Lue keskustelun säännöt.
40v yllätysraskaus, abortti vai ei
26.01.2021 |
Siinähän se otsikossa. Olen pääni miettinyt puhki. Meillä on mieheni kanssa kaksi kouluikäistä lasta ja en millään jaksaisi aloittaa taas alusta. Olen ehkä liian tottunut jo helppoon elämään, kun lapset on jo melko itsenäisiä. En jaksaisi enää odotusta, synnytystä enkä pikkulapsi-ikää. Myös muut asiat puhuisivat keskeyttämisen puolesta. Aloitin vasta syksyllä opinnot uuteen ammattiin. Nykyiseen kotiimme emme mahdu edes näin nelisin. Autostakaan en ole varma, takapenkki on kapea. Mutta... Mitä jos keskeytystä katuu. Mitä jos tuntuu että yksi puuttuu joukosta aina. Mies olisi enemmän keskeyttämisen kannalla, mutta antaa minun päättää. Itsekin päätin näin pari päivää plussaamisesta, mutta nyt olen taas pari päivää jahkaillut. Suhteemme on pitkä ja hyvä eikä se kaadu päätin mitä tahansa. Hän tukee kyllä. Viikkoja nyt 4+ jotain. Tuntuu, että olen jäänyt johonkin sumuun jumiin, enkä pääse ajatuksistani selvyyteen. Mitä muut ovat tehneet vastaavissa tapauksissa? Kiitos asiallisista vastauksista.
Kommentit (113)
Tässäkin keskustelussa huomaa hyvin, että aihe on todella vaikea. Kun miettii aborttia, ei ole olemassa mitään neutraalia tahoa, johon ottaa yhteyttä. (Itu-projektikin on NNKY:n ylläpitämä...) Terveydenhuollosta ei todellakaan saa helposti keskusteluapua, ja aiheen stigman takia harva haluaa puhua siitä myöskään ystävilleen tai sukulaisille.
Nainen saa aina kaiken syyn niskaansa, mitäs on harrastanut seksiä/ei ole hoitanut ehkäisyä/ ei ole hommannut sterilaatiota jnejne. eli syyttelyä ja jälkiviisastelua, joka ei kuitenkaan auta itse tilanteessa mitenkään.
Olisi hienoa, jos olisi edes jokin sivusto/kyselykaavake/neutraali puhelinpalvelu, jonka mukaan voisi ajatuksiaan järjestää, kun se ei-toivottu-raskaus on aina shokki ja jotain odottamatonta. Aikaraja ratkaisun tekemisessä tuo hommaan oman paineensa.
Uusi vauva voi olla ilo tai valtava rasite, elämäntilanteesta riippuen. Kunkin pitää miettiä omat voimavaransa, ihmisen kasvattaminen vastuulliseksi aikuiseksi ei ole mikään pieni ja kevyt vastuu. Jos vanhemmat ovat jo kasvattaneet muutaman lapsen aikuiseksi, tietävät he jo hyvin sen työmäärän, mikä odottaa. Sikiö ei tunne abortista kipua, sen hermosto on siihen vielä liian kehittymätön. Silti se sisältää ihmiseksi kasvamisen mahdollisuuden ja tämän mahdollisuuden menetys, vaikka päätös abortista olisikin perusteltu, aiheuttaa silti surua.
Todella vaikea aihe, voimia kaikille asian kanssa pähkäileville.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yli 40 äidillä on suurempi riski saada lapsi jolla on kehitysvamma. Kannattaa selvittää onko tätä riskiä,jos aiot jatkaa raskautta. Kun lapsi on pahimmassa murrosiässä,sinä luultavasti tuskailet vaihdevuosien kanssa. Mutta jos sinulla on pienikin epäilys että voisit katua raskaudenkeskeytystä,kannattaa miettiä monta kertaa. Ajan myötä omantunnontuskat vaan kasvavat, puhun kokemuksesta. Mielestäni ei ole oikein että miehesi antaa sinun päättää yksin, keskustelkaa yhdessä, vastuu on kummankin.
Äitini sai nuorimmaisensa kun oli 45v, nyt tuo nuorimmainen on lääkäri joka itsekin synnytti 42 vuotiaana nuorimman lapsensa joka jo korkeakoulussa,
Minä sain nuorimmaiseni kun olin 43v, ja tuokin nuorin korkeakoulussa.
Ystäväni synnytti kun oli lähes 50v, lapsi terve ja fiksu.
Suositan ilman muuta synnytystä. Oman lapsen tappamiseen en ikinä ryhtyisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tein keskeytyksen vastaavassa tilanteessa plus terveydelliset syyt. Tosin olin vanhempi. En ole katunut. Henkisesti toki ens alkuun just tota vääntöä ja jälkikäteenkin voi tulla katumuksen tunteita mutta kun aina läpi ne syyt miksi tilanteeseen päätyi ei se ole itselleni ainakaan jäänyt mitenkään kummittelemaan. Voit miettiä asiaa vielä klinikalla käynnin jälkeenkin ja puhua siellä henkilökunnan kanssa.
