Miksi lääkäreillä on niin iso palkka

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet yksityispuolen lääkärit laskuttavat yrityksensä kautta ja tienaavat todella paljon. Toki palkka riippuu siitä, kuinka paljon töitä tekevät ja laskuttavat, koska ovat ammatinharjoittajia ja vuokranneet työhuoneen esim. Terveystalosta tai Mehiläisestä

Tämä pitäisi kieltää kokonaan.

Miksi? Parturit ja kampaajat ovat työskennelleet samalla tyylillä vuosikymmenet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsokaa lääkäriliiton suuntaan. Kyllä niitä nykyään v.tuttaa kun virossa on suomen kuudes tiedekunta, minkä ne jopa on ääneen sanoneet.

Muutama sata aloituspaikkaa lisää lääkkiksiin niin viiden vuoden päästä alkaa lääkäripula helpottamaan ja palkat laskemaan. Ainesta kyllä riittää, perustasolla tuohon hommaan ei vaadita mitään superkykyjä.

Suomessa on nyt enemmän lääkäreitä kuin koskaan, mutta se ei lopeta lääkäripulaa niinkauan kuin terveyskeskukset ovat niin heikkoja työpaikkoja olla. Psykiatreista taas on pulaa kaikkialla Euroopassa, se ei vaan kiinnosta lääkäreitä.

Tämä. Erikoissairaanhoidossa tapellaan paikoista liki puolet pienemmällä liksalla, erikoistumispaikkoja jonotetaan vuosia eikä osa siltikään pääse. Alkuvuodet menee tikkaillessa humalaisia päivystyksessä joskus kellon ympäri. Mutta joka vuosi suurin osa vastavalmistuneista lähtee mieluummin tähän sirkukseen kuin menee huomattavasti paremmalla liksalla terveyskeskukseen siistiin 8-16 sisätyöhön. Tämä on se ongelma joka pitää ratkaista. Sisäänottomääriä on jo nostettu, mutta lisäkoulutus vastaa vaatimattomasti tk-lääkäripulaan, pikemminkin se pidentää erikoistumisjonoja ja aiheuttaa ylivuotoa privaattiin ja ulkomaille. Jotain muuta pitäisi keksiä.

Lääkäriliiton ehdotus on aina palkan nosto ja koulutusmäärien lasku. Lääkärien suhteen kyllä Suomi saa enemmän lääkäreitä ulkomailta kuin mitä lähtee pois. Täällä kun lääkärit on melkein ainoa korkeasti koulutettujen ryhmä, jonka palkka on kansainvälisesti kilpailukykyinen.

Joo, palkkojen nosto on minusta ihan yhtä toimimaton ratkaisu kuin ylikoulutuskin. Liian suuri osa lääkäreistä tekee mieluummin mitä tahansa mutta kuin menee suomalaiseen terveyskeskukseen. Miksi? Tämä on se ongelma.

Miksi terveyskeskukseen ei haluta mennä töihin? Syynä on oikeastaan työterveyshuollon paisuminen. Terveyskeskuksista tehtiin lasten, työttömien ja vanhusten hoitopaikka. Lääkärien oma asenteellisuus vaikuttaa siihen, etteivät halua hoitaa rupusakkia.

Lausuit taikasanat: LÄÄKÄRIT eivät HALUA HOITAA RUPUSAKKIA. Me koulutamme verovaroin eliittiryhmää, joka haluaa hoitaa vain eliittiä. Aivan!

Tuttavani, joka pitää yksityisvastaanottoa iltaisin, sanoi juuri näin. Valitsi aiemmin jopa lääkäriaseman sen mukaan, ettei ole työterveyssopimuksia ns duunari (lue rupu) firmojen kanssa. Ei kuulemma halunnut hoitaa muita kuin akateemisia. Järkyttävä asenne mutta eipä ole varmaan ainoa.

Mikä tässä yllättää? Kaikkialla muuallakin palvellaan mielellään sivistyneitä ihmisiä, jotka osaavat kertoa asiansa ja käyttäytyvät sivistyneesti eivätkä reuhaa, ole aggressiivisia tai päihteissä.

Joo. Paitsi että lääkärit koulutetaan veronmaksajien rahoilla hoitamaan ihan koko yhteiskuntaa. Myös niitä reuhaajia.

Maksaako ne reuhaajat jotenkin enemmän veroja kuin ne siistit ja sivistyneet ihmiset?

Eivät, mutta esimerkiksi minä hyvätuloisena maksan veroja juurikin siksi, että nämä kermaperseet hoitavat _tasapuolisesti_ etenkin ne kaikkein heikompiosaisimmat. Normaalin ihmisen oikeustaju toimii näin.

No eihän lääkäri voikaan potilaitaan valita, kaikki ne on hoidettava jotka vastaanoton ovesta marssii sisään. Mutta potilasmateriaali on eri aloilla ja eri työpaikoissa erilaista ja vaikuttaa työn kuormittavuuteen. Tämä on yksi tekijä, joka huomioidaan erikoisalaa valitessa ja työpaikkaa hakiessa. Mitenkäs sinä ajattelisit tämän epäkohdan korjata? Kielletäänkö esimerkiksi lastenlääketieteeseen erikoistuminen kokonaan, kun onhan se törkeää ettei pediatrin tarvitse hoitaa rappioalkoholisteja tai dementoituneita vanhuksia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

He ovat tehneet jopa 80 tuntisia työviikkoja opsikeluvuosinaan ja opiskelleet pitkään. Perustutkinto on 5 vuotta, jonka jälkeen isopalkkaiset ovat ovat opiskelleet vielä lisää. Kyseinen ammatti vaatii suurta omistautumista, älyä ja pitkäjänteisyyttä. Myöskin ihmissuhdetaitoja. Jotta voi pysyä kehityksen mukana ja pysyä ammattitaitoisena ja täten saada isompaa palkkaa ja ylennyksiä, pitää olla myös aidosti kiinnostunut lukemaan lääketieteen kehityksestä työn ulkopuolella. Jos tämä ei ollut ap:lle tarpeeksi, niin lääkäreiden yhteiskunnallinen vaikutus on varmasti aivan kärkiluokkaa ja kestää vertailun kuta kuinkin ihan kaikkiin ammattiryhmiin. Lääkärit todellakin ansaitsevat kaiken arvostuksen ja palkan, jota saavat.

