Lue keskustelun säännöt.
Motivoikaa mua menemään töihin. En voi saada muita kuin paskaduuneja, koska olen ollu yli 10v työtön, eikä koulutusta ole...ikää 33v
22.01.2021 |
Tukia saan tällä hetkellä vuokran 900e + perustoimeentulotuki 500e + sähkölasku + terveyskeskusmenot
Jotenkin tuntuu turhalta mennä tekemään jotain raskasta, terveyttä kuluttavaa ja tylsää työtä mistä saisi saman tai vähemmän palkkaa kuin nyt saan tukia (ainakin työssäkäynnistä syntyvien kustannusten jälkeen)
Miten voisin motivoida itseäni menemään paskaduuneihin? Haluaisin kyllä, tavallaan, mutta jotenkin järki sanoo vastaan
Kommentit (124)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työssäkäynti on itselläni ainakin aika pitkälti poistanut mielenterveysongelmat, mistä kärsin ollessani työelämän ulkopuolella. Säännöllinen arki ja tunne siitä, että pärjää itse sossurottailun sijaan ovat tehneet hyvää mm. unirytmille ja itsetunnolle. Masennuskin katosi työelämään pääsyn myötä pikkuhiljaa.
Nettopalkkani lienee about sama kuin ap:n saamat tuet yhteensä. En kuitenkaan voisi vaihtaa hänen tyyliinsä luopumatta parisuhteestani, koska puolisoni käy töissä, enkä saisi koskaan yhtä isoja tukia. Emme myöskään tulisi taloudellisesti toimeen, jos toinen meistä jättäytyisi tukien varaan, paitsi ehkä ansiosidonnaisen ajaksi. Vastaava ongelma tulee varmasti myös työttömälle, jos hän haluaa parisuhteen. Yhteenmuutto ei onnistu, jossei sitten ota kumppania, joka on myös pysyvästi työelämän ulkopuolella.
Jos haluaa ajatella muita kuin itseään niin voi miettiä, mistä ne itselle saadut tuet tulevat: toisten, myös niiden paskaduunia tekevien maksamista veroista. Veroja ei tarvitsisi repiä ihmisiltä niin paljon, jos kaikki työkykyiset kantaisivat kortensa kekoon ja menisivät töihin. (Toki tähän vaadittaisiin muutakin, mm. toisenlaiset poliittiset päättäjät kuin nyt, mikä sitten taas hoituu sopivia puolueita äänestämällä.)
Ja nettopalkka voi niinä ensimmäisinä vuosina tosiaan olla yhtä huono tai jopa huonompi kuin tuilla eläessä, mutta siitä on suunta ylöspäin. Duunissa oleva on työttömään nähden paremmassa asemassa hakemaan töitä kuin työtön.
Todettakoon myös, että miesvaltaisilla aloilla myös ne paskaduunien perusliksat ovat isompia, itse olen kaupankassana ja tienaan bruttona hieman alta kaksi tonnia. Jossain raksalla puhutaan sitten äkkiä kahdesta ja puolesta tonnista. Että jos kunto kestää niin sinne puolelle vaan hakemaan. Monissa duuneissa voi myös ylitöissä tienata enemmän. Itse olin aiemmin varastolla, jossa sai helposti kokoon reilusti nykyistä enemmän ylitöillä, vaikka perusliksa oli pienempi kuin nykyisessä.
Onhan se toisaalta myös melko lapsellista lojua toisten elätettävänä. Kuvittelisin sen vaikuttavan paitsi ihmisen psyykeen, myös sosiaalisiin suhteisiin ja siihen, miten ihmiset ympärillä suhtautuvat. Ne aikuiselämän realiteetit vaan aukeavat ihan eri tavalla, kun ottaa vastuun itsestään.
Oma unirytmini sekosi vuorotöissä täysin, kärsin kroonisesta unenpuutteesta vuosia ja työstressin kanssa yhdistyneenä tulos:
Verenpainetauti, vasemman kammion paksuuntuma ja ekg-muutoksia,sivuääni, paha refluksitauti joka kesti vielä useita kuukausia jälkeenpäin jne jne. Vitutti jatkuvasti, muistihäiriöitä.
