Lue keskustelun säännöt.
Parisuhteen ongelmat lapsi arjessa
24.01.2021 |
Moi,
Nyt kaipaisin kovasti apuanne.
Olemme saaneet lapsen, ikää nyt noin 7kk.
Parisuhteemme läheisyys on hävinnyt kokonaan. Olen yrittänyt uudelleen aktivoida sitä mutta naisen vastaus on että ei tee mieli seksiä, mutta haluaisi kuitenkin läheisyyttä, mutta sitten kun läheisyyteen olisi aikaa, on tärkeämppään näprätä kännykkää tai lukea kirjaa.
Siivoan, teen ruokaa, hoidan lasta niin että naisella on omaa aikaa harrastuksiin ja muutenkin silloin kuin sitä tarvitsee, teen aamupalaa, ostan ruusuja yllätyksenä, varaan aikoja hänelle yllätyshierontoihin yms. rentoutus/hemmotteluhetkiin, yritän pyytää kainaloon tai halimaan silloin kun sopiva hetki on, vauva nukkuu.
Nyt olen myös alkanut valvoa öitä niin että nainen saisi nukuttua, tämä on kostautunut töissä virheinä ja niistä olen saanut näpeilleni. Aikaisemmin sovimme yhdessä, että yritän nukkua öisin koska työ vaatii todella paljon, todella haastava, iso vastuu ja paljon stressiä--> iso palkka ja mukava elintaso. Maksan myös ruuat, auton, asunnosta oman osuuden + suurimmat hankinnat + asumisen muut kulut. Nainen maksaa oman osuuden asuntolainasta. Rahasta ei ole koskaan kiistelty.
Jos yritän puhua asioista tulee vain hirveä riita. Naisen näkemys on että haluan vain seksiä mutta se ei pidä paikkaansa. Haluan vain läheisyyttä ja rakkautta. Toki olen myös hyvin seksuaalinen ihminen ja kaipaan seksuaalisuutta osana normaali läheisyyttä, mutta ymmärrän täysin että synnyksen jälkeen voi mennä pitkään ennen kuin halut palautuu.
Korona on myös saanut tähän vielä lisäksi sen että ystävät on etääntyneet, ei niitä hetkiä saunan lauteilla jossa asioista voisi puhua.
Mitäs tässä pitäisi tehdä? Erota, jatkaa yrittämistä, vaihtaa duunia helpompaan ja hyväksyä huonompi elintaso, mennä työterveyteen ja pyytää saikkua, alkaa etsimään läheisyyttä muualta, yrittää etsiä apua ammattilaisilta?
Alan olla fyysisesti ja henkisesti loppu. Annan itsestäni kaiken mutta mitään en saa takaisin.
Kommentit (61)
7 kk:n ikäinen vauva elää vielä pääasiassa maidolla ja imetys voi viedä halut. Ja varsinkin, jos on omaa rauhaa kaipaava luonne, ne hetket ilman vauvaa ja muutakaan seuraa, voi olla arvokkaita.
Vietättekö aikaa läheisesti koko perheenä tai silloin kun vauva on hereillä? Koittakaa joskus kölliä kasana sohvalla tai sängyllä kolmistaan. Sekin vahvistaa vanhempien yhteenkuuluvuutta, kun ollaan perheenä. Halia voi molempia ja pusujakin antaa kummallekin.
Kahdenkeskisille läheisyyssessioille tai seksille antaisin vielä aikaa, keväällä tilanne voi olla jo toinen, kun imetys vähitellen vähenee ja kevätkin saa hormonit hyrräämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä että osallistut, niinhän tietysti hyvä isä tekeekin.
Tuolla on jo mainittu hormonaaliset syyt haluttomuuteen, samoin se miten lapsen vaatima kehollilnen kokoaikainen läheisyys myös vaikuttaa siihen, että tarve on lähinnä olla omissa oloissaan ja ilman muita kehoja aina välillä.
Lisäksi saattaa joillekin naisille äidiksi tultuaan käydä niin, että ei vain koe itseään haluttavaksi, seksuaaliseksi eikä yleensä muuksi kuin imetyskoneeksi, äidiksi. Keho on muuttunut, kehon tuntemukset ovat muuttuneet, minäkuva on muuttunut. Oma asema yhteiskunnassa on muuttunut! Työelämääkään ei enää ole, tulostavoitteiden sijaan on vaan päivät täynnä sitä että tuuppaa yhdelle aineita suuhun ja siivoaa ne aineet jotka tulee siitä yhdestä ulos.