Lääkärillä voi olla hyvät ihmissuhdetaidot, mutta ei tarvitse olla saadakseen palkkaa; voi vedota tieteellisen asiantuntijan asemaan ja harva uskaltaa valittaa epäasiallisesta kohtelusta. Mummolleni oli vasta peräpukamasalvaa määrätessä sanottu, että "älä sitten korvaan laita sitä". Voisin kirjoittaa kirjan saamastani epäasiallisesta kohtelusta, vaikka en siis inhoa lääkäreitä ammattiryhmänä, vaan ymmärrän vain sen, että he ovat junailleet asiansa niin, että omaan käytökseen ei tarvitse enää kiinnittää hirveästi huomiota ja osa ei sitten kiinnitä, kun ei olla väkivallan uhalla pakottamassa. 

Vasta lääkäri löi puukon keuhkoon ja jatkaa edelleen hommissa. Moni ihminen taas tekee ilman palkkaa psykiatrin työtä korvaavaa vapaaehtoistyötä netissä, puhelimessa ja muualla. 

Psykiatrin työtä on ennen kaikkea määrärä lääkkeet, kirjoittaa lausunnot ja määrätä hoitoon. Mitä näistä tehdään vapaaehtoispohjalta?

Jos ihmiset saisivat tarvitsemansa lääkkeet vapaasti apteekista ilman reseptiä, lääkäreitä tarvittaisiin paljon vähemmän, kun nykyään kaikki tieto on kuitenkin netissä. Toki tämä johtaisi myös väärinkäyttöön ja virheisiin, mutta älykkäät ihmiset voivat tehdä tällaisia päätöksiä myös itse; lääkäri on siinä ikään kuin muurina ihmisen ja lääkkeen välillä, jolle pitää vielä erikseen maksaa lääkkeen saamisesta käyttöön. 

Ei millään pahalla, mutta itse itsellensä lääkkeet päättävät kansalaiset tulevat minun mielestäni lähelle omat leikkauksensa valitsevia kansalaisia.

Tästä itselääkintäehdotuksesta tuli mieleeni pohtia lääkäreiden ammattikunnan kehitystä. Lääkärithän olivat ennen muinoin puoskareita. Lääketiede alkoi tieteellistyä oikeastaan vasta eugeniikan myötä. Myöhemmin maailmansotien aikaan kehitettiin kirurgiaa. Elinsiirtojen keksimisen myötä alkoi ilmaantua sankaritohtoreita. Tv-sarjoissa alettiin glorifioida lääkäreitä. Lääketeollisuus teki heistä reseptinkirjoittelun ammattilaisia.

Yhä edelleen hehkutellaan ylpeinä sitä, kun joku pääsee lääkikseen. Ei ajatella sitä, että yhteiskunta on muuttunut tässä ympärillä. Lääkäreiden olisi syytä nähdä, etteivät he hoida sairauksia vaan ihmisiä. Urbanisoituvassa maailmassa lääkärit joutuvat auttamaan kaupunkien huono-osaisia, koska heitä on lukumääräisesti yhä enemmän. Silmiään ei voi ummistaa tältä tosiasialta. Suomesta ei voi tehdä Yhdysvaltain kaltaista yhteiskuntaa, jossa köyhemmät jäävät hoitamatta.

Ei ole myöskään hyvä, että tämä työ jätetään taas naisten taakaksi. Lääkäreiden ja opettajien ammattikuntien naisvaltaistuttua niiden asema on laskenut. Sen sijaan, että nähtäisiin nämä auttamis- ja palveluammatteina, moni alkaa vertailemaan palkkojaan yritysmaailman diplomi-insinööreihin ja juristeihin. Sekin on merkki omassa kuplassa elämisestä.

Hyvä olisi myös miettiä, ovatko lääkkeet ainoa keino elintasosairauksiimme.

Niin, kun DI ja juristi on ne yleisimmät viiden ällän ylioppilaan kilpailevat uravaihtoehdot. Jos ei yhteiskuntaa huvita enää maksaa lääkäreille kilpailukykyistä palkkaa, niin lahjakkaimmmat hakeutuu muille aloille.

Ja se, että joku on auttamis- ja palveluammatti ei tarkoita sitä ettei siitä tarvitse maksaa. Jos halutaan vaatia työhön kuuden vuoden korkeakoulututkinto niin pitää hyväksyä se, että siitä työstä pitää myös maksaa. Vaihtoehtoisesti voidaan pikakouluttaa parissa kolmessa vuodessa AMK-lääkäreitä ja maksaa niille kolme tonttua kuussa. Onnea vaan matkaan.

Tällä myös uhkaillaan, että lahjakkaimmat opiskelijat siirtyisivät muille aloille, jos palkkaa alennettaisiin. Mitäköhän nämä muut alat sitten olisivat? Eikö keskeistä olisi miettiä, ovatko työn vaatimukset oikeasti sellaisia, että lääkäreiksi edes tarvitaan niitä eliittilukioiden ällän ylioppilaita. Mutta pötypuhetta, että se merkitsisi amk-tasoon vajoamista.

Päällimmäisin pointtini oli kuitenkin se, että tulevien lääkäreiden olisi syytä oivaltaa se, mikä asiakaskunta heidän palveluksiaan kipeästi tarvitsee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsokaa lääkäriliiton suuntaan. Kyllä niitä nykyään v.tuttaa kun virossa on suomen kuudes tiedekunta, minkä ne jopa on ääneen sanoneet.

Muutama sata aloituspaikkaa lisää lääkkiksiin niin viiden vuoden päästä alkaa lääkäripula helpottamaan ja palkat laskemaan. Ainesta kyllä riittää, perustasolla tuohon hommaan ei vaadita mitään superkykyjä.

Suomessa on nyt enemmän lääkäreitä kuin koskaan, mutta se ei lopeta lääkäripulaa niinkauan kuin terveyskeskukset ovat niin heikkoja työpaikkoja olla. Psykiatreista taas on pulaa kaikkialla Euroopassa, se ei vaan kiinnosta lääkäreitä.

