Lue keskustelun säännöt.
Yksinäisyydestä täällä valittavat
23.01.2021 |
(Saa toki valittaa, mutta...)
Miksi kukaan tai jotkut teistä eivät osta nettialustaa ja suojauksia ja perusta omaa koronakahvilaa? Sellaista, jossa voi puhua ja ystävystyä?
Ylläpito vaatii tietenkin pientä summaa, joka on syy siihen miksi köyhät eivät sitä tee. Yksinäiset eivät kuitenkaan ole kaikki köyhiä.
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maalaa taulu kirjoitti:
Taiteilijat rakastaa olla yksin ja myös luontoilijat . Hiljaisuus on ihanaa . Luontoretkeily käy koronaan hyvin ,moottorikelkkailu ja hiihto ,maalaus ja taide sekä runoilu ja valokuvien jaottelu . Luistelu jäällä . Puisto kävely ,näyteikkuna kierros ja lintujen ruokinta . Ei aina tarvita ihmisiä ja puhetta .
"Ei AINA tarvita ihmisiä ja puhetta."
Aivan!
Mutta ehkä JOSKUS sentään olisi kiva jutella jonkun kanssa. Ja vaikka luontoretkeillä toisen tuppisuun kanssa. Usein sanotaan, ettei maastoon saisi lähteä yksin, ei varsinkaan, jos olet jollain tapaa sairas/vajaakuntoinen. Mutta kun ei sitä vaellus- tai retkikaveria ole.Ja retkeilystä kiinnostuneille oma osio :)
Jokaisessa eri ihmisryhmän nettikahvilassa voisi olla kiinnostuksenkohteisiin jatetut alueet, joissa voisi jutella alkuun enemmän. Sitten kun huomaa, että jonkun kanssa voisi tutustua lähemmin, niin voisi laittaa yksityisviestiä, sähköpostia, alkaa soitella ja jos jatkuu hyvänä, niin lähteä vaikka retkelle :)
Pienenä sivuhuomautuksena jos on liian vajaakuntoinen, niin tarvitsee jo palkata henkilökohtaisen avustajan.
Huh huh. Muuten viestisi oli asiallinen ja rakentava, mutta viimeinen osio tyrmäsi!
Mitäpä sanot, onko esim. hoitotasapainossa olevan diabeetikon parempi retkeillä yksinään vai kaverin kanssa? Henk koht avustajaa tuskin myönnetään muutoin terveelle ihmisielle. Samoin nivelrikko voi olla pitkään oireeton, mutta muuttua kivuliaaksi rasituksessa. Turvallisempaa kulkea jonkun/ryhmän kanssa. En puhu tässä itsestäni, silti ihmettelen, millaisella elämänkokemuksella ja asenteella tuon letkautuksen heitit?!Ei se ole letkautus, vaan ihan tosiasia. Minulla on kyllä elämäni varrella ollut erilaisia vammautuneita tai sairaita ystäviä. On aivan liikaa vaatia "tavalliselta pulliaiselta" apua sellaisiin sairauksiin ja vammoihin, jotka vaativat asiantuntemusta. Tavallisen pulliaisen taidot ja kyvyt eivät siihen riitä. Eikä voimatkaan jos on jollain tavoin liikkumisessa joissain kohti apua kaipaava. Henkilökohtaisen avustajan saa palkata kuka tahansa omilla varoillaan omaan käyttöön ihan vaikka pelkäksi seuraksi tai avustamaan kaupassa käynnissä, liikunnassa tai retkeilyssä.
Voithan itse miettiä miksi otit viimeisen kommentin itseesi, vaikka siinä sanotaan nimenomaan liian vajaakuntoinen. Jos riittää, että kaveri soittaa hätänumeroon, niin se ei ole liikaa vaadittu keneltäkään. En tiedä diabeteksesta, mutta koirat kai tunnistavat jo ensi merkit ja omistaja osaa mitata arvonsa ja lääkitä itsensä koiran ilmaistessa asian. Entäpä tavallinen pulliainen? Ei tunnista diabeteksen oireita jos ei ole asian kanssa tuttu. Ei kenties osaa auttaa yksinkertaisillakaan konsteilla. Tässä mennään sen rajan yli, että pitäisi jo olla joku henkilökohtainen avustaja, jonka työ on tarkkailla, auttaa ja osata antaa ensiapua jos jotain sattuu.
Kummaa vänkäämistä. Ihan yleisesti ohjeistetaan retkeilemään yhdessä jonkun kanssa. Voihan nilkka nyrjähtää kellä tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"jossa puhua ja ystävystyä"
Joillekin se on noin helppoa. Mennään vaan ja puhutaan niin heti tulee ystäviä ovista ja ikkuinoista. Oletko koskaan miettinyt sitä että ehkäpä nuo yksinäiset ovat tehneet tuota koko ikänsä, mutta kukaan ei halua olla ystävä siitä huolimatta?
Vierailija kirjoitti:
"jossa puhua ja ystävystyä"
Joillekin se on noin helppoa. Mennään vaan ja puhutaan niin heti tulee ystäviä ovista ja ikkuinoista. Oletko koskaan miettinyt sitä että ehkäpä nuo yksinäiset ovat tehneet tuota koko ikänsä, mutta kukaan ei halua olla ystävä siitä huolimatta?