Eli päätit tappaa lapsesi.
Tämän luettuani olen pahoillani että sinun äitisi ei päätynyt aborttiin kun odotti sinua. Kuinkahan moni päätyisi raskaudenkeskeytykseen jos tietäisi etukäteen mimmoinen kus**ää siitä vauvasta voi kasvaa?
Höpöpuhetta tuo että omat vaihdevuodet jotenkin haittaisivat työelämää tai lasten kasvatusta.
Päinvastoinhan asia on.
Työelämä ja lapset auttavat ihanasti ylikäymään vaihdevuosien mahdollisia ongelmia. Itse en niitä vaihdevuosia ole ehtinyt edes huomata, kun on ollut elämässä muutakin miettimistä kun tuijottaa omaa napaa ja miettiä miltähän tänään oikeastaan oma elämä tuntuukaan....
Lapset pitävät touhukkaana ja virkeänä, ja kiinni ajassa ja elämässä. Nyt olen 70v ja onpas hanaa kun 45 vuotiaana synnyttämäni lapsi pitää minut kiinni nykynuorison viimeisimmissä muotivillityksissä. ja opettaa niitä digitaitoja joita omassa päivätyössäni tarvitsen. Lapsenlapsiakin tulossa, ihanaa.
Elinaika on pidentynyt, me vanhemmatkin elämme pidemmän terveen elämän kuin aiemmat sukupolvet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pois vaan. Maailmassa liikaa väkeä jo. Mieti, 20 v olisit nalkissa. Mitä mukavaa voisit senkin ajan tehdä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Down-vaara ym. sairaudet vaanii jo myöhemmän iän raskauksissa. Loppuiän ristin sellasesta vaan saa. Abortti.
Täällä naiset varoittelevat että on jotenkin vaikeaa istua hiekkalaatikolla tai olla murrosikäisen äitinä jos on hiukan vanhempi kuin toiset äidit.
Höpsistä sekin.
Omat lapseni eivät ole koskaan hävenneet minua, aivan päinvastoin olleet ylpeitä äidistään ja toivoneet että varmasti olen mukana jokaisessa vanhempainkokouksessa tai kissanristiäisessä jotta toisetkin näkevät millainen äiti on. Ja aina on tupa täynnä ollut kavereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse harmittelen täällä että tein vain kaksi lasta. Olisi ihanaa jos lapsia olisi ollut enemmän. Lapsille on parempi kasvaa sisarusparvessa. Minun esikoiseni oli ihan liian pitkään ainokainen, ja hemmottelin sitä liikaa.
Näen tässä muuten ihan valtavan epäkohdan! Abortteja tehdään vuosittain n. 10 000, mutta miten prosessi etenee, riippuu ihan siitä, mihin sairaanhoitopiiriin satut kuulemaan. Mielestäni olisi hyvä, että yllätysraskauden selvittyä naiselle/parille tarjottaisiin heti keskusteluapua, jossa neutraalisti asiaan suhtautuva ulkopuolinen auttaisi asioiden miettimisessä. Useinhan sitä haluaisi vain asioiden palaavan ennalleen, mutta eipä se raskaus silti mihinkään häviä, päädyttiin sitten mihin ratkaisuun tahansa, vaan siitä tulee joka tapauksessa osa omaa elämäntarinaa.
Jälkeenpäinkään mitään yhtenäistä tukijärjestelmää/keskusteluapua ei ole suoraan tarjolla, vaikka voisi ajatella että sellaista kyllä tarvitsisi. Jossain artikkelissa mainittiin, että abortin jälkeiset tunnelmat voivat olla samanlaisia kuin keskenmenon jälkeen. Toki osa on varmasti vain helpottuneita ja huojentuneita, ja sekin on ihan normaalia. Silti asiasta voi kokea myös surua, syyllisyyttä, katumusta ja ahdistusta, vaikka ratkaisu olisikin ollut ns. järkiseikkoihin perustuva.
Vinkkinä kaikille, joiden pitää tätä asiaa miettiä ilman ulkopuolista apua, googlettakaa "YLLÄTYSRASKAUDEN EDESSÄ", Lapin AMK:n lopputyö, jonka lopusta löytyy hyvä runko asioiden pohdintaan. Auttaa ehkä edes vähän miettimään omaa tilannetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos AP linjoilla, mihin ratkaisuun päädyit ja miten menee?
No shit, Sherlock.
Ja jos tulee raskaaksi, voi tehdä abortin jos ei huvita saada lasta. Turhaan meuhkaatte täällä, ihan sama mitä valintoja random ihmiset tekevät.