Useampi lääkäri kertoi tämän johtuvan töistä.
Nyt rytmini on 8-24, ei kiinnosta ympärillä olijat, psyyke ok, stressisairaudet hallinnassa. Muuta työtä ei ole tarjolla. Suuntaa ei ole enää tässä iässä ylöspäin.
Oliko lisämotivastiota?
Kerropa miksi alapeukutit? Aivan, et pysty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
-Mahdollisuus saada myöhemmin palkankorotus, jostain on vaan aloitettava
-Töissä pääsee osaksi yhteisöä, saa päivärytmin yms. Itse olen ollut työttömänä eniten masentunut elämässäni, kun tuntui etten kelpaa minnekään, kaverit oli aina töissä kun olin yksinäinen jne.
-Itsestä on mukava tutustua ihmisiin ja osallistua pikkujouluihin, kesäjuhliin ym, koronan jälkeen taas!
-Jos olet 10 v kotona, mahdollisuus saada parisuhde ja avopuoliso huononee paljon, ellei puolisosi ole myös työtön, joku avasi mm. tukiasiaakin hyvin
- Suomessa eka kyssäri on että mitä teet työksesi. On mukavaa voida vastata työpaikkansa!
Mikä ap sun koulutus on?
Minä ainakin työnantajana katsoisin pikkuisen kieroon ihmistä jonka motiivi töihin hakeutumiselle on muiden hyväksyntä, työpaikan pikkujoulut ja elämänhallinnan puute joka ilmenee mm. päivärytmin sekoamisena jos joku ei ole kyttäämässä. Plus ystävien puute työajan ulkopuolella
Eikö sinulle ole mitään väliä mitä teet? Ei kunnianhimoa, työ kuin työ on ihanaa kun siellä on työkaverit ja kesäjuhlat ja voi sanoa että töissä olen? Ei kunnianhimoa, halua kehittyä muita motiiveja?
Vierailija kirjoitti:
-Mahdollisuus saada myöhemmin palkankorotus, jostain on vaan aloitettava
-Töissä pääsee osaksi yhteisöä, saa päivärytmin yms. Itse olen ollut työttömänä eniten masentunut elämässäni, kun tuntui etten kelpaa minnekään, kaverit oli aina töissä kun olin yksinäinen jne.
-Itsestä on mukava tutustua ihmisiin ja osallistua pikkujouluihin, kesäjuhliin ym, koronan jälkeen taas!
-Jos olet 10 v kotona, mahdollisuus saada parisuhde ja avopuoliso huononee paljon, ellei puolisosi ole myös työtön, joku avasi mm. tukiasiaakin hyvin
- Suomessa eka kyssäri on että mitä teet työksesi. On mukavaa voida vastata työpaikkansa!
Mikä ap sun koulutus on?
Kommentoin vaan tähän. Mä en todellakaan kaikille ole kertonut, missä olen töissä, koska työni on yleisesti halveksittua, jopa vihattua. Sukulaiset tietää, mutta nuoruuden opiskelukaverit TKK:n teknillisen fysiikan osastolta ei todellakaan tiedä. Edelleen mulla on tietynlainen häpeä, vaikka olen töissä ja tienaan elantoni ja elämäni tuntuu monella tapaa paremmalta kuin työttömänä.
