Lue keskustelun säännöt.
Mies ei suostu muuttamaan takaisin Suomeen
24.01.2021 |
Muutimme mieheni kanssa miehen saaman työtarjouksen perässä ulkomaille vuosia sitten. Olin itse juuri päässyt unelmieni työpaikkaan Suomessa, enkä halunnut jättää uraani, mutta taloudellisesti (ja miehen uran kannalta) miehen saama tarjous oli niin kannattava, että olisi ollut tyhmää olla tarttumatta siihen. Päädyimme sopimukseen: mies ottaa työn vastaan, minä jätän omani ja muutamme ulkomaille viideksi vuodeksi, jonka jälkeen palaamme kotiin Suomeen hyvissä rahoissa, ostamme ihanan talon kotikaupungistamme ja perustamme perheen.
Tästä on nyt kuusi vuotta, eikä mies halua palata Suomeen. Hän nauttii tämänhetkisestä elämästämme ja "executive lifestylesta" ja haluaa perustaa perheen mahdollisimman, minä en. Mikään ei varsinaisesti ole pielessä, rahaa on, kiva talo varakkaalla asuinalueella, kivat autot.. Tämä ei vain ole se elämä, mitä haluan elää eikä ennen kaikkea se maa tai se elämä, jossa haluan lapseni kasvattaa. Koulutussysteemi on syvältä, ja Suomeen verrattuna tämänhetkinen kotimaamme on todella turvaton paikka asua ja kasvattaa lapsia, vaikka asummekin hyvällä alueella. Viime vuonna yli 19 000 menetti henkensä pelkästään aseisiin liittyvissä tapauksissa, ja maassa oli yli 600 joukkoammuskelua. Miksi haluaisin kasvattaa lapseni tuossa ympäristössä, kun vaihtoehtona on turvallinen Suomi?
Olen tällä hetkellä Suomessa vierailemassa perheenjäsenten luona ja tuntuu siltä, kuin pystyisi pitkästä aikaa hengittämään kunnolla. Tekisi mieli vain ilmoittaa miehelle, että en ole enää palaamassa kotiin. On alkanut tuntua, että tein väärän ratkaisun, kun jätin oman urani. Mies sai kaiken haluamansa, eikä enää suostu pitämään omaa puoltaan tekemästämme sopimuksesta.
En tiedä mitä tällä haen, ehkä vertaistukea tai jonkinnäköistä omien ajatusteni selvittelyä, nämä asiat ovat olleet paljon mielessä. Onko täällä muita, jotka ovat jättäneet uransa kumppanin uraa tukeakseen?
Kommentit (36)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmekymppisyys ei sinänsä ole paha asia, mutta mielessäni on pyörinyt paljon se, että oma biologinen kelloni tikittelee ja minulla olisi ainakin vähemmän aikaa löytää uusi kumppani, jonka kanssa klikkaisi ja jonka kanssa sitä perheen mahdollisesti perustaisi. Toki tuo ajatus tuntuu ylipäänsä vaikealta, kun rakastan miestäni niin paljon ja haluaisin perheen juuri hänen kanssaan. Ajatukset ovat ylipäänsä melko sekaisin tämän asian suhteen. Tyhjätaskuksi en olisi todellakaan jäämässä, mutta ei sillä rahalla ole minulle mitään väliä eikä se tee minua onnelliseksi.
Olen touhunnut asuinmaassamme kaikennäköistä, mutta en ole voinut viisumisyistä työskennellä, vaikka haluaisinkin. Uraani en siis ole edistänyt millään tapaa, kielen osasin jo ennen muuttoa.
ap
Jos Yhdysvalloissa asut, niin miksi et voi tehdä töitä, vaikka jo kuusi vuotta olet asunut?
