Lue keskustelun säännöt.
Muita ahdistushäiriöstä kärsiviä?
25.01.2021 |
Onko täällä yleistyneestä ahdistushäiriöstä kärsiviä? Haluaisin kysyä, millaisena koette ahdistuksen? Onko teillä jotain konkreettisia pelkoja, vai onko ahdistuksenne enemmän jonkinlaista nimetöntä kauhua?
Kommentit (56)
Moi ap, olisi kiva enemmänkin jutella sun kanssa. Kuulostaa meinaan niin tutuilta sun oireet. Mulla ilmenee ocd käyttäytymisenä eli kotoa lähtö vaikeaa, hella, uuni jne. tarkistelupakkoa, isoa pelkoa siitä että vahingoitan/tapan jonkun läheisen sekä muuna ocd sekoiluna, aistit ja pää sillain ocd tavalla jumittaa (vaikea selittää, tarvisi enemmän aikaa)
Ahdistus kohdistuu läheisten menetykseen ja pari vuotta sitten lävähti niin järkky kuoleman pelko päälle että en ole siitä selvinnyt. Yöt just vaikeita samasta syystä kun sulla.
Kuolemanpelko koko ajan joka päivä mielessä. Se tuhoaa kaiken.
Dissosiaatio-oireet uusimpia mulla. Liittyy ahdistukseen.
Kiitos ap kun laitoit viestiä! Ahdistuneisuushäiriöstä ei puhuta niin paljoa kuin masennuksesta niin "kiva" vaihtaa kokemuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moi ap, olisi kiva enemmänkin jutella sun kanssa. Kuulostaa meinaan niin tutuilta sun oireet. Mulla ilmenee ocd käyttäytymisenä eli kotoa lähtö vaikeaa, hella, uuni jne. tarkistelupakkoa, isoa pelkoa siitä että vahingoitan/tapan jonkun läheisen sekä muuna ocd sekoiluna, aistit ja pää sillain ocd tavalla jumittaa (vaikea selittää, tarvisi enemmän aikaa)
Ahdistus kohdistuu läheisten menetykseen ja pari vuotta sitten lävähti niin järkky kuoleman pelko päälle että en ole siitä selvinnyt. Yöt just vaikeita samasta syystä kun sulla.
Kuolemanpelko koko ajan joka päivä mielessä. Se tuhoaa kaiken.
Dissosiaatio-oireet uusimpia mulla. Liittyy ahdistukseen.
Kiitos ap kun laitoit viestiä! Ahdistuneisuushäiriöstä ei puhuta niin paljoa kuin masennuksesta niin "kiva" vaihtaa kokemuksia.
Moi sinullekin, ja kiitos viestistäsi. Itselläni on myös tarkistelupakkoa (hella, sähkölaitteet, valot, ovet, lukot ym.), ja kuolemanpelko on jatkuvaa.
- ap
Mulla muuten myös ulko-oven lukon tarkistus pakko nykyään, mulla ei ole muita esim hella tai uuni, ainoastaan tuo ovi. Tarkastan sen vähintään 5-10 kertaa illassa. Meillä ei meluavia naapureita kun asutaan omakotitalossa mutta muutaman kerran juoppo/narkkari tullut pihaan ja ovelle ja pyrkinyt sisään. Toinen olisi ollut tulossa meille nukkumaan, jos ovi ei olisi ollut lukossa niin kiva olisi ollut löytää vieras ihminen meiltä nukkumasta. Juoppoa varten soitettiin poliisi paikalle kun ei suostunut lähtemään mutta ei edes koskaan saapunut paikalle, siinäkin kai meni vähän se turvallisuuden tunne.
Mulla lääkkeet ei auta, saan masennuslääkkeistä kauheita sivuoireita jotka ei mene ohi ja rauhoittavat väsyttää liikaa. Propral ei auta ahdistukseen, pieneen jännitykseen korkeintaan ja ketipinor oli yksi pahimmista, tulee olo kuin aivot ois puuroa ja ei saa henkeä.
