Onko olemassa naisia, jotka myöntävät, että varsinkin 15-30 ikävälillä valitsivat ihan vääriä miehiä ja

Kyllä, myönnän.

N29

Mitään emme myönnä.

mammat

15-vuotiaat ovat vielä lapsia ja aivan varmasti iso osa heistä ei osaa tehdä virheettömiä valintoja. Aivojen kehitys jatkuu tuosta vielä 10 vuotta eteenpäin, joten ihan jokainen muuttuu noina vuosina henkisesti.

Kuka tahansa on ap:tä parempi vaihtoehto. Pikkuista kiukuttaa, kun naiset valitsevat ihan itse, eikä tosiaan hänen kaltaistaan.

Myönnän ja tunnustan, ihan pieleen meni. Olipa jopa yhtä aikaa kaksi vaihtoehtoa, joista valitsin toisen ja nyt jälkeenpäin ajateltuna kumpikin olisi ollut täysin väärä vaihtoehto.

Joo tottakai. En tuntenut itseäni ja ymmärtänyt käytöstäni ja valikoin vääriä miehiä. Etsin alitajuisesti miehiä, jotka toisti mun kiintymyssuhdetraumaa (etäinen isä). No eihän niistä suhteista tullut mitään. 28-vuotiaana löysin kumppanini kun olin omat jutut käsitellyt enkä etsinyt enää traumankorjaajaa. Sitten halusinkin tasapainoisen, hyvän ja kiltin miehen :)

Tapasin mieheni kun olin 18v, edelleen sama mies 26 vuotta myöhemmin. So? Kuvitteletko ap että 15-vuotiaan pitäisi olla sen ensimmäisen kanssa yhdessä loppuelämän? Ootko uskovainen vai muuten vaan yksinkertainen?

Minulla oli tietynlainen ihannemieskuva päässä, mutta pari sellaista deitanneena tajusin, että haluan oikeasti melkein päinvastaista.

Joo, vasta tältä palstalta opin, että nuorena nimenomaan olisi kannattanut pokailla leukalentäjiä ja NHL-kiekkoilijoita, koska markkina-arvoni oli silloin korkeimmillaan. Tyhmänä tuhlasin nuoruuteni ensin kiltin maalaispojan kanssa (1. poikaystävä) ja sittemmin avioiduin urheilua harrastavan yrittäjämiehen kanssa ja elin kiltisti avioliitossa ja perheenäitinä.

Toivottavasti nuoremmat naiset ottavat opikseen opetuksistanne ja kaatavat niitä NHL-tähtiä sydämensä kyllyydestä ennenkuin heidän arvonsa romahtaa.

Eihän sitä voi tietää millainen mies itselle sopii ennen kuin niitä testaa. En minä autoakaan ilman koeajoa osta.

Vierailija kirjoitti:

Joo tottakai. En tuntenut itseäni ja ymmärtänyt käytöstäni ja valikoin vääriä miehiä. Etsin alitajuisesti miehiä, jotka toisti mun kiintymyssuhdetraumaa (etäinen isä). No eihän niistä suhteista tullut mitään. 28-vuotiaana löysin kumppanini kun olin omat jutut käsitellyt enkä etsinyt enää traumankorjaajaa. Sitten halusinkin tasapainoisen, hyvän ja kiltin miehen :)

oih.. nyt kildtiltä mieheltä pääsee kyynel, suudellessa kylmää kaljatölkkiä ..

Sincc

Vierailija kirjoitti:

15-vuotiaat ovat vielä lapsia ja aivan varmasti iso osa heistä ei osaa tehdä virheettömiä valintoja. Aivojen kehitys jatkuu tuosta vielä 10 vuotta eteenpäin, joten ihan jokainen muuttuu noina vuosina henkisesti.

Toivottavasti henkinen kehitys jatkuu eikä jämähdä siihen 25v. 

En mä oon "valinnut" mitään miehiä :D Mulla oli teini-iässä pari poikaystävää, joiden kanssa aloin seurustella tutustumisen jälkeen. En osaa sanoa, olivatko he mulle vääriä vai oikeita. Olimme kaikki teini-ikäisiä. Opiskeluaikana mulla oli yksi sellainen mies, jota tapailin pitempään, mutta emme koskaan oikein seurustelleet. Tapailu alkoi tutustumisesta ja molemminpuolisesta kiinnostumisesta. Mutta kriteerit? HÄn oli musta mukava ja ihan komea. Mutta ei siitä mitään tullut, meissä molemmissa oli paljon vikaa. Sitten tapasin nykyisen aviomieheni. En nyt voi sanoa, että olisin kauheasti valinnut miehiä. Olen tutustunut ihmisiin, ja joistat tuttavuuksista on tullut seurustelua tai jotain sen tyyppistä. En ole ollut nuorena erityisen kypsä. En tiedä, olenko vieläkään kovin hyvä ihmissuhteissa.

No mua harmittaisi jos en olisi noina nuoruusvuosina kokenut noita "vääriä" miehiä, olis jäänyt paljon kivaa kokematta. Miks mä olisin hissutellut parikymppisenä jonkun villasukissa nyhjäävän latinisti-hyönteistieteilijän kanssa, kun ei ollut kotitontun tarvetta eikä ole kyllä vieläkään. Nuoruus on elämistä ja kokemista varten, jokaisesta kokemuksesta oppii.

Toki, mutta ei niitä valittukaan loppuelämäksi. 30v tapasin sen oikean loppuelämän kumppanin, jonka kanssa ollaan edelleen toisillemme ne oikeat, lähes 20v myöhemmin. 

Jos olisin ikävälillä 15-17 vaikka valinnut, olisin ottanut jonkun epäseksuaalisen tyypin. Ja olisihan se vääräksi valinnaksi sittemmin osoittautunut, koska aikuisiällä suhtautuminen seksiin ja seksuaalisuuteen oli sitten myönteisempää kuin silloin teininä, jolloin lähinnä haaveilin seurustelusta ilman mitään seksuaalista kanssakäymistä ja korkeintaan jostain pussailusta rannalla.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, myönnän.

N29

Sama juttu, sama ikä.

Minulla oli kova hoivavietti ja halusin "korjata" miehiä. Täten päädyin deittailemaan reppanoita tai mt-ongelmaisia. Pari vuotta sitten löysin miehen, jolla menee hyvin, on hyvä työ ja kokemusta naisista. Edelleen yhdessä.

Kiltit ja ei niin kauniit naiset saavat miehiltä pakkeja, sitä ennen he saavat kuulla julmaa ulkonäön arvostelua.

Tottahan nuorena tulee tehtyä virheitä, toki vanhempanakin. Virheistä on hyvä ottaa opikseen.

Vierailija kirjoitti:

Kiltit ja ei niin kauniit naiset saavat miehiltä pakkeja, sitä ennen he saavat kuulla julmaa ulkonäön arvostelua.

Ja nimenomaan niiltä miehiltä, jotka eivät itsekään ole komeita, purkavat vaan harmitustaan syyttömiin tavallisiin naisiin, kun eivät saa missitason naisia.