Viisumisysteemi on melko monimutkainen, yksinkertaisesti selitettynä miehellä on väliaikainen työviisumi, jota ollaan uusittu ja olen itse maassa hänen puolisonaan toisenlaisella viisumilla, joka ei oikeuta minua työntekoon. Kummallakaan ei ole kansalaisuutta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käymänne keskustelun olisi varmaan syytä pyöriä sen ympärillä, että sinä et ole nykyisellä systeemillä onnellinen, etkä halua perhettä siellä. Toivottavasti mies valitsee sinut eikä tyhjiä puitteita, kun teet selväksi, että sellaista vaihtoehtoa ei ole jossa jäät hänen kotirouvakseen vieraassa maassa ja synnytät ja hoidat pikkulapsia eri mantereella kuin missä sukusi jne ovat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmekymppisyys ei sinänsä ole paha asia, mutta mielessäni on pyörinyt paljon se, että oma biologinen kelloni tikittelee ja minulla olisi ainakin vähemmän aikaa löytää uusi kumppani, jonka kanssa klikkaisi ja jonka kanssa sitä perheen mahdollisesti perustaisi. Toki tuo ajatus tuntuu ylipäänsä vaikealta, kun rakastan miestäni niin paljon ja haluaisin perheen juuri hänen kanssaan. Ajatukset ovat ylipäänsä melko sekaisin tämän asian suhteen. Tyhjätaskuksi en olisi todellakaan jäämässä, mutta ei sillä rahalla ole minulle mitään väliä eikä se tee minua onnelliseksi.
Olen touhunnut asuinmaassamme kaikennäköistä, mutta en ole voinut viisumisyistä työskennellä, vaikka haluaisinkin. Uraani en siis ole edistänyt millään tapaa, kielen osasin jo ennen muuttoa.
ap
Jos Yhdysvalloissa asut, niin miksi et voi tehdä töitä, vaikka jo kuusi vuotta olet asunut?
Viisumisysteemi on melko monimutkainen, yksinkertaisesti selitettynä miehellä on väliaikainen työviisumi, jota ollaan uusittu ja olen itse maassa hänen puolisonaan toisenlaisella viisumilla, joka ei oikeuta minua työntekoon. Kummallakaan ei ole kansalaisuutta.
ap
Noin monen vuoden kuluessa olisi jo voinut ruveta anomaan Green Cardia.
ap[/quote]Jos Yhdysvalloissa asut, niin miksi et voi tehdä töitä, vaikka jo kuusi vuotta olet asunut?[/quote]
Viisumisysteemi on melko monimutkainen, yksinkertaisesti selitettynä miehellä on väliaikainen työviisumi, jota ollaan uusittu ja olen itse maassa hänen puolisonaan toisenlaisella viisumilla, joka ei oikeuta minua työntekoon. Kummallakaan ei ole kansalaisuutta.
ap[/quote]
No mutta jos olette olleet jo useamman vuoden, niin eihan noita tyoviisumeitakaan uusita rajattomasti. Eli jonkinlainen plan b pitaa (miehella?) olla senkin suhteen. Onko GC hakusessa, oletus siis etta asutte Yhdysvalloissa?
Millainen tyotilanne sinulla olisi Suomessa? Ennen kuin isompia paatoksia teet, niin kannattaisi varmaankin selvitella mitka on ne omat kuviot Suomessa realistisesti - eli kaytannossa hakea toita. Tuntuu usein etta jonkinlainen koti-ikava/paluupohdinta osuu juuri tuonne 5-6 vuoden paikkeille ja jos silloin ei paluuta tee, niin sitten monella se on siella 15 vuoden kieppeilla:). Itse kavin kokeilemassa Suomessa asumista ja aika nopeasti kavi selvaksi etta "ei kiitos". Paluumuutto onnistui, koska meilla oli GC:t voimassa.
Samaa ongelmaa meillä ollut, sillä erolla tosin että minäkin löysin duunin maasta aika pian.
Meillä siis mies ulkomaalainen, mutta sovittiin ennen naimisiin menoa, että Suomessa tullaan asumaan. Tämä oli minulle ehto sitoutumiselle. Mutta miehen työnantajalla Suomessa tuli yt:t ja hän joutui pois töistä. Samoihin aikoihin hänen äidillään, joka asui yksin, todettiin otsalohkodementia ja mieheni koki että kun on ainoa lapsi, hänen täytyisi auttaa.
