Nainen, mitä mieltä olet siitä, että et voi koskaan pärjätä miehelle fyysisessä yhteenotossa?

No onneksi ei tarvitse. Elämä on hyvin turvallista.

Äsken tuossa lenkillä tuli vastaan n. 163 cm pitkä mies. Voisin kait hänelle fyysisesti pärjätä aivan mainiosti. Tosin en kyllä näe mitään tarvetta konfrontaatiolle... 😂 Mukavan oloiselta mieheltä vaikutti muutenkin.

Nykymiehet on heikkoja makkaransyöjiä, eivät pärjää kuin päänaukomisessa.

Kyllähän se pelottaa, jos hulluja miehiä tielle sattuu. Pitää olla tarkkana, kenen kanssa on tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Koskaan" on ehkä vähän liioittelua. Nykyään miehistäkin löytyy jos jonkinmoisia pillikinttuja, jotka eivät sitten varhaisteini-iän ole tehneet mitään muuta kuin näperrelleet tietokoneitaan ja hengästyvät suurinpiirtein kauppakassia kantaessaan. Olen itse urheilullinen ja pitkä nainen ja aivan varmasti pystyisin päihittämään sellaisen tappelussa.

Mutta totta toki on, että yleisesti ottaen miehet ovat naisia fyysisesti vahvempia. Sen takia otin puolisokseni juuri sellaisen alfauroksen, jollaisista palstan katkerikot aina marisevat ja joka tiukan paikan tullen puolustaisi minua ja yhteisiä lapsiamme viimeiseen saakka ja todennäköisesti olisi voitokas.

Tämähän on muuten juurikin se syy, miksi naiset ovat kautta historian havinan viehättyneet vahvoista miehekkäistä miehistä. Sehän on ainoastaan fiksua.

Fiksumpaa on viehättyä sen verran älykkäistä/viisaista miehistä ettei noihin tilanteisiin edes joudu. Nykymaailmassa fyysisesti itseään joutuu puolustamaan kouluajan jälkeen erittäin harvoin. Fyysisen voiman ympärille elämän rakentaminen tuntuu vähän oudolta. Tietysti ihminen ei näistä primitiivistä puolista koskaan täysin eroon pääse ja niillä on paljon vaikutusta esim. auktoriteetin suhteen.

Eihän tämän tarvitse olla mikään jokotai-juttu. Eivät kaikki vahvat miehet ole mitään aivottomia öykkäreitä eivätkä kaikki älyköt hinteliä nörttejä. Omassa aviomiehessä yhdistyy ihanasti molemmat puolet. Suosittelen kaikille.

Psykiatrisella osastolla on tolkuttomasti kaappeja ja suurin osa niistä on erittäin mukavia. Yhdelläkin osastolla täällä päin on sellainen kenet ”vakiopotilaat” haluaa aina omaksihoitajaksi kun sen kanssa on helpoin jutella asioista.

Olen saanut synnyinmaassani itsepuolustuskoulutuksen armeijassa. En välttämättä käsirysyssä jää toiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noin 25-vuotta erilaisia kamppailulajeja takana ja ammatista johtuvaa erityiskoulutusta (en halua avata asiaa tarkemmin) . Pituutta 168 cm ja painoa 62 kg.

Jos puhutaan treenisalin ulkopuolella tulevasta uhasta, hyökkääjä voi olla minua isokokoisempi tai mies ja kuvitella sen riittävän, mutta lopulta häneen joka tapauksessa sattuu.

Nimenomaan treenisalin ulkopuolella naisen mahdollisuudet ovat sitäkin huonommat, koska kamppailulajit on tarkoitettu harjoitettavaksi täysin tasaisella ja joustavalla alustavalla, jossa on runsaasti tilaa eikä esteitä tai irtaimistoa, rajoittavia vaatteita tai loukkaantumisia.

