Häpeättekö suomalaisuutta, vai miksi lapsille pitää antaa kansainvälisesti helppo nimi??

En mäkään ymmärrä tota, että pitäisi olla kansainvälisesti helppo. Se on tietysti eri asia, jos vanhemmat oikeasti pitää kyseisestä nimestä ja haluaa siksi antaa.

Olen itse kokenut kivaksi että on erikoinen nimi: sillä saa huomiota ja tulee paremmin muistetuksi... Joten siksi lapsilla myös vähän erikoisemmat nimet. Jos asuisin ulkomailla, olisin voinut antaa suomalaiset nimet, koska siellä ne olisivat eksoottisia.

Kannattaa antaa mahdollisimman tavallinen ja yleinen nimi, erikoisella nimellä erottuu liikaa joukosta, eikä se nykyään ole aina hyväksi. Jos esim. jollekin Veronica-Ihquliini-Jecciinalle sattuisi jokin kammottava somemoka tai tekee jonkin rikoksen, niin sen kuvat on helposti netistä löydettävissä ja riepoteltavissa eteenpäin kaikille uteliaille. Neutraalit nimet suojaavat tällaiselta myllytykseltä, mitä nykysomessa harrastetaan.

Niinpä. Mitähän plussaa ihmiselle tulee kansainvälisestä etunimestä?

Lapsillani on suomenruotsalaiset etunimet. Sointuvat kauniisti sukunimeen ja sen lisäksi mun puolelta ollaan suomenruotsalaisia.

No, elämme globaalissa maailmassa, ja täällä stadissa on jo eduksi se, että nimi on helposti tavattavissa ja ymmärrettävissä myös englanniksi. Ei sillä tietenkään jossain perähikiällä paikallista duunarinhommaa tehdessä ole väliä, mutta aika harvaasa ovat nykyään varsinkaan akateemiset ammatit, joissa ei yhtään olla kansainvälisissä yhteistöissä tekemisissä.

Ei siinä häpeämisestä ole kyse, ihan vaan käytännöllisyydestä. Ja suomalaisia nimiä on pilvin pimein sellaisia, joita on helppo käyttää ulkomailla. Esimerkiksi minä olen ihan supisuomalaisesti Minna, ja se on helppo lausua ja käyttää englanninkielel, saksaksi, ruotsiksi...

Jos on esim. puoliso eri maasta kuin Suomesta, tai sukulaisia eri maista, on loogista antaa lapsille kansainväliset nimet. Tai jos haluaa kansainvälisen työn, niin ei tarvi kääntää nimeänsä enkuksi, niin kuin kiinalaiset tekee.

Vierailija kirjoitti:

Niinpä. Mitähän plussaa ihmiselle tulee kansainvälisestä etunimestä?

Ei se mikään kynnyskysymys ole, mutta posti tulee oikein kirjoitettuna ja kv-kanssakäymisessä ihmiset osaavat lausua nimesi sen sijaan, että kukaan ei kehtaa puhutella sinua, koska PIrkko-Päivikki...

Lasteni etunimet ovat kansainvälisiä. En nyt viitsi sanoa mitä ne ovat, yleisiä kuitenkin, tyyliä Maria ja Alexandra. Ovat kansainvälisiä siksi, että näen maailman kansainvälistyvän, ja mahdollista on, että lapseni tulevaisuudessa tekee myös kansainvälistä uraa, esimerkiksi.

Felicia Möttölä-Nakkinen.

Alexandra Pissalissu Jemina Sicuriina Virtanen

Minua huvitta tämä suuresti:

sovinnaiset, samanlaisuutta vaalivat, poikkeavuutta kammoavat vanhemmat antavat lapsilleen 'kansainvälisiä', helppoja nimiä, joista ei voi päätellä kansalaisuutta, ehkä juuri ja juuri sukupuolen, mutta nimiä, joiden takia ei kiusata, oteta silmätikuksi, joiden kanssa voi sulautua massaan, olla näkymätön jne.

Ja sitten nämä sovinnaisen nimen saaneet penskat - nuo kiittämättömät riiviöt - kilvan vaihtavat nuoruuden hurmassaan nimiään vähän edes muista poikkeavaksi, erikoisemmaksi, erottuvammaksi. Eritoten tämä näkyy USA:ssa, jossa esim. K-kirjain on viime vuosikymmeninä ollut tosi pop (Ceet on vaihtuneet kooksi, esim. Courtney- Kourtney - suomessa toisinpäin - junttimainen koo on pitänyt vaihtaa niin hianoksi ceeksi Janika - Janica). Jessiet on vääntyneet Jussieksi, Mary vaikka miksi. 