Vaikka huomioit, niin oletteko kahdestaan pitkään aikaan oikeasti keskustelleet uudesta tilanteestanne pariskuntana. Mitä se merkitsee kummallekin, että perheessä on nyt kolme ihmistä. MItä merkitsee se, että sinä olet isä ja hän on äiti. Harvalla se seksi toimii, jos henkistä läheisyyttä ei yhtään ole.
Jos keskusteluyritykset eivät tuota tulosta, ehdota pariterapiaa. Ja ole tosissasi.
Vierailija kirjoitti:
Imettääkö naisesi vauvaa? Omalla kohdallani imetys vaikutti juuri noin, että keskityin 110% vauvaan ja työnsin miestä pois luotani. Koska vauvan kanssa oleminen oli tärkein tehtäväni ja hyvin intensiivistä ja monin tasoin kuluttavaakin, halusin kaiken mahdollisen ajan (vauvan nukkuessa) olla vain omassa rauhassa. Vauvamme oli myös huono nukkuja, joten hänen nukkuessaankin olin koko ajan hälytysvalmiudessa kun unet saattoivat olla lyhyitäkin pätkiä. Se vasta rankkaa oli, kun en osannut yhtään irrottautua.
Mieheni ällötti minua, tuntui ettei hän ymmärtänyt ollenkaan mistään mitään. Tämä on ihan luonnollista, hormonit yrittävät huolehtia jälkeläisen eloonjäämisen kun saa emon keskittymään lapseensa eikä mieheensä. Niin, minun/meidän kohdalla parisuhde alkoi parantua imetyksen loputtua kokonaan lapsen ollessa noin 1,5-vuotias.
Jos tästä ei ole teidän kohdallanne kyse, onkohan naisellasi synnytyksen jälkeinen masennus? Oliko lapsi toivottu vai vahinko? Onko hän epävarma äitiydestään, tunteeko riittämättömyyttä? Oletteko keskustelleet siitä, millaisia vanhempia haluatte lapsellenne olla ja millaisen perhe-elämän toivotte olevan - esim. retkiä kansallispuistoihin, kotisohvalla pelaamista vai ulkomaan matkailua ja reissut perheenä vaiko kaveriporukalla ilman perhettä? Kohtaavatko toiveenne ja arvomaailmanne vielä nytkin, kun teistä on tullut vanhempia?
Oletteko naimisissa? Et ainakaan puhu vaimosta vaan naisesta... olisiko naisesi halunnut naimisiin ennen lapsia? Voi vältellä ja "inhota" sinua siksikin.
Mahdollisuuksia on niin monia. Sanoisin kuitenkin, että anna suhteelle vielä aikaa. Jos ihmiselämän pituuteen vertaa, niin 7kk tai 12kk huonompi kausi on kuitenkin aika pieni uhraus loppuelämän kumppanuuden ja ehjän perheen eteen. Eikö?
Kiitos vastauksesta. Tämä oli todella hyvä kommentti.
Äiti imettää lasta ja ei olla haluttu käyttää korvikkeita ja ei myöskään mikään paras nukkuja.
Masennuksesta ei minusta nyt ole kysymys. Äiti on nyt hyvin onnellinen lapsesta ja perheestä. Äiti on ollut joskus masentunut ja sen huomasi selkeästi. Lapsi oli haluttu lapsi jota suunniteltiin.
Ei olla naimisissa ja tästä keskusteltiin myös ja kumpikaan ei halua naimisiin. Omasta mielestäni tästä keskusteltiin hyvin aivoimesti.
Arvomaailmoista, että itse olin maailman kansalainen aikaisemmin, mutta lapsi asetti toki arvomaailmaa uudestaan. Tykkäämme yhdessä käydä ulkoilemassa ja ulkomaan matkoilla ja toisaalta taas viettää koti-iltoja. Arvomaailmat siis kohtaa hyvin. Erona, että nainen on introvertti ja itse olen ekstrovertti, nämä luonteenpiirteet eivät ole pois sulkevia tekiöitä. Sanoinsin että molempien arvomaailmat kohtaa tässä tilanteessa.
En tosiaakaan haluaisi rikkoa perhettä. Taakka vain tuntuu niin raskaalta. Varmaan siihen vaikuttaa nyt niin moni tekijä, isot muutokset elämässä.
