Mitkä asiat yhteiskunnassa tai omassa elämässäsi pitäisi muuttua jotta tekisit lapsia?
Suomessa siis syntyvyys on laskenut jo jostain 1950-1960 luvulta asti ja 2000 luvulla syntyvyys on vielä enemmän laskenut.
Itse omalla kohdalla minun pitäisi saada parempaa palkkaa töistä tai sitten verotuksen pitäisi keventyä reilusti suomessa, saan nyt reilu 3000e/kk palkkaa bruttona. Joku noin 4000e/kk palkka olisi sopiva koska suomessa on kaikki niin kallista.
Suomessa myös siirtyä enemmän vapaaseen yhteiskuntaan tämän holhousyhteiskunnan sijasta, suomessa yhteiskunta puuttuu aivan liikaa ihmisten elämään.
Toki myös nykyaikainen isyys on sellainen asia mikä ei houkuttele koska onko joku vaippojen vaihto tai kotona norkoilu kivaa? Vähän sama että miksi söisin sitä pahaa ruokaa kun voin myös syödä sitä hyvää ruokaa.
Mitkä sinulla on asiat mitkä pitäisi muuttua?
Kommentit (140)
Itselläni lapsettomuus ei johdu olosuhdesyistä, vaan siitä sisäsyntyisestä selvyydestä, että en halua olla vanhempi. En halua omia lapsia, enkä voi mitenkään saada itseäni niitä haluamaan. Kyse on enemmän persoonallisuudesta ja identiteetistä, vähän kuin sekin, että olen hetero. En pystyisi muuttamaan itseäni homoseksuaaliksi, vaikka tekisin mitä, ja vaikka yhteiskunta tarjoaisi homosuhteissa eläville verovapauden ja maksetut lomat Karbialla kaksi kertaa vuodessa, en silti aloittaisi suhdetta naisen kanssa.
Yhteiskunnan pitäisi muuttua niin paljon että tiedän sen olevan mahdottomuus joten lapsia en tee tänne. Joku 100 vuotta taakse päin aikakoneella kun pääsisi niin yhteiskunta olisi sellainen että lapsia voisi tehdä.
Jotta tekisin yhden lapsen lisää, niin palkkaa pitäisi saada lisää ja pitäisi olla jonkinlainen lapsenhoidon tuki, varamummola tai vastaava, mistä saisi välistä lastenhoitoon apua. Ollaan aika keskenään, tukiverkkoja ei juuri ole. Pitäisi olla joku paikka vauvavuotena jonne voisi mennä vauvan kanssa nukkumaan ja lepäämään, nukkumaan univelkoja pois. Vakava unettomuus puhkesi taas esikoisen vauvavuotena ja se teki vauvavuodesta lähes kidutusta. Lapsiperheet jää tuen suhteen aika yksin, jos pää meinaa hajota väsymyksen kanssa niin mistään ei tunnu olevan mitään apua tarjolla. Luotetaan siihen että tukijoukkoja on läheisistä, mutta entä jos ei ole?
Vierailija kirjoitti:
Pitäs löytää morsian.
Pitäisi löytää lapsia haluava täyspäinen mies. Ikää nyt jo sen verran, että se juna taisi jo mennä.
Vanhemmuus ei kiinnosta yhtään. Vuosi vankilassa kuulostaa houkuttelevammalta, kuin vuosi vauvan huoltajana.
N 40.
Vierailija kirjoitti:
Itselläni lapsettomuus ei johdu olosuhdesyistä, vaan siitä sisäsyntyisestä selvyydestä, että en halua olla vanhempi. En halua omia lapsia, enkä voi mitenkään saada itseäni niitä haluamaan. Kyse on enemmän persoonallisuudesta ja identiteetistä, vähän kuin sekin, että olen hetero. En pystyisi muuttamaan itseäni homoseksuaaliksi, vaikka tekisin mitä, ja vaikka yhteiskunta tarjoaisi homosuhteissa eläville verovapauden ja maksetut lomat Karbialla kaksi kertaa vuodessa, en silti aloittaisi suhdetta naisen kanssa.
Sama. Minuun ei kannata tuhlata vaivaa, keskittykää tukemaan niitä jotka lapsia haluavat mutta pelkäävät että jaksaminen/talous ei kestä.