Esim.sotkuisessa huoneessa, julkisessa kulkuvälineessä, porraskäytävässä saati henkilöautossa suurin osa tekniikoista on yhtä tyhjän kanssa; silloin ratkaisee ulottuvuus, voima, kipukynnys, nopeus ja aggressiivisuus. Mitä vahvempi on, sitä helpompi on käyttää raskaita esineitä aseena tai kilpenä ja repiä vastaava väline vastustajalta pois. Myös iskunkestävyys on paljolti koosta kiinni. Taitava painija voi kääriytyä vastustajan ympärillä kuin käärme, mutta hän ei voi liikuttaa vastustajaa eri suuntiin, koska se on voimasta ja koosta riippuva ominaisuus. Siksipä esim.tuossa porraskäytävässä se isompi pystyy helpommin nakkaamaan toisen portaita alas tai taklaamaan kiviseinää vasten. 

Otevoima on myös suhteessa käsien ja sormien luiden geneettiseen kokoon, jota ei voi kuntosalilla muuttaa. Hanskat kädessä jo entisestään pienillä lihaksilla otteen saaminen on tosi vaikeaa. 

Nuoria ihmisiä houkutellaan kamppailulajeihin elokuvamaailman fantasiaan perustuvilla lupauksilla, kun niihin pitäisi houkutella urheilutaitojen ja sosiaalisten taitojen kehittymisen kautta kuten vaikka jalkapallossakin tehdään. Kamppailulajeista voi olla hyötyä itsepuolustuksessa ihanneolosuhteissa, mutta todellista tasa-arvoa ihmisten välille luovat aseet ja siksipä miekkailu onkin ainoa kamppailulaji olympialaisissa, jossa painoluokkia ei ole. Toki miehellä on siinäkin geneettinen nopeusetu. 

Jos vastustajaa jaksaa nostaa sen verran että jalkapohjat irtoaa maasta, sen pystyy myös heittämään. Itsehän toki mavetan päälle 200, mutta joku 100-120 ei ole pienelle naisellekaan kummoinen tulos.

Pystyy heittämään siten, että kierittää oman vartalonsa ympärillä rikkoen tasapainoa, mutta ei pysty tönäisemään tai kiskaisemaan kunnolla niin, että saisi etäisyyttä ja pystyisi käyttämään ympäristöä hyväksi. Sen takia joku voimamies on henkivartijana paljon tehokkaampi (potentiaalisesti) kuin tavallisenkokoinen kamppailija, koska se voimamies pystyy tyrkkäämään hyökkääjän kumoon vaikka yhdellä kädellä ja pystyy luomaan tilaa ja sillä tavalla luomaan mahdollisuuksia pakenemiselle, kun taas joku pienikokoinen painija tarrautuu sen ensimmäisen vastustajan ympärillä ja on siten melkein yhtä haavoittuvainen kuin se vastustaja.  Nuo heitot myös vaativat sen tasaisen alustan, missä molemmat jalat ovat tiukasti maassa. Jos hintelä kamppailija saa pesäpallomailasta toiseen käteen, lähes kaikki painitemput ovat toivottomia, koska ne vaativat kaksi tervettä kättä. Voimamies voi edelleenkin avokämmenläpsyllä tyrmätä vastustajia. 

Jaa-a, ranneheittokaan ei varsinaisesti ole voimalaji, vaan niinpä äijä lentää komeasti tai murtaa ranteensa kun kainosti väännetään.

AP:lle tiedoks, et ei me kaikki miehet pärjättäs naista vastaan fyysises yhteenotos. Ja toi siun asenne vaa tekee vaikeemmaks niitte miesten, jotka kärsii fyysisestä ja henkisestä väkivallasta tyttöystävältään, puhumisen aiheesta. Nainen pystyy vahingoittamaa miestä ja mitä nopeemmi kaikki naiset ja miehet myöntää tuon faktan, nii sen parempi.