Tämä. Erikoissairaanhoidossa tapellaan paikoista liki puolet pienemmällä liksalla, erikoistumispaikkoja jonotetaan vuosia eikä osa siltikään pääse. Alkuvuodet menee tikkaillessa humalaisia päivystyksessä joskus kellon ympäri. Mutta joka vuosi suurin osa vastavalmistuneista lähtee mieluummin tähän sirkukseen kuin menee huomattavasti paremmalla liksalla terveyskeskukseen siistiin 8-16 sisätyöhön. Tämä on se ongelma joka pitää ratkaista. Sisäänottomääriä on jo nostettu, mutta lisäkoulutus vastaa vaatimattomasti tk-lääkäripulaan, pikemminkin se pidentää erikoistumisjonoja ja aiheuttaa ylivuotoa privaattiin ja ulkomaille. Jotain muuta pitäisi keksiä.

Lääkäriliiton ehdotus on aina palkan nosto ja koulutusmäärien lasku. Lääkärien suhteen kyllä Suomi saa enemmän lääkäreitä ulkomailta kuin mitä lähtee pois. Täällä kun lääkärit on melkein ainoa korkeasti koulutettujen ryhmä, jonka palkka on kansainvälisesti kilpailukykyinen.

Joo, palkkojen nosto on minusta ihan yhtä toimimaton ratkaisu kuin ylikoulutuskin. Liian suuri osa lääkäreistä tekee mieluummin mitä tahansa mutta kuin menee suomalaiseen terveyskeskukseen. Miksi? Tämä on se ongelma.

Miksi terveyskeskukseen ei haluta mennä töihin? Syynä on oikeastaan työterveyshuollon paisuminen. Terveyskeskuksista tehtiin lasten, työttömien ja vanhusten hoitopaikka. Lääkärien oma asenteellisuus vaikuttaa siihen, etteivät halua hoitaa rupusakkia.

Lausuit taikasanat: LÄÄKÄRIT eivät HALUA HOITAA RUPUSAKKIA. Me koulutamme verovaroin eliittiryhmää, joka haluaa hoitaa vain eliittiä. Aivan!

Tuttavani, joka pitää yksityisvastaanottoa iltaisin, sanoi juuri näin. Valitsi aiemmin jopa lääkäriaseman sen mukaan, ettei ole työterveyssopimuksia ns duunari (lue rupu) firmojen kanssa. Ei kuulemma halunnut hoitaa muita kuin akateemisia. Järkyttävä asenne mutta eipä ole varmaan ainoa.

Mikä tässä yllättää? Kaikkialla muuallakin palvellaan mielellään sivistyneitä ihmisiä, jotka osaavat kertoa asiansa ja käyttäytyvät sivistyneesti eivätkä reuhaa, ole aggressiivisia tai päihteissä.

Joo. Paitsi että lääkärit koulutetaan veronmaksajien rahoilla hoitamaan ihan koko yhteiskuntaa. Myös niitä reuhaajia.

Maksaako ne reuhaajat jotenkin enemmän veroja kuin ne siistit ja sivistyneet ihmiset?

Eivät, mutta esimerkiksi minä hyvätuloisena maksan veroja juurikin siksi, että nämä kermaperseet hoitavat _tasapuolisesti_ etenkin ne kaikkein heikompiosaisimmat. Normaalin ihmisen oikeustaju toimii näin.

No eihän lääkäri voikaan potilaitaan valita, kaikki ne on hoidettava jotka vastaanoton ovesta marssii sisään. Mutta potilasmateriaali on eri aloilla ja eri työpaikoissa erilaista ja vaikuttaa työn kuormittavuuteen. Tämä on yksi tekijä, joka huomioidaan erikoisalaa valitessa ja työpaikkaa hakiessa. Mitenkäs sinä ajattelisit tämän epäkohdan korjata? Kielletäänkö esimerkiksi lastenlääketieteeseen erikoistuminen kokonaan, kun onhan se törkeää ettei pediatrin tarvitse hoitaa rappioalkoholisteja tai dementoituneita vanhuksia?

Työterveyslääkärilläkään ei jonoiksi asti ole pitkäaikaistyöttömiä tai vanhuksia. Siellä sairaalan ensiavun päivystyksessä työskentelevä on hyväksynyt, että väkivaltaisia, sekavia, aineissa olevia ja hulluja tulee potilaiksi. Kaikki eivät tuota jaksa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

He ovat tehneet jopa 80 tuntisia työviikkoja opsikeluvuosinaan ja opiskelleet pitkään. Perustutkinto on 5 vuotta, jonka jälkeen isopalkkaiset ovat ovat opiskelleet vielä lisää. Kyseinen ammatti vaatii suurta omistautumista, älyä ja pitkäjänteisyyttä. Myöskin ihmissuhdetaitoja. Jotta voi pysyä kehityksen mukana ja pysyä ammattitaitoisena ja täten saada isompaa palkkaa ja ylennyksiä, pitää olla myös aidosti kiinnostunut lukemaan lääketieteen kehityksestä työn ulkopuolella. Jos tämä ei ollut ap:lle tarpeeksi, niin lääkäreiden yhteiskunnallinen vaikutus on varmasti aivan kärkiluokkaa ja kestää vertailun kuta kuinkin ihan kaikkiin ammattiryhmiin. Lääkärit todellakin ansaitsevat kaiken arvostuksen ja palkan, jota saavat.

Lääkärillä voi olla hyvät ihmissuhdetaidot, mutta ei tarvitse olla saadakseen palkkaa; voi vedota tieteellisen asiantuntijan asemaan ja harva uskaltaa valittaa epäasiallisesta kohtelusta. Mummolleni oli vasta peräpukamasalvaa määrätessä sanottu, että "älä sitten korvaan laita sitä". Voisin kirjoittaa kirjan saamastani epäasiallisesta kohtelusta, vaikka en siis inhoa lääkäreitä ammattiryhmänä, vaan ymmärrän vain sen, että he ovat junailleet asiansa niin, että omaan käytökseen ei tarvitse enää kiinnittää hirveästi huomiota ja osa ei sitten kiinnitä, kun ei olla väkivallan uhalla pakottamassa. 

Vasta lääkäri löi puukon keuhkoon ja jatkaa edelleen hommissa. Moni ihminen taas tekee ilman palkkaa psykiatrin työtä korvaavaa vapaaehtoistyötä netissä, puhelimessa ja muualla. 