Työttömällä on harvoin se tilanne, että työn puute on ainoa ongelma. Jos alussa näin olisikin, niin usein pitkittynyt työttömyys tuo mukanaan masennusta ja muuta kivaa. Tai sitten on niin päin, että taustalla on ongelma, joka on aiheuttanut sen, että elämä ei ole mennyt käsikirjoituksen mukaan. Itsellä tutkitaan nyt ADHD:tä. Tämä epäily tuli tyttären kautta ja oireet kuulostavat minullekin hyvin tutuilta. Tämä selittäisi miksi kuuden laudaturin ylioppilaasta ei tullut mitään. Työttömällä ei ole tällaisiin tutkimuksiin varaa ja julkiselta puolelta niiden saaminen kestää ikuisuuden. Monella on mennyt vuosikausia ja matkalla monta väärää diagnoosia. Tyttärelläkin on hoidettu tätä masennuksena jo pari vuotta ilman tulosta, ennen kuin hoksasivat että taitaakin olla neuropuolen häikkää. Nyt on pappa betalar -tutkimuksissa diagnoosin saannin nopeuttamiseksi (vaikka sai julkiseltakin lähetteen neuropolille) ja hyvässä lykyssä saa opinnot ja työt ja ennen kaikkea arjen parempaan hallintaan.
Työttömyys ei välttämättä ole oire mistään muusta kuin että on käynyt huono tuuri YT-kierroksella. Mutta työhaluttomuus kielii jo muistakin ongelmista, jotka olisi syytä tiedostaa ja etsiä niihin apua. Itsellänikin oli vähän tuota mukavuudenhalua vielä siinä vaiheessa kun sain ansiosidonnaista, mutta oli siinä jo mukana myös sitä loputtoman hylkäämisen mukanaan tuomaa masennusta ja näköalattomuutta. Ap:llä on varmasti tätä samaa. Ei pysty näkemään, että pääsisi töihin ja alkaisi pärjätä elämässä. En minäkään pystynyt, kun olin vielä työtön. Nyt olen halveksitussa työssä, kohta jo kolme vuotta, mutta aiempaa paljon paremilla fiiliksillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-Mahdollisuus saada myöhemmin palkankorotus, jostain on vaan aloitettava
-Töissä pääsee osaksi yhteisöä, saa päivärytmin yms. Itse olen ollut työttömänä eniten masentunut elämässäni, kun tuntui etten kelpaa minnekään, kaverit oli aina töissä kun olin yksinäinen jne.
-Itsestä on mukava tutustua ihmisiin ja osallistua pikkujouluihin, kesäjuhliin ym, koronan jälkeen taas!
-Jos olet 10 v kotona, mahdollisuus saada parisuhde ja avopuoliso huononee paljon, ellei puolisosi ole myös työtön, joku avasi mm. tukiasiaakin hyvin
- Suomessa eka kyssäri on että mitä teet työksesi. On mukavaa voida vastata työpaikkansa!
Mikä ap sun koulutus on?Minä ainakin työnantajana katsoisin pikkuisen kieroon ihmistä jonka motiivi töihin hakeutumiselle on muiden hyväksyntä, työpaikan pikkujoulut ja elämänhallinnan puute joka ilmenee mm. päivärytmin sekoamisena jos joku ei ole kyttäämässä. Plus ystävien puute työajan ulkopuolella
Eikö sinulle ole mitään väliä mitä teet? Ei kunnianhimoa, työ kuin työ on ihanaa kun siellä on työkaverit ja kesäjuhlat ja voi sanoa että töissä olen? Ei kunnianhimoa, halua kehittyä muita motiiveja?
Hän kuvasi mukavia sivuasioita, joita työyhteisö saattaasi tuoda tullessaan. Tuskinpa hän työhaastattelussa painottaa noita työpaikan mukanaan tuomia positiivisia sivutuotteita.
Minä ymmärsin kirjoituksen tarkoitusena olevan ap:n työhalujen motivointi.
Sitäpaitsi hyvät työtoverit, joiden kanssa voi jopa ystävystyä, ovat erittäin merkittävä asia työssä viihtymiselle ja siten yhteisten töiden sujumiselle, kun saa kokea olevansa osa yhteisöä ja puhaltaa yhteen hiileen.
Millä tavoin mukava työyhteisö sulkee pois työntekijän kunnianhimon (= halu kehittyä ammatissaan ja edetä urallaan)?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et saa naista kun oot työtön
Eli nainen haluaisi mut vain rahan takia?