Onneksi ei kuulu murheisiini pohtia asiaa. Miehenä tulisin todennäköisemmin tuntemattoman mukiloimaksi. Naisena taas oman lähipiirin miesten ja heidät voi aikuisena ihmisenä valita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noin 25-vuotta erilaisia kamppailulajeja takana ja ammatista johtuvaa erityiskoulutusta (en halua avata asiaa tarkemmin) . Pituutta 168 cm ja painoa 62 kg.

Jos puhutaan treenisalin ulkopuolella tulevasta uhasta, hyökkääjä voi olla minua isokokoisempi tai mies ja kuvitella sen riittävän, mutta lopulta häneen joka tapauksessa sattuu.

Nimenomaan treenisalin ulkopuolella naisen mahdollisuudet ovat sitäkin huonommat, koska kamppailulajit on tarkoitettu harjoitettavaksi täysin tasaisella ja joustavalla alustavalla, jossa on runsaasti tilaa eikä esteitä tai irtaimistoa, rajoittavia vaatteita tai loukkaantumisia.

Esim.sotkuisessa huoneessa, julkisessa kulkuvälineessä, porraskäytävässä saati henkilöautossa suurin osa tekniikoista on yhtä tyhjän kanssa; silloin ratkaisee ulottuvuus, voima, kipukynnys, nopeus ja aggressiivisuus. Mitä vahvempi on, sitä helpompi on käyttää raskaita esineitä aseena tai kilpenä ja repiä vastaava väline vastustajalta pois. Myös iskunkestävyys on paljolti koosta kiinni. Taitava painija voi kääriytyä vastustajan ympärillä kuin käärme, mutta hän ei voi liikuttaa vastustajaa eri suuntiin, koska se on voimasta ja koosta riippuva ominaisuus. Siksipä esim.tuossa porraskäytävässä se isompi pystyy helpommin nakkaamaan toisen portaita alas tai taklaamaan kiviseinää vasten. 

Otevoima on myös suhteessa käsien ja sormien luiden geneettiseen kokoon, jota ei voi kuntosalilla muuttaa. Hanskat kädessä jo entisestään pienillä lihaksilla otteen saaminen on tosi vaikeaa. 

Nuoria ihmisiä houkutellaan kamppailulajeihin elokuvamaailman fantasiaan perustuvilla lupauksilla, kun niihin pitäisi houkutella urheilutaitojen ja sosiaalisten taitojen kehittymisen kautta kuten vaikka jalkapallossakin tehdään. Kamppailulajeista voi olla hyötyä itsepuolustuksessa ihanneolosuhteissa, mutta todellista tasa-arvoa ihmisten välille luovat aseet ja siksipä miekkailu onkin ainoa kamppailulaji olympialaisissa, jossa painoluokkia ei ole. Toki miehellä on siinäkin geneettinen nopeusetu. 

Sinä voit uskotella itsellesi mitä haluat. Tositilanteessa taistelemaan harjaantumattoman reaktioaika on auttamattoman hidas ja se iso kroppa kääntyy hyökkääjää vastaan. Ihmisruumiissa on niin monta sietämätöntä kipua aiheutuvaa pistettä, että se karskeinkin on tippa linssissä, puhumattakaan siitä kuinka pienistä asioista se henki irtoaa ruumiista.

Mainitsin treenisalin ainoastaan siksi, että siellä vastustajaa kunnioitetaan, mutta koska kadulla hyökkääjä ei kunnioita puolustajaa, myöskään hänen ei pidä odottaa parempaa. Tyydyn toteamaan, että ammattini puolesta kokemusta löytyy hyvin erilaisista ympäristöistä niin treeni- kuin tositilanteissa.