Psykiatrin työtä on ennen kaikkea määrärä lääkkeet, kirjoittaa lausunnot ja määrätä hoitoon. Mitä näistä tehdään vapaaehtoispohjalta?

Jos ihmiset saisivat tarvitsemansa lääkkeet vapaasti apteekista ilman reseptiä, lääkäreitä tarvittaisiin paljon vähemmän, kun nykyään kaikki tieto on kuitenkin netissä. Toki tämä johtaisi myös väärinkäyttöön ja virheisiin, mutta älykkäät ihmiset voivat tehdä tällaisia päätöksiä myös itse; lääkäri on siinä ikään kuin muurina ihmisen ja lääkkeen välillä, jolle pitää vielä erikseen maksaa lääkkeen saamisesta käyttöön. 

Ei millään pahalla, mutta itse itsellensä lääkkeet päättävät kansalaiset tulevat minun mielestäni lähelle omat leikkauksensa valitsevia kansalaisia.

Tästä itselääkintäehdotuksesta tuli mieleeni pohtia lääkäreiden ammattikunnan kehitystä. Lääkärithän olivat ennen muinoin puoskareita. Lääketiede alkoi tieteellistyä oikeastaan vasta eugeniikan myötä. Myöhemmin maailmansotien aikaan kehitettiin kirurgiaa. Elinsiirtojen keksimisen myötä alkoi ilmaantua sankaritohtoreita. Tv-sarjoissa alettiin glorifioida lääkäreitä. Lääketeollisuus teki heistä reseptinkirjoittelun ammattilaisia.

Yhä edelleen hehkutellaan ylpeinä sitä, kun joku pääsee lääkikseen. Ei ajatella sitä, että yhteiskunta on muuttunut tässä ympärillä. Lääkäreiden olisi syytä nähdä, etteivät he hoida sairauksia vaan ihmisiä. Urbanisoituvassa maailmassa lääkärit joutuvat auttamaan kaupunkien huono-osaisia, koska heitä on lukumääräisesti yhä enemmän. Silmiään ei voi ummistaa tältä tosiasialta. Suomesta ei voi tehdä Yhdysvaltain kaltaista yhteiskuntaa, jossa köyhemmät jäävät hoitamatta.

Ei ole myöskään hyvä, että tämä työ jätetään taas naisten taakaksi. Lääkäreiden ja opettajien ammattikuntien naisvaltaistuttua niiden asema on laskenut. Sen sijaan, että nähtäisiin nämä auttamis- ja palveluammatteina, moni alkaa vertailemaan palkkojaan yritysmaailman diplomi-insinööreihin ja juristeihin. Sekin on merkki omassa kuplassa elämisestä.

Hyvä olisi myös miettiä, ovatko lääkkeet ainoa keino elintasosairauksiimme.

Niin, kun DI ja juristi on ne yleisimmät viiden ällän ylioppilaan kilpailevat uravaihtoehdot. Jos ei yhteiskuntaa huvita enää maksaa lääkäreille kilpailukykyistä palkkaa, niin lahjakkaimmmat hakeutuu muille aloille.

Ja se, että joku on auttamis- ja palveluammatti ei tarkoita sitä ettei siitä tarvitse maksaa. Jos halutaan vaatia työhön kuuden vuoden korkeakoulututkinto niin pitää hyväksyä se, että siitä työstä pitää myös maksaa. Vaihtoehtoisesti voidaan pikakouluttaa parissa kolmessa vuodessa AMK-lääkäreitä ja maksaa niille kolme tonttua kuussa. Onnea vaan matkaan.

Tällä myös uhkaillaan, että lahjakkaimmat opiskelijat siirtyisivät muille aloille, jos palkkaa alennettaisiin. Mitäköhän nämä muut alat sitten olisivat? Eikö keskeistä olisi miettiä, ovatko työn vaatimukset oikeasti sellaisia, että lääkäreiksi edes tarvitaan niitä eliittilukioiden ällän ylioppilaita. Mutta pötypuhetta, että se merkitsisi amk-tasoon vajoamista.

Päällimmäisin pointtini oli kuitenkin se, että tulevien lääkäreiden olisi syytä oivaltaa se, mikä asiakaskunta heidän palveluksiaan kipeästi tarvitsee.

Oivaltaa mitä? Jos sydän sykkii niille syöpälapsilleko?

”Isot palkat”, my ass. Miksette ääliöt valita vaikka juristien tai kunnanjohtajien palkoista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

He ovat tehneet jopa 80 tuntisia työviikkoja opsikeluvuosinaan ja opiskelleet pitkään. Perustutkinto on 5 vuotta, jonka jälkeen isopalkkaiset ovat ovat opiskelleet vielä lisää. Kyseinen ammatti vaatii suurta omistautumista, älyä ja pitkäjänteisyyttä. Myöskin ihmissuhdetaitoja. Jotta voi pysyä kehityksen mukana ja pysyä ammattitaitoisena ja täten saada isompaa palkkaa ja ylennyksiä, pitää olla myös aidosti kiinnostunut lukemaan lääketieteen kehityksestä työn ulkopuolella. Jos tämä ei ollut ap:lle tarpeeksi, niin lääkäreiden yhteiskunnallinen vaikutus on varmasti aivan kärkiluokkaa ja kestää vertailun kuta kuinkin ihan kaikkiin ammattiryhmiin. Lääkärit todellakin ansaitsevat kaiken arvostuksen ja palkan, jota saavat.

Lääkärillä voi olla hyvät ihmissuhdetaidot, mutta ei tarvitse olla saadakseen palkkaa; voi vedota tieteellisen asiantuntijan asemaan ja harva uskaltaa valittaa epäasiallisesta kohtelusta. Mummolleni oli vasta peräpukamasalvaa määrätessä sanottu, että "älä sitten korvaan laita sitä". Voisin kirjoittaa kirjan saamastani epäasiallisesta kohtelusta, vaikka en siis inhoa lääkäreitä ammattiryhmänä, vaan ymmärrän vain sen, että he ovat junailleet asiansa niin, että omaan käytökseen ei tarvitse enää kiinnittää hirveästi huomiota ja osa ei sitten kiinnitä, kun ei olla väkivallan uhalla pakottamassa. 

Vasta lääkäri löi puukon keuhkoon ja jatkaa edelleen hommissa. Moni ihminen taas tekee ilman palkkaa psykiatrin työtä korvaavaa vapaaehtoistyötä netissä, puhelimessa ja muualla. 