Taidat olla oikea helmi mieheksi. Luultavasti vaimosi kyllä tajuaa sen, vaikka ei ehkä juuri nyt siltä näytä. On muuten kummallinen tunne samanaikaisesti rakastaa toista ja kammota tämän kosketusta. Tiedän koska itse tunsin näin miestäni kohtaan kun lapsemme oli vauva. Siitä voi olla vaikea puhua. Luulen että vaimosi on aika hämmentynyt omista tuntemuksistaan, ja ihmettelee itsekin mikä on vikana kun läheisyys, ja varsinkin seksi tuntuu jo ajatuksenakin vastenmieliseltä. Voi myös olla että hän välttelee läheisyyttä, koska pelkää antavansa sinulle virheellisesti käsityksen että haluaisi seksiä, ja joutuisi sitten tuottamaan pettymyksen.
Vierailija kirjoitti:
"Alan olla fyysisesti ja henkisesti loppu. Annan itsestäni kaiken mutta mitään en saa takaisin."
Pysähdy nyt ihan kunnolla miettimään, millaisen henkisen ja fyysisen rääkin vaimosi on käynyt läpi viimeisen 7+9 kuukauden aikana. Hänen kehonsa on luonut sen pienokaisenne, kantanut ja puskenut sen ulos. Hänen hormonitoimintansa on kokenut valtavan mullistuksen. Uskon että vaimosi on teistä se joka on loppu.
Hyi hitto miten ällö mammuliviesti. "Luonut pienokaisenne" ja sen jälkeen nainen on pyhä eikä koskaan voi tehdä mitään väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Alan olla fyysisesti ja henkisesti loppu. Annan itsestäni kaiken mutta mitään en saa takaisin."
Pysähdy nyt ihan kunnolla miettimään, millaisen henkisen ja fyysisen rääkin vaimosi on käynyt läpi viimeisen 7+9 kuukauden aikana. Hänen kehonsa on luonut sen pienokaisenne, kantanut ja puskenut sen ulos. Hänen hormonitoimintansa on kokenut valtavan mullistuksen. Uskon että vaimosi on teistä se joka on loppu.
Tämä lienee se ongelma. Naisen kärsimys menee aina miehen yli ja miehen tunteet voi laittaa roskakoriin koska ei niitä voi ikinä verrata naisen kokemaan.
Ja sitten yh-äidit ihmettelevät kuorossa, että miksi ihmeessä se mies meni pettämään, kun kaikki oli niiiin hyvin. Jep.
Synnytyksestä palautuminen kestää, halit ja pusut ovat nyt tärkeitä. Seksuaaliterapeutti olisi hyvä. Itsetyydytys on suhteessa hyväksi, pornoa saa katsoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli synnytyksestä vaikeat vammat, joista ei puhuttu neuvolassa, lääkärissä, missään. En tiennyt onko se normaalia tai paraneeko ne koskaan. Ne aiheutti kipua ja tunnottomuutta. Olin rikki henkisesti ja fyysisesti. Seksi vaatii ehjän ihmisen. Palautumiseen voi mennä pari vuotta ja paljon puhumista. Ei painostusta.
Saan ehkä alapeukkuja, mutta en eroaisi vauvavuonna tai ehkä seuraavanakaan, jos suhteessa ei ole esimerkiksi päihteitä, väkivaltaa tai sivusuhteita. Se vauvan tulo on niin massiivinen elämänmuutos ja ne hormonit pistävät kropan ihan sekaisin. Sitten, kun imetys vähenee, olo alkaa palautua. Jossain vaiheessa, kun vauva lähtee liikkeelle, nukkuu paremmin ja syö kiinteitä paremmin, vaimosikin todennäköisesti palaa normaalimpaan olotilaan.
Kuten joku aikaisemmin sanoi, tuntui tosi oudolta "vihata" omaa miestään, mutta näin kävi myös meillä. En halunnut tulla kosketetuksi ja jotenkin kaikki miehessä ärsytti, vaikka hän ei tehnytkään mitään väärin. Tuskin tekee aloittajakaan. Meillä on kaksi lasta, vauva-ajat eivät olleet helppoja parisuhteen kannalta. Sekin kuitenkin meni ohi. Vaimosi pitäisi panostaa parisuhteeseen yhtä paljon kuin sinunkin, mutta ehkä hän ei vain pysty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"taakka tuntuu raskaalta" niin se tosiaan tuntuu, molemmista. Myös tuoreella isällä voi olla synnytyksen jälkeinen masennus, juuri kaikista noista syistä. Elämä muuttuu, puoliso muuttuu, kaikki on hetken raskaampaa, epävarmaa, pelottavaa. Rakastaako hän enää minua koskaan, saanko enää seksiä koskaan, onko tämä nyt ikuisesti tätä.