Jos ajatellaan, että olet treenannut viisitoista vuotta ja aloittanut viisitoistavuotiaana, olisit nyt yli 40 vuotias. Mies on huippukuntoista nuorta naista hitaampi vasta yli 45 vuotiaana eli olisit heikoilla nopeuden suhteen kolmekymppistä miestä vastaan ellet ole ollut yleisurheilijalupaus nuorena. Treenaaminen luo illuusion nopeudesta, vaikka oikeasti se on geneettinen ominaisuus, joka laskee tasaisesti iän kanssa; maksimivoimaa ja kestävyyttä voi treenata vanhempanakin. 

Yllätysmomentti on toki tärkeä ja siten nainenkin voi pärjätä, jos mies ei lyö ensimmäisenä. 

Hermopistejuttujen toimimisesta tositilanteessa ei ole näyttöä. 

Iso kroppa on haitaksi tanssissa, telinevoimistelussa, taitoluistelussa ja sirkusakrobatiassa. Mutta ajatus siitä, että kamppailussa voisi jotenkin käyttää toisen voimaa tätä vastaan on myytti. Lähin tätä vastaava juttu on jalkoihin kiinni käyminen, jos vastustaja on paljon pitempi. 

Jos on oikeasti tilanne hallinnassa, ei ole tarvetta irrottaa henkeä ruumiista. Jos kuitenkin haluaa tehdä niin, siihen kannattaa paljon mieluummin käyttää asetta. 

Kohta 50 vuoteen en ole tullut edes ajatelleeksi asiaa, luulen että se ei minulle sen relevantimmaksi tule muuttumaan loppuelämänkään aikana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noin 25-vuotta erilaisia kamppailulajeja takana ja ammatista johtuvaa erityiskoulutusta (en halua avata asiaa tarkemmin) . Pituutta 168 cm ja painoa 62 kg.

Jos puhutaan treenisalin ulkopuolella tulevasta uhasta, hyökkääjä voi olla minua isokokoisempi tai mies ja kuvitella sen riittävän, mutta lopulta häneen joka tapauksessa sattuu.

Nimenomaan treenisalin ulkopuolella naisen mahdollisuudet ovat sitäkin huonommat, koska kamppailulajit on tarkoitettu harjoitettavaksi täysin tasaisella ja joustavalla alustavalla, jossa on runsaasti tilaa eikä esteitä tai irtaimistoa, rajoittavia vaatteita tai loukkaantumisia.

Esim.sotkuisessa huoneessa, julkisessa kulkuvälineessä, porraskäytävässä saati henkilöautossa suurin osa tekniikoista on yhtä tyhjän kanssa; silloin ratkaisee ulottuvuus, voima, kipukynnys, nopeus ja aggressiivisuus. Mitä vahvempi on, sitä helpompi on käyttää raskaita esineitä aseena tai kilpenä ja repiä vastaava väline vastustajalta pois. Myös iskunkestävyys on paljolti koosta kiinni. Taitava painija voi kääriytyä vastustajan ympärillä kuin käärme, mutta hän ei voi liikuttaa vastustajaa eri suuntiin, koska se on voimasta ja koosta riippuva ominaisuus. Siksipä esim.tuossa porraskäytävässä se isompi pystyy helpommin nakkaamaan toisen portaita alas tai taklaamaan kiviseinää vasten. 

Otevoima on myös suhteessa käsien ja sormien luiden geneettiseen kokoon, jota ei voi kuntosalilla muuttaa. Hanskat kädessä jo entisestään pienillä lihaksilla otteen saaminen on tosi vaikeaa. 

Nuoria ihmisiä houkutellaan kamppailulajeihin elokuvamaailman fantasiaan perustuvilla lupauksilla, kun niihin pitäisi houkutella urheilutaitojen ja sosiaalisten taitojen kehittymisen kautta kuten vaikka jalkapallossakin tehdään. Kamppailulajeista voi olla hyötyä itsepuolustuksessa ihanneolosuhteissa, mutta todellista tasa-arvoa ihmisten välille luovat aseet ja siksipä miekkailu onkin ainoa kamppailulaji olympialaisissa, jossa painoluokkia ei ole. Toki miehellä on siinäkin geneettinen nopeusetu. 

