Mitä asioita sinulle on tapahtunut, joita luulit tapahtuvan vain elokuvissa?

Mullakin Tinder-rakkaustarina.

Olin junassa ja tylsistyneenä selasin Tinderiä  ja matchasin jonkun miehen kanssa. Hetken päästä tulee viesti, joka oli sillä hetkellä jopa vähän creepy, eli "mä nään sut :)" Itse menin ihan paniikkiin ja laitoin puhelin pois kädestä ja yritin esittää, etten nähnyt tuota viestiä ja samalla yritän täydessä junassa hienovaraisesti katsella päätä kääntämättä ympärille, että missä se on. Siinä sitten juna jatkaa asemalta ja lähtiessään liikkeelle, tuo mies kävelee juuri ikkunani edestä katsoo suoraan silmiin ja hymyilee. Siinä sitten hymyilin, tai pikemmin nauroin takaisin ja vilkutin, kunnes mies lipui pois näkökentästä. 

Sovittiin trefiit seuraavalle päivälle ja kivaahan miellä oli, mutta ei siitä mitään suurta rakkaustarinaa tullut, vaan tapailuasteelle jäi.

Tuo tapaaminen vaan oli, kun jostain modernista romanttisesta hömppäkomediasta, eli ehkä tää oli nyt mun elämässä se leffan alun mies, jonka jälkeen löytyy se parempi. :D

Ehkä pari sellaista random kohtaamista vastakkaisen sukupuolen kanssa jotka olivat vähän niinku jostain leffasta. Niin uskomatonta sattumaa.

Muuten sanoisin että on täysi illuusio luulla että mikään toimii niinkuin romanttisessa komediassa.

Olen käsittääkseni ihan täysjärkinen, en käytä edes alkoholia, ei mitään psyykelääkettä. Normitöissä, harrastuksissa muutaman kerran viikossa. Mutta olen naimaton ja pitkään ollut sinkku, nuorempana pitkässä avoliitossa ja sen jälkeen jotain sekavia suhteita idioottien kanssa. Keski-ikäinen nainen.

Eräänä päivänä yksinkertaisesti luulin että olin tavannut elämäni miehen. 

 Hän tuli vastaan ihan kaikkialla, tinderissä, facebookissa, kadulla. Ennestään täysin tuntematon. Jonkin aikaa tätä kesti ja otin sitten häneen yhteyttä. En kirjoittanut mitään sekavaa, ihan vaan neutraalisti että olis kiva tutustua. 

Tyyppi sai totaalisen raivarin.

Oudointa oli ehkä se että olimme vuosikaudet asuneet samalla alueella ja meillä oli yhteisiä tuttaviakin, tosin ei nyt mun mitään läheisimpiä kavereita. Mutta eräänä päivänä se vaan ilmaantui eteeni.

Oli oli kuin psykoosissa ja välillä leijailin vaaleanpunaisella pilvillä. En ole kokenut mitään vastaavanlaista ikinä! Ajatukseni tätä henkilöä kohtaan olivat mitä kauneimmat. Itse asiassa aloinkin pelkäämään oman mielenterveyden kannalta, terapeuttia ei toki olisi vähempää voinut kiinnostaa tämä kohtaus joka kesti parisen kk. En mene sinne enää.

Mut joo siis tällainen KUVITELTU leffarakastuminen. Vähän niinku koirien valeraskaus. kai.

No varmaan se tempaus, kun erosin pidemmästä suhteesta eikä töissäkään ollut kovin motivoivaa. Hain töihin ulkomaille, sain paikan, ja muutin toiseen maahan parin viikon varoajalla. Kuvioon sisältyi päiväkeikka ulkomaille työhaastatteluun, pari tilapäismajoitusta (tyyliin airbnb, kollegan kaupunkimökki jne, ei siis mitään sillanalustouhua tai kodittomien yömajoja), sekoilua kielen kanssa, nyrpeää kohtelua viranomaisilta kunnes kuulivat että olen Suomesta, sitten pääsinkin aina jonon ohi (mikä hävetti ihan vietävästi, kun minä ennätin hoitaa maahanmuuttoasioita pikaisesti lounastunnilla, kun toiset joutuvat jonottamaan aamusta asti, useita tunteja). Sillä tiellä periaatteessa edelleen, mitä nyt kävin kattelemassa Suomessa vuoden verran, että oliko mikään muuttunut. Eipä ollut. Siltä reissulta tarttui sitten mukaan nuorempi päiväkahviseura työkaveriksi nykyiseen asuinmaahan. 

