Lue keskustelun säännöt.
Mitä asioita sinulle on tapahtunut, joita luulit tapahtuvan vain elokuvissa?
Itselle tulee mieleen tyttöystävän psyykeharhat ja erilaiset ihmissuhdedraamat.
Kommentit (395)
Kaksi kuolemantuomiota kahden viikon välein.
En suosittele, vaikka selvisin molemmista enkä seonnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain työpaikan alalta, jonne on käytännössä aika vaikea päästä. Toki vain määräaikaisena :/ Mutta omalla kohdallani se oli jo unta kuin elokuvissa
pihlis kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Banaaninkuoreen kompastuminen!
Mulla vastaava huumori/sketsi juttu kun kävelin navetan käytävää pitkin ja astuin vahingossa kengänkärjellä seinään nojaavan paskakolan päälle jonka seurauksena se kopsahti suoraa otsaani!😆😆😆😆 En tiennyt että noin voi oikeesti käydä!!
Mulle on käynyt samoin! Astuin teräsharavan haravaosan päälle ja salamannopeasti varsiosa lensi ylös ja päin näköä 😩 Muutenkin elämäni on kuin jotain huonoa kohelluskomediaa. Olen vetänyt ulko-oven kiinni kun pää oli välissä. Kävelin tarmokkaasti oven vierestä, hiha tarttui overipaan ja paita nykäisi minut silmäkulma edellä oven reunaan. Vatkasin sähkövatkaimellä ja kurkkasin taikinaa ja ponihännällä olevista hiuksista lennähti suortuva käynnissä oleviin vispilöihin ja lähti tukkaa juurineen irti. Vetäisin auton oven kiinni jalka välissä (jalassa edelleen jälki 25 vuotta myöhemmin). Portaita olen rymynnyt alas kolme kertaa. Käsi lipsahti sängyn reunalla ollessani ja löin silmäkulman yöpöytään (tuli mahtava musta silmä). Näitä voisi jatkaa vaikka ikuisuuksiin ja ihan kaikki on tapahtunut selvin päin. Ja ainoa kerta kun oikeasti olen murtanut luita oli se kerta kun lensin mäessä pyörän sarvien yli. Kyynärpää murtui. Ja ehkä varvaskin kerran murtui kun potkaisin sen vahingossa lapseni kenkää vasten. Juu ja tuoreimmat edelleen näkyvät mustelmat ovat siitä kun taas kompastuin portaissa.
Vierailija kirjoitti:
Jouduin lataamoon, koska sain selville erään salaisuuden liittyen valtakunnan tilaan. Kukaan ei uskonut eikä usko mua, mutta sittenpähän näkevät.
Kerro, kerro!
Vierailija kirjoitti:
Kaksi kuolemantuomiota kahden viikon välein.
En suosittele, vaikka selvisin molemmista enkä seonnut.
Häh?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin Sveitsissä Interlakenissa sisäoppilaitoksessa ja lähellä filmattii James Bond leffaa. Me oppilaat saimme jiskus olla taustahenkilöinä mm luistelemassa luistinratakohtauksessa ja kahviloissa. Silloin tutustuin leffan konnaan, jota esitti Telly Savalas eli Kojak. Hän väitti olevansa vain Savalaksen stanttimies.
Myöhemmin lähetti Lontoosta levyttämänsä LP-levyn ja tunnusti olevansa oikea Telly Savalas. Nyt on kuollut, mutta muistot elävät. Lauloi mulle puhelimessa levyssäkin olleen "You're a Lady, I'm a Man" seksikkäällä äänellään.
Ehkä se että poliisiin ei voi aina luottaa? Mieheni huumattiin baarissa ja kun soitin 112 niin poliisit retuuttivat häntä ja veivät putkaan yöksi sairaalan sijaan. Pelkäsin sinä yönä että hukkuu oksennukseensa tai vastaavaa, oli niin huonossa kunossa :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakastuminen. Kuulostaa ehkä hullulta mutta olin jo luopunut ajatuksesta että sellaista edes olisi olemassa, ikääkin kun jo on ja niin ei vaan koskaan ollut käynyt.
Oli juuri sellaista intohimoista elokuvien kliseetä jossa kinasteltiin kaikesta, toinen sai raivon partaalle ja toisaalta sydän oli pakahtua hellyydestä.