Vierailija kirjoitti:
Mulla muuten myös ulko-oven lukon tarkistus pakko nykyään, mulla ei ole muita esim hella tai uuni, ainoastaan tuo ovi. Tarkastan sen vähintään 5-10 kertaa illassa. Meillä ei meluavia naapureita kun asutaan omakotitalossa mutta muutaman kerran juoppo/narkkari tullut pihaan ja ovelle ja pyrkinyt sisään. Toinen olisi ollut tulossa meille nukkumaan, jos ovi ei olisi ollut lukossa niin kiva olisi ollut löytää vieras ihminen meiltä nukkumasta. Juoppoa varten soitettiin poliisi paikalle kun ei suostunut lähtemään mutta ei edes koskaan saapunut paikalle, siinäkin kai meni vähän se turvallisuuden tunne.
Mulla lääkkeet ei auta, saan masennuslääkkeistä kauheita sivuoireita jotka ei mene ohi ja rauhoittavat väsyttää liikaa. Propral ei auta ahdistukseen, pieneen jännitykseen korkeintaan ja ketipinor oli yksi pahimmista, tulee olo kuin aivot ois puuroa ja ei saa henkeä.
Minulle määrättiin Ataraxia ja Ketipinoria, joita otan tarvittaessa. Ataraxilla ei ole juuri vaikutusta. Ketipinorin otan illalla (jos uskallan) ja nukun sen avulla muutaman tunnin. Masennuslääkkeistä minulla on huonoja kokemuksia.
- ap
Mä söin escitalopramia useamman vuoden mutta ei mulla mitenkään huomattavasti auttanut. Olisi varmaan pitänyt nostaa annosta mutta en tykkää ssri lääkkeiden sivuvaikutuksista jne. Olen nyt poissa tylöelämästä ahdistuksen takia, en ollut työkykyinen. Seuraavaksi kokeilen sertralinia lääkettä jos ei työnteko onnistu ilman..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaisitteko te muut kuoleman pelkoa kokevat kertoa jakaa oireita tai muuta ahdistukseen liittyvää? Täällä tai muualla olisi kiva jutella. Ehkäpä vertaistuki auttaisi vertaistukea.
T. Nmro 22.
Ajatusten tarkkailu. Jos huomaa ahdistavan ajatuksen, siihen kannattaa kiinnittää huomio ja katsoa ajatusta kaikilta kanteilta, miltä tuntuu kehossa, miltä ajatus tuntuu kehossa, tuottaako se mieleen jonkin mielikuvan jne... Kun sitä tarkkailee, siitä ei pääse kehittymään mitään hallitsemattomia päänsisäisiä skenaarioita. Se pysyy tarkkailun alla ja pysähtyy ja sulaa pois. Tämä toimii erityisen hyvin tyhjästä pompsahteleviin flashbackeihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Haluaisitteko te muut kuoleman pelkoa kokevat kertoa jakaa oireita tai muuta ahdistukseen liittyvää? Täällä tai muualla olisi kiva jutella. Ehkäpä vertaistuki auttaisi vertaistukea.
T. Nmro 22.
Kuolemanpelosta:
Pelkään, että kuolen ahdistuneena ja onnettomana enkä ehdi saavuttaa mitään.
Pelkään kuolevani tapaturmaisesti tai kivuliaasti.
Pelkään sitä, mitä kuoleman jälkeen on: pelkään tuntematonta. Jos kuoleman jälkeen ei olekaan mitään - ajatus olemattomuudesta tuntuu kammottavalta sekin.
- ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisitteko te muut kuoleman pelkoa kokevat kertoa jakaa oireita tai muuta ahdistukseen liittyvää? Täällä tai muualla olisi kiva jutella. Ehkäpä vertaistuki auttaisi vertaistukea.