Kuulostaapa mukavalta
Ja mähän sanoin ettei mulle sen enempää käyttörahaa jäisi töissä kuin nyt työttömänänään.Edellinen homma johon olisi ollut mahdollista hakea, oki 1370e brutto /kk
Ap
Anna kun arvaan, ettet ole armeijaakaan käynyt.
Olen, sotilaspoliisi
Ap
Ja sen kyllä huomaa! 😁
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
-Mahdollisuus saada myöhemmin palkankorotus, jostain on vaan aloitettava
-Töissä pääsee osaksi yhteisöä, saa päivärytmin yms. Itse olen ollut työttömänä eniten masentunut elämässäni, kun tuntui etten kelpaa minnekään, kaverit oli aina töissä kun olin yksinäinen jne.
-Itsestä on mukava tutustua ihmisiin ja osallistua pikkujouluihin, kesäjuhliin ym, koronan jälkeen taas!
-Jos olet 10 v kotona, mahdollisuus saada parisuhde ja avopuoliso huononee paljon, ellei puolisosi ole myös työtön, joku avasi mm. tukiasiaakin hyvin
- Suomessa eka kyssäri on että mitä teet työksesi. On mukavaa voida vastata työpaikkansa!
Mikä ap sun koulutus on?
Se on ihan virallisesti tutkittu juttu että pääsääntöisesti niistä paskahommista ei edetä mitenkään merkittävästi yhtään mihinkään enää nykyaikana.
Joskus 80-luvulla onnistui vielä.
Tietty poikkeuksia voi olla (sanon tämän ennen kuin joku tulee kertomaan siitä kaverin tutusta jolla kävi lottovoittomainen tuuri, ja eteni siivoojaasta johtajaksi)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-Mahdollisuus saada myöhemmin palkankorotus, jostain on vaan aloitettava
-Töissä pääsee osaksi yhteisöä, saa päivärytmin yms. Itse olen ollut työttömänä eniten masentunut elämässäni, kun tuntui etten kelpaa minnekään, kaverit oli aina töissä kun olin yksinäinen jne.
-Itsestä on mukava tutustua ihmisiin ja osallistua pikkujouluihin, kesäjuhliin ym, koronan jälkeen taas!
-Jos olet 10 v kotona, mahdollisuus saada parisuhde ja avopuoliso huononee paljon, ellei puolisosi ole myös työtön, joku avasi mm. tukiasiaakin hyvin
- Suomessa eka kyssäri on että mitä teet työksesi. On mukavaa voida vastata työpaikkansa!
Mikä ap sun koulutus on?Minä ainakin työnantajana katsoisin pikkuisen kieroon ihmistä jonka motiivi töihin hakeutumiselle on muiden hyväksyntä, työpaikan pikkujoulut ja elämänhallinnan puute joka ilmenee mm. päivärytmin sekoamisena jos joku ei ole kyttäämässä. Plus ystävien puute työajan ulkopuolella
Eikö sinulle ole mitään väliä mitä teet? Ei kunnianhimoa, työ kuin työ on ihanaa kun siellä on työkaverit ja kesäjuhlat ja voi sanoa että töissä olen? Ei kunnianhimoa, halua kehittyä muita motiiveja?