Ei tarvitse kuin saada täsmäisku vaikka polveen (eikä se ole edes hankalaa tai tarvitse mitään alustoja tai tiloja) niin aikuinen mies putoaa ja huutaa.

MMA:ssa potkitaan polviin ja kukaan ei siitä tipu.

Harva mies pärjäisi minulle. En kyllä lähde vapaaehtoisesti kokeilemaan, mutta ajatuksellisesti. Olen harrastanut kamppailulajeja koko elämäni ja olen keskiverto miestä pidempi.

Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noin 25-vuotta erilaisia kamppailulajeja takana ja ammatista johtuvaa erityiskoulutusta (en halua avata asiaa tarkemmin) . Pituutta 168 cm ja painoa 62 kg.

Jos puhutaan treenisalin ulkopuolella tulevasta uhasta, hyökkääjä voi olla minua isokokoisempi tai mies ja kuvitella sen riittävän, mutta lopulta häneen joka tapauksessa sattuu.

Nimenomaan treenisalin ulkopuolella naisen mahdollisuudet ovat sitäkin huonommat, koska kamppailulajit on tarkoitettu harjoitettavaksi täysin tasaisella ja joustavalla alustavalla, jossa on runsaasti tilaa eikä esteitä tai irtaimistoa, rajoittavia vaatteita tai loukkaantumisia.

Esim.sotkuisessa huoneessa, julkisessa kulkuvälineessä, porraskäytävässä saati henkilöautossa suurin osa tekniikoista on yhtä tyhjän kanssa; silloin ratkaisee ulottuvuus, voima, kipukynnys, nopeus ja aggressiivisuus. Mitä vahvempi on, sitä helpompi on käyttää raskaita esineitä aseena tai kilpenä ja repiä vastaava väline vastustajalta pois. Myös iskunkestävyys on paljolti koosta kiinni. Taitava painija voi kääriytyä vastustajan ympärillä kuin käärme, mutta hän ei voi liikuttaa vastustajaa eri suuntiin, koska se on voimasta ja koosta riippuva ominaisuus. Siksipä esim.tuossa porraskäytävässä se isompi pystyy helpommin nakkaamaan toisen portaita alas tai taklaamaan kiviseinää vasten. 

Otevoima on myös suhteessa käsien ja sormien luiden geneettiseen kokoon, jota ei voi kuntosalilla muuttaa. Hanskat kädessä jo entisestään pienillä lihaksilla otteen saaminen on tosi vaikeaa. 

Nuoria ihmisiä houkutellaan kamppailulajeihin elokuvamaailman fantasiaan perustuvilla lupauksilla, kun niihin pitäisi houkutella urheilutaitojen ja sosiaalisten taitojen kehittymisen kautta kuten vaikka jalkapallossakin tehdään. Kamppailulajeista voi olla hyötyä itsepuolustuksessa ihanneolosuhteissa, mutta todellista tasa-arvoa ihmisten välille luovat aseet ja siksipä miekkailu onkin ainoa kamppailulaji olympialaisissa, jossa painoluokkia ei ole. Toki miehellä on siinäkin geneettinen nopeusetu. 

Sinä voit uskotella itsellesi mitä haluat. Tositilanteessa taistelemaan harjaantumattoman reaktioaika on auttamattoman hidas ja se iso kroppa kääntyy hyökkääjää vastaan. Ihmisruumiissa on niin monta sietämätöntä kipua aiheutuvaa pistettä, että se karskeinkin on tippa linssissä, puhumattakaan siitä kuinka pienistä asioista se henki irtoaa ruumiista.

