Mitä asioita sinulle on tapahtunut, joita luulit tapahtuvan vain elokuvissa?

Lomaromanssi Roomassa

Löysin isäni kuolleena omasta sängystään. Kotihoito kertoi käyneensä muutama tunti aiemmin, silloin hän oli vielä ollut elossa.

Vierailija kirjoitti:

Eräs mies ajoi autolla useamman tunnin matkan vain päästäkseen kertomaan minulle kasvotusten että on rakastunut minuun.

Päättyikö myös miehen kannalta kuten elokuvissa yleensä?

Mies ilmoitti ihan yllättäen että kokee olevansa nainen ja aikoo korjata sukupuolensa. Mitään ennakkoaavistuksia minulla ei ollut, yleensähän tällaisissa tapauksissa on vaimo tiennyt miehen tykkäävän pukeutua naisten vaatteisiin yms. Meille tuli ero ja mies on nykyään nainen.

Se, että luokkakokouksissa naimisissa olevat ihmiset n*ssivat nuoruudenheilojaan. Oikeasti, tämä järkytti minua syvästi!

Vierailija kirjoitti:

Asuin vuokralla Kampissa. Asunnon omisti joku vanhempi rouva, jota en ollut tavannutkaan. Ihmettelin vähän melko intensiivistä kyselyä asuntoa vuokratessa, mutta en ajatellut asiaa sen kummemmin, koska kämppä oli kiva ja vuokra sopiva ja mikä tärkeintä, lähellä kauppista jossa opiskelin.

Eräänä päivänä pari vuotta myöhemmin soitti ruovan kuolinpesän hoitaja. Olin perinyt asunnon jossa asuin. Rouva oli määrännyt testamentissa, että omistamiensa asuntojen vuokralainen perii kukin oman kämppänsä. Asunnon arvo perintöverotuksessa oli reilu 280k. Asuntoja oli kuulemma kymmenkunta pitkin Helsinkiä, en ollut ainoa onnekas.

Paljonko jouduit maksamaan perintöveroa?

Yhtenä lapsuuden vappuna olin kaverin kanssa ulkona leikkimässä. Hänen perhe asui minun perheeni yläkerrassa. Aikamme leikittyämme päätimme mennä heille, mutta siellä olohuoneen lattialla makasikin heidän henkihieveriin pahoinpidelty äiti. Mikään matka elämässäni ei ole tuntunut niin pitkältä kuin ne parit rappuset, jotka juoksin kotiin hälyttämään apua. Enkä koskaan unohda sitä näkyä.

Odotin nelosia, raskaus tosin meni kesken jo ennen 20 raskausviikkoa. Ihan luomualkuinen raskaus ilman hoitoja. Meille ehdotettiin osakeskeytystä (2 sikiötä olisi keskeytetty) mutta en suostunut siihen. Vieläkin mietin joskus olisiko meillä 1 tai 2 lasta elossa jos olisin siihen suostunut, mies olisi siihen ollut valmis mutta minä siis en. 

Että tapasin ihanan miehen leffatyyliin, rakkautta ensisilmäyksellä, seurusteltiin romanttisesti jonkin aikaa, muutettiin yhteen ja mentiin naimisiin ja saatiin lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asuin vuokralla Kampissa. Asunnon omisti joku vanhempi rouva, jota en ollut tavannutkaan. Ihmettelin vähän melko intensiivistä kyselyä asuntoa vuokratessa, mutta en ajatellut asiaa sen kummemmin, koska kämppä oli kiva ja vuokra sopiva ja mikä tärkeintä, lähellä kauppista jossa opiskelin.

Eräänä päivänä pari vuotta myöhemmin soitti ruovan kuolinpesän hoitaja. Olin perinyt asunnon jossa asuin. Rouva oli määrännyt testamentissa, että omistamiensa asuntojen vuokralainen perii kukin oman kämppänsä. Asunnon arvo perintöverotuksessa oli reilu 280k. Asuntoja oli kuulemma kymmenkunta pitkin Helsinkiä, en ollut ainoa onnekas.

Paljonko jouduit maksamaan perintöveroa?

Olihan se jotain 80 tonnin luokkaa, mutta otin lainan asuntoa vastaan. Sain sen helposti, kun olin jo työelämässä. Mutta en olisi ikinä uskaltanut ottaa tuohon asuntoon vaadittavaa lainaa ja silloinkaan tuolla rahalla ei Helsingissä paljon mitään saanut, ainakaan kantakaupungista. Ehkä yksiön jostain idästä/pohjoisesta. Vuosi oli 2007.

Jouduin sairaalan psykiatriselle osastolle (avo) . Ei nyt kovin elokuvamaista, mutta jotenkin kuvittelin, ettei minulle voisi käydä noin.