Ei meistä paria tullut mutta muistot jäi ja ikuinen jälki ja kipu sydämeen.
Eräänä aamuna kolme vuotta sitten löysin tyynyltäni vieraan hiuksen. Miten sen satuunkaan huomaamaan. Poimin sen sormiini, suoristelin ja peilasin valoa vasten. Tiesin heti, että tuo sattumalta löytynyt hius on hyvin merkityksellinen...
Samoihin aikoihin tv:stä tuli englantilainen sarja, jossa vaimo löysi vieraan hiuksen vaatteestaan.
Lyhyesti sanottuna tuosta tapahtumasta lähti liikkeelle vyöry, johon päättyi kolmenkymmenen vuoden yhteiselo. Kaikista siihen liittyvistä käänteistä olisi myös aineksia elokuvaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eron jälkeen tapailin miehiä rennolla otteella. Likkakaverille kerroin sitten aina näitä treffijuttuja. Nauroimme vatsat kippurassa kaikille kommelluksilleni ja ihan ansaitusti miesten kustannuksella. Joku "Klikkaa mua" aika kevyttä omiin kokemuksiini verrattuna.
Vierailija kirjoitti:
Vuokrasin hienon kattoterassilla varustetun kämpän kaverin tutulta 3 viikoksi yhdestä Euroopan vanhoista miljoonakaupungeista. Talo rakennus oli varmasti satoja vuosia vanha. Koin asunnossa paranormaalia aktiviteettia ja meinasin seota. 3 vkon unelmaloma oli elämäni rankin kokemus. Kotiin palattuani sairastuin kuukaudeksi keuhkokuumeeseen. Onneksi pidin tuolta ajalta päiväkirjaa ja kenties joku päivä uskallan jopa lukea sen. Vihaan muutenkin kauhuelokuvia enkä ole katsonut niitä sitten kun Scream 2 tuli teattereihin (taisi olla 1996?) joten mielikuvitukseen tuotokseksi en voi vedota tapahtumien olevan. Ennen tätä tapahtumaa pidin niitä humpuukkina.
Onko tääkin siinä kevyessä romaanissa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ex perui häät muutama päivä ennen h-hetkeä.
Diskosta isketty viileä jätkä paljastui kokemattomaksi pojaksi, jolta meni pasmat sekaisin kun kertomansa mukaan erittäin uskovaiset vanhemmat tulivat kotiin kesken muhinointiyrityksen. Välttääkseni mahdollisesti uhkaavan tilanteen tai pakkokihlat häivyin takaovesta puolipukeissa ja lähdin paikalta renkaat savuten porukoiden Honda Civicillä. Kliseinen tilanne joka tuli näin modernisti gender swapattua jo kultaisella 90-luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- Läheisen ihmisen sairastuminen psykoosiin, luulin todellakin että sellainen ei koskaan koskettaisi itseäni
- Ex-puolisoni pelottava raivokohtaus veitsenheilutteluineen kun hänelle selvisi että haluan erota ja että minulla on toinen ja toisaalta nykyisen puolisoni ex-puolison käytös kun hänelle selvisi että hänen puolisollaan on toinen ja että se toinen olen minä - jouduin hänen vainonsa kohteeksi. Jouduin elämään pelossa molempien exien taholta ja tuntui että halusin vain kuolla pois (olin kai itsekin rakkauspsykoosissa ja luulin että seuraamallani sydäntäni tekisin oikein, toisaalta en tiedä mikä olisi ollut oikein - jokainen joka on kokenut saman tietää mistä puhun).
Olen KOLME kertaa tavannut saman ihmisen toisella puolella maapalloa ihan sattumalta uudestaan. Missaan tapauksessa ei ole ollut muuten mitaan yhteytta.
1. Aasiassa tavattu Etela-Amerikkalainen tuli kadulla vastaan Lontoon Kensingtonissa 3 vuotta myohemmin.
2. Aasiassa tavattu Britti tuli vastaan Kreikan saarella 5 vuotta myohemmin.
3. Olin kaymassa Helsingissa ja entinen heila jonka kanssa asuttu keskustassa, erottu repivissa riidoissa ja solvausten saattamana ja valit poikki, astui samaan bussiin Lauttasaaressa, jossa olin ollut tutun luona kaymassa.