T. Nmro 22.
Kuolemanpelosta:
Pelkään, että kuolen ahdistuneena ja onnettomana enkä ehdi saavuttaa mitään.
Pelkään kuolevani tapaturmaisesti tai kivuliaasti.
Pelkään sitä, mitä kuoleman jälkeen on: pelkään tuntematonta. Jos kuoleman jälkeen ei olekaan mitään - ajatus olemattomuudesta tuntuu kammottavalta sekin.
- ap
Kiitos jakamisesta!
Mulla kuolemanpelko keskittyy tuohon sinun alimmaiseen kohtaan. Mua lähinnä pelottaa jos onkin jotain. Niin miten selviän yksin ja jos onkin jotain kamalaa :'(
Se ettei olisi mitään saa aivot sekunniksi "sekoamaan" kun "tajuaa" että minuus ja todellisuuus jitankin katoaa niin sitä on kai ihmisen mahdotonta käsittää niin siks siitä tulee mullle semmoinen hullu epätodellinen vyöryvä syvä tyhjyys olo.
Mulla on myös uskonnollista painolastia taustalla joten muutkin "vaihtoehdot" on mulle vaikeita ajatella..
Ahdistaa myös kun "sairastuin" tähän pelkoon nopeasti ja hyvin voimakkaasti. Pelkään etten ikinä pääse eroon ja voi elää nauttien elämästä ja ihmisistä. Nyt eristäydyn pelon vuoksi ja olen syvän ahdistunut ja onneton.
T. 22
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kova oman ja läheisten kuolemanpelko, kärsin välillä öisistä paniikkikohtauksista. Myös uuteen työpaikkaan meno ahdistaa niin aljon, että yöunet menevät joskus päiviksi. :( Samoin esim lentokentälle meno saa paniikin kasvamaan, minua ahdistaa suuresti isot ihmismassat.
Hyvin pitkälti nämä tällaiset mt-ongelmat lähtee siitä että koko nykyinen elämäntapa on vääristynyt. Luuletteko että jos joutuisitte töihin, ihan konkreettiseen työhön jossa tekisitte työtä pysyäksenne hengissä olisitte ahdistuneita saati masentuneita? Ei, ette varmasti olisi. Jossain Intiassa lähdetään kuokkimaan peltoa aamulla ja palataan täysin loppuun ajettuina työpäivän jälkeen kotiin - ei siinä ole mitään mahdollisuutta ahdistua tai masentua. Nämä nauraisivat näille ahdistuksille ym. luulisivat että teette pilkkaa heistä, raskaan työn raatajista.
Ihminen on luotu tekemään kovaa työtä elääkseen - jos sitä ei ole hyvin monen mielenterveys ei kestä. Aivot alkaavat tekemään temppujaan jos ihminen ei rasita itseään terveellä tavalla. Monet "työt" - jos ei suurin osa - ovat nykyään leikkitöitä joissa menee sekä fyysinen että psyykkinen terveys.
Kun sota tai kunnon kriisi tulee päälle masennukset ja ahdistukset katoavat saman tien. Niille ei yksinkertaisesti ole aikaa kun pitää taistella henkensä edestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiva kun tullut kommentteja. Mulla on nimetön gmail: nimie5492@gmail.com jos joku haluaa joskus jakaa anonyymisti vertaistuellisesti oirekuvia tai tietoja mikä lääke on toiminut tms.
Ei siis tarvitse! Harvoin vain tulee näissä keskusteluissa fiksun oloisia ihmisiä vastaan joilla on samaa oireilua, kuolemanpelko, ocd jne. :)
Oon jäänyt psykiatristen palveluiden puolelta aika yksin ja sen takia oon tykänny tästä keskustelusta.
Onko kellään vinkatata hyvää terapeuttia joka tajuaisi ahdistuneisuushäiriöstä? Voi laittaa tähän tai tonne mailiinkin.