On sellaisia ihmisiä, jotka suhtautuvat toisten vastauksiin aina negatiivisesti ja vihaisesti. Sellaiselle kukaan ei tietenkään halua vastata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maalaa taulu kirjoitti:
Taiteilijat rakastaa olla yksin ja myös luontoilijat . Hiljaisuus on ihanaa . Luontoretkeily käy koronaan hyvin ,moottorikelkkailu ja hiihto ,maalaus ja taide sekä runoilu ja valokuvien jaottelu . Luistelu jäällä . Puisto kävely ,näyteikkuna kierros ja lintujen ruokinta . Ei aina tarvita ihmisiä ja puhetta .
"Ei AINA tarvita ihmisiä ja puhetta."
Aivan!
Mutta ehkä JOSKUS sentään olisi kiva jutella jonkun kanssa. Ja vaikka luontoretkeillä toisen tuppisuun kanssa. Usein sanotaan, ettei maastoon saisi lähteä yksin, ei varsinkaan, jos olet jollain tapaa sairas/vajaakuntoinen. Mutta kun ei sitä vaellus- tai retkikaveria ole.Ja retkeilystä kiinnostuneille oma osio :)
Jokaisessa eri ihmisryhmän nettikahvilassa voisi olla kiinnostuksenkohteisiin jatetut alueet, joissa voisi jutella alkuun enemmän. Sitten kun huomaa, että jonkun kanssa voisi tutustua lähemmin, niin voisi laittaa yksityisviestiä, sähköpostia, alkaa soitella ja jos jatkuu hyvänä, niin lähteä vaikka retkelle :)
Pienenä sivuhuomautuksena jos on liian vajaakuntoinen, niin tarvitsee jo palkata henkilökohtaisen avustajan.
Huh huh. Muuten viestisi oli asiallinen ja rakentava, mutta viimeinen osio tyrmäsi!
Mitäpä sanot, onko esim. hoitotasapainossa olevan diabeetikon parempi retkeillä yksinään vai kaverin kanssa? Henk koht avustajaa tuskin myönnetään muutoin terveelle ihmisielle. Samoin nivelrikko voi olla pitkään oireeton, mutta muuttua kivuliaaksi rasituksessa. Turvallisempaa kulkea jonkun/ryhmän kanssa. En puhu tässä itsestäni, silti ihmettelen, millaisella elämänkokemuksella ja asenteella tuon letkautuksen heitit?!Ei se ole letkautus, vaan ihan tosiasia. Minulla on kyllä elämäni varrella ollut erilaisia vammautuneita tai sairaita ystäviä. On aivan liikaa vaatia "tavalliselta pulliaiselta" apua sellaisiin sairauksiin ja vammoihin, jotka vaativat asiantuntemusta. Tavallisen pulliaisen taidot ja kyvyt eivät siihen riitä. Eikä voimatkaan jos on jollain tavoin liikkumisessa joissain kohti apua kaipaava. Henkilökohtaisen avustajan saa palkata kuka tahansa omilla varoillaan omaan käyttöön ihan vaikka pelkäksi seuraksi tai avustamaan kaupassa käynnissä, liikunnassa tai retkeilyssä.
Voithan itse miettiä miksi otit viimeisen kommentin itseesi, vaikka siinä sanotaan nimenomaan liian vajaakuntoinen. Jos riittää, että kaveri soittaa hätänumeroon, niin se ei ole liikaa vaadittu keneltäkään. En tiedä diabeteksesta, mutta koirat kai tunnistavat jo ensi merkit ja omistaja osaa mitata arvonsa ja lääkitä itsensä koiran ilmaistessa asian. Entäpä tavallinen pulliainen? Ei tunnista diabeteksen oireita jos ei ole asian kanssa tuttu. Ei kenties osaa auttaa yksinkertaisillakaan konsteilla. Tässä mennään sen rajan yli, että pitäisi jo olla joku henkilökohtainen avustaja, jonka työ on tarkkailla, auttaa ja osata antaa ensiapua jos jotain sattuu.
Kummaa vänkäämistä. Ihan yleisesti ohjeistetaan retkeilemään yhdessä jonkun kanssa. Voihan nilkka nyrjähtää kellä tahansa.
Ja joillain toimii nilkat, mutta pää on niin nyrjähtänyt, että retkeily sellaisen kanssa olisi täysin mahdotonta.
Jopas asia saatiin käännettyä minua vastaan!
Itse kirjoitin sillä taustalla, että olen kuulunut patikointiryhmiin, joiden säännöissä on erikseen mainittu, että retkille osallistutaan omalla vastuulla ja jokaisen on kohdallaan harkittava, riittääkö kunto/terveys kyseiseen reissuun. Kellään muulla ei ole vastuuta toisista sen enempää kuin normaalisti elämässä.
Avun kutsuminen hätänumeroon soittamalla riittää. Jos on tietotaitoa muuhun auttamiseen, tottakai normaali ihminen sen tekee.
Ero yksinään retkeilevälle on se, ettei tarvi tehdä henkilöstä katoamisilmoitusta ja lähettää helikopteri- ja koirapartioita etsimään. Säästyy paljon huolta ja resursseja.
Ok?