Vierailija kirjoitti:

Pääsin kerran paneskelemaan todella kaunista naista. Ei ole sen jälkeen vastaavaa tapahtunut.

Oliko seksitaidot hyvät?Useinhan kaunis nainen on liikkeellä lahna-asenteella seksissä: kyllä kauneuden pitäisi riittää. Ja lyhyet miehet on hyviä rakastajia, kun niiden pitää yrittää ja ne on tottuneet siihen.

Vierailija kirjoitti:

Olen rakastunut elämässäni kaksi kertaa. Ja just samalla tavalla kuin monissa herttasarjan kirjoissa tai ehkä vähän Ylpeys ja ennakkoluulo -sarjan tapaan.

Kummallakin kerralla kävi näin: asuin ulkomailla, olin sinkku, tapasin ohimennen nuoren miehen, joka pyysi minua treffeille. Mies oli kiltin ja mukavan oloinen, joten suostuin. Kummallakin kerralla ensi treffeille tulikin mukaan miehen kaveri, joka oli ylimielisen oloinen ja hiljainen. Ja tietysti kävi sitten niin, että rakastuin kummallakin kerralla siihen treffimiehen kaveriin.

Tämähän on klassikko pelimiehen käsikirjasta. Välinpitämätöntä näyttelemälla saadaan nainen kiinnostumaan itsestä. Näille miehille olit helppo tapaus.

Kun suutelin ekaa kertaa yhtä poikaa, mulla alko kellot soimaan päässä. Silleen miten jossain höpöleffoissa. Aattelin, että tälle sen pitääki tuntua. 

Raivostuttava ilmaus tuo "tyyliin." Yksinkertainen "kuten" on oikeaa kieltä.

Tulin elokuvista ja kävelin silloisen poikaystäväni kanssa tutun baarin ohi. Baarin ulko-oven edessä oli paljon ihmisiä ja siinä istui nuori mies (18-20v) kurkku viillettynä. Hän oli elossa, mutta huomasin kuinka hän taisteli pysyäkseen hereillä. Seuraavana päivänä kuulin että hän oli kuollut vammoihinsa.

En tiedä onko tämä niin elokuvameininkiä, mutta olen vieläkin hämmentynyt.

Mieheni veli petti tyttöystäväänsä ja olin ainoa joka tämän tiesi, sillä näin sen omin silmin. Silloin en vielä tiennyt, että hän petti tämän naisen kanssa, koska luulin että nainen oli heidän serkkunsa. Muutaman mutkan kautta paljastuikin, että nainen ei ollut serkku ja he viettivät yhteisen yön.

Miehen veli suuttui minulle verisesti ja heitti minut ulos kämpästään jota meille vuokrasi. Miehellä ja veljellä meni välit muutamaksi kuukaudeksi.

Nykyään välit korjaantuneet, mutta miehen veli syyttää minua vieläkin asiasta.

-juoksin Champs-Elyseetä alas  aamuyöstä sinnikkäät ihailijat perässä, klubilla tunnelma kuumentui hieman liikaa

- pirssin kyydissä aamuöisessa pariisiissa yli invalidesin sillan ja edessä kullalut katot kimelsivät auringon noustessa. sellainen ihailija jota ei halunnut karkuun juosta istui vierssä  ja pitää kädestä kiinni

-kesken perjantai illan ampumista huutoa verta ja mieletön kuolemanpelko

Ystävä antoi mun numeron miespuoliselle ystävälleen, koska aatteli et sovittaisiin hyvin yhteen. Alettiin viestitellä ja parissa päivässä lenteli yli 2000 viestiä. Mies oli juuri lähtenyt vuorotteluvapaille Lappiin, mutta ajoi sieltä takaisin vain päästäkseen mun luo. Vietettiin ihana melkein viikko, jonka jälkeen mies totesi, että hänen pitäisi hakea kotoa puhtaita vaatteita. Mies lähti illalla kotiinsa ja hänen piti aamulla tulla takaisin luokseni puhtaiden vaatteiden kanssa. En koskaan kuullut hänestä enää mitään. Ei vastannut viesteihin eikä puheluihin. Ystäväni, joka oli meidät yhyttänyt kertoi paria kuukautta myöhemmin, että mies oli kertonut, että oli kuulemma säikähtänyt omien tunteidensa voimakkuutta ja nopeutta millä homma eteni. Sen kummempaa selitystä en saanut.