Psykiatrin työtä on ennen kaikkea määrärä lääkkeet, kirjoittaa lausunnot ja määrätä hoitoon. Mitä näistä tehdään vapaaehtoispohjalta?

Jos ihmiset saisivat tarvitsemansa lääkkeet vapaasti apteekista ilman reseptiä, lääkäreitä tarvittaisiin paljon vähemmän, kun nykyään kaikki tieto on kuitenkin netissä. Toki tämä johtaisi myös väärinkäyttöön ja virheisiin, mutta älykkäät ihmiset voivat tehdä tällaisia päätöksiä myös itse; lääkäri on siinä ikään kuin muurina ihmisen ja lääkkeen välillä, jolle pitää vielä erikseen maksaa lääkkeen saamisesta käyttöön. 

Ei millään pahalla, mutta itse itsellensä lääkkeet päättävät kansalaiset tulevat minun mielestäni lähelle omat leikkauksensa valitsevia kansalaisia.

Tästä itselääkintäehdotuksesta tuli mieleeni pohtia lääkäreiden ammattikunnan kehitystä. Lääkärithän olivat ennen muinoin puoskareita. Lääketiede alkoi tieteellistyä oikeastaan vasta eugeniikan myötä. Myöhemmin maailmansotien aikaan kehitettiin kirurgiaa. Elinsiirtojen keksimisen myötä alkoi ilmaantua sankaritohtoreita. Tv-sarjoissa alettiin glorifioida lääkäreitä. Lääketeollisuus teki heistä reseptinkirjoittelun ammattilaisia.

Yhä edelleen hehkutellaan ylpeinä sitä, kun joku pääsee lääkikseen. Ei ajatella sitä, että yhteiskunta on muuttunut tässä ympärillä. Lääkäreiden olisi syytä nähdä, etteivät he hoida sairauksia vaan ihmisiä. Urbanisoituvassa maailmassa lääkärit joutuvat auttamaan kaupunkien huono-osaisia, koska heitä on lukumääräisesti yhä enemmän. Silmiään ei voi ummistaa tältä tosiasialta. Suomesta ei voi tehdä Yhdysvaltain kaltaista yhteiskuntaa, jossa köyhemmät jäävät hoitamatta.

Ei ole myöskään hyvä, että tämä työ jätetään taas naisten taakaksi. Lääkäreiden ja opettajien ammattikuntien naisvaltaistuttua niiden asema on laskenut. Sen sijaan, että nähtäisiin nämä auttamis- ja palveluammatteina, moni alkaa vertailemaan palkkojaan yritysmaailman diplomi-insinööreihin ja juristeihin. Sekin on merkki omassa kuplassa elämisestä.

Hyvä olisi myös miettiä, ovatko lääkkeet ainoa keino elintasosairauksiimme.

Niin, kun DI ja juristi on ne yleisimmät viiden ällän ylioppilaan kilpailevat uravaihtoehdot. Jos ei yhteiskuntaa huvita enää maksaa lääkäreille kilpailukykyistä palkkaa, niin lahjakkaimmmat hakeutuu muille aloille.

Ja se, että joku on auttamis- ja palveluammatti ei tarkoita sitä ettei siitä tarvitse maksaa. Jos halutaan vaatia työhön kuuden vuoden korkeakoulututkinto niin pitää hyväksyä se, että siitä työstä pitää myös maksaa. Vaihtoehtoisesti voidaan pikakouluttaa parissa kolmessa vuodessa AMK-lääkäreitä ja maksaa niille kolme tonttua kuussa. Onnea vaan matkaan.

Tällä myös uhkaillaan, että lahjakkaimmat opiskelijat siirtyisivät muille aloille, jos palkkaa alennettaisiin. Mitäköhän nämä muut alat sitten olisivat? Eikö keskeistä olisi miettiä, ovatko työn vaatimukset oikeasti sellaisia, että lääkäreiksi edes tarvitaan niitä eliittilukioiden ällän ylioppilaita. Mutta pötypuhetta, että se merkitsisi amk-tasoon vajoamista.

Päällimmäisin pointtini oli kuitenkin se, että tulevien lääkäreiden olisi syytä oivaltaa se, mikä asiakaskunta heidän palveluksiaan kipeästi tarvitsee.

No tietysti niille aloille, joilla on vielä sallittua maksaa palkkaa. Toinen vaihtoehto on tietysti siirtyä ulkomaille tai privaattiin. En kertakaikkiaan näe realistisena, että kyseistä työtä tehtäisiin merkittävästi matalammalla palkalla.

Ja miten se oivallus vaikuttaa palkkahaaveisiin? Useimmat ihmiset tekevät jonkinlaista työtä elääkseen. Ne, joilla lahjakkuutta ja kunnianhimoa riittää haluavat siitä työstä usein ihan kohtuullista palkkaakin. Jos tätä kohtuullista palkkaa on mahdollista saada työstä, jossa pääsee auttamaan muita, niin sehän on mahtavaa. Miksi palkan pitäisi olla huono vain siksi että työ on tärkeää ja tarpeellista ja siinä autetaan ihmisiä? Eikö sen pitäisi olla juuri toisinpäin?

Tämä keskusteluhan on toki ihan teoreettista, en näe ajankohtaisena vaihtoehtona että palkkaus merkittävästi heikkenisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

He ovat tehneet jopa 80 tuntisia työviikkoja opsikeluvuosinaan ja opiskelleet pitkään. Perustutkinto on 5 vuotta, jonka jälkeen isopalkkaiset ovat ovat opiskelleet vielä lisää. Kyseinen ammatti vaatii suurta omistautumista, älyä ja pitkäjänteisyyttä. Myöskin ihmissuhdetaitoja. Jotta voi pysyä kehityksen mukana ja pysyä ammattitaitoisena ja täten saada isompaa palkkaa ja ylennyksiä, pitää olla myös aidosti kiinnostunut lukemaan lääketieteen kehityksestä työn ulkopuolella. Jos tämä ei ollut ap:lle tarpeeksi, niin lääkäreiden yhteiskunnallinen vaikutus on varmasti aivan kärkiluokkaa ja kestää vertailun kuta kuinkin ihan kaikkiin ammattiryhmiin. Lääkärit todellakin ansaitsevat kaiken arvostuksen ja palkan, jota saavat.