On terapeutti juuri etsinnässä.
T. 22
Menin psykiatrille ahdistuksen ja vakavan masennuksen takia 2016. Psykiatrin kommentti ahdistukseen oli että "harmi, että sulla on sitä ahdistusta, kun siitähän ei ole sulle yhtään mitään hyötyä". Koin sen silloin tosi loukkaavana... Nyt 4 vuotta myöhemmin ahdistusta ei ole yhtään ja masennuskin on paha muisto vain. Söin 3,5 vuotta masennuslääkettä, joka vei myös ahdistuksen pois. Käyn nyt myös psykoterapiassa.
Hassu juttu mutta nykyään jos meinaa ahdistaa, mulle tulee noi psykiatrin sanat mieleen ja sitten se ahdistus ei tulekaan. Mutta olen varmaan jo niin vahva, että pystyn sitä ahdistusta vähän hallitsemaan.
Sorry ot kun en nyt ole ahdistunut, mutta ajattelin että tällainen tarina voisi sopia tänne sekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvin pitkälti nämä tällaiset mt-ongelmat lähtee siitä että koko nykyinen elämäntapa on vääristynyt. Luuletteko että jos joutuisitte töihin, ihan konkreettiseen työhön jossa tekisitte työtä pysyäksenne hengissä olisitte ahdistuneita saati masentuneita? Ei, ette varmasti olisi. Jossain Intiassa lähdetään kuokkimaan peltoa aamulla ja palataan täysin loppuun ajettuina työpäivän jälkeen kotiin - ei siinä ole mitään mahdollisuutta ahdistua tai masentua. Nämä nauraisivat näille ahdistuksille ym. luulisivat että teette pilkkaa heistä, raskaan työn raatajista.
Ihminen on luotu tekemään kovaa työtä elääkseen - jos sitä ei ole hyvin monen mielenterveys ei kestä. Aivot alkaavat tekemään temppujaan jos ihminen ei rasita itseään terveellä tavalla. Monet "työt" - jos ei suurin osa - ovat nykyään leikkitöitä joissa menee sekä fyysinen että psyykkinen terveys.
Kun sota tai kunnon kriisi tulee päälle masennukset ja ahdistukset katoavat saman tien. Niille ei yksinkertaisesti ole aikaa kun pitää taistella henkensä edestä.
Mistäs sinä tiedät, mitä me olemme kokeneet?
Ja jos sodan aikana masennukset ja ahdistukset katoavat, mitähän mahtaa tapahtua sodan jälkeen?
- ap
Ahdistaa joskus niin että en pääse ovesta ulos vaikka seinät kaatuu päälle sisällä. Teen lähtöä pari tuntia, ulkovaatteissa kävelen edestakaisin kämpässäni,lopulta totean ettei ole ihan pakko lähteä, riisun ja jään sisälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yläkerrassa naapurina asui 2 vuotta huume/bilekämppää rahasta pyörittävä psykoosissa seinille karjuva tyyppi, siitä ainoa konkreettinen ahdistus ollut, muuten, pari vuosikymmentä, burnoutin jälkeen ollut stressinsietokyky nollassa, taloudellinen ahdinko (erilaiset Kelan tuet kun yllätys yllätys töihin ei tällaista haluta) ajoittain vienyt romahduksen partaalle, siihen kaikkeen päälle talvisin kaamosmasennus, noin yleensä bipolaarin kakkostyyppi (joka sulkee pois osan ahdistukseen sopivista lääkkeistä) ja transsukupuolisuudesta johtuva ahdistus/frustraatiot.
Nyt yläkerran naapurista on päästy eroon, saan silti melkein paniikkikohtauksia ylhäältä (vinosti, entisen mölyäjän seinänaapureita) tulevasta huudosta, vaikka järjellisesti tiedänkin ettei ole sama henkilö kyseessä. Onneksi bipolaarin lääkitys auttaa jonkin verran myös ahdistusoireisiin, kaamosmasennukseen ei niinkään.
