Lue keskustelun säännöt.
Mies ei suostu muuttamaan takaisin Suomeen
24.01.2021 |
Muutimme mieheni kanssa miehen saaman työtarjouksen perässä ulkomaille vuosia sitten. Olin itse juuri päässyt unelmieni työpaikkaan Suomessa, enkä halunnut jättää uraani, mutta taloudellisesti (ja miehen uran kannalta) miehen saama tarjous oli niin kannattava, että olisi ollut tyhmää olla tarttumatta siihen. Päädyimme sopimukseen: mies ottaa työn vastaan, minä jätän omani ja muutamme ulkomaille viideksi vuodeksi, jonka jälkeen palaamme kotiin Suomeen hyvissä rahoissa, ostamme ihanan talon kotikaupungistamme ja perustamme perheen.
Tästä on nyt kuusi vuotta, eikä mies halua palata Suomeen. Hän nauttii tämänhetkisestä elämästämme ja "executive lifestylesta" ja haluaa perustaa perheen mahdollisimman, minä en. Mikään ei varsinaisesti ole pielessä, rahaa on, kiva talo varakkaalla asuinalueella, kivat autot.. Tämä ei vain ole se elämä, mitä haluan elää eikä ennen kaikkea se maa tai se elämä, jossa haluan lapseni kasvattaa. Koulutussysteemi on syvältä, ja Suomeen verrattuna tämänhetkinen kotimaamme on todella turvaton paikka asua ja kasvattaa lapsia, vaikka asummekin hyvällä alueella. Viime vuonna yli 19 000 menetti henkensä pelkästään aseisiin liittyvissä tapauksissa, ja maassa oli yli 600 joukkoammuskelua. Miksi haluaisin kasvattaa lapseni tuossa ympäristössä, kun vaihtoehtona on turvallinen Suomi?
Olen tällä hetkellä Suomessa vierailemassa perheenjäsenten luona ja tuntuu siltä, kuin pystyisi pitkästä aikaa hengittämään kunnolla. Tekisi mieli vain ilmoittaa miehelle, että en ole enää palaamassa kotiin. On alkanut tuntua, että tein väärän ratkaisun, kun jätin oman urani. Mies sai kaiken haluamansa, eikä enää suostu pitämään omaa puoltaan tekemästämme sopimuksesta.
En tiedä mitä tällä haen, ehkä vertaistukea tai jonkinnäköistä omien ajatusteni selvittelyä, nämä asiat ovat olleet paljon mielessä. Onko täällä muita, jotka ovat jättäneet uransa kumppanin uraa tukeakseen?
Kommentit (36)
Olen samassa tilanteessa! Jää hyvä ihminen Suomeen asumaan tai menetät järkesi, kun annat miehelle itsestäsi kaiken, unohtaen samalla omat tarpeesi sekä unelmasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sydän tietää. Mikäli Suomi on paikka jossa haluat olla ja elää, niin jää. Mieti siltä kannalta, että miehesi jää uuteen maahan ja perustaa siellä perheen jonkun muun kanssa. Jos et katkeroidu siitä tai harmittele sitä jälkeenpäin, niin toteuta unelmasi Suomessa :)
Toivottavasti teillä ei ole avioehtoa. Äkkiä ero ellei mies suostu pitämään sopimuksesta kiinni, niin saat edes jotain korvausta oman urasi sivuun sysäämisestä.
En minäkään haluaisi asua USA:ssa lasten kanssa. Ei siinä mitään, jääköön mies sinne, sinä tulet kotiin.
Kannattaa myös jutella miehelle todella vakavasti siitä, että onko hän tosiaan valmis vain hulppean elämäntyylin takia rikkomaan sinulle erittäin tärkeän lupauksensa. Totea, että et missään nimessä voi hankkia hänen kanssaan lapsia, jos hän ei ole sanansa mittainen mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap hyvä. Sinulla on vain yksi elämä. Ei ole mitään toista mahdollisuutta että ”sitten ens kerralla en päätäkään lähteä ulkomaille vaan asun Suomessa ja teen sitä omaa uraa sitten ja kasvatan sillä kertaa ne lapset Suomessa”.
Jos tuntuu siltä ettet viihdy ulkomailla eikä mies pidä yhdessä sovitusta kiinni niin sinulla on täysi oikeus tehdä omat päätöksesi ja jäädä Suomeen. Voit katsoa hetken palaako mieskin sieltä kun tajuaa että nyt oikeasti jäit Suomeen mutta jos ei palaa niin eroatte ja rakennat yksin elämäsi tänne Suomeen.