Mies sai työtä kotimaastaan ja lähti sinne yksin. Tarkoitus oli etsiä Suomesta kumminkin työtä ja palata, kunhan äidin asumis-, kotipalvelu yms asiat kunnossa. Aika pian hän kuitenkin sanoi ettei haluaisi palata, ja pyyteli että jos mitenkään voisin muuttaa sinne, edes vuodeksi. Olen it-alalla joten työn löytäminen ei ongelma, ja kyseessä EU-maa joten ei viisumit tai työluvatkaan. Minä muutin, ja siitä on jo 5 vuotta. Selvää on, ettei mies halua koskaan enää Suomeen, on onnellisempi täällä. Minä taas kaipaan Suomea, ja vanhempieni näkemistä useammin. Mutta meillä on 1 lapsikin jo ja toinen tulossa, joten enköhän tänne kuitenkin jää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmekymppisyys ei sinänsä ole paha asia, mutta mielessäni on pyörinyt paljon se, että oma biologinen kelloni tikittelee ja minulla olisi ainakin vähemmän aikaa löytää uusi kumppani, jonka kanssa klikkaisi ja jonka kanssa sitä perheen mahdollisesti perustaisi. Toki tuo ajatus tuntuu ylipäänsä vaikealta, kun rakastan miestäni niin paljon ja haluaisin perheen juuri hänen kanssaan. Ajatukset ovat ylipäänsä melko sekaisin tämän asian suhteen. Tyhjätaskuksi en olisi todellakaan jäämässä, mutta ei sillä rahalla ole minulle mitään väliä eikä se tee minua onnelliseksi.
Olen touhunnut asuinmaassamme kaikennäköistä, mutta en ole voinut viisumisyistä työskennellä, vaikka haluaisinkin. Uraani en siis ole edistänyt millään tapaa, kielen osasin jo ennen muuttoa.
ap
Jos Yhdysvalloissa asut, niin miksi et voi tehdä töitä, vaikka jo kuusi vuotta olet asunut?
Viisumisysteemi on melko monimutkainen, yksinkertaisesti selitettynä miehellä on väliaikainen työviisumi, jota ollaan uusittu ja olen itse maassa hänen puolisonaan toisenlaisella viisumilla, joka ei oikeuta minua työntekoon. Kummallakaan ei ole kansalaisuutta.
ap
Mikä on sellainen viisumityyppi, joka ei oikeuta työskentelemään (toki työlupa pitää hakea). Eikö kaikki viisumit ole väliaikaisia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmekymppisyys ei sinänsä ole paha asia, mutta mielessäni on pyörinyt paljon se, että oma biologinen kelloni tikittelee ja minulla olisi ainakin vähemmän aikaa löytää uusi kumppani, jonka kanssa klikkaisi ja jonka kanssa sitä perheen mahdollisesti perustaisi. Toki tuo ajatus tuntuu ylipäänsä vaikealta, kun rakastan miestäni niin paljon ja haluaisin perheen juuri hänen kanssaan. Ajatukset ovat ylipäänsä melko sekaisin tämän asian suhteen. Tyhjätaskuksi en olisi todellakaan jäämässä, mutta ei sillä rahalla ole minulle mitään väliä eikä se tee minua onnelliseksi.
Olen touhunnut asuinmaassamme kaikennäköistä, mutta en ole voinut viisumisyistä työskennellä, vaikka haluaisinkin. Uraani en siis ole edistänyt millään tapaa, kielen osasin jo ennen muuttoa.
ap
Jos Yhdysvalloissa asut, niin miksi et voi tehdä töitä, vaikka jo kuusi vuotta olet asunut?
Viisumisysteemi on melko monimutkainen, yksinkertaisesti selitettynä miehellä on väliaikainen työviisumi, jota ollaan uusittu ja olen itse maassa hänen puolisonaan toisenlaisella viisumilla, joka ei oikeuta minua työntekoon. Kummallakaan ei ole kansalaisuutta.
ap
Mikä on sellainen viisumityyppi, joka ei oikeuta työskentelemään (toki työlupa pitää hakea). Eikö kaikki viisumit ole väliaikaisia?
Siis, oletko turistiviisumilla, B-2?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taisi olla tämä aloittaja trolli?
