Lue keskustelun säännöt.
Lapsettomuus ja jatkuvat lähipiirin vauvauutiset
14.07.2025 |
Miten te tahattomasta lapsettomuudesta kärsineet olette selvinneet surunne kanssa kun ympäriltä kuulee koko ajan toisten vauvauutisia? Tässä kesän aikana on kahdet vauvajuhlat ja kolme uutta raskausuutista kaveripiirissä, tuntuu että olen ihan hajalla. Parhaani mukaan yritän onnitella hymyssä suin, mutta sisällä tuntuu ihan kauhealta. Ei tietenkään siksi etten toivoisi toisille onnea, vaan siksi että ne toisten uutiset tuovat koko ajan kasvoille oman lapsettomuuden tuskan. Olen alkanut jo pelkäämään yhteydenpitoa kavereideni kanssa tai sosiaalisen median avaamista, koska odotan milloin tulee taas uusi tikari sydämeen. Osa kavereista jollakin tasolla tietää tai aavistaa tilanteeni, mutta kyseessä on niin arka asia etten ole halunnut aiheesta juuri edes puhua enkä usko että se mitään auttaisi. Olen ammattilaisen kanssa käsitellyt asiaa, mutta eihän se tätä kipua poista.
Kommentit (14)
En halua olla äiti kuten Lotta Haglund
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En halua olla äiti kuten Lotta Haglund
Mutta voit adoptoida lapsia äideiltä, joilla on ongelmia
Jaksamista sinulle Ap.
En voi tuntea tuskaasi kokonaan, vain osittain. Olen menettänyt ensimmäisen lapseni. Sitten sain vielä 2 lasta. Mutta kirjoituksesi kouraisi syvältä. Olimme silloisen puolison kanssa lapsettomuustutkimuksissa, joten raskautuminen ei ollut minulle helppoa. Tai meille.
Tuo ystävien kanssa asian jakaminen on mielenkiintoinen juttu. Ehkä voisit jollekin luottoystävällesi kertoa tuntemuksistasi. Ehkä hän voisi lohduttaa?
Minulle kävi niin että meille tuli sitten ero ja ystävät katosivat. Jäin kahden todella pienen lapsen totaaliyksinhuoltajaksi. Kukaan heistä ei koskaan kysyneet että miten jaksan tai tarvitsenko apua. Heillä oli ehjät parisuhteet ja lapsilla isät. En ole antanut sitä ystävilleni koskaan anteeksi, että he jättivät minut niin yksin. Paras oli se, että ystäväni tuntuivat olevan puolueellisia edellistä miestäni kohtaan jolla oli uusi nainen. He itse olivat samanlainen pettämisestä alkanut pari.
Rakensin itselleni oman elämän, hoidin lapsia, tein työtäni, jota rakastan ja rakensin vuosien varrella uudet ystävyyssuhteet.
Toivon sinulle Ap kaikkea hyvää!
En minä selviäkään.
Päivällä pystyn täyttämään kalenterini ja keskittymään muihin asioihin, mutta joka ilta klo 22 se kamala ahdistus aina iskee: en tule koskaan saamaan omia lapsia tai elämänkumppania, ja vanhenen ja kuolen yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän surusi täysin. Eikä se varmasti koskaan tule olemaan mitenkään helppoa koska joudut elämään päivittäin sen asian kanssa.
Et voi tavallaan asialle itse mitään. Pahalta tuntuu sanoa näin mutta sun täytyy vaan sisimmäsi hyväksyä se asia jotenkin. Onko sulla kummi lapsia johon voisit keskittyä ? Tai mahdollista mennä johkuun hoitoihin ? Nekin maksaa aika paljon ja sekin voi olla ettei onnistu. Toinen vaihtoehto on hakeutua johkuu sijaisperhe koulutukseen ja alkaa sijaisvanhemmaksi jollekin apua tarvitsevalle lapselle? Tai onko sulla mitään sellaista harrastusta mikä voisi saada ajatukset muualle? Mut Kuhan vaan pyrit tekemään jotain sellaista mikä saa sinut hyvälle tuulelle ja saa ne ikävät ajatukset pois mielestä.
Mut nyt pää pystyyn ja vaikka sitten välttelet sellaisia kavereita jotka sulle vauva ilmoituksia kertoo tai sitten sanot vaan ihan suoraan et hei nyt en pysty kuuntelemaan ja selität tilanteen niin kuin se on ja jos ne ei ymmärrä niin eipä sun oikeita kavereita sitten ole. Äläkä jää ajatusten kanssa yksin vaan puhu niistä jollekin.
Voimia, tuo on raskasta aikaa!
Itse olen ajat sitten poistunut kaikista somekavanista ja en lasten samaisen jälkeen sinne liittynyt takaisin.
Itse sanoin suoraan lähimmille vilpittömät onnittelut ja kerroin myös että samalla oma tilanne surettaa, saatan ottaa vähän etäisyyttä. Kateus on ikävää.