Tässä ketjussahan oli tarkoitus motivoida ap:ta hakemaan töihin tuohon pienipalkkaiseen työhönsä, koitin tässä nyt jotakin keksiä. Et kuulosta kovin fiksulta työantajalta, luetunymmärtämistä et ainakaan hallitse. Itse olen kerran ollut pidemmän pätkän työttömänä ja ystäviä siis oli kuten kirjoutin, koin lisääntyneen vapaa-ajan niin että siitä ei ollut iloa, koska esim ystävät oli kiireisiä omissa töissään. Pahoittelut jos omat vinkkini oli huonoja. Olen ollut jo vajaa 10v ihan hyvinpalkatussa asiantuntijatyössä, niin ehkä esimerkit kuulostaa tyhmiltä, kun nyt on vaikeampi asettua ap:n asemaan. Mitä motivaatiota sinun viestisi tuo ap:lle hakeutua töihin? Esim sun tapaisen ankean pomon alaiseksi, jonka mielestä on huono jos alainen jopa ystävystyisi työkavereiden kanssa ja nauttisi työn sosiaalisesta puolesta? Koska let's face it, vuosia sitten kaupan kassalla en kokenut mitään suurta kunnianhimoa. Työkaverit oli parasta kun palkka oli pieni, työajat huonot ja pomo veemäinen. Sä ehkä olit se pomo? :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-Mahdollisuus saada myöhemmin palkankorotus, jostain on vaan aloitettava
-Töissä pääsee osaksi yhteisöä, saa päivärytmin yms. Itse olen ollut työttömänä eniten masentunut elämässäni, kun tuntui etten kelpaa minnekään, kaverit oli aina töissä kun olin yksinäinen jne.
-Itsestä on mukava tutustua ihmisiin ja osallistua pikkujouluihin, kesäjuhliin ym, koronan jälkeen taas!
-Jos olet 10 v kotona, mahdollisuus saada parisuhde ja avopuoliso huononee paljon, ellei puolisosi ole myös työtön, joku avasi mm. tukiasiaakin hyvin
- Suomessa eka kyssäri on että mitä teet työksesi. On mukavaa voida vastata työpaikkansa!
Mikä ap sun koulutus on?Kommentoin vaan tähän. Mä en todellakaan kaikille ole kertonut, missä olen töissä, koska työni on yleisesti halveksittua, jopa vihattua. Sukulaiset tietää, mutta nuoruuden opiskelukaverit TKK:n teknillisen fysiikan osastolta ei todellakaan tiedä. Edelleen mulla on tietynlainen häpeä, vaikka olen töissä ja tienaan elantoni ja elämäni tuntuu monella tapaa paremmalta kuin työttömänä.
Työttömällä on harvoin se tilanne, että työn puute on ainoa ongelma. Jos alussa näin olisikin, niin usein pitkittynyt työttömyys tuo mukanaan masennusta ja muuta kivaa. Tai sitten on niin päin, että taustalla on ongelma, joka on aiheuttanut sen, että elämä ei ole mennyt käsikirjoituksen mukaan. Itsellä tutkitaan nyt ADHD:tä. Tämä epäily tuli tyttären kautta ja oireet kuulostavat minullekin hyvin tutuilta. Tämä selittäisi miksi kuuden laudaturin ylioppilaasta ei tullut mitään. Työttömällä ei ole tällaisiin tutkimuksiin varaa ja julkiselta puolelta niiden saaminen kestää ikuisuuden. Monella on mennyt vuosikausia ja matkalla monta väärää diagnoosia. Tyttärelläkin on hoidettu tätä masennuksena jo pari vuotta ilman tulosta, ennen kuin hoksasivat että taitaakin olla neuropuolen häikkää. Nyt on pappa betalar -tutkimuksissa diagnoosin saannin nopeuttamiseksi (vaikka sai julkiseltakin lähetteen neuropolille) ja hyvässä lykyssä saa opinnot ja työt ja ennen kaikkea arjen parempaan hallintaan.
Työttömyys ei välttämättä ole oire mistään muusta kuin että on käynyt huono tuuri YT-kierroksella. Mutta työhaluttomuus kielii jo muistakin ongelmista, jotka olisi syytä tiedostaa ja etsiä niihin apua. Itsellänikin oli vähän tuota mukavuudenhalua vielä siinä vaiheessa kun sain ansiosidonnaista, mutta oli siinä jo mukana myös sitä loputtoman hylkäämisen mukanaan tuomaa masennusta ja näköalattomuutta. Ap:llä on varmasti tätä samaa. Ei pysty näkemään, että pääsisi töihin ja alkaisi pärjätä elämässä. En minäkään pystynyt, kun olin vielä työtön. Nyt olen halveksitussa työssä, kohta jo kolme vuotta, mutta aiempaa paljon paremilla fiiliksillä.