No viisumityyppejan on vaikka kuinka. L-viisumilaiset taitavat olla niita harvoja joiden myota puoliso saa myos anottua tyoluvan. Ja GC:n hakemiseenkin vaikuttaa se viisumityyppi milla maahan tultu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No viisumityyppejan on vaikka kuinka. L-viisumilaiset taitavat olla niita harvoja joiden myota puoliso saa myos anottua tyoluvan. Ja GC:n hakemiseenkin vaikuttaa se viisumityyppi milla maahan tultu.
On niitä kymmeniä, mutta millä visatyypillä puoliso ei saa työlupaa?
oliko miehesi siis syntyperäinen suomalainen jonka pappa oli rintamalla, jos näin niin kyllä perinteeet tänne vetää perässä
mikäli ei siis ollut ei hänellä ole siteitä tulla takaisin joten tee valintasi.
kirjoituksestasi päätellen asutte siis ruotsissa, ei ole kovin pitkä väli sukkuloida
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut samassa tilanteessa, lapset syntyivät ulkomailla. Mies olisi halunnut koko ajan jatkaa työsopimustaan mutta lopulta kun hänellä olisi ollut tuorein siirto Chicagon keskustaan sanoin että joko lähdetään koko perhe Suomeen tai mä lähden lasten kanssa. Mutta mun lapset ei kasva Chicagon keskustan läheisyydessä .
Tultiin koko perhe Suomeen ja minäkin menin töihin. Edelleen mies vuosien jälkeen naljailee kuinka olisi halunnut jäädä ulkomaille. Minä ja lapset ollaan tyytyväisiä Suomessa, mies ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No viisumityyppejan on vaikka kuinka. L-viisumilaiset taitavat olla niita harvoja joiden myota puoliso saa myos anottua tyoluvan. Ja GC:n hakemiseenkin vaikuttaa se viisumityyppi milla maahan tultu.
On niitä kymmeniä, mutta millä visatyypillä puoliso ei saa työlupaa?
No saannot muuttuvat sita vauhtia etta perassa ei pysy. Joku H-visa ainakin ja samoin O-visa. Itse tultiin aikoinaan L-kategoriassa ja sain tyoluvan haettua helposti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on vaan niin mukavaa ja helppoa elää ulkomailla kuin pohatta. Vaati itseltä aika paljon irroittautua tuosta elämästä ja muuttua taas tavikseksi. Tienasin sikana ja vaikka kuinka tuhlasin rahaa jäi yli. Kun ei ollut paikallisessa kulttuurissa mukana eikä lukenut esim lehtiä ei asiat stressannut. Ainoa mikä stressasi oli että kerkeekö golf-kentälle ajoissa. Naisia pyöri ympärillä niin että meni laskuissa sekaisin eikä muistanut kenen kanssa oli ollut ja milloin.
No nyt elän normi oravanpyörässä ja panostan aikani perheeseen. Eikä välttämättä keski-ikäinen voisi pyöriä yöelämässä samaan tahtiin.
Vierailija kirjoitti:
Se on vaan niin mukavaa ja helppoa elää ulkomailla kuin pohatta. Vaati itseltä aika paljon irroittautua tuosta elämästä ja muuttua taas tavikseksi. Tienasin sikana ja vaikka kuinka tuhlasin rahaa jäi yli. Kun ei ollut paikallisessa kulttuurissa mukana eikä lukenut esim lehtiä ei asiat stressannut. Ainoa mikä stressasi oli että kerkeekö golf-kentälle ajoissa. Naisia pyöri ympärillä niin että meni laskuissa sekaisin eikä muistanut kenen kanssa oli ollut ja milloin.
No nyt elän normi oravanpyörässä ja panostan aikani perheeseen. Eikä välttämättä keski-ikäinen voisi pyöriä yöelämässä samaan tahtiin.
Sinulla on ollut tuollainen elämä, mutta me emme ole koskaan pyörineet yöelämässä eikä golfkentillä, vaan taviksia olemme olleet maasta rippumatta. Rahaa on kieltämättä ollut enemmän käytössä, kuin koskaan ennen, ja onhan se tuonut elämään omat hyvät puolensa.
Jos Yhdysvalloissa asut, niin miksi et voi tehdä töitä, vaikka jo kuusi vuotta olet asunut?