Mainitsin treenisalin ainoastaan siksi, että siellä vastustajaa kunnioitetaan, mutta koska kadulla hyökkääjä ei kunnioita puolustajaa, myöskään hänen ei pidä odottaa parempaa. Tyydyn toteamaan, että ammattini puolesta kokemusta löytyy hyvin erilaisista ympäristöistä niin treeni- kuin tositilanteissa.

Jos ajatellaan, että olet treenannut viisitoista vuotta ja aloittanut viisitoistavuotiaana, olisit nyt yli 40 vuotias. Mies on huippukuntoista nuorta naista hitaampi vasta yli 45 vuotiaana eli olisit heikoilla nopeuden suhteen kolmekymppistä miestä vastaan ellet ole ollut yleisurheilijalupaus nuorena. Treenaaminen luo illuusion nopeudesta, vaikka oikeasti se on geneettinen ominaisuus, joka laskee tasaisesti iän kanssa; maksimivoimaa ja kestävyyttä voi treenata vanhempanakin. 

Yllätysmomentti on toki tärkeä ja siten nainenkin voi pärjätä, jos mies ei lyö ensimmäisenä. 

Hermopistejuttujen toimimisesta tositilanteessa ei ole näyttöä. 

Iso kroppa on haitaksi tanssissa, telinevoimistelussa, taitoluistelussa ja sirkusakrobatiassa. Mutta ajatus siitä, että kamppailussa voisi jotenkin käyttää toisen voimaa tätä vastaan on myytti. Lähin tätä vastaava juttu on jalkoihin kiinni käyminen, jos vastustaja on paljon pitempi. 

Jos on oikeasti tilanne hallinnassa, ei ole tarvetta irrottaa henkeä ruumiista. Jos kuitenkin haluaa tehdä niin, siihen kannattaa paljon mieluummin käyttää asetta. 

Huomaa, että sinulla puuttuu taistelemisesta käytännön kokemus, filosofiaa toki löytyy senkin edestä. Jatka toki opastamista niille jotka tarvitsevat uskoa siihen, että he pystyvät pärjäämään vain sukupuolensa puolesta niille jotka tekevät sitä työkseen. Kannattaa muistaa, että mikään vakuutus ei sitten korvaa, jos tätä uskoa lähtee soveltamaan käytäntöön. Suosittelen lämpimästi jättämään väliin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noin 25-vuotta erilaisia kamppailulajeja takana ja ammatista johtuvaa erityiskoulutusta (en halua avata asiaa tarkemmin) . Pituutta 168 cm ja painoa 62 kg.

Jos puhutaan treenisalin ulkopuolella tulevasta uhasta, hyökkääjä voi olla minua isokokoisempi tai mies ja kuvitella sen riittävän, mutta lopulta häneen joka tapauksessa sattuu.

Nimenomaan treenisalin ulkopuolella naisen mahdollisuudet ovat sitäkin huonommat, koska kamppailulajit on tarkoitettu harjoitettavaksi täysin tasaisella ja joustavalla alustavalla, jossa on runsaasti tilaa eikä esteitä tai irtaimistoa, rajoittavia vaatteita tai loukkaantumisia.

Esim.sotkuisessa huoneessa, julkisessa kulkuvälineessä, porraskäytävässä saati henkilöautossa suurin osa tekniikoista on yhtä tyhjän kanssa; silloin ratkaisee ulottuvuus, voima, kipukynnys, nopeus ja aggressiivisuus. Mitä vahvempi on, sitä helpompi on käyttää raskaita esineitä aseena tai kilpenä ja repiä vastaava väline vastustajalta pois. Myös iskunkestävyys on paljolti koosta kiinni. Taitava painija voi kääriytyä vastustajan ympärillä kuin käärme, mutta hän ei voi liikuttaa vastustajaa eri suuntiin, koska se on voimasta ja koosta riippuva ominaisuus. Siksipä esim.tuossa porraskäytävässä se isompi pystyy helpommin nakkaamaan toisen portaita alas tai taklaamaan kiviseinää vasten. 

Otevoima on myös suhteessa käsien ja sormien luiden geneettiseen kokoon, jota ei voi kuntosalilla muuttaa. Hanskat kädessä jo entisestään pienillä lihaksilla otteen saaminen on tosi vaikeaa. 

Nuoria ihmisiä houkutellaan kamppailulajeihin elokuvamaailman fantasiaan perustuvilla lupauksilla, kun niihin pitäisi houkutella urheilutaitojen ja sosiaalisten taitojen kehittymisen kautta kuten vaikka jalkapallossakin tehdään. Kamppailulajeista voi olla hyötyä itsepuolustuksessa ihanneolosuhteissa, mutta todellista tasa-arvoa ihmisten välille luovat aseet ja siksipä miekkailu onkin ainoa kamppailulaji olympialaisissa, jossa painoluokkia ei ole. Toki miehellä on siinäkin geneettinen nopeusetu. 

Sinä voit uskotella itsellesi mitä haluat. Tositilanteessa taistelemaan harjaantumattoman reaktioaika on auttamattoman hidas ja se iso kroppa kääntyy hyökkääjää vastaan. Ihmisruumiissa on niin monta sietämätöntä kipua aiheutuvaa pistettä, että se karskeinkin on tippa linssissä, puhumattakaan siitä kuinka pienistä asioista se henki irtoaa ruumiista.

Mainitsin treenisalin ainoastaan siksi, että siellä vastustajaa kunnioitetaan, mutta koska kadulla hyökkääjä ei kunnioita puolustajaa, myöskään hänen ei pidä odottaa parempaa. Tyydyn toteamaan, että ammattini puolesta kokemusta löytyy hyvin erilaisista ympäristöistä niin treeni- kuin tositilanteissa.

Tositilanteessa kipua ei tunneta. Olen nähnyt kaksi puukotusta ja yhden rautaputkella tehdyn pahoinpitelyn, mutta kipu ei pysäyttänyt vaan tajunnan vievät vammat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä olet ap mieltä siitä, ettet tule ikinä saamaan naista?

En liiemmin mitään. Olen tottunut elämään asian kanssa, eikä erakkoluontoni tästä pane pahakseen.

Muuten vaan hengailet vauva-palstalla trollaamassa naisille...

Kyllä, minusta olisi tärkeää että internetin kuluttajat oppisivat tunnistamaan trollin.

Keskiverto vauva.fi käyttäjä ei tunne internetkulttuuria lainkaan.

Onhan trollaus myös mitä mainiointa viihdettä ja ajanvietettä.

Kommenttisi (/'mainio' ajanvietteesi) ei kerro minusta onnellisesta, elämäänsä tyytyväisestä ihmisestä. Kaikki miehet jotka trollaavat täällä, ovat katkeria yksinäisiä reppanoita.

Kunnon trolli ei sorru selittelemään olevansa trolli. Ap ei nyt saanut haluamaansa vastakaikua, tunsi olonsa epämukavaksi ja turvautui vanhaan vitsivitsiläpällä-höpöttelyyn.

Kova elämänkoulu tämä AV, mutta täältä sitä ponistetaan.

Vierailija kirjoitti:

Kohta 50 vuoteen en ole tullut edes ajatelleeksi asiaa, luulen että se ei minulle sen relevantimmaksi tule muuttumaan loppuelämänkään aikana.

Sama. Ja jopa suurin osa nuoremmista naisista olisi sellaisia, joille en fyysisesti pärjäisi, mutta minkä ihmeen takia käyttäisin aikaani sitä miettien?

Toivon, etten koskaan törmää hulluun mieheen, joka käy minuun käsiksi.

Kysymyksesi saattaisi kiinnostaa poliiseja - syystä.

No ei haittaa eikä huoleta mua. Mies ja nainen on luotu erilaisiksi, vaikka siinä olisi miljoona feministiä hokemassa muuta.