Olin toisilla treffeillä deittisivustoilla tapaamani miehen kanssa. Hän oli komea kuin filmitähti, hurmaava ja kaikinpuolin itsevarma ja ihana. Hän ajelutti ympäriinsä hienolla autollaan, vei syömään ja ilta päättyi huumaaviin suudelmiin. Sellaisen elokuvasuudelman voi kokea vain kerran, tai ainakin luulen niin. Tunsin suudellessamme, kuinka kuljin ajassa vuosikymmenten päähän takaisin nuoruuteen ja aivan kuin lensin kohti kattoa.

Mitään lähellekään vastaavaa en ollut kokenut aiemmin. Vaikea edes kuvailla tuota tilannetta.

Tuon suutelun jälkeen ymmärsin, miksi narkkarit jäävät koukkuun huumeisiin ekasta kerrasta.

Tapailimme pari kuukautta, mutta aika pian alkoi sitten ilmaantua niitä kuuluisia punaisia lippuja ja tyyppi paljastua narsistiksi.

Tuo yksi suudelma kuitenkin koukutti niin, että irti päästäminen ja unohtaminen vei kaikkiaan noin vuoden verran.

Tyyppi löysi nopeasti uuden, sopeutuvaisemman uhrin ja oli jo puolen vuoden jälkeen naimisissa.

Tapahtui 90-luvulla aikana ennen Internetin ja kännyköiden yleistymistä. Lähdin 19-vuotiaana yksin kahden viikon reissulle tapaamaan kreikkalaista kirjekaveria. Matkaa varatessani en tiennyt joutuvani vaihtamaan lentokenttää Ateenassa. Takaisin tulomatkalla oli sisämaanlento myöhässä ja hädissäni nousin väärään bussiin. Koska pelkäsin myöhästyväni koneesta vaihdoin taksiin keskellä Ateenan keskustaa tietämättä tarkalleen, missä olin. Taksissa oli entuudestaan kolme muuta ja minulla juuri ja juuri rahaa matkan matkamiseen.

No päästyäni kentälle, selvisi, että lähtöselvitys oli juuri mennyt kiinni (vaikka kone oli vielä kentällä) joten vaihtoehdoksi jäi sitten ottaa yhteyttä Suomen Ateenan konsulaattiin (?) Ä, jonne ohjeiden avulla pääsin sitten perille ja sain soittaa kotiin.

Koska olin niin ilmeisen viattoman ja eksyneen oloinen + aika lailla rahaton, konsulaatissa työskentelevä nainen päätti maksaa paluulipun minulle Suomeen ja varasi minulle paikan seuraavana aamulla lähtevään koneeseen. Yö piti kuitenkin viettää lentokentällä. Suht väsyneenä astelin lenttokenttäbussiin ja siellä katse kohtasi pitkän ja komean miehen kanssa. Jäätyäni bussista etsin itselleni sopivan istumapaikat ja mietin, miten saisin aikani kulumaan, kun tämä bussissa näkemäni pitkä ja komea, minua jokusia vuosia vanhempi aussimies istahti viereeni.

Ilta ja yö kuluivat ikimuistoisesti, kun hän kertoili mm. kokemuksiaan Pamplona härkäjuoksusta. Oli myös myöhästynyt koneesta ja menossa seuraavalle vapaalle aamulennolle. Kemiaa oli puolin ja toisin ja jollen olisi ollut kokematon neitsyt, olisi tapahtunut varmasti muutakin kuin suudelma ennen koneen lähtöä. Keskustelukumppani antoi käyntikortti saa ja sanoi uskovansa kohtaloon, että jos niin on tarkoitettu, tiemme voivat vielä kohdata.