Lääkärillä voi olla hyvät ihmissuhdetaidot, mutta ei tarvitse olla saadakseen palkkaa; voi vedota tieteellisen asiantuntijan asemaan ja harva uskaltaa valittaa epäasiallisesta kohtelusta. Mummolleni oli vasta peräpukamasalvaa määrätessä sanottu, että "älä sitten korvaan laita sitä". Voisin kirjoittaa kirjan saamastani epäasiallisesta kohtelusta, vaikka en siis inhoa lääkäreitä ammattiryhmänä, vaan ymmärrän vain sen, että he ovat junailleet asiansa niin, että omaan käytökseen ei tarvitse enää kiinnittää hirveästi huomiota ja osa ei sitten kiinnitä, kun ei olla väkivallan uhalla pakottamassa. 

Vasta lääkäri löi puukon keuhkoon ja jatkaa edelleen hommissa. Moni ihminen taas tekee ilman palkkaa psykiatrin työtä korvaavaa vapaaehtoistyötä netissä, puhelimessa ja muualla. 

Psykiatrin työtä on ennen kaikkea määrärä lääkkeet, kirjoittaa lausunnot ja määrätä hoitoon. Mitä näistä tehdään vapaaehtoispohjalta?

Jos ihmiset saisivat tarvitsemansa lääkkeet vapaasti apteekista ilman reseptiä, lääkäreitä tarvittaisiin paljon vähemmän, kun nykyään kaikki tieto on kuitenkin netissä. Toki tämä johtaisi myös väärinkäyttöön ja virheisiin, mutta älykkäät ihmiset voivat tehdä tällaisia päätöksiä myös itse; lääkäri on siinä ikään kuin muurina ihmisen ja lääkkeen välillä, jolle pitää vielä erikseen maksaa lääkkeen saamisesta käyttöön. 

Ei millään pahalla, mutta itse itsellensä lääkkeet päättävät kansalaiset tulevat minun mielestäni lähelle omat leikkauksensa valitsevia kansalaisia.

Tästä itselääkintäehdotuksesta tuli mieleeni pohtia lääkäreiden ammattikunnan kehitystä. Lääkärithän olivat ennen muinoin puoskareita. Lääketiede alkoi tieteellistyä oikeastaan vasta eugeniikan myötä. Myöhemmin maailmansotien aikaan kehitettiin kirurgiaa. Elinsiirtojen keksimisen myötä alkoi ilmaantua sankaritohtoreita. Tv-sarjoissa alettiin glorifioida lääkäreitä. Lääketeollisuus teki heistä reseptinkirjoittelun ammattilaisia.

Yhä edelleen hehkutellaan ylpeinä sitä, kun joku pääsee lääkikseen. Ei ajatella sitä, että yhteiskunta on muuttunut tässä ympärillä. Lääkäreiden olisi syytä nähdä, etteivät he hoida sairauksia vaan ihmisiä. Urbanisoituvassa maailmassa lääkärit joutuvat auttamaan kaupunkien huono-osaisia, koska heitä on lukumääräisesti yhä enemmän. Silmiään ei voi ummistaa tältä tosiasialta. Suomesta ei voi tehdä Yhdysvaltain kaltaista yhteiskuntaa, jossa köyhemmät jäävät hoitamatta.

Ei ole myöskään hyvä, että tämä työ jätetään taas naisten taakaksi. Lääkäreiden ja opettajien ammattikuntien naisvaltaistuttua niiden asema on laskenut. Sen sijaan, että nähtäisiin nämä auttamis- ja palveluammatteina, moni alkaa vertailemaan palkkojaan yritysmaailman diplomi-insinööreihin ja juristeihin. Sekin on merkki omassa kuplassa elämisestä.

Hyvä olisi myös miettiä, ovatko lääkkeet ainoa keino elintasosairauksiimme.

Niin, kun DI ja juristi on ne yleisimmät viiden ällän ylioppilaan kilpailevat uravaihtoehdot. Jos ei yhteiskuntaa huvita enää maksaa lääkäreille kilpailukykyistä palkkaa, niin lahjakkaimmmat hakeutuu muille aloille.

Ja se, että joku on auttamis- ja palveluammatti ei tarkoita sitä ettei siitä tarvitse maksaa. Jos halutaan vaatia työhön kuuden vuoden korkeakoulututkinto niin pitää hyväksyä se, että siitä työstä pitää myös maksaa. Vaihtoehtoisesti voidaan pikakouluttaa parissa kolmessa vuodessa AMK-lääkäreitä ja maksaa niille kolme tonttua kuussa. Onnea vaan matkaan.

Tällä myös uhkaillaan, että lahjakkaimmat opiskelijat siirtyisivät muille aloille, jos palkkaa alennettaisiin. Mitäköhän nämä muut alat sitten olisivat? Eikö keskeistä olisi miettiä, ovatko työn vaatimukset oikeasti sellaisia, että lääkäreiksi edes tarvitaan niitä eliittilukioiden ällän ylioppilaita. Mutta pötypuhetta, että se merkitsisi amk-tasoon vajoamista.

Päällimmäisin pointtini oli kuitenkin se, että tulevien lääkäreiden olisi syytä oivaltaa se, mikä asiakaskunta heidän palveluksiaan kipeästi tarvitsee.

Oivaltaa mitä? Jos sydän sykkii niille syöpälapsilleko?

No, äläpä tekeydy tyhmäksi. Tiedät varsin hyvin, mitä tarkoitan. Lääkärinvalan vannonut ei voi ummistaa silmiään kärsimykseltä ja nyky,yhteiskunnan epäkohdilta. On lyhytnäköistä ja epäeettistä valikoida suuntautumisalaansa pelkästään palkan suuruuden ja asiakkaiden helppouden mukaan. Syöpäsairaisiin lapsiin vetoaminen on halpa keino perustella omia individualistisia näkemyksiään.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä lobbausjärjestö.

Paremman pään korkeakoulutettujen peruspalkka + paremman pään duunareiden palkanlisät (joita siis suurin osa korkeakoulutetuista ei saa).

