puhutaan. Mikä siinä niin rankkaa on? Itse sain 45- vuotiaana vauvan parin viikon varoitusajalla. En kokenut mitään erityisen rankkaa.
Koliikki, se kun vauva herää puolen tunnin välein ensimmäisen vuoden, vaikeasta synnytyksestä palautuminen, tulehdukset kohdussa, rinnoissa, imetysongelmat, vauvan terveysongelmat, parisuhteen ongelmat, elämän muut vastuut ja vastaiskut... Hyvä että oman lapsesi vauva-aika meni hyvin, valitettavasti kaikilla ei käy näin.
Jos annat lapsen tulla tähän maailmaan, on hän sinulle aivan yhtä rakas kuin muutkin lapsesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätä kuopusta pääsevät hoitamaan myös isosisarukset ja auttavat vanhempia muutenkin. Rakkautta riittää kaikille varmasti.
Samassa veneessä kirjoitti:
Olen erittäin samassa tilanteessa kanssasi, muutaman vuoden nuorempi vain. Kaksi yläasteikäistä lasta, toisella erityisyyttä, ja ehkäisystä huolimatta raskaana. Aivan erilaisia tunteita on herättänyt tämä raskaus, aiemmat olivat haluttuja ja toivottuja. Nyt ahdistaa ja haluaisin vain pois tilanteesta. En jaksaisi taas vuosia huonosti nukuttuja öitä, päiväkotiin kuskaamista, uhmaikäkiukuttelua, vaipparumbaa, jatkuvia korvatulehduskierteitä, kihomatoja, sotkuista kämppää, valtavaa vastuuta ja jatkuvaa meteliä. Pienten lasten kanssa elämä on todella rankkaa! Tuntuu myös, että lapsiluku on ollut täynnä, enempää en ole kaivannut. Määräaikainen työ päättyy kesällä ja lainat painavat päälle. Korona on syönyt puolison tuloja ja muutenkin maailmanlaajuisesti epävarma tilanne ahdistaa.
Tuntuu kuitenkin vaikealta päättää tehdä abortti "mukavuussyistä". Pelkään myös oman jaksamiseni puolesta, tukiverkkoa ei ole enää samalla tapaa kuin nuorempana ja lähivuosina saan alkaa hoitamaan myös ikääntyviä vanhempiani.
Kävin neuvolassa juttelemassa asiasta ja koin, että se oli yhtä tyhjän kanssa. Mitään keskusteluapua ei tarjottu ja kysymyksiini vastattiin väärin (tarkistin myöhemmin käypähoidosta) tai epäselvästi ja tunsin että hoitaja suhtautui minuun hyvin nuivasti. Olisi niin hienoa saada jutella asiasta jonkun neutraalin tahon kanssa. Tämän takia en halua ottaa yhteyttä Itu-projektiinkaan, sillä veikkaan että kristillisellä taustalla toimiva hanke ei voi tällaista näkökulmaa antaa.
En ajattele alkiota tässä vaiheessa (viikkoja 4-5+risat) vielä ihmiseksi, vaan vasta mahdollisuudeksi jollekin, josta voi ajan kanssa syntyä henkilö. Siinä mielessä keskeytyskään tuskin jäisi painamaan, mutta eipä tuosta voi tietää.
Kiva olisi kuulla muiden kohtalotovereiden ajatuksia. Nuo "murhaaja/tappaja"-huutelut eivät auta tilannetta millään lailla, joten ne voisi mielestäni jättää väliin.
Kun ei haluta lisää lapsia, pitäisi olla varmista varmin ehkäisy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini oli 41v. Kun synnyin. Oltiin vielä kaksosia. Me ollaan hyviä tyyppejä. Älä tee aborttia.
Vierailija kirjoitti:
Samassa veneessä kirjoitti:
Olen erittäin samassa tilanteessa kanssasi, muutaman vuoden nuorempi vain. Kaksi yläasteikäistä lasta, toisella erityisyyttä, ja ehkäisystä huolimatta raskaana. Aivan erilaisia tunteita on herättänyt tämä raskaus, aiemmat olivat haluttuja ja toivottuja. Nyt ahdistaa ja haluaisin vain pois tilanteesta. En jaksaisi taas vuosia huonosti nukuttuja öitä, päiväkotiin kuskaamista, uhmaikäkiukuttelua, vaipparumbaa, jatkuvia korvatulehduskierteitä, kihomatoja, sotkuista kämppää, valtavaa vastuuta ja jatkuvaa meteliä. Pienten lasten kanssa elämä on todella rankkaa! Tuntuu myös, että lapsiluku on ollut täynnä, enempää en ole kaivannut. Määräaikainen työ päättyy kesällä ja lainat painavat päälle. Korona on syönyt puolison tuloja ja muutenkin maailmanlaajuisesti epävarma tilanne ahdistaa.
Tuntuu kuitenkin vaikealta päättää tehdä abortti "mukavuussyistä". Pelkään myös oman jaksamiseni puolesta, tukiverkkoa ei ole enää samalla tapaa kuin nuorempana ja lähivuosina saan alkaa hoitamaan myös ikääntyviä vanhempiani.
Kävin neuvolassa juttelemassa asiasta ja koin, että se oli yhtä tyhjän kanssa. Mitään keskusteluapua ei tarjottu ja kysymyksiini vastattiin väärin (tarkistin myöhemmin käypähoidosta) tai epäselvästi ja tunsin että hoitaja suhtautui minuun hyvin nuivasti. Olisi niin hienoa saada jutella asiasta jonkun neutraalin tahon kanssa. Tämän takia en halua ottaa yhteyttä Itu-projektiinkaan, sillä veikkaan että kristillisellä taustalla toimiva hanke ei voi tällaista näkökulmaa antaa.
En ajattele alkiota tässä vaiheessa (viikkoja 4-5+risat) vielä ihmiseksi, vaan vasta mahdollisuudeksi jollekin, josta voi ajan kanssa syntyä henkilö. Siinä mielessä keskeytyskään tuskin jäisi painamaan, mutta eipä tuosta voi tietää.
Kiva olisi kuulla muiden kohtalotovereiden ajatuksia. Nuo "murhaaja/tappaja"-huutelut eivät auta tilannetta millään lailla, joten ne voisi mielestäni jättää väliin.
Kun ei haluta lisää lapsia, pitäisi olla varmista varmin ehkäisy.
Vau, kiitos hyvästä vastauksesta! Kylläpä helpotti tilannetta!/s
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos vähänkin epäilyttää, niin älä tee aborttia! Tulet katumaan sitä loppuikäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samassa veneessä kirjoitti:
Olen erittäin samassa tilanteessa kanssasi, muutaman vuoden nuorempi vain. Kaksi yläasteikäistä lasta, toisella erityisyyttä, ja ehkäisystä huolimatta raskaana. Aivan erilaisia tunteita on herättänyt tämä raskaus, aiemmat olivat haluttuja ja toivottuja. Nyt ahdistaa ja haluaisin vain pois tilanteesta. En jaksaisi taas vuosia huonosti nukuttuja öitä, päiväkotiin kuskaamista, uhmaikäkiukuttelua, vaipparumbaa, jatkuvia korvatulehduskierteitä, kihomatoja, sotkuista kämppää, valtavaa vastuuta ja jatkuvaa meteliä. Pienten lasten kanssa elämä on todella rankkaa! Tuntuu myös, että lapsiluku on ollut täynnä, enempää en ole kaivannut. Määräaikainen työ päättyy kesällä ja lainat painavat päälle. Korona on syönyt puolison tuloja ja muutenkin maailmanlaajuisesti epävarma tilanne ahdistaa.
Tuntuu kuitenkin vaikealta päättää tehdä abortti "mukavuussyistä". Pelkään myös oman jaksamiseni puolesta, tukiverkkoa ei ole enää samalla tapaa kuin nuorempana ja lähivuosina saan alkaa hoitamaan myös ikääntyviä vanhempiani.
Kävin neuvolassa juttelemassa asiasta ja koin, että se oli yhtä tyhjän kanssa. Mitään keskusteluapua ei tarjottu ja kysymyksiini vastattiin väärin (tarkistin myöhemmin käypähoidosta) tai epäselvästi ja tunsin että hoitaja suhtautui minuun hyvin nuivasti. Olisi niin hienoa saada jutella asiasta jonkun neutraalin tahon kanssa. Tämän takia en halua ottaa yhteyttä Itu-projektiinkaan, sillä veikkaan että kristillisellä taustalla toimiva hanke ei voi tällaista näkökulmaa antaa.
En ajattele alkiota tässä vaiheessa (viikkoja 4-5+risat) vielä ihmiseksi, vaan vasta mahdollisuudeksi jollekin, josta voi ajan kanssa syntyä henkilö. Siinä mielessä keskeytyskään tuskin jäisi painamaan, mutta eipä tuosta voi tietää.
Kiva olisi kuulla muiden kohtalotovereiden ajatuksia. Nuo "murhaaja/tappaja"-huutelut eivät auta tilannetta millään lailla, joten ne voisi mielestäni jättää väliin.
Kun ei haluta lisää lapsia, pitäisi olla varmista varmin ehkäisy.
Vau, kiitos hyvästä vastauksesta! Kylläpä helpotti tilannetta!/s
Niin... ottaa sydämestä sen vauvan puolesta.
Vierailija kirjoitti:
Sama tilanne täällä mutta olen jo 46v... Kolme lasta on entuudestaan (27, 25 ja 22) ja mies on kymmenen vuotta minua vanhempi, eli olimme jo ajatelleet että eihän meille nyt enää lapsia tule. No, näköjään tulee sittenkin.
Ihanaa, voin vain kuvitella, että tulee rakastettu ( ja ehkä vähän hemmoteltukin ) iltatähti. Kaikkien rakastama ,varsikin kun on noin paljon vanhemmat sisarukset. !!!!
Onneksi olkoon
Samassa veneessä kirjoitti:
Olen erittäin samassa tilanteessa kanssasi, muutaman vuoden nuorempi vain. Kaksi yläasteikäistä lasta, toisella erityisyyttä, ja ehkäisystä huolimatta raskaana. Aivan erilaisia tunteita on herättänyt tämä raskaus, aiemmat olivat haluttuja ja toivottuja. Nyt ahdistaa ja haluaisin vain pois tilanteesta. En jaksaisi taas vuosia huonosti nukuttuja öitä, päiväkotiin kuskaamista, uhmaikäkiukuttelua, vaipparumbaa, jatkuvia korvatulehduskierteitä, kihomatoja, sotkuista kämppää, valtavaa vastuuta ja jatkuvaa meteliä. Pienten lasten kanssa elämä on todella rankkaa! Tuntuu myös, että lapsiluku on ollut täynnä, enempää en ole kaivannut. Määräaikainen työ päättyy kesällä ja lainat painavat päälle. Korona on syönyt puolison tuloja ja muutenkin maailmanlaajuisesti epävarma tilanne ahdistaa.
Tuntuu kuitenkin vaikealta päättää tehdä abortti "mukavuussyistä". Pelkään myös oman jaksamiseni puolesta, tukiverkkoa ei ole enää samalla tapaa kuin nuorempana ja lähivuosina saan alkaa hoitamaan myös ikääntyviä vanhempiani.
Kävin neuvolassa juttelemassa asiasta ja koin, että se oli yhtä tyhjän kanssa. Mitään keskusteluapua ei tarjottu ja kysymyksiini vastattiin väärin (tarkistin myöhemmin käypähoidosta) tai epäselvästi ja tunsin että hoitaja suhtautui minuun hyvin nuivasti. Olisi niin hienoa saada jutella asiasta jonkun neutraalin tahon kanssa. Tämän takia en halua ottaa yhteyttä Itu-projektiinkaan, sillä veikkaan että kristillisellä taustalla toimiva hanke ei voi tällaista näkökulmaa antaa.
En ajattele alkiota tässä vaiheessa (viikkoja 4-5+risat) vielä ihmiseksi, vaan vasta mahdollisuudeksi jollekin, josta voi ajan kanssa syntyä henkilö. Siinä mielessä keskeytyskään tuskin jäisi painamaan, mutta eipä tuosta voi tietää.
Kiva olisi kuulla muiden kohtalotovereiden ajatuksia. Nuo "murhaaja/tappaja"-huutelut eivät auta tilannetta millään lailla, joten ne voisi mielestäni jättää väliin.
Jos kerta on jo (pidempään?) tuntunut, että lapsiluku on ollut jo täynnä etkä ole halunnut enempää lapsia, niin miksi ihmeessä, ette sitten ole tehneet mitään sen asian eteen, että niitä lapsia ei sitten oikeasti tule enempää?!
Ja ihan samanlainen alkio nämä sinun aiemmat jo syntyneet lapsesi ovat olleet. Ei uusi tulokas ole yhtään sen vähempää!
Apn mies on oikeassa- aplla on jo pahin rääkki takana, hän opiskelee ja on saanut levätä isompien lasten kanssa.
Ehdottomasti mielestäni keskeytys- miksi ottaa lasta jos ei oikein jaksa hoitaa enää ja olisi elämällä vielä muutakin annettavaa kuin vaippojen vaihto ja toisista huolehtiminen? Ikää on jo sen verran aplla, että hän olisi lähes eläke- ikäinen nuorimman täysikäistyttyä- mutta jos ei koe että joutuu luopumaan mistään jos vielä yksi lapsi, niin se on toinen asia. Aloituksesta vain tulee se käsitys, että lapsiluku on selkeästi täynnä. Aika pitäisi nyt varata keskeytykseen hyvin pikaisesti, jottei sikiö ehdi kehittyä enää yhtään pidemmälle.
Vierailija kirjoitti:
Samassa veneessä kirjoitti:
Olen erittäin samassa tilanteessa kanssasi, muutaman vuoden nuorempi vain. Kaksi yläasteikäistä lasta, toisella erityisyyttä, ja ehkäisystä huolimatta raskaana. Aivan erilaisia tunteita on herättänyt tämä raskaus, aiemmat olivat haluttuja ja toivottuja. Nyt ahdistaa ja haluaisin vain pois tilanteesta. En jaksaisi taas vuosia huonosti nukuttuja öitä, päiväkotiin kuskaamista, uhmaikäkiukuttelua, vaipparumbaa, jatkuvia korvatulehduskierteitä, kihomatoja, sotkuista kämppää, valtavaa vastuuta ja jatkuvaa meteliä. Pienten lasten kanssa elämä on todella rankkaa! Tuntuu myös, että lapsiluku on ollut täynnä, enempää en ole kaivannut. Määräaikainen työ päättyy kesällä ja lainat painavat päälle. Korona on syönyt puolison tuloja ja muutenkin maailmanlaajuisesti epävarma tilanne ahdistaa.
Tuntuu kuitenkin vaikealta päättää tehdä abortti "mukavuussyistä". Pelkään myös oman jaksamiseni puolesta, tukiverkkoa ei ole enää samalla tapaa kuin nuorempana ja lähivuosina saan alkaa hoitamaan myös ikääntyviä vanhempiani.
Kävin neuvolassa juttelemassa asiasta ja koin, että se oli yhtä tyhjän kanssa. Mitään keskusteluapua ei tarjottu ja kysymyksiini vastattiin väärin (tarkistin myöhemmin käypähoidosta) tai epäselvästi ja tunsin että hoitaja suhtautui minuun hyvin nuivasti. Olisi niin hienoa saada jutella asiasta jonkun neutraalin tahon kanssa. Tämän takia en halua ottaa yhteyttä Itu-projektiinkaan, sillä veikkaan että kristillisellä taustalla toimiva hanke ei voi tällaista näkökulmaa antaa.
En ajattele alkiota tässä vaiheessa (viikkoja 4-5+risat) vielä ihmiseksi, vaan vasta mahdollisuudeksi jollekin, josta voi ajan kanssa syntyä henkilö. Siinä mielessä keskeytyskään tuskin jäisi painamaan, mutta eipä tuosta voi tietää.
Kiva olisi kuulla muiden kohtalotovereiden ajatuksia. Nuo "murhaaja/tappaja"-huutelut eivät auta tilannetta millään lailla, joten ne voisi mielestäni jättää väliin.
Jos kerta on jo (pidempään?) tuntunut, että lapsiluku on ollut jo täynnä etkä ole halunnut enempää lapsia, niin miksi ihmeessä, ette sitten ole tehneet mitään sen asian eteen, että niitä lapsia ei sitten oikeasti tule enempää?!
Ja ihan samanlainen alkio nämä sinun aiemmat jo syntyneet lapsesi ovat olleet. Ei uusi tulokas ole yhtään sen vähempää!
Hormonikierukan pitäisi olla vielä varmempi kuin sterilisaatio, mutta silti senkin kanssa lapsia syntyy.
Mitä hyötyä tuollaisesta jälkiviisastelusta on tähän tilanteeseen? Pääsitpähän sanomaan, hähhää?
En keskeyttäisi. Eikö kaikki aina sano, että vanhemmat äidit pärjäävät hyvin ja osaavat ottaa asiat rennommin kuin nuorempana. 40v on kuitenkin vielä aika nuori. Hyvin ehtii vielä yhden lapsen kanssa.