Istuin koko loppumatkan Kampiin miettien etta menenko juttelemaan, silla han ei ehka huomannut tai ei halunnut tunnistaa minua. Menin juttelemaan ja han vaikutti positiivisesti yllattyneelta, pyysin heti anteeksi kaikkea ja han pyysi anteeksi ja vietimme pari tuntia jutellen kahvilassa.
Otin hanta hihasta kiinni joska ajattelin etta tassa on johdatusta, koska en edes uskonut hanen olevan Suomessa enaa. Ajattelen etta meille oli tarkoitettu toinen mahdollisuus, vaikka sitten vain sopia, pyytaa ja saada anteeksi.
Han oli uudessa suhteessa, ja olin itsekin muuttunut, ja asuin ulkomailla, ja tuntui etta hanen sydamensa oli sulkeutunut minulle, koska han koki tulleensa syvasti loukatuksi ja se haava oli siella viela.
Teinileffakamaa: seisoskelin yksin ja epävarmana ja vähemmän hottiksena tätinä ravintolassa. Yritin aloittaa jutustelua lähelläni itsekseen seisovan naisen kanssa, mutta hän selkeästi osoitti, ettei ole kiinnostunut seurastani, siis vain juttuseurasta! Tovin päästä paikalle pelmahti kaksi komeaa miestä, jotka liittyivät seuraani. Siinä vaiheessa minä käänsin selkäni naiselle, joka näyttikin nyt huomattavasti innokkaammalta juttelemaan kanssani Nämä siis olivat komeat kollegani töistäni, eivätkä muussa tapauksessa tietenkään olisi liimautuneet seuraani. Sain kuitenkin jonkinlaista tyydytystä tilanteesta, joka muistutti mielestäni teinileffan rumilus saa palsamia haavoihinsa- happy endiä.
Vierailija kirjoitti:
Poliisioperaatio tässä meidän pihalla oli kyllä kuin elokuvasta. Aika epätodellisen tuntuista se oli, kun oli komentokeskukset, koirat, helikopterit, jne.
Ei liittynyt meihin muuten kuin sijainnin osalta.
Sama mullakin. Lähdin käyttämään koiraa jostain syystä tosi aikaisin aamulla ulos ja pihalla olikin täysi tohina päällä. En ollut laittanut koiraa vielä hihnaan ja se karkasi ja juoksi poliisiauton kyytiin. Kyseinen koira hyppäsi muutenkin usein naapurien autoihin jos oli ovet auki. Ihan hieman hävetti.
Myös kerran jossain itä-Euroopassa raja-asemalla vuosia sitten kun istuimme porukalla rajavartioston kuulusteltavina keskellä yötä. Eivät puhuneet juuri yhtään englantia eikä me tietenkään paikallista kieltä. Rikottiin siis semmoinen puomi siinä rajalla, vahingossa toki. En muista miten siitä selvittiin, rahalla varmaan. Terveisiä vaan matkakumppaneille jos satutte lukemaan.
Liukastuin banaaninkuoreen niin että jalat lähti alta, ihan kuin piirretyissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jouduin lataamoon, koska sain selville erään salaisuuden liittyen valtakunnan tilaan. Kukaan ei uskonut eikä usko mua, mutta sittenpähän näkevät.
Kerro, kerro!
Tämä haiskahtaa provolta.
Minun kävi, kuin prinsessa Ruususen ; suudelma herätti.
Ensisuudelma 16-vuotiaana jä7 tavallaan melkein viimeiseksi, koska se oli niin ällöttävä. Tultiin ekasta James Bond leffasta ja poikakaveri ajoi minut kotiin. Yllättäen suuteli ja se oli, kuin kylmää märkää, velttoa kalaa olisi pussannut. Yöks.
Sitten tuli muita ja vuosikymmeniä onnistuin kääntämällä päätä jne välttämään kurjaksi kokemaani suutelemista.
Nyt ikivanhana viime syksynä minua suudeltiin ja ikäänkuin heräsin henkiin. Mitkään surut, murheet ja vaikeudet eivät enää tunnu miltään, kun olen niin rakastunut.
Tarvittiin vain oikea mies eli elämäni ainoa rakkaus.