Mitä asioita sinulle on tapahtunut, joita luulit tapahtuvan vain elokuvissa?

Minut haettiin kotoa. Kirjaimellisesti. Mies siis tuli työkeikalle kotiini. Seuraavana päivänä uudelleen...

Aviossa 6 vuotta.

Oli tammikuinen lumimyrskyinen ilta. Pizzeriassani ei käynyt juurikaan asiakkaita paikan päällä, kotiinkuljetuksessa kyllä oli ruuhkaa.

Sisään astui luminen tummiin pukeutunut, kookas, hiukan ehkä päihtynyt mies. Mies teki tilauksen lyhytsanaisesti. Leivoin pitsan tarjoilin sen pöytään ja mies alkoi syödä. Itse jatkoin muiden tilausten leipomista tiskin takana. Yhtäkkiä kuulen miehen yskivän. Otan pizzoja uunista. Yskiminen muuttuu "hinkuvammaksi". Kävelen pöydän viereen, mies nousee seisomaan yhä kakoen ja hinkuen. Käytän Heimlichin otetta ja mies rykäisee palan suustaan. Mies istuu, yskähtelee paristi ja jatkaa syömistä. Minä kävelen takaisin tiskin taakse ja jatkan leipomista. Sanaakaan ei vaihdeta.

Lähtiessään mies sanoo kiitos.

Kohtaus kuin Kaurismäen elokuvassa.

Aikana ennen kännyköitä astelin tyhjään baariin ja kysyin baarimikolta voinko soittaa. Baarimikko ei sanonut mitään, mutta viittasi sivummalle. Sieltä löytyi kapea käytävä baarin takahuoneeseen ja sen käytävän seinällä oli kolikkopuhelin.

Korona

Vierailija kirjoitti:

Tulin kerran pikkujouluista taksilla kotiin ja samaan autoon änkesi mukaan työpaikalta tuttu miellyttävä mieshenkilö. Perillä taksin pysähtyessä minun kotikadulleni, kammetessa itseni pois kyydistä ja taksinkin jo kaasuttaessa pois, huomasin ko. mieshenkilön seisovan minua vastapäätä. Tilanne oli kuin romanttisesta elokuvasta, jossa päähenkilö hieman pettyneenä luulee tilaisuutensa jo menneen, mutta näköesteen (taksi)  poistuessa välistä, huomaakin toisella puolella seisovan sen ihanan ihmisen :)

Kerro lisää!

Mitä tapahtui?

Nain miljonäärin 

Sain järkyttävän ison perinnön.

-Väkivaltainen parisuhde

-Työpaikkaromanssi

-Unelmien parisuhde

Nää kaikki on eri henkilöiden kanssa :D ja tuossa unelmien paisuhteessa olen edelleen 

Olin vajaa 30 vuotta sitten tyokonferenssimatkalla Englannissa. Kohteena oli todella kaunis vanha kaupunki ja vaikka konferenssi veikin lahes koko ajan niin parina iltana paasin ihailemaan katuja ja vanhoja pikku pubeja. Hotelli oli joskus ollut linna ja viereiset talot samaa tyylia.

Vuodet kuluivat ja asuin 20vuotta Suomessa kunnes lahdin rakkauden peraan Englantiin (Lontooseen). Homma kuivui kokoon parin vuoden paasta ja aloin etsia toita ja asuntoa pois Lontoosta. Tuttu vinkkasi alani toista kaupungissa X. Paasin haastatteluun ja soitto seuraavana paivana milloin voit aloittaa. Loysin pienen asunnon netin kautta . Kartalla naytti olevan jonkun linnaan viittaavan hotellin vieressa ja silloin tajusin...

Samassa kaupungissa asun edelleen tosin olen nyt muuttanut omaan asuntoon, mutta tuolle hotellille on vain 3 min kavelymatka.

Järjetön sähkö sattumalta vastaan tulleen miehen ja minun välillä. En olisi ikinä uskonut että niin järisyttävän voimakasta fyysistä vetovoimaa voi olla olemassa. Salamat vain sinkoilivat. Suhdehan siitä tuli, ei mikään olisi voinut pidätellä, mutta vain fyysisellä tasolla, kun ikäeroakin oli reilusti. Hymyilyttää vieläkin.

Vierailija kirjoitti:

No jotkut tunnistaa tästä, mutta olkoot :)

2001 ei ollut kovin monella nettiä kotona, ei ollut mullakaan, asuin jo omillani, olin just täyttänyt 18v.