Minulla on osittaisen työhaluttomuuden syyt seuraavat. Yliopistokoulutus ja aikaisempaa hyvää työkokemusta parilta alalta, erittäin huonosti työllistävät alat ja iän puolesta täysi mahdottomuus työllistyä näihin tehtäviin enää. Uusi koulutus, työ niin kuluttavaa ja hirveämmäksi menee että teen sitä niin vähän kuin mahdollista minkä mahdollistaa mm. kohtuullinen varakkuus. Olen älyllisesti helposti turhautuva joten tämän ketjun höpinät tarpeellisuuden tunteesta, merkityksestä ja arvokkuudesta jossain missä tahansa hommassa kuulostavat irvokkaalta ja huvittavalta (sanon heti että en missään nimessä halveksi muiden tekemänä mitään töitä). Olen myös mukavuudenhaluinen. Ei se ole mikään "ongelma" kuin ehkä rahallusesti. Menisin heti töihin jos edes siedettävät vaatimukset toteutuvat, mutta ei mihin tahansa töihin. Jos tuet viedään toki menen mutta en kokopäiväisesti.
Mitään psyykkisiä ongelmia ei ole, ei ahdista kotona. Nuorena valmistuin työttömäksi ja silloin ketutti rankasti, nyt ei - kuulostaa ihan siltä kuin pitäisi? Työn puute harvoin ainoa ongelma? Mukava kun leimaat meidät sadat tuhannet muut omien ongelmiesi takia.
Harvoin on mitään "työhaluttomuutta". On työhaluttomuutta tiettyihin tehtäviin ja halukkuutta toisiin. Tuttavani oli johtotehtävissä, 3 v. työttömänä ja nyt taas johtotehtävissä. Mitä olisi välillä pitänyt tehdä?
Vierailija kirjoitti:
Töihin ei tässä maassa kannata mennä alle 3000e palkalla.
Siitä pitävät tuet huolen
Heh heh. Jos jättäytyisin nyt työttömäksi, saisin karenssin jälkeen työttömyyspäivärahan, en muuta. En mitään tukia. Siitä pitää pieni, vaatimaton omaisuuteni huolen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-Mahdollisuus saada myöhemmin palkankorotus, jostain on vaan aloitettava
-Töissä pääsee osaksi yhteisöä, saa päivärytmin yms. Itse olen ollut työttömänä eniten masentunut elämässäni, kun tuntui etten kelpaa minnekään, kaverit oli aina töissä kun olin yksinäinen jne.
-Itsestä on mukava tutustua ihmisiin ja osallistua pikkujouluihin, kesäjuhliin ym, koronan jälkeen taas!
-Jos olet 10 v kotona, mahdollisuus saada parisuhde ja avopuoliso huononee paljon, ellei puolisosi ole myös työtön, joku avasi mm. tukiasiaakin hyvin
- Suomessa eka kyssäri on että mitä teet työksesi. On mukavaa voida vastata työpaikkansa!
Mikä ap sun koulutus on?Minä ainakin työnantajana katsoisin pikkuisen kieroon ihmistä jonka motiivi töihin hakeutumiselle on muiden hyväksyntä, työpaikan pikkujoulut ja elämänhallinnan puute joka ilmenee mm. päivärytmin sekoamisena jos joku ei ole kyttäämässä. Plus ystävien puute työajan ulkopuolella
Eikö sinulle ole mitään väliä mitä teet? Ei kunnianhimoa, työ kuin työ on ihanaa kun siellä on työkaverit ja kesäjuhlat ja voi sanoa että töissä olen? Ei kunnianhimoa, halua kehittyä muita motiiveja?