Tietenkään ei ole ikuisesti. 7 kk on todella lyhyt aika! Kyseessä on vielä tuossa vaiheessa todella tarvitseva vauva!
Masentunut helposti näkee asiat näin, kaikki on huonosti, kaikki kohtelevat minua huonosti, tämä ei lopu ikinä.
Ei sinua vaimosi kohtele nyt huonosti, vaan elämä teiltä molemmilta vaatii nyt paljon. Ette te ole vastakkaisilla puolilla. Te olette molemmat samalla puolella vanhempina, molemmat kovilla.
Ei se, että hoidat lasta ja kotia ja heräät yöllä, ole mikään extraponnistus, joka vaimosi pitää palkita sinulle seksillä. Se on normaali oletus koska olet vauvan vanhempi, yhtä lailla kuin vaimosi on. Deal with it.
Yhdyssanat haltuun, kyllä se sitä helpottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Surullisen yleinen yhtälö on että kun vauva tulee niin parisuhde menee.
Onneksi se totuus lapsiperhearjesta tulee aina näissä ketjuissa esiin, kun vela ketjuissa sitä niin kultareunustellaan, kaunistellaan ja hehkutetaan. Ap, otan osaa. Apua en osaa tarjota, muuta kuin tuo jo mainittu luetuta tää teksti naisellasi.
Nykyisin tältä saa onneksi välttyä kun voi oppia muiden virheistä eikä tehdä lisääntymisvirhettä itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli samoin, mies ilmoitti, että läheisyys riittää. No eihän se koskaan riittänyt, vaikka miten yritin selittää, että ei nyt, ollaan vain vierekkäin. Mieshän tästä loukkaantui, koska katsoi minun yllyttäneen ja sitten kieltävän.
Erottiin ja se oli elämäni ihanin päätös. Vaikka lapsi oli silloin vasta vuoden ikäinen, niin tuntui, että sain oman elämäni takaisin. Enää ei ollut tilannetta, jossa kaksi ihmistä vaati kehoani omaan käyttöönsä vedoten siihen, että he tarvitsivat sitä.
Sun pitäisi muuttua kiinnostavammaksi. Se ei onnistu jos matelet naisen edessä ja kerjäät seksiä. Sinun pitäisi jotenkin edes teeskennellä itseluottamuksesi takaisin. Et kai vain yritä seksiä jotenkin tyyliin ”voitaisiinko kulta harrastaa seksiä?”? Oikeasti naiset ei lämpene tuollaisille ehdotuksille. Sinun pitäisi edelleen olla itsevarma ja miehekäs ja ns. saalistaa naisesi. Ei kysellä mitään, vaan katsoa silmiin niin että housut tippuu ja suudella niin että silmät pyörii päässä.
Kuvauksen perusteella voisin kuvitella, että tilanne on hyvin samanlainen kuin itselläni vauva-aikoina. Paitsi että mieheni ei valvonut yöllä. Olin uupunut valvomisesta ja 24/7 hälytysvalmiudessa olemisesta, seksi ei kiinnostanut imetyshormonien ja limakalvojen kuivuuden takia. Aloin vältellä miehen läheisyyttä, kun se usein tuntui johtavan siihen että mies alkoi haluta seksiä enkä vaan jaksanut sitä kovin usein, mutta tuntuu ikävälle aina kieltäytyä. Tilanne parani, kun saatiin kunnolla keskusteltua asiasta ja mies ymmärsi tilanteen, eikä enää ehdotellut seksiä kuin todella harvoin. Kannattaa siis puhua vaimolle ihan suoraan myös siitä, että haluaisit myös läheisyyttä ilman seksiä.
Tuo vaihe kun vauva on n 7kk oli kaikkein raskain, jotenkin ne hormonit ei enää kannatelleet samalla tavalla ja väsymys todella voimakasta, vauvallakin tulee eroahdistuskausi ja se alkaa heräillä enemmän, kiinteät ruuat aiheuttaa vatsavaivoja. Vaimosi on ehkä vaan uupunut, henkisesti ja fyysisesti loppu itsekin.
Lohdutuksena voin kertoa, että todennäköisesti tilanne helpottaa kun lapsi kasvaa. Meillä ainakin helpotti ja seksihalutkin palasi kun imetys loppui vauvan ollessa reilun vuoden ikäinen. Kuulostaa sille, ettei teidänkään parisuhteessa ole mitään perustavanlaatuista ongelmaa - on siis hyvät mahdollisuudet siihen, että suhde paranee lapsen kasvaessa. Keskusteluyhteyden saaminen olisi tärkeää molempien jaksamisen kannalta. Voit ehdottaa vaimolle myös perheneuvolaa jos tuntuu, että tilanne on ajautumassa pahaksi. Joka tapauksessa kuvailemasi kaltainen tilanne on aika yleinen vauvavuonna, et ole ainoa! Eroajatukset kannattaa nyt toistaiseksi unohtaa, jos tilanne on sama vielä vuoden päästäkin niin sitten voi miettiä uudelleen, vauvavuosi on aina poikkeustilanne.
Ap, toimit aivan oikein ja kuulostat perheestäsi ja vaimostasi huolehtivalta mieheltä. Tunnistan naisesi käytöksessä jotain samaa kyin omassa käytöksessäni vauvan syntymän jälkeen. Anna naisellesi aikaa ja omaa tilaa, mutta koita varovasti nostaa näitä asioita esiin sopivalla hetkellä. Tärkeää olisi näistä puhua, mutta ilman toistenne syyllistämistä. Voisit esim. sanoa, että haluat olla naisesi tukena ja lähellä, kaipaat läheisyyttä ja hellyyttä, ja miten voisit tukea naistasi tuossa tilanteessa? Ei ole oikein, jos tunnet palavasi loppuun, sitä naisesi tuskin haluaa. Tällä hetkellä hänen voimansa ja huolenpitonsa kohdistuu vain täysin vauvaan. Sekin on luonnollista. Se kyllä muuttuu, mutta sitä ennen koittaisin sinuna jutella. Keskusteluyhteys on tärkeää. Älä tee nyt mitään syrjähyppyjä tms. mitä saattaisit katua myöhemmin. Tämä on yksi vaihe vauvaperheessä. Tsemppiä!
Vaihe joka yleensä menee ohi kirjoitti:
Ap, toimit aivan oikein ja kuulostat perheestäsi ja vaimostasi huolehtivalta mieheltä. Tunnistan naisesi käytöksessä jotain samaa kyin omassa käytöksessäni vauvan syntymän jälkeen. Anna naisellesi aikaa ja omaa tilaa, mutta koita varovasti nostaa näitä asioita esiin sopivalla hetkellä. Tärkeää olisi näistä puhua, mutta ilman toistenne syyllistämistä. Voisit esim. sanoa, että haluat olla naisesi tukena ja lähellä, kaipaat läheisyyttä ja hellyyttä, ja miten voisit tukea naistasi tuossa tilanteessa? Ei ole oikein, jos tunnet palavasi loppuun, sitä naisesi tuskin haluaa. Tällä hetkellä hänen voimansa ja huolenpitonsa kohdistuu vain täysin vauvaan. Sekin on luonnollista. Se kyllä muuttuu, mutta sitä ennen koittaisin sinuna jutella. Keskusteluyhteys on tärkeää. Älä tee nyt mitään syrjähyppyjä tms. mitä saattaisit katua myöhemmin. Tämä on yksi vaihe vauvaperheessä. Tsemppiä!
En kyllä alkaisi haluamaan seksiä tuollaisesta lässytyksestä. Ihan naisena näin sanon. Tuo on matelua ja vain alentaa miehen seksuaalista haluttavuutta. Tuolla saa seksiä vain jos nainen on sitä sorttia jolta saa säälistä.
Imettääkö naisesi? Mulla ainakin esikoisen vauva-aikaan ei tehnyt mieli eikä seksi tuntunut juuri miltään, ymmärsin asian vasta kun halut palasi imetyksen loputtua. Luulin jääneeni haluttomaksi ja vaikutti se moneen muuhunkin asiaan elämässä ja parisuhteessa, en sanonut miehelle haluttomuudesta sanallakaan. Esikoisen ollessa n 2 vuotta palasin itsekseni. Kuopuksen kanssa henkinen palautuminen oli paljon nopeampi. Lisäksi vauva ottaa äidistään irti kaiken mikä lähtee ja niin se kuuluu olla, toisen vanhemman olisi paras vain jaksaa vierellä.
Sanoisin että älä lässytä. On oma valintasi, että teet naisesi olon mukavaksi, siihen sulla ole valtaa muuttaako välisiä ne asioita miksikään. Petä tai jaksa nyt muutama kuukausi vaikka vain lapsesi takia, naisesi on kokenut jotain mitä sinä et tule koskaan kokemaan tai täysin ymmärtämään.