Kirjastossa sai varailla nettiaikoja ja mä chattailin siis kirjastossa, eräässä oman kaupungin chatissa. Olin jo lähdössä pois koko kirjastosta kun yks sinnikkäämpi tyyppi alkoi juttusille.

Pian kävi selville että ollaan kumpikin samassa kirjastossa! Hän yläkerrassa, mä alakerrassa.

Tavattiin sitten heti kirjaston pihassa.

Tästä on siis kohta 20 vuotta aikaa, olemme edelleen yhdessä :)

Mä olin joskus ulkomailla isoilla festareilla ja kaverilla kesti jossain vessajonossa tolkuttoman kauan, niin pläräsin Tinderiä aikani kuluksi. Mätsäsin jonkun kivannäköisen tyypin kanssa ja selvisi, että oltiin ehkä kolmen metrin päässä toisistamme - siis kymmenien tuhansien ihmisten joukosta. Nopeimmat treffit ikinä, mutta sitä iltaa pidempää rakkaustarinaa siitä ei tosin kehittynyt.

Yleensä olen erikoistunut olemaan lähinnä oman elämäni Mr Bean -leffojen tähti...

Olimme tulossa mieheni ja kahden pienen lapsemme kanssa mökiltä varhain maanantai-aamuna. Yhtäkkiä hätääntynyt mies viittoili tien varressa ja pysähdyimme kysymään, mikä on hätänä. Verinen mies hyppäsi meidän Chevy vanin etupenkille suoraan toisen lapsemme syliin ja huusi paniikissa, että ajakaa kovaa vauhtia eteenpäin. Vähän matkan päässä toinen mies huitoi meitä pysähtymään, mutta verinen mies käski kaasuttaa ohi ja jouduimme kiertämään hänet, ettemme olisi päälle ajaneet. Sen auto oli tien vieressä parkissa ja välittömästi lähti seuraamaan meitä. Verinen mies kertoi, että kaverit uhkaa tappaa hänet ja että heillä on aseita. Ajoimme pienessä paniikissa lähimmän huoltoaseman oven eteen ja kaveri hyppäsi sinne sisälle ns. turvaan. Lähdimme sitten ajamaan kotia päin n. 60km matkaa, mutta tämä auto alkoikin seuraamaan meitä. Ajoimme välillä lujaa ja välillä hiljempää ja koko ajan perässä tuleva auto piti samaa etäisyyttä meihin. Soitimme hätäkeskukseen ja sieltä neuvottiin menemään lähimpään poliisilaitokseen. Yhtäkkiä tämä seuraava auto ajoi vauhilla meidän ohi ja kääntyi jonkin matkan päässä meidän ajokaistalle pysähtyen. Autosta nousi ulos mies, joka alkoi kävellä meitä kohti. Mieheni lähti peruuttamaan autoa, jolloin kävellen mies ei saavuttanut meitä. Mies meni takaisin autoonsa ja lähti sitten ajamaan päin meidän autoa. Mieheni kiihytti heitä vastaan autoamme, joka oli paljon isompi, kuin heidän autonsa. Huusin paniikissa, että nyt tulee nokkakolari, mutta viime tipassa he väistivät. Seuraavaksi ajoimme peräkanaa meidän oman kunnan poliisiaseman eteen ja hyökkäsin vauhilla päästäkseni sisälle. Aseman ovet olivat vielä kiinni, koska kello oli jotain puoli 8 aamulla. Silloin meitä seuraavasta autosta tuli yksi miehistä vihaisena kimppuuni kysellen että missä heidän kaveri on. Sanoin, että jätimme sen yli 50km sitten huoltoasemalle. Ei se uskonut, vaikka miten selitin ja näytin automme matkustajat. Sen jälkeen lähdimme ajamaan kotia päin, mutta nää tyypit edelleen seurasi meitä. Emme haluneet johdattaa heitä kotiimme, vaan ajoimme ympäri kaupunkia, he perässämme. Viimein poliisit soittivat ja käskivät ajaa poliisiasemalle, jolloin heidät otettiin kiinni. Myöhemmin kuultiin, että kyseessä oli velkojen perintää. Veriseltä mieheltä oli lyöty muutama hammas sisään, mutta hän ilmoitti, että oli sen ite aiheuttanut. Emme itekkään uskaltaneet nostaa mitään syytteitä tai vahingonkorvaus vaatimuksia, vaikka poliisi kyseli sitä.

Olin köyhä opiskelija, kun tapasin netissä ulkomaalaisen miehen. Juttelimme pitkään ja hän pyysi minua vierailemaan kotimaassaan, tarjoutui maksamaan kaiken. Lennon, hotellin, käyttörahat ja paikan päällä nähtävyydet ym. vastaavat.

En yleensä ota tällaisia riskejä, mutta olin ihastunut mieheen ja ajattelin, että en voi kieltäytyä. Olin tosiaan tosi köyhä, kun oli vain opintotuki ja lähdin tapamaan miestä mukanani vain reilut 200 euroa rahaa ja lentolippu. Pelkäsin jos mies on joku huijari tai ei tule lentokentälle minua vastaan, miten minulle kävisi, koska minulla ei ollut enempää rahaa eikä luottokorttia. Olin aivan paniikissa, kun istuin lentokoneessa.

Lopulta kaikki meni hyvin, mies oli vastassa kentällä ja vei minut hotellille. Minulla oli yksin iso huoneisto, jossa olohuone, keittiö, kylpyhuone ja makuuhuone. Hän maksoi kaiken ilman mitään vastapalveluksia ja koko ajan antoi lisää rahaa, kehotti ostamaan tuliaisia perheelleni.

Minua kohdeltiin kuin kuninkaallista ja mitään vastapalveluksia ei tosiaan tarvinnut tehdä. Hän kohteli minua todella hyvin.

Oli niin suuri ero, kun ajatteli normaaliopiskelijaelämääni, jossa ostin tarjousruokia ja laskin mihin sentit riittää ja tuolla minulle ostettiin kaikki ja rahaa annettiin, sain nähdä mielettömiä paikkoja ja nauttia lämmöstä keskellä talvella.

Mies olisi halunnut minun jäävän pidemmäksi aikaa (olin vajaan kuukauden), mutta en voinut, koska piti palata opintoihini. Myöhemmin (siis matkalta palattuani, kun juttelimme netissä) mies olisi halunnut mennä naimisiin, mutta en vielä silloin halunnut, koska en uskaltanut jättää opintojani kesken ja kotimaatani ja muuttaa sinne kauas.

Lopulta tunteet sitten viilenivät, mutta vieläkin muistelen tätä kokemusta ja sitä miten joku on voinut kohdella minua noin hyvin. Välillä myös mietin millaista elämäni olisi, jos olisin suostunut menemään hänen kanssaan naimisiin.

Tuo mies on silti aina sydämessäni, vaikka suhde päättyikin. Muistelen häntä lämmöllä.

Vierailija kirjoitti:

Oli tammikuinen lumimyrskyinen ilta. Pizzeriassani ei käynyt juurikaan asiakkaita paikan päällä, kotiinkuljetuksessa kyllä oli ruuhkaa.

Sisään astui luminen tummiin pukeutunut, kookas, hiukan ehkä päihtynyt mies. Mies teki tilauksen lyhytsanaisesti. Leivoin pitsan tarjoilin sen pöytään ja mies alkoi syödä. Itse jatkoin muiden tilausten leipomista tiskin takana. Yhtäkkiä kuulen miehen yskivän. Otan pizzoja uunista. Yskiminen muuttuu "hinkuvammaksi". Kävelen pöydän viereen, mies nousee seisomaan yhä kakoen ja hinkuen. Käytän Heimlichin otetta ja mies rykäisee palan suustaan. Mies istuu, yskähtelee paristi ja jatkaa syömistä. Minä kävelen takaisin tiskin taakse ja jatkan leipomista. Sanaakaan ei vaihdeta.

Lähtiessään mies sanoo kiitos.

Kohtaus kuin Kaurismäen elokuvassa.

Tämä on kyllä mahtavimpia täällä lukemiani tarinoita ikinä :D.

Tapasin miehen netissä. Kävi ilmi että asuimme samalla kadulla Helsingissä ja olimme olleet samassa työpaikassa (emme tunteneet toisiamme sieltä). Seurustelimme vuosia ja saimme pari lasta.

Voimakkaan maanjäristyksen kokeminen. Ei ollut missään San Franciscossa vaan maassa missä on todella harvoin maanjäristyksiä. Oli voimakkain vuosikymmeniin.

Olo oli tuolloin kun olisi unessa ollut, olin aikaisemmin ajatellut että se tuntuisi voimakkaalta tärinältä jalkojen alla, mutta se tuntuukin enemmän huvipuistolaitteelta koska maa liikkuu sivuttain/vertikaalisesti.

Vierailija kirjoitti:

Kohtasin sen elämää suuremman rakkauden, ja (valitettavasti) myös menetin hänet. Koko juttu kaikkine käänteineen ja myös se, miten se päättyi, oli kuin jostain elokuvasta, enkä olisi voinut uskoa, että sellaista omalla kohdalle sattuu. Ennen tätä en edes uskonut rakkauteen, mutta kun se sitten osui kohdalle, se oli kyllä aivan ainutlaatuinen, kaunis ja sydäntäsärkevä kokemus. 

Ennen tätä rakkautta elin vuosikausia onnettomana, lähes valmiina tekemään itsemurhan (vakava masennus ja traumaperäinen stressihäiriö) ja kun en itsestäni välittänyt, päädyin myös erään miljonäärin "seksiorjaksi". Koomista tästä teki sen, että samoihin aikoihin julkaistiin ensimmäinen 50 Shades of Grey -kirja, ja se ei edes parhaimmillaan/pahimmillaan yltänyt siihen, mitä itse silloin koin ja näin. Näin jälkeenpäin en välillä voi uskoa, mitä kaikkea tuli koettua (ei tapahtunut Suomessa), ennen kuin elämäni rakkaus oikeasti tuli pelastamaan minut. 

Jännää, mulla on samantyyppinen kokemus. Vuosikaudet helvetti-tyyppisissä olosuhteissa ja sitten mies joka tuli jotenkin "vapauttamaan" minut siitä... mutta jota en saanut pitää. 

Ympärillä olevat ihmiset alkoivat spontaanisti taputtamaan minulle ravintolassa.

Tilannetta edelsi siis joku känninen asiakas, joka kohteli tarjoilijaa törkeästi ja mulla paloi hermo sitä kuunnellessa ja sanoin sille aika napakasti, että kohta voi syödä sen ruokansa ulkona.

En siis normaalisti ole mikään sanavalmis ihminen, mutta ne sanat vaan jotenkin pääsi mun suusta.

Ja kova ääni mulla kyllä on, joten tämän ja sen känniläisen hämmentyneen hiljentymisen kuului kaikki, jolloin viereisestä pöydästä lähtien koko ravintolasali alkoi taputtamaan ja kannustamaan. Olin kyllä ihan naama punaisena sen jälkeen, mutta olipahan se kauhuasiakas sen jälkeen hiljaa ja saatiin jatkaa ateriointia rauhassa. :D

Maatajärisyttävä yhtäaikanen orgasmi 69-asennossa ei oman puolison kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Estin pankkiryöstön :D

Estin ryöstön luksusliikkeessä. Olin juuri käynyt itsepuolustuskurssin perusopinnot. Olin poikaystäväni kanssa Pariisissa ja menimme yhteen luksusliikkeeseen, tarkoituksena oli ostaa pieni avaimenperä lahjaksi poikaystävän siskolle.

Liikkeeseen tuli 2 ryöstäjää, maskit naamassa ja toinen tuli minun taakseni ja huusi ranskaksi. Olin siis kassan vieressä. Hän oli siinä ns hollilla ja toimin täysin, miten oli ohjeistettu ja paria sekuntia myöhemmin mies makasi maassa. Ovella oli vartija, joka oli käynyt toisen ryöstäjän kimppuun.

Toinen vartija tuli, miehet laitettiin jollain, ehkä nippusiteillä tai vst kiinni ja poliisit tulivat hyvin pian paikalle ja homma oli nopeasti ohi. 

Minä sitten, kun myyjä hengitti rauhallisesti, kysyin sitä avaimenperää.

Olin aina turistimaisesti pukeutunut ja en saanut mitenkään hyvää asiakaspalvelua, mm englantiani ei ymmärretty, ennen tapahtumaa. Tämän jälkeen sain erinomaista palvelua.

Ostin avaimenperän, lähdimme pois. Ulkopuolella poikaystävä sekosi täysin. Miten sinä uskalsit jne. Suomessa kerroin tästä asiasta töissä ja yhden työkaverin puoliso on poliisi. Kyseinen poliisi tuli seuraavana päivänä töihin moikkaamaan ja kyseli asiasta enemmän. Hän otti Pariisiin yhteyttä ja kuulemma minua olisi pitänyt kuulustella, mutta se saatiin kuitattua tällä. Myös liike olisi halunnut lähettää minulle lahjan, jota ei ikinä tullut perille.

Nyt, n 20 v myöhemmin, mm äitinä, en uskaltaisi mitään tehdä. Silloin nuorempana asia kävi niin vaistonvaraisesti. 

Tutuille terkkuja, sain liikanimen Karata Kate tästä.