Tutustuin erääseen mieheen Ruotsissa baari-illan aikana. Illan lopussa vaihdettiin numeroita ja huikkasin, että tervetuloa käymään Suomessa tervehtimässä. Ajattelin, että kuuluu peruskohtelaisuuteen. En sen kumempaa.

Seuraavana päivänä mies soitti minulle ja sanoi, että oli varannut matkan Suomeen. Ei ollut aikaisemmin käynyt Suomessa. Hänen soittaessa olin matkalla lentokentälle ja puhelun aikana taivaalle muodostui täydellinen sateenkaari. Todellinen elokuvakliché. 😀

Nyt tuosta ravintolaillasta on aikaa 15 vuotta aikaa ja olemme olleet naimisissa 10 vuotta.

Täydellinen rakastuminen (huom, ei ihastuminen) parin tunnin keskustelun aikana. Silloin myös vasta tajusin rakkauslaulujen pointin.

Että minua on pidetty vankina omassa asunnossani, välillä raiskaten.

Liukastuin banaaninkuoreen 😬

Vierailija kirjoitti:

Vuokrasin hienon kattoterassilla varustetun kämpän kaverin tutulta 3 viikoksi yhdestä Euroopan vanhoista miljoonakaupungeista. Talo rakennus oli varmasti satoja vuosia vanha. Koin asunnossa paranormaalia aktiviteettia ja meinasin seota. 3 vkon unelmaloma oli elämäni rankin kokemus. Kotiin palattuani sairastuin kuukaudeksi keuhkokuumeeseen. Onneksi pidin tuolta ajalta päiväkirjaa ja kenties joku päivä uskallan jopa lukea sen. Vihaan muutenkin kauhuelokuvia enkä ole katsonut niitä sitten kun Scream 2 tuli teattereihin (taisi olla 1996?) joten mielikuvitukseen tuotokseksi en voi vedota tapahtumien olevan. Ennen tätä tapahtumaa pidin niitä humpuukkina.

Voitko pliiz kertoa mikä kaupunki. Mulla hirvee pelko joutua tälläseen!

Kun olin parikymppinen, äiti pakotti isän kertomaan meille lapsille isoveljestämme. Isä kertoi vaivautuneena nuoruudensuhteensa hedelmästä, johon ei ollut ollut yhteydessä. Hänellä oli kuitenkin tarpeeksi tietoja, jotta sain henkilötiedot ja osoitteen selville. Kirjoitin tälle minua 9 v. vanhemmalle veljelleni ihan vanhanaikaisen kirjeen ja kerroin, että hänellä on pikkusisaruksia. Hän ei ollut tiennyt mitään asiasta, niinkuin en minäkään ennen isäni tunnustusta. Muistan, kun hän vastasi kirjeeseen, että ”tämähän on kuin elokuvissa!” Tapasimme. Sekin oli kuin elokuvista.

Miks kaikki tavanneet rakkauden tai jotain muuta ihanaa? Mun elämä on ollut lähinnä komediaa. Suihkusta alasti ja lumenpudottajat katolla tuijottamassa. Psykoterapiassa terapeutti nukahti kesken mun pälätyksen ja kampaajalla istuessani väri päässä tultiin 1,5h jälkeen sanomaan, että kampaajani sai hermoromahduksen ja olisko ok jos joku muu pesisi värin pois. Teatterin Vipissä löysin ”unohtuneen” käsilaukun ja pienessä huppelissa ajattelin itse selvittää kenen se on ja avasin laukun, lompakon ja räpläsin puhelinta kun joku Maisa Torppa tyylinen blondi pelmahti bodaripoikaystävänsä kanssa kiljumaan, että olen varas ja viskoi siiderit mun päälle. Ne meni kyllä sen omaan laukkuun suurimmaksi osaksi.

Luulin, että ulkoministerit valehtelevat kirkkain silmin vain elokuvissa, mutta näyttää se Haavisto osaavan sen tosielämässäkin. Puhuu rauhallisesta mielenosoituksesta, vaikka selvästi näkee miten pikkulapset lyövät, potkivat ja heittelevät rikkinäisillä lasipulloilla poliiseja. Dokumenttiaineiston perusteella olisi pidätettyjen määrä olla ainakin kolminkertainen. Hatunnosto Venäjän poliisin käyttäytymiselle.

Vierailija kirjoitti:

Jouduin lataamoon, koska sain selville erään salaisuuden liittyen valtakunnan tilaan. Kukaan ei uskonut eikä usko mua, mutta sittenpähän näkevät.

Kerro nyt edes vihjeitä? Liittyy kotonaan?