Etkö voi aloittaa sitä uraasi siellä vieraassa maassa? Ja sitten ostat Suomesta kakkosasunnon ja vietät Suomessa puolet vuodesta, tai niin paljon kuin pystyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en jäisi suoraan Suomeen, mutta heti palattuani kertoisin, että harkitsin sitä vakavasti. Ja että tajusit asiaa miettiessäsi, että tuntuu hirveältä selkäänpuukotukselta, kun olet joustanut vuosia omista toiveistasi siinä uskossa että seuraatte yhteistä suunnitelmaa, ja nyt mies haluaakin muuttaa sitä, kun vuorossa ovat sinulle tärkeät asiat.
Näin käy, kun valkkaa supermenestyjämiehen, sen sijaan että valitsisi sopivan miehen.
M/40
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vastauksista. Avioehtoa meillä ei ole, menimme naimisiin ennen kuin kummallakaan oli mitään omaisuutta. Rakastan miestä ja haluaisin jakaa elämäni ja perustaa perheen hänen kanssaan, mutta en tällä tavalla. Jotenkin tunnen oloni hieman katkeraksi siitä, että erotessamme mies olisi varakas sinkkumies parhaassa iässä ja itse jäisin kolmekymppiseksi työttömäksi akaksi, jonka täytyy rakentaa koko elämä alusta. Toisaalta se tarkoittaisi Suomeen paluuta, joka olisi ihanaa.
ap
AP, olin vuosia sitten ihan samanlaisessa tilanteessa. Mies lupaili ja lupaili vuosia, että ens vuonna ihan varmasti palataan Suomeen. Muutaman vuoden tätä kuunneltuani ilmoitin miehelle, että minä muutan nyt Suomeen ja hän tehköön kuten parhaaksi näkee. En todellakaan viihtynyt silloisessa asuinmaassa, vaikka puitteet oli hulppeat. Enkä halunnut siellä perustaa perhettä.
Hetkeäkään en ole katunut. Mies jäi sinne vielä vähäksi aikaa ja päätti sitten muuttaa luokseni.
Meille kävi näin, mutta olisi ollut ihan mahdollista että olisimme tuolloin lähteneet eri suunntiin. Minulle ei enää siinä vaiheessa ollut vaihtoehto, että olisin jäänyt sinne kuumuuteen ja kuivuuteen, saastuneeseen ympäristöön todella kauas perheestäni ja hyvistä ystävistä. Olimme siellä seitsämän vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista. Avioehtoa meillä ei ole, menimme naimisiin ennen kuin kummallakaan oli mitään omaisuutta. Rakastan miestä ja haluaisin jakaa elämäni ja perustaa perheen hänen kanssaan, mutta en tällä tavalla. Jotenkin tunnen oloni hieman katkeraksi siitä, että erotessamme mies olisi varakas sinkkumies parhaassa iässä ja itse jäisin kolmekymppiseksi työttömäksi akaksi, jonka täytyy rakentaa koko elämä alusta. Toisaalta se tarkoittaisi Suomeen paluuta, joka olisi ihanaa.
ap
Miksi miehen kolmekymppisyys on positiivinen asia mutta sinun kohdallasi huono juttu? Nyt vähän itsekunnioitusta peliin, nainen!
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista. Avioehtoa meillä ei ole, menimme naimisiin ennen kuin kummallakaan oli mitään omaisuutta. Rakastan miestä ja haluaisin jakaa elämäni ja perustaa perheen hänen kanssaan, mutta en tällä tavalla. Jotenkin tunnen oloni hieman katkeraksi siitä, että erotessamme mies olisi varakas sinkkumies parhaassa iässä ja itse jäisin kolmekymppiseksi työttömäksi akaksi, jonka täytyy rakentaa koko elämä alusta. Toisaalta se tarkoittaisi Suomeen paluuta, joka olisi ihanaa.
ap
Jos kerran teillä ei ole avioehtoa, saat puolet teidän varallisuudestanne. Jos mies kerran olisi eronne jälkeen varakas sinkkumies, et sinäkään olisi mikään tyhjätasku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista. Avioehtoa meillä ei ole, menimme naimisiin ennen kuin kummallakaan oli mitään omaisuutta. Rakastan miestä ja haluaisin jakaa elämäni ja perustaa perheen hänen kanssaan, mutta en tällä tavalla. Jotenkin tunnen oloni hieman katkeraksi siitä, että erotessamme mies olisi varakas sinkkumies parhaassa iässä ja itse jäisin kolmekymppiseksi työttömäksi akaksi, jonka täytyy rakentaa koko elämä alusta. Toisaalta se tarkoittaisi Suomeen paluuta, joka olisi ihanaa.
ap
Mita teit siella vihaamassasi maassa? Jotain joka edistaisi uraasi, opit uuden kielen?
Ymmärrän täysin miestäsi, ja sitä miksi hän ei halua jättää nykyistä asuinpaikkaansa, ja jättäytyä tyhjän päälle. Ehkä hän nauttii hyvän taloudellisen aseman tuomista eduista. Sinulla on kuitenkin valinnan mahdollisuus, joko lähteä tai jäädä. Samassa tilanteessa mekin olimme 25 vuotta sitten, ja päätimme jäädä. Päivääkään emme ole katuneet päätöstämme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista. Avioehtoa meillä ei ole, menimme naimisiin ennen kuin kummallakaan oli mitään omaisuutta. Rakastan miestä ja haluaisin jakaa elämäni ja perustaa perheen hänen kanssaan, mutta en tällä tavalla. Jotenkin tunnen oloni hieman katkeraksi siitä, että erotessamme mies olisi varakas sinkkumies parhaassa iässä ja itse jäisin kolmekymppiseksi työttömäksi akaksi, jonka täytyy rakentaa koko elämä alusta. Toisaalta se tarkoittaisi Suomeen paluuta, joka olisi ihanaa.
ap
Jos kerran teillä ei ole avioehtoa, saat puolet teidän varallisuudestanne. Jos mies kerran olisi eronne jälkeen varakas sinkkumies, et sinäkään olisi mikään tyhjätasku.
Kunhan avioeroa haetaan Suomessa. Jokaisessa maassa on omat lakinsa siitä, miten omaisuus jaetaan avioeron sattuessa. Tosin jos koko omaisuus on miehen palkallaan hankkimaa eikä ole lapsia, niin todennäköisesti Suomessakin ositusta jotenkin soviteltaisiin eikä omaisuutta laitettaisi tasan puoliksi, jos se on vain miehen nimissä. Toisaalta toisessa vaakakupissa painaisi taas se, että ap on jättänyt oman työnsä miehen työpaikan takia.
Kolmekymppisyys ei sinänsä ole paha asia, mutta mielessäni on pyörinyt paljon se, että oma biologinen kelloni tikittelee ja minulla olisi ainakin vähemmän aikaa löytää uusi kumppani, jonka kanssa klikkaisi ja jonka kanssa sitä perheen mahdollisesti perustaisi. Toki tuo ajatus tuntuu ylipäänsä vaikealta, kun rakastan miestäni niin paljon ja haluaisin perheen juuri hänen kanssaan. Ajatukset ovat ylipäänsä melko sekaisin tämän asian suhteen. Tyhjätaskuksi en olisi todellakaan jäämässä, mutta ei sillä rahalla ole minulle mitään väliä eikä se tee minua onnelliseksi.
Olen touhunnut asuinmaassamme kaikennäköistä, mutta en ole voinut viisumisyistä työskennellä, vaikka haluaisinkin. Uraani en siis ole edistänyt millään tapaa, kielen osasin jo ennen muuttoa.
ap
Ap, etsi työpaikka Suomesta ja muuta Suomeen! Älä anna ajan yhtään kulua. Mitä pidempään olet poissa töistä, niin sitä vaikeampi työtä on saada. Sitä työtä voi hakea, vaikka ei asuisikaan Suomessa. Kun saat työn, niin muutat työsi perässä Suomeen. Sitten näette, kuinka suhteenne käy. Joko mies muuttaa perässä, tai eroatte ja saat puolen omaisuudesta.
Miehes on sellanen geneerinen uuno, jolla kaljapullohartiat ja heman tukka. InsiNööRi ExEcuTiVe LifeStYLe!!!!
Perustakaa perheenne jossain muualla, älkää lisääntykö :D soita miehelles, se on salee yksin kehitysmaassa ostamassa virne naamalla kaupasta balsamicoa ja kananmunia, heman tukka vaan hulmuaa.
Sano miehelle että soronoo ja muuta itse takaisin Suomeen.