Tässä ketjussahan oli tarkoitus motivoida ap:ta hakemaan töihin tuohon pienipalkkaiseen työhönsä, koitin tässä nyt jotakin keksiä. Et kuulosta kovin fiksulta työantajalta, luetunymmärtämistä et ainakaan hallitse. Itse olen kerran ollut pidemmän pätkän työttömänä ja ystäviä siis oli kuten kirjoutin, koin lisääntyneen vapaa-ajan niin että siitä ei ollut iloa, koska esim ystävät oli kiireisiä omissa töissään. Pahoittelut jos omat vinkkini oli huonoja. Olen ollut jo vajaa 10v ihan hyvinpalkatussa asiantuntijatyössä, niin ehkä esimerkit kuulostaa tyhmiltä, kun nyt on vaikeampi asettua ap:n asemaan. Mitä motivaatiota sinun viestisi tuo ap:lle hakeutua töihin? Esim sun tapaisen ankean pomon alaiseksi, jonka mielestä on huono jos alainen jopa ystävystyisi työkavereiden kanssa ja nauttisi työn sosiaalisesta puolesta? Koska let's face it, vuosia sitten kaupan kassalla en kokenut mitään suurta kunnianhimoa. Työkaverit oli parasta kun palkka oli pieni, työajat huonot ja pomo veemäinen. Sä ehkä olit se pomo? :D
En ole pomo, mutta useaan kertaan ollut rekrytoinneissa mukana. Tuossa luki katsoISIn.
En myöskään palkkaisi kaltaistasi yksinkertaista ihmstä, joka ei ymmärrä kirjoitettua tekstiä. Jauhat ankeasta ja veemäisestä pomosta, koska kerroin että työnhaussa epäilyttää jos motiivi työnteolle on työstä ihmissuhteiden ja bileiden hakeminen eikä kiinnostus kyseistä työtehtävää kohtaan??
Olenko estänyt ystävystymästä?
Yksi työmotivaatiota syövä asia on muuten huomata minkälaisilla tahvoilla tänä päivänä on hyvinpalkattu asiantuntijatyö samalla kun moni pätevämpi on työttömänä. Näitä löytyy erityisesti kunnilta ja perheyrityksistä.
Ap, sinulta jää elämä elämättä. Ei töissä käydä pelkästään rahan takia. Ajattele, jos tapaat upean elämäsi naisen - mitä kerrot itsestäsi hänelle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuet niin alas, että niillä juuri ja juuri elää. Tulisi kannattavaksi ottaa vastaan se pienipalkkainenkin työ. Loppuu tämä loisiminen.
Vierailija kirjoitti:
Ap, sinulta jää elämä elämättä. Ei töissä käydä pelkästään rahan takia. Ajattele, jos tapaat upean elämäsi naisen - mitä kerrot itsestäsi hänelle?
Käydään rahan takia, eikä ap:n tapauksessa edes siksi.
Itselläni jäi 3-vuorotyössä elämä elämättä.
Ap voi kertoa treffeillä muustakin kuin voivotella tilaansa.
Suosittelisin opiskelua, mikä kyllä tarkoittaa että ap:n tulot romahtavat. Aloittaisin sivutoimisesta opiskelusta. Etsi mielenkiintoisia kursseja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitkä ihmeen terveyskeskusmenot? Eihän siellä joka vuosi tarvitse käydä. Olen viimeksi käynyt sellaisessa minimalistisessa työterveystarkastuksessa ja siitäkin on kolme vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Ap, sinulta jää elämä elämättä. Ei töissä käydä pelkästään rahan takia. Ajattele, jos tapaat upean elämäsi naisen - mitä kerrot itsestäsi hänelle?
Uskotko oikeasti, että joka työpaikalla on naisia? Minun työpaikallani ei ole, olen ollut tuolla nyt seitsemän vuotta ja olen sinä aikana nähnyt siellä naisen muutaman kerran ja he olivat kuorma-autonkuljettajia jotka toivat alueelle tavaraa.
Luet aikuislukiossa bilsan, kemian ja fysiikan kurssit. Haet sitten lääkikseen. Tadaa, 40v nostat lääkärin liksaa.
Millaista liksaa nostat 40v muuten, jos et tee noin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et saa naista kun oot työtön
Eli nainen haluaisi mut vain rahan takia?
Kuulostaapa mukavalta
Ja mähän sanoin ettei mulle sen enempää käyttörahaa jäisi töissä kuin nyt työttömänänään.Edellinen homma johon olisi ollut mahdollista hakea, oki 1370e brutto /kk
Ap
Ei rahan takia mutta en katselisi syrjäytynyttä kotona aina makaavaa velttoa. Miten ihmeessä saa aikansa kulumaan pienessä korrostaloluukussa ja vielä työttömänä. Minulla alkoi seinät kaatua niskaan ja vähän aikaa kyllä kesti työttömyyttä.Nuorena se työyhteisökin oli kamalan tärkeä. Ei aina jäänyt käyttörahaa sen enempää mutta työttömänä tunsi itsensä ihan arvottomaksi ja olisi hävettänyt tyhjä CV.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et saa naista kun oot työtön
Eli nainen haluaisi mut vain rahan takia?
Kuulostaapa mukavalta
Ja mähän sanoin ettei mulle sen enempää käyttörahaa jäisi töissä kuin nyt työttömänänään.Edellinen homma johon olisi ollut mahdollista hakea, oki 1370e brutto /kk
Ap
Kyllähän se motivaatio pitää löytyä susta itsestäsi. Ei sua kukaan muu voi töihin lähtöön motivoida. Ei näköjään edes mahdollinen naisystävä...
Et siis tajua sitäkään, että tietysti on itsetunnollekin tärkeämpää tienata rahat elantoonsa itse kuin loisia muitten siivellä. Asut sitäpaitsi aivan liian kalliissa kämpässä (900 e!!!?) Etkä sä tosta vaan voi LÄHTEÄ töihin. Työnantaja valitsee ne potentiaalisesti sopivimmat/motivoituneimmat/ahkerimmat/osaavimmat jne. Mitä sä siis osaat tehdä, jos olet 10 v loisinut siinä kalliissa kämpässä? Sun taidoista ja osaamisestahan on myös pitkälti kyse. Jos et osaa muuta kuin nenää kaivaa ja asenteesikin näyttää olevan aika lailla perciistä, työllistymismahdollisuutesi eivät kovin ruusuisilta näytä.
Mä en edes kehtaisi kehuskella sillä, että saan kotona loisimalla saman rahan tai enemmän kuin joku työtä tekemällä!!
Aloituksesi taisi olla vaan provo. Ei sulla ehkä ole tarkoituskaan hakea töitä. :(
Sitäkään en tajua, miten nuoren, työkykyisen ihmisen annetaan elää vuosikaudet (10 v!) toisten piikkiin ja kaikki maksetaan! Käsittämätöntä!! Mun mielestä tukien saannin edellytyksenä pitäisi olla 6 kk:n pakkotyö joka vuosi (ihan mitä työtä vaan!) tai sitten tuet pois.
Ei tämä provo ole sillä näitä tapauksia on paljon ja velkojen & elatusmaksujen pakoilijoita joilla ei ole aikomustakaan töihin mennä. Tiedän nelikymppisiäkin joilla ei ole päivääkään työkokemusta eikä mitään koulutusta. Ainoa työ nostaa yhteiskunnan tukia niin paljon kun irti saa.
-Mahdollisuus saada myöhemmin palkankorotus, jostain on vaan aloitettava
-Töissä pääsee osaksi yhteisöä, saa päivärytmin yms. Itse olen ollut työttömänä eniten masentunut elämässäni, kun tuntui etten kelpaa minnekään, kaverit oli aina töissä kun olin yksinäinen jne.
-Itsestä on mukava tutustua ihmisiin ja osallistua pikkujouluihin, kesäjuhliin ym, koronan jälkeen taas!
-Jos olet 10 v kotona, mahdollisuus saada parisuhde ja avopuoliso huononee paljon, ellei puolisosi ole myös työtön, joku avasi mm. tukiasiaakin hyvin
- Suomessa eka kyssäri on että mitä teet työksesi. On mukavaa voida vastata työpaikkansa!
Mikä ap sun koulutus on?