Lue keskustelun säännöt.
Motivoikaa mua menemään töihin. En voi saada muita kuin paskaduuneja, koska olen ollu yli 10v työtön, eikä koulutusta ole...ikää 33v
22.01.2021 |
Tukia saan tällä hetkellä vuokran 900e + perustoimeentulotuki 500e + sähkölasku + terveyskeskusmenot
Jotenkin tuntuu turhalta mennä tekemään jotain raskasta, terveyttä kuluttavaa ja tylsää työtä mistä saisi saman tai vähemmän palkkaa kuin nyt saan tukia (ainakin työssäkäynnistä syntyvien kustannusten jälkeen)
Miten voisin motivoida itseäni menemään paskaduuneihin? Haluaisin kyllä, tavallaan, mutta jotenkin järki sanoo vastaan
Kommentit (124)
Sen kun menet yliopistoon ja alat opiskella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mieti vaikka sitä mahdollisuutta, että sulla on vielä mahdollisuus saada töitä. Kuvittele kohdallesi se ihan todennäköinen tilanne, että tukia lasketaan vuosien varrella ja sillä pelkällä toimeentulotuella ei tule elämään mukavasti loputtomiin. Sulle ei kerry nyt mitään eläkettä, joten voi olla aika kusinen tilanne, kun tajuaa ettei rahat enää riitäkään elämiseen.
Jos tukia lasketaan niin että ei ole varaa ruokaan enää, niin ei ihminen mene ojaan kuolemaan.
Se hakee sen ruoan sitten muulla tavalla kuin ostamalla.
Ai sekö sitten on houkutteleva ajatus? Enhän mä nyt sitä tarkoittanutkaan, että kun raha loppuu niin ihminen vain kuolee. Oletin, että ajatus siitä, ettei tukien varassa pysty välttämättä elelemään lopullisesti ihan ok mukavaa, rauhallista elämää kivassa asunnossa, voisi olla ehkä ikävä jollekin. Ei kai sitten sinulle. Onnea valitsemallasi polulla!
Jos et ole käynyt lukiota, se voi antaa itseluottamusta. Aikuisopiskelu iltalukiossa on kivaa, ja jos ei ehdi kolmessa vuodessa, niin sitten neljässä. Projektia olla pitää.
Samoin harrastukset: vaikka työtilanne junnaisi paikallaan, oman psyyken takia on hyvä olla pysyviä harrastuksia ja rutiineita.
Sun mahdollisuuksia rajoittaa aika vahvasti se, että harva nainen haluaa miestä, joka pitäisi elättää. Itse tapasin elämäni miehen vuosia sitten, oli kaikinpuolin täydellinen mutta laiska. Ei myöskään halunnut mihinkään "paskaduuniin", ei päässyt kouluun vuosien hakemisesta huolimatta eikä suostunut hakemaan muita töitä kuin sellaisia, joihin hänellä ei ollut realistista mahdollisuutta päästä. Eihän sellaisen kanssa ole yhtään mitään tulevaisuutta. Jos oltaisiin muutettu yhteen, mieheltä olisi lähtenyt toimeentulotuki ja olisin joutunut elättämään hänet omasta palkastani. Mä myös halusin perustaa perheen, mutta kuka haluaa perheen sellaisen ihmisen kanssa, joka ei pysty osallistumaan lasten elättämiseen? Muutaman vuoden tota katselin, ennen kuin jouduin rakkaudesta huolimatta lähtemään. Kaipailen miestä vieläkin, välillä tsekkailen kuulumisiaan FB:ssä. Yhä on työtön, toivottavasti on kivaa.