Nykyinen vaimoni tuli hakemaan minut treffeille kotiovelta. Kaiken kukkuraksi hän ei edes tiennyt että olin ihastunut häneen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erääseen koomiseen tilanteeseen auton kanssa joutuminen ulkomailla niin, että kadulla iso joukko ihmisiä (kaikki ohikulkijat, ulkoterassilla olijat, ravintolan henkilökunta) pysähtyivät, nauroivat, nousivat seisomaan, taputtivat ja hurrasivat kannustavasti minulle ja ystävälleni seuraten tilannetta.

Onneksi tapahtui tosiaan ulkomailla, jossa kukaan ei tuntenut meitä.

Kerro lisää! Alkoi kiinnostamaan

Arvaan, maa oli Saudi-arabia?

Kotitaloani piirittivät poliisit ja olin itse aiheuttanut tilanteen. Ja juu ei, tästä ei uutisoitu lööpeissä....

Olin nörtähtävä teinityttö, joskin salakapinallinen ja jouduin sanaharkkaan vanhempieni naapurin kanssa, josta en erityisemmin pitänyt. Huutelua puolin ja toisin. Naapuri oli maitissa ja sanaharkan seurauksena pakenin sitten omaan huoneeseeni omakotitalon yläkertaan. Naapuri oli tilanteesta suivaantuneena ottanut mukaansa toisen naapurin ja olivat aikeissa tulla selvittämään kärhämää meille.

Isäni, joka oli nukkumassa, ei tiennyt tilanteesta, heräsi, kun ulko-ovea paukutettiin. Isäni meni hädissään ovelle luullen jonkun yrittävän murtautua sisään ja huusi "kohta romahtaa" käsissään rautatanko mikä lie, mitä naapurit eivät tietenkään ulkoapäin nähneet, vaan kuvittelivat kyseessä olevan aseen. Ja soittivat sitten poliisit paikalle, jotka tulivat

paikallepiiritämään taloa. Isä tuli ulos ja lopulta minäkin selvittämään tilannetta ja homma kuittaantui sillä. Naapureiden kanssa ei tosin tullut oltua sittemmin kyllä tekemisissä. Ja luultavasti minäkään en saanut merkintää rekisteriin.

Toisen puolen naapuri oli alkoholisti, jonka ryyppykaveria puukotettiin ja tämä oli sitten verissäpäin raahannnut itsensä yöllä meidän kotiovelle. Poliisit tulivat yöllä tai aamulla (en tiedä kumpaa, en itse ollut silloin paikalla) kovistelemaan vanhempiani verijäljistä. En muista, selvisikö tekijä. Puukotettu, entinen linnakundi, jäi kyllä henkiin. Ja nämä kaikki tapahtumat rauhallisella omakotitaloalueella...

Ja korjaus huusi kohta *rojahtaa (hemmetin ennakoiva...)

Retkahdin rakastua älykkääseen, menestyneeseen, hauskaan ja hyvät arvot omaavaan, luotettavaan mieheen, joka sai tätä kuvaa itsestään pidettyä yllä kaikille läheisillenikin puolentoista vuoden ajan. Todellisuudessa mies oli täysin kykenemätön ajattelemaan muita kuin itseään ja nautti, kun sai huijattua ja tuhottua ihmisiä henkisesti. Myös työelämässä esitti Mister Nice Guy:ta ja kipusi arvoasteikossa ylöspäin. En olisi ikinä uskonut minulle käyvän näin. Etenkään, koska en ollut mikään kokematon sinisilmäinen tytönhupakko enää ja työni kautta oli tietoisuus siitä, että tällaisia ihmisiä on oikeasti olemassa. Minun, jos kenenkä olisi pitänyt osata tajuta millainen ihminen on kyseessä. Sattui kohdalle vain mestaritason näyttelijä ja onnistui huijaamaan minut ja koko lähipiirini.

Hyvän romaanin/ leffan kyllä tästä kokemuksesta saisi. Osaan jo kokemukselle nauraa. Oscarin arvoinen suoritus häneltä. Suoritus oli suorastaan häikäisevä. Hollywood on menettänyt ison staran 😄

Nuorempana naisena tanssiessani lähekkäin joillakin miehillä etumus alkoi pullottamaan ja oli kiihottavaa tuntea sen kovuus itseäni vasten. Myös oman aviomieheni....