Pahat, kamalat, ah niin juntit, ä ja ö tulevat olemaan seuraavaksi tosi POP. Mitähan siihen sanovat ne, jotka ovat perustelleet 'kansainvälisiä' nimiä sillä, että esim. ko kirjaimia ei tunnet suuressa osassa maailmaa? Jorgen saa olla Jörgen ja Paivi Päivi. Goran saa Görniä ja Jorn Jörniä. Siviä - ? Ihana nimi muuten.

Vierailija kirjoitti:

No, elämme globaalissa maailmassa, ja täällä stadissa on jo eduksi se, että nimi on helposti tavattavissa ja ymmärrettävissä myös englanniksi. Ei sillä tietenkään jossain perähikiällä paikallista duunarinhommaa tehdessä ole väliä, mutta aika harvaasa ovat nykyään varsinkaan akateemiset ammatit, joissa ei yhtään olla kansainvälisissä yhteistöissä tekemisissä.

Ei siinä häpeämisestä ole kyse, ihan vaan käytännöllisyydestä. Ja suomalaisia nimiä on pilvin pimein sellaisia, joita on helppo käyttää ulkomailla. Esimerkiksi minä olen ihan supisuomalaisesti Minna, ja se on helppo lausua ja käyttää englanninkielel, saksaksi, ruotsiksi...

Tässä esimerkki umpityhmästä friidusta 😂😂😂. Kansainvälisyys ja globaali tarkoittaa englantia.

Vierailija kirjoitti:

Niinpä. Mitähän plussaa ihmiselle tulee kansainvälisestä etunimestä?

Paljon huomiota ja kiinnostusta. Itse vaihdoin aikanani etunimeni erikoisempaan. Tavallisella nimellä minuun ei kiinnitetty juuri mitään huomiota missään, mutta kun sanon erikoisen etunimeni, ihmisillä herää heti kiinnostus. Yleensä hyvin myönteinen kiinnostus. Työkuvioistakin minut muistetaan etunimestä hyvin. Useimmat siellä olettavat, että olen suomalaisen miehen ulkolaissyntyinen vaimo, koska on suomalainen sukunimi ja eri kielinen etunimi.

Ei se nimi kyllä ratkaise yhtään pärjääkö maailmalla vai ei.

Saahan sitä toivoa.

Päiviö voi miettiä monta kertaa vanhempien nimivalintaa, kun vuodesta toiseen tavaa nimeään ulkomaalaisille yhteistyökumppaneille.

Tätä minäkin olen ihmetellyt, ihan kiva ajatus, mutta ei kovin käytännöllinen. Minulla on kansainvälinen nimi, tyylin Paula. Suomalaiselle perheelleni olen Paula ja mieheni sukulaisille Poola. Vastaavasti kaverini on tyyliinn Irmeli, eikä nimi ole ollut mikään haaste kv-hommissa.

Brooke ja Shakira ja Beyonce.

Isla  ja Iina ja Ninnunnannunanna.

Ohan se nyt jotain aivan muuta kun joku Mari, Jenni tai Leena.

Me annettiin kaikille kolmelle lapselle helpot, tavalliset nimet, tunnetaan mieheni kotimaassa Espanjassa ja muuallakin. Silti ovat ihan suomalaiset, tyyliin Elsa.

Tämä siitä syystä, että olen itse lopen kyllästynyt ulkomailla asuessa tavaamaan nimeäni joka paikassa. Molemmat sekä etu- että sukunimeni on ulkomaalaisille vaikeat. Lapsemme eivät välttämättä asu ikinä Suomessa ja olisi kiva jos välttyisivät tältä nimi tankkaamiselta myöhemmin.

Minä asun ulkomailla ja aion antaa lapselleni suomalaisen nimen, joka lausutaan samalla tavalla täällä. Lapseni on puoliksi suomalainen, joten luonnollisesti nimen täytyy kuvata identiteettiä. Mutta tiedän itse, miten rasittavaa on kuulla oma nimi väärin lausuttuna jatkuvasti. Ei ketään kiinnosta opetella lausumaan vieraita nimiä oikein. Sikis annan nimen, jota ei voi lausua väärin.