Itse sain lopulta 7v yrittämisen jälkeen hoidoilla lapsen. Jotain korjaantui ja tämän jälkeen 2 lasta luomuna.
Silti nuo lapsettomuuden tunteet eivät ole täysin poistunut, vaikka olen saanut kokea myös helpon raskaaksi tulon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitenkään en voi ymmärtää näitä mieleltään kieroja, jotka tulevat v*ttuilemasn näihin lapsettomuus-ketjuihin.
Voimia ap, en voi ymmärtää tilannettasi, mutta toivon voimaa jaksaa vaikeassa tilanteessa!
Olen yrittänyt opetella nauttimaan ja ainakin enimmäkseen pitänään arjestani jo siksi, että en ole saanut eläessäni mahdollisuutta edetä kenenkään kanssa parisuhteeseen
Melko hyvin luulen onnistuneeni.
Tiedostan jo, että katkeruudella tai muita syyttämällä en voita tai saavuta mitään positiivista. Tuskin uhriutumisellakaan.
Peilistä näen ihmisen, jonka kanssa minun tarvitsisi "taas" tämäkin päivä elää.
Ikävintän on ehkä se, että en oikein tiedost, miksi juuri oma kohaloni on ja on ollut ikisinkun miehen kohtalo.
Elämääni en voinut valita mutta voin yrittää vaikuttaa siihen miten elän ja koen sen. Tai vaikka miten kohtelen ja koen toiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän surusi täysin. Eikä se varmasti koskaan tule olemaan mitenkään helppoa koska joudut elämään päivittäin sen asian kanssa.
Et voi tavallaan asialle itse mitään. Pahalta tuntuu sanoa näin mutta sun täytyy vaan sisimmäsi hyväksyä se asia jotenkin. Onko sulla kummi lapsia johon voisit keskittyä ? Tai mahdollista mennä johkuun hoitoihin ? Nekin maksaa aika paljon ja sekin voi olla ettei onnistu. Toinen vaihtoehto on hakeutua johkuu sijaisperhe koulutukseen ja alkaa sijaisvanhemmaksi jollekin apua tarvitsevalle lapselle? Tai onko sulla mitään sellaista harrastusta mikä voisi saada ajatukset muualle? Mut Kuhan vaan pyrit tekemään jotain sellaista mikä saa sinut hyvälle tuulelle ja saa ne ikävät ajatukset pois mielestä.
Mut nyt pää pystyyn ja vaikka sitten välttelet sellaisia kavereita jotka sulle vauva ilmoituksia kertoo tai sitten sanot vaan ihan suoraan et hei nyt en pysty kuuntelemaan ja selität t
Ei ole kummilapsia ja tällä hetkellä ajatus sijaisperheenä olemisesta vain ahdistaa, kun ei se mitenkään täytä tyhjää syliä eikä tietysti ole tarkoituskaan. Kyllä mulla on ihan aktiivinen elämä työn ja harrastusten osalta, mutta tämä raskas suru on silti koko ajan läsnä ja aina kun kuulen uuden raskausuutisen menen muutamaksi päiväksi tosi syviin vesiin. Ap
Me erottiin, eikä mennyt aikaakaan kun kummallakin oli lapsi uuden puolison kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän surusi täysin. Eikä se varmasti koskaan tule olemaan mitenkään helppoa koska joudut elämään päivittäin sen asian kanssa.
Et voi tavallaan asialle itse mitään. Pahalta tuntuu sanoa näin mutta sun täytyy vaan sisimmäsi hyväksyä se asia jotenkin. Onko sulla kummi lapsia johon voisit keskittyä ? Tai mahdollista mennä johkuun hoitoihin ? Nekin maksaa aika paljon ja sekin voi olla ettei onnistu. Toinen vaihtoehto on hakeutua johkuu sijaisperhe koulutukseen ja alkaa sijaisvanhemmaksi jollekin apua tarvitsevalle lapselle? Tai onko sulla mitään sellaista harrastusta mikä voisi saada ajatukset muualle? Mut Kuhan vaan pyrit tekemään jotain sellaista mikä saa sinut hyvälle tuulelle ja saa ne ikävät ajatukset pois mielestä.
Mut nyt pää pystyyn ja vaikka sitten välttelet sellaisia kavereita jotka sulle vauva ilmoituksia kertoo tai sitten sanot vaan ihan su
Ei ole kummilapsia ja tällä hetkellä ajatus sijaisperheenä olemisesta vain ahdistaa, kun ei se mitenkään täytä tyhjää syliä eikä tietysti ole tarkoituskaan. Kyllä mulla on ihan aktiivinen elämä työn ja harrastusten osalta, mutta tämä raskas suru on silti koko ajan läsnä ja aina kun kuulen uuden raskausuutisen menen muutamaksi päiväksi tosi syviin vesiin. Ap
Sijaislapsiperhe toimintakin on nyt lähes täysin jäissä, kun sote-alueilla ei ole rahaa.
Up