Ja tietenkin se koulutusmäärien pito alhaalla - kun yliopistojen koulutusmääriä lisätään ne on aina dippa-insinöörejä ja kauppatieteilijöitä, vaikka ko. ryhmillä työttömyys on 4-5 kertaista lääkäreihin verrattuna.

Mitä ajattelet, että lääkärille pitäisi maksaa? Esim. sairaalalääkärille yliopistosairaalassa (työkokemusta 4v) joka tekee töitä päivystykset laskettuna 180-190 tuntia kuussa? Montako kandia olisit valmis ottamaan mukaan huseeraamaan sinua tai seuraamaan proktoskopiaa tai gynekologista tutkimusta? Entäs seuraamaan vastaanottoa kun olet psykiatrisessa sairaalassa? Niinpä. Jossain ne lääkärit pitää kouluttaa ja tällä hetkellä kurssikoot on jo niin isoja (koulutusmääriä on lisätty pariin otteeseen alle 10v sisällä) että ”pienet” kandiryhmät on n. 12 henkeä.

Syy lääkäripulaan on rakenteellinen. Juuri kukaan ei viihdy tk:ssa koska siellä ei pysty olemaan töissä sairastumatta itse työuupumukseen.

Kyllä lääketieteessäkin suosituimpia ovat ne alat, joissa ei tarvitse hoitaa huono-osaisia tai puhua heidän kanssaan. Tällaisia ovat mm. lastentaudit, kirurgiset alat, työterveyshuolto jne.

Kyllä silti jonkun on hoidettava myös ne köyhät, syrjäytyneet ja muut yhteiskunnan ongelmatapaukset. Erityisesti nämä ihmiset kasautuvat terveyskeskuslääkäreiden, psykiatrien ja vanhuksia hoitavien lääkäreiden kontolle.

Se voi vaatia vähän enemmän kutsumusta kuin hienojen hyvin pärjäävien ja itse asiansa hoitavien ihmisten kanssa työskentely.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsokaa lääkäriliiton suuntaan. Kyllä niitä nykyään v.tuttaa kun virossa on suomen kuudes tiedekunta, minkä ne jopa on ääneen sanoneet.

Muutama sata aloituspaikkaa lisää lääkkiksiin niin viiden vuoden päästä alkaa lääkäripula helpottamaan ja palkat laskemaan. Ainesta kyllä riittää, perustasolla tuohon hommaan ei vaadita mitään superkykyjä.

Tuo maksaisi älyttömästi. Lääketiede on kallis koulutusala.

Maksaa se lääkäripula ja siitä johtuvat ylipalkatkin. Muutama tuhat lekuria kortistoon niin alkaa perähikiänkin tk kiinnostamaan.

No ei ala jos ei siellä ole puolisolle töitä. Nämä menee sitten yksityiselle tai ulkomaille.

Tai ne joilla rahkeet riittää lukee toisen tutkinnon. Esim. juristeille saa käsittääkseni edelleen maksaa palkkaa ilman että kansa pillastuu.

Juristien palkat on kaukana lääkärien palkoista. Pitää olla tuomari, että palkka alkaisi vitosella. Auskultoinnista maksetaan juristille surkea palkkaa, silti paikoista on kova kilpailu.

Juristin työtunti voi olla 200€. Siinä kun kirjoittaa sen 4-5 testamenttia työpäivän aikana ja maksaa juoksevat kulut pois niin aika mukavasti vielä jää käteen.

Mutta mistä saat ne 4 - 5 testamenttia kirjoitettavaksi? Jos et pysty itse testaattoreja kutsumaan, olet työntekijän asemassa, jolloin saat työnantajaltasi tunnilta jotakin 30 €.

Minä olen lääkäri, enkä saa 30 euroa tunnilta muuten kuin viikonloppuna ja yöllä.

Kannattaa varmaan siirtyä sitten yksityiselle. Minä kävin psykoatrilla: 40 min, muutama sananen paskaa, B-lausunto, 300 euroa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsokaa lääkäriliiton suuntaan. Kyllä niitä nykyään v.tuttaa kun virossa on suomen kuudes tiedekunta, minkä ne jopa on ääneen sanoneet.

Muutama sata aloituspaikkaa lisää lääkkiksiin niin viiden vuoden päästä alkaa lääkäripula helpottamaan ja palkat laskemaan. Ainesta kyllä riittää, perustasolla tuohon hommaan ei vaadita mitään superkykyjä.

Suomessa on nyt enemmän lääkäreitä kuin koskaan, mutta se ei lopeta lääkäripulaa niinkauan kuin terveyskeskukset ovat niin heikkoja työpaikkoja olla. Psykiatreista taas on pulaa kaikkialla Euroopassa, se ei vaan kiinnosta lääkäreitä.

Tämä. Erikoissairaanhoidossa tapellaan paikoista liki puolet pienemmällä liksalla, erikoistumispaikkoja jonotetaan vuosia eikä osa siltikään pääse. Alkuvuodet menee tikkaillessa humalaisia päivystyksessä joskus kellon ympäri. Mutta joka vuosi suurin osa vastavalmistuneista lähtee mieluummin tähän sirkukseen kuin menee huomattavasti paremmalla liksalla terveyskeskukseen siistiin 8-16 sisätyöhön. Tämä on se ongelma joka pitää ratkaista. Sisäänottomääriä on jo nostettu, mutta lisäkoulutus vastaa vaatimattomasti tk-lääkäripulaan, pikemminkin se pidentää erikoistumisjonoja ja aiheuttaa ylivuotoa privaattiin ja ulkomaille. Jotain muuta pitäisi keksiä.

Lääkäriliiton ehdotus on aina palkan nosto ja koulutusmäärien lasku. Lääkärien suhteen kyllä Suomi saa enemmän lääkäreitä ulkomailta kuin mitä lähtee pois. Täällä kun lääkärit on melkein ainoa korkeasti koulutettujen ryhmä, jonka palkka on kansainvälisesti kilpailukykyinen.

Joo, palkkojen nosto on minusta ihan yhtä toimimaton ratkaisu kuin ylikoulutuskin. Liian suuri osa lääkäreistä tekee mieluummin mitä tahansa mutta kuin menee suomalaiseen terveyskeskukseen. Miksi? Tämä on se ongelma.