T: Työkyvyttömyyseläkkeelle pääsyä odotellen
Apua, minullakin on metelöivä naapuri. Soittaa musiikkia täysillä, puhuu itsekseen ja karjahtelee pitkin yötä. Olen ollut viime aikoina todella ahdistunut naapurin käytöksestä. Poliisille on soitettu muutamaan kertaan, ja isännöitsijää on informoitu. Musiikin volyymi on sittemmin hiljentynyt, mutta vaimeaa musiikkia ja huutamista kuuluu silloin tällöin vieläkin. Pelkään sen alkavan minä tahansa hetkenä uudestaan. Olen ollut ihan katkeamispisteessä viime aikoina, ja naapurin mölinä on kuin piste i:n päälle. On todella ahdistavaa, kun sama kappale soi useita kertoja vuorokaudessa ja naapuri huutaa sekavaa mölinäänsä biisin päälle.
- ap
olen kokenut samaa, etkö voi muuttaa??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moi ap, olisi kiva enemmänkin jutella sun kanssa. Kuulostaa meinaan niin tutuilta sun oireet. Mulla ilmenee ocd käyttäytymisenä eli kotoa lähtö vaikeaa, hella, uuni jne. tarkistelupakkoa, isoa pelkoa siitä että vahingoitan/tapan jonkun läheisen sekä muuna ocd sekoiluna, aistit ja pää sillain ocd tavalla jumittaa (vaikea selittää, tarvisi enemmän aikaa)
Ahdistus kohdistuu läheisten menetykseen ja pari vuotta sitten lävähti niin järkky kuoleman pelko päälle että en ole siitä selvinnyt. Yöt just vaikeita samasta syystä kun sulla.
Kuolemanpelko koko ajan joka päivä mielessä. Se tuhoaa kaiken.
Dissosiaatio-oireet uusimpia mulla. Liittyy ahdistukseen.
Kiitos ap kun laitoit viestiä! Ahdistuneisuushäiriöstä ei puhuta niin paljoa kuin masennuksesta niin "kiva" vaihtaa kokemuksia.
Moi sinullekin, ja kiitos viestistäsi. Itselläni on myös tarkistelupakkoa (hella, sähkölaitteet, valot, ovet, lukot ym.), ja kuolemanpelko on jatkuvaa.
- ap
itselläni on kaikkea muuta kuin tarkistelupakkoa, läheiselläni on tarkistelupakko mutta ei juuri muuta.
Oli kyllä, mutta sain lääkityksen, Mirtazapinia, ja toimintakyky on palannut. Saan myös syötyä ja nukuttua nykyään.
Täällä myös ahdistuksesta ja pakkoajatuksista kärsivä. Sekä ahdistus että pakkoajatukset liittyvät minulla epäonnistumiseen ja muiden elämän pilaamiseen. Pelkään olevani huono tai paha ihminen ja siten olen itselleni liian ankara enkä luota itseeni tarpeeksi.
Tsemppiä kaikille meille ahdistuneille!
Apua, minullakin on metelöivä naapuri. Soittaa musiikkia täysillä, puhuu itsekseen ja karjahtelee pitkin yötä. Olen ollut viime aikoina todella ahdistunut naapurin käytöksestä. Poliisille on soitettu muutamaan kertaan, ja isännöitsijää on informoitu. Musiikin volyymi on sittemmin hiljentynyt, mutta vaimeaa musiikkia ja huutamista kuuluu silloin tällöin vieläkin. Pelkään sen alkavan minä tahansa hetkenä uudestaan. Olen ollut ihan katkeamispisteessä viime aikoina, ja naapurin mölinä on kuin piste i:n päälle. On todella ahdistavaa, kun sama kappale soi useita kertoja vuorokaudessa ja naapuri huutaa sekavaa mölinäänsä biisin päälle.
- ap