-Parempi palkka pitäisi olla, tukia vaikka kuinka nostetaan niin se ei auta vaan palkka mitä työstä saa niin sillä haluan niitä lapsia elättää.
-Pitäisi löytää kumppani, olen ikisinkku.
-Toki en ole varma haluanko lapsia tehdä.
M33
- koulukiusaaminen loppuisi
-työpaikkakiusaaminen loppuisi
-väkivalta loppuisi
-ihmiset arvostaisivat luontoa ja vaalisivat elinmahdollisuuksia
-ihmiset arvostaisivat toisiaan
-ihmiset suhtautuisivat toisiin lähtökohtaisesti ystävinä
-kaikille olisi palkkatöitä
Vierailija kirjoitti:
- koulukiusaaminen loppuisi
-työpaikkakiusaaminen loppuisi
-väkivalta loppuisi
-ihmiset arvostaisivat luontoa ja vaalisivat elinmahdollisuuksia
-ihmiset arvostaisivat toisiaan
-ihmiset suhtautuisivat toisiin lähtökohtaisesti ystävinä
-kaikille olisi palkkatöitä
Hyvä lista mutta tuohon vikaan kohtaan lisäisin sen että sellaista palkkatyötä mistä saa palkkaa millä elää. Suomessa on oikeasti ihmiset tosi ilkeitä ja valehtelijoita jotka haluaa muille vain pahaa.
Suomessa mt ongelma tosi yleisiä,yksinäisyyttä valtavasti,päihdeongelmaisia paljon ja osa syrjäytyy yhteiskunnassa.
Suomen yhteiskunta on myös isovelivalvoo yhteiskunta ja tämä muistuttaa jollakin tapaa neuvostoliittoa siinä asiassa.
Joko pitäisi löytyä vaimokandidaatti tai muuttua hermafrodiitiksi. Jälkimmäinen vaikuttaa todennäköisemmältä vaihtoehdolta tällä flaksilla.
Koska en halua lapsia, on helppo luetella vaikka tuhat ja yksi syytä olla hankkimatta niitä. Itselläni tilanne, että vaikka minulle voitaisiin luvata 100% varmuudella, että saan terveen ja helpon tyttölapsen, synnytys ei satu yhtään, raskaus ei ole kamalaa, toipuminen on helppoa eikä minulle jää mitään fyysisiä merkkejä kehooni lapsen saamisesta, seksielämä ei kärsi synnytyksen jälkeen tai raskausaikana, mies ei lähde vauvavuoden aikana elelemään sinkkuelämää, saan hoitoapua aina kun tarvitsee, lapsesta kasvaa fiksu ihminen jne, niin en silti tekisi lasta, koska en vain kertakaikkiaan halua olla äiti. Mikään ei saa mieltäni muuttumaan.
Koko ajan pitäisi elää täysin lapsen ehdoilla, sossuyhteiskunta holhoaa ja kyttää. Ei kiinnosta oman elämäni menettäminen.
Sitä paitsi nykylapset ovat enimmäkseen kauheita.
Ihmisiä pitäisi olla puolet vähemmän tai luonnonvaroja pitäisi olla reilusti enemmän.
Minun olisi pitänyt syntyä eri perheeseen, jotta minulla olisi lapsia.
Miljoona euroa jos saisin rahaa siitä että tekisin lapsen niin sitten ehkä voisin tehdä yhden uuden veronmaksajan suomeen. Miljoonalla eurolla voisin sitten palkata lapselle hoitajan jotten minä joutuisi lapsen kanssa olemaan.
T:miehekäsmies
Ei mikään. Teen lapsia, jos haluan ja jos saan.
Mahdollisimman alhaiset verot ja isot lapsivähennykset korjaisi kyllä tämänhetkisen lapsiperheiden taloudellisen hyväksikäyttöasetelman.
Vieraan kulttuurin määrä, todella merkittävästi, ei kukaan järevä voi viedä enää lasta kouluun, ainakaan täällä pk-seudulla (ellei asu jossain poikkeuksellisella miljonääri alueella).
Muuttuisin ihmisenä lapsirakkaammaksi ja oppisin taas luottamaan yhteiskuntaan.