Miksi terveyskeskukseen ei haluta mennä töihin? Syynä on oikeastaan työterveyshuollon paisuminen. Terveyskeskuksista tehtiin lasten, työttömien ja vanhusten hoitopaikka. Lääkärien oma asenteellisuus vaikuttaa siihen, etteivät halua hoitaa rupusakkia.

Lausuit taikasanat: LÄÄKÄRIT eivät HALUA HOITAA RUPUSAKKIA. Me koulutamme verovaroin eliittiryhmää, joka haluaa hoitaa vain eliittiä. Aivan!

Tuttavani, joka pitää yksityisvastaanottoa iltaisin, sanoi juuri näin. Valitsi aiemmin jopa lääkäriaseman sen mukaan, ettei ole työterveyssopimuksia ns duunari (lue rupu) firmojen kanssa. Ei kuulemma halunnut hoitaa muita kuin akateemisia. Järkyttävä asenne mutta eipä ole varmaan ainoa.

Mikä tässä yllättää? Kaikkialla muuallakin palvellaan mielellään sivistyneitä ihmisiä, jotka osaavat kertoa asiansa ja käyttäytyvät sivistyneesti eivätkä reuhaa, ole aggressiivisia tai päihteissä.

Joo. Paitsi että lääkärit koulutetaan veronmaksajien rahoilla hoitamaan ihan koko yhteiskuntaa. Myös niitä reuhaajia.

Maksaako ne reuhaajat jotenkin enemmän veroja kuin ne siistit ja sivistyneet ihmiset?

Eivät, mutta esimerkiksi minä hyvätuloisena maksan veroja juurikin siksi, että nämä kermaperseet hoitavat _tasapuolisesti_ etenkin ne kaikkein heikompiosaisimmat. Normaalin ihmisen oikeustaju toimii näin.

No eihän lääkäri voikaan potilaitaan valita, kaikki ne on hoidettava jotka vastaanoton ovesta marssii sisään. Mutta potilasmateriaali on eri aloilla ja eri työpaikoissa erilaista ja vaikuttaa työn kuormittavuuteen. Tämä on yksi tekijä, joka huomioidaan erikoisalaa valitessa ja työpaikkaa hakiessa. Mitenkäs sinä ajattelisit tämän epäkohdan korjata? Kielletäänkö esimerkiksi lastenlääketieteeseen erikoistuminen kokonaan, kun onhan se törkeää ettei pediatrin tarvitse hoitaa rappioalkoholisteja tai dementoituneita vanhuksia?

Työterveyslääkärilläkään ei jonoiksi asti ole pitkäaikaistyöttömiä tai vanhuksia. Siellä sairaalan ensiavun päivystyksessä työskentelevä on hyväksynyt, että väkivaltaisia, sekavia, aineissa olevia ja hulluja tulee potilaiksi. Kaikki eivät tuota jaksa.

Ja tavallaan se ensiavunkin lääkäri pääsee helpolla, hän tapaa sen potilaan kerran ja antaa hoito-ohjeet yhteen terveysongelmaan. Sen jälkeen se sama syrjäytynyt mt-ongelmainen, monisairas vanhus tai riehuva juoppo hakeutuu sadan muun ongelmansa kanssa taas kerran terveyskeskuksen omalääkärin vastaanotolle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsokaa lääkäriliiton suuntaan. Kyllä niitä nykyään v.tuttaa kun virossa on suomen kuudes tiedekunta, minkä ne jopa on ääneen sanoneet.

Muutama sata aloituspaikkaa lisää lääkkiksiin niin viiden vuoden päästä alkaa lääkäripula helpottamaan ja palkat laskemaan. Ainesta kyllä riittää, perustasolla tuohon hommaan ei vaadita mitään superkykyjä.

Suomessa on nyt enemmän lääkäreitä kuin koskaan, mutta se ei lopeta lääkäripulaa niinkauan kuin terveyskeskukset ovat niin heikkoja työpaikkoja olla. Psykiatreista taas on pulaa kaikkialla Euroopassa, se ei vaan kiinnosta lääkäreitä.

Tämä. Erikoissairaanhoidossa tapellaan paikoista liki puolet pienemmällä liksalla, erikoistumispaikkoja jonotetaan vuosia eikä osa siltikään pääse. Alkuvuodet menee tikkaillessa humalaisia päivystyksessä joskus kellon ympäri. Mutta joka vuosi suurin osa vastavalmistuneista lähtee mieluummin tähän sirkukseen kuin menee huomattavasti paremmalla liksalla terveyskeskukseen siistiin 8-16 sisätyöhön. Tämä on se ongelma joka pitää ratkaista. Sisäänottomääriä on jo nostettu, mutta lisäkoulutus vastaa vaatimattomasti tk-lääkäripulaan, pikemminkin se pidentää erikoistumisjonoja ja aiheuttaa ylivuotoa privaattiin ja ulkomaille. Jotain muuta pitäisi keksiä.

Lääkäriliiton ehdotus on aina palkan nosto ja koulutusmäärien lasku. Lääkärien suhteen kyllä Suomi saa enemmän lääkäreitä ulkomailta kuin mitä lähtee pois. Täällä kun lääkärit on melkein ainoa korkeasti koulutettujen ryhmä, jonka palkka on kansainvälisesti kilpailukykyinen.

Joo, palkkojen nosto on minusta ihan yhtä toimimaton ratkaisu kuin ylikoulutuskin. Liian suuri osa lääkäreistä tekee mieluummin mitä tahansa mutta kuin menee suomalaiseen terveyskeskukseen. Miksi? Tämä on se ongelma.

Miksi terveyskeskukseen ei haluta mennä töihin? Syynä on oikeastaan työterveyshuollon paisuminen. Terveyskeskuksista tehtiin lasten, työttömien ja vanhusten hoitopaikka. Lääkärien oma asenteellisuus vaikuttaa siihen, etteivät halua hoitaa rupusakkia.

Lausuit taikasanat: LÄÄKÄRIT eivät HALUA HOITAA RUPUSAKKIA. Me koulutamme verovaroin eliittiryhmää, joka haluaa hoitaa vain eliittiä. Aivan!

Tuttavani, joka pitää yksityisvastaanottoa iltaisin, sanoi juuri näin. Valitsi aiemmin jopa lääkäriaseman sen mukaan, ettei ole työterveyssopimuksia ns duunari (lue rupu) firmojen kanssa. Ei kuulemma halunnut hoitