40v yllätysraskaus, abortti vai ei

Jännää touhua taas, eilen oli kuuma aihe siitä nuoresta pentutehtailijasta ja koska hänet tyrmättiin täysin tänään ilmestyy joku 40-vuotias joka millään ei tiedä pitäisikö vahinko pitää vai ei ja uppista lallaa, yht äkkiä palsta on täynnä keski-ikäisiä ja jopa muumiota lirkuttelemassa kuinka on taivaallista synnyttää myöhäis iässä ja on vain laiskuutta jos ei tee lapsia enää +40. 

Joopa joo, onko VÄHÄN läpinäkyvää mode+kumppanit:D 

Sain 40-vuotiaana ”iltatähden”, menin kuukautisten pois jäädessä lääkäriinkin sen vuoksi, että arvelin vaihdevuosioireiden alkaneen... en ajatellut yhtään, että olisin raskaana. Ikäeroa aiempiin tenaviin tuli 10 ja 15 vuotta.

Yllätyksestä tuli oikein toivottu ja odotettu.

Kaikki meni hyvin. Isot lapset ovat auttaneet pikkusiskon hoidossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen 41v ja todellakin tekisin keskeytyksen. Tässä iässä ei enää jaksa puhumattakaan kun olisi jo 50v ja lapsi vasta 10. Alapeukuttajia taas riittää, anna mä arvaan pro-life hullut liikkeellä ja ne jotka suu vaahdossa kertovat kuinka +60v naisetkin voivat vielä synnyttää ja kaikki on ih-ah-naa. 

Jos sinä et jaksa ei tarkoita, että muut eivät jaksa.

45 -vuotiaana vauvan saanut

Puhuinkin itsestäni? Se että te jo keski-iän saavuttaneet matamit vielä haluatte pitää kiinni hedelmällisyyden rippeistänne ja väkisin pukaatte adhd-lapsia myöhäis synnytettyinä ei tarkoita sitä että kaikki 40 veet olisivat noin typeriä. 

Sanoit, että tässä iässä EI jaksa. Et sanonut, että tässä iässä EN jaksa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen 41v ja todellakin tekisin keskeytyksen. Tässä iässä ei enää jaksa puhumattakaan kun olisi jo 50v ja lapsi vasta 10. Alapeukuttajia taas riittää, anna mä arvaan pro-life hullut liikkeellä ja ne jotka suu vaahdossa kertovat kuinka +60v naisetkin voivat vielä synnyttää ja kaikki on ih-ah-naa. 

Jos sinä et jaksa ei tarkoita, että muut eivät jaksa.

45 -vuotiaana vauvan saanut

Puhuinkin itsestäni? Se että te jo keski-iän saavuttaneet matamit vielä haluatte pitää kiinni hedelmällisyyden rippeistänne ja väkisin pukaatte adhd-lapsia myöhäis synnytettyinä ei tarkoita sitä että kaikki 40 veet olisivat noin typeriä. 

Sanoin, että sain lapsen. En itse synnyttänyt.

45- vuotiaana vauvan saanut

Vierailija kirjoitti:

Yleensä yli 40 v ja lähempänä 45 v ei enää tule raskaaksi joten ehkäisystä tarvitsee huolehtia totta kai muttei enää hysteerisesti. Keskimäärän sen ikäisinä ovuloidaan pari krt vuodessa.

Tää nyt on syvintä sontaa mitä voi vain suoltaa. Viiskymppisetkin tulee raskaaksi. Ihan niinkuin ennen muinoin oli tavallista saada lapsia yli 40 v.

Olen pohtinut pari vuotta samoja asioita. En siis ole (ollut) raskaana, mutta miettinyt JOS ehkäisystä huolimatta tulisin raskaaksi.

Vaikea sanoa mitä tositilanteessa tekisin, mutta nyt tuntuu etten enää jaksaisi. Olen 42v., kolme lasta synnyttänyt ja kasvattanut, vanhin jo 24 v., nuorin 12 v. Kaikilla koliikki ja murrosiät ihan kamalat. Jos melkein kuuskymppisenä joutuisi vielä ratkomaan niitä ongelmia, olisin aivan loppu. Joku muu voi hyvinkin jaksaa ja jopa nauttia siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Apn mies on oikeassa- aplla on jo pahin rääkki takana, hän opiskelee ja on saanut levätä isompien lasten kanssa.

Ehdottomasti mielestäni keskeytys- miksi ottaa lasta jos ei oikein jaksa hoitaa enää ja olisi elämällä vielä muutakin annettavaa kuin vaippojen vaihto ja toisista huolehtiminen? Ikää on jo sen verran aplla, että hän olisi lähes eläke- ikäinen nuorimman täysikäistyttyä- mutta jos ei koe että joutuu luopumaan mistään jos vielä yksi lapsi, niin se on toinen asia. Aloituksesta vain tulee se käsitys, että lapsiluku on selkeästi täynnä. Aika pitäisi nyt varata keskeytykseen hyvin pikaisesti, jottei sikiö ehdi kehittyä enää yhtään pidemmälle.

Minun äitini oli 40v, minut saadessaan. Ei se ikä ole mikään este. Se on vain huono tekosyy itsekkyydelle, mukavuudenhalulle ja laiskuudelle. Ja tämän lapsen tullessa täysi-ikäiseksi, ap:lla on vielä useita työvuosia jäljellä. Puhut niin kuin ap olisi jo vanha ja raihnainen ikäloppu. Ei ole, vaan hedelmällisessä iässä oleva nainen, jolla on todennäköisesti vielä enemmän vuosia edessäpäin kuin takana. Vauva- ja pikkulapsi-ikään liittyy myös paljon aivan ihania asioita, niin miksi näissä keskusteluissa nostetaan esille pelkästään kaikki ikävä, ihan niin kuin se olisi muka se koko totuus? Ei ole.

Kannattaa olla myös realisti, eikä ajatella, että kaikki on pinkkiä höttöpilveä. Ap, mieti tilannetta oman jaksamisesi kannalta, mieti millainen tilanne olisi 5-10-15-vuoden kuluttua. Tee lista, jossa keräät molempien vaihtoehtojen hyvät ja huonot puolet.

Abortti ei tee sinusta huonoa ihmistä. Toisaalta, jos koet jaksavasi kasvattaa vielä yhden lapsen aikuiseksi, ja kantaa siihen liittyvät vastuut ja velvoitteet, anna mennä.

Elämä ei yleensä koskaan mene, niin kuin itse ajatellut ja suunnitellut. Se on hyvä muistaa, jos/kun tuollaisia listoja itselleen tekee. Liiaksi en niiden varaan päätöstäni perustaisi. Varsinkaan sellaisessa aiheessa kuin abortti. Luota omaan tunteeseesi ja sisäiseen ääneesi. Abortin katuminen on äärimmäisen raskas taakka kantaa, eikä se taakka yleensä koskaan poistu kokonaan. Aina tulee hetkiä, jotka siitä muistuttavat ja jotka saavat ajattelemaan, entä jos... Jos olisin valinnut toisin? jos olisin antanut mahdollisuuden?

Niin kuin täällä joku jo sanoi, asioilla on tapana järjestyä tavalla tai toisella. Autoon kyllä mahtuu, asuntoon mahtuu, rahatilanteet ja opinnot kyllä järjestyvät. Kaikki kyllä järjestyy, jos niin tahtoo ja päättää.

Vierailija kirjoitti:

"Ei se ikä ole mikään este. Se on vain huono tekosyy itsekkyydelle, mukavuudenhalulle ja laiskuudelle" 

Lääkäritkin ovat varmasti samaa mieltä lol.

Pro-life hullut voisivat painua kirjaimellisesti takasin v**tuun täältä..Ihan kun tämä pallo tarvitsi enää yhtään vahinkoihmisiä täyttämään maata. 

Mä olen ainakin itsekäs, laiska ja mukavuudenhaluinen, enkä todellakaan mitään vauvoja haluaisi. Joten en edes miettisi.

N41, kolme aikuista lasta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä yli 40 v ja lähempänä 45 v ei enää tule raskaaksi joten ehkäisystä tarvitsee huolehtia totta kai muttei enää hysteerisesti. Keskimäärän sen ikäisinä ovuloidaan pari krt vuodessa.

Tää nyt on syvintä sontaa mitä voi vain suoltaa. Viiskymppisetkin tulee raskaaksi. Ihan niinkuin ennen muinoin oli tavallista saada lapsia yli 40 v.

Lue Terveyskirjastosta ja Käypä hoidosta. Ihan muutama prosentti yli 40 v voi enää lapsen saada luonnollisin keinoin. Ei ole minun keksimä juttu... Joten ap. Onnea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ei se ikä ole mikään este. Se on vain huono tekosyy itsekkyydelle, mukavuudenhalulle ja laiskuudelle" 

Lääkäritkin ovat varmasti samaa mieltä lol.

Pro-life hullut voisivat painua kirjaimellisesti takasin v**tuun täältä..Ihan kun tämä pallo tarvitsi enää yhtään vahinkoihmisiä täyttämään maata. 

Mä olen ainakin itsekäs, laiska ja mukavuudenhaluinen, enkä todellakaan mitään vauvoja haluaisi. Joten en edes miettisi.

N41, kolme aikuista lasta

Toivottavasti sitten on putket poikki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä yli 40 v ja lähempänä 45 v ei enää tule raskaaksi joten ehkäisystä tarvitsee huolehtia totta kai muttei enää hysteerisesti. Keskimäärän sen ikäisinä ovuloidaan pari krt vuodessa.

Riippuu henkilöstä, meillä oli sitten hyvä mäihä kun kumin unohduksesta ja siitä yhdestä kerrasta mitä sinä kuussa oli, tulin raskaaksi.

Meillä kävi samoin, yksi ainut kerta ja raskaus alkoi. Lapsia oli neljä jo ennestään, nuorin silloin 6-v. Kyllä pohdin aborttiakin, mutta päätin lopulta antaa vauvan tulla enkä ole katunut. Sain hänet 42-vuotiaana, oli koliikkivauva, mutta en minä siitäkään uupunut. Lapsi on jo 18-vuotias. 

Eihän 40-v äiti ole nykyäänkään mikään ihme.

Vierailija kirjoitti:

Sama tilanne täällä mutta olen jo 46v... Kolme lasta on entuudestaan (27, 25 ja 22) ja mies on kymmenen vuotta minua vanhempi, eli olimme jo ajatelleet että eihän meille nyt enää lapsia tule. No, näköjään tulee sittenkin.

Mun gynekologini (professori) sanoi juuri, ettei mun tarvii pillereitä enää ehkäisyn takia syödä. Yksikään hänen potilaansa ei ole tullut raskaaksi yli 45-vuotiaana. No enemmän epäilen, itse olen niin omia lapsia vastaan, että mieluummin tuplaehkäisy kuin ei ollenkaan...

AP:n ongelmaan mulla ei siis olisi mitään muuta vastausta kuin abortti, mutta mulla ei tosiaan olisi niitä kahta ensimmäistäkään, ei vaikka olisin raskautunut nuorempana. Eli oikeasti vastausta ei voi tietää kuin ap itse.

Oon 38 ja kaksi lasta, jos nyt tulisin raskaaksi niin se olisi abortti. En tässä iässä enää siihen ruljanssiin ryhdy, en mistään hinnasta.

Mitä jos se ei ole terve ja olet siinä kiinni loppuelämäsi ja senkin aikaa mietit, miten se pärjää kun sinusta aika jättää? Riskit kasvaa kun ikää tulee lisää. 

Me saatiin pikkusisko kun oltiin 9 ja 11. Mutta se olikin kauan odotettu ja toivottu, takana useita keskenmenoja. On ehdottomasti vanhemmille se rakkain lapsi, vaan ei se minulta pois ole, vaikka nimenomaan minut keskimmäisen se ajoi itsenäistymään varhain ja irtaantumaan koko lapsuuden perheestäni. 

Mun tutulle kävi myös niin, että hän oli jo päättänyt, ettei enempää lapsia tule, ja oli jo siirtynyt elämässä eteenpäin, kunnes tuli 40-vuotiaana suunnittelematta raskaaksi. He päättivät pitää lapsen, ja olivat aluksi aika innoissaankin siitä, mutta jossain vaiheessa tuo pikkulapsiarjen uudelleen eläminen alkoi ilmeisesti rassaamaan, koska he erosivat kuopuksen ollessa 2-vuotias. Luulen, että tuota avioeroa ei olisi tullut, jos he olisivat voineet elää helpompaa elämää, johon olivat jo tottuneet.

Hylkyyn vaan, tuossa iässä ja muiden lasten piinaavista hoitoajoista selvinneenä se on ihan itsemurha parisuhteen kannalta.

Varaa ap kipin kapin aika psykologille tai terapeutille! Ammattilainen auttaa sinua yhdelläkin käynnillä jäsentämään ajatuksiasi paljon enemmän kuin yksin tai vauviksella pähkäily.

Muutenkin neuvoisin että et tee tätä päätöstä järjellä vaan tunteella. Se, mahtuuko kämppään vielä yksi ihminen tai autoon, ovat pelkkiä logistisia ongelmia. Eivät siis minkäännäköisiä ongelmia. Nuo kuulostaa lähinnä siltä että etsit tekosyitä keskeyttää.

Kannattaa myös miettiä sitä, että oikeastiko koet että rakastat kahta ensimmäistä lastasi, mutta et enää tätä kolmatta? Se, että tämä ei ole suunniteltu, tekee lapsesta arvottoman rakkautesi kohteeksi? Yhtälailla se sikiö on sinun lapsesi kuin ne kaksi aikaisempaakin.

Mieti myös, miltä lapsistasi tuntuisi, jos he saavat tietää että äiti on päättänyt abortoida tulevan pikkuveljen/siskon? Alkavatko miettiä, että miten löyhässä oma henki mahtoi aikanaan olla?

En lukenut muuta kuin aloitusviestin. Itse olin muutama vuotta sitten vastaavassa tilanteessa. Mulla oli kaiken lisäksi lapsettomuustausta: sain kaksi lastani hoidoilla kolmekymppisenä. Kun täytin neljäkymmentä, ajattelin kokeilla miltä tuntuisi olla ilman hormoniehkäisyä ensimmäistä kertaa 20 vuoteen. Toki se päätös tehtiin yhdessä kumppanin kanssa, mutta mun taustalla ja iällä - ei me tosissamme raskauden mahdollisuutta pohdittu. Tulin raskaaksi melkein heti.

Omalla kohdallani ratkaisu oli heti selvä. Minä en halunnut enää. Mulle molemmat raskaudet oli ollut raskaita, samoin synnytykset, kuten myös lasten vauva-ajat. Nyt olin kymmenen vuotta vanhempi. En halunnut enää antaa kroppaani siihen tarkoitukseen. Kumppanilleni se oli vielä selvempää.

Silti hormonien vaikutus yllätti. Päätöksen tekeminen olikin lopulta vaikea rasti. Ehkä mun tausta vaikutti myös. Kaikki ne vuodet, kun mitään muuta ei olisi halunnut kuin nähdä sen positiivisen raskaustestin... Ja nyt se tuli epätoivottuna.

Päätin kuitenkin edetä kuin juna. Se oli oikea päätös. Kyllä se joskus mieleen tulee, mutta enää harvoin. Lähinnä silloin kun näen tällaisia aloituksia. Haluan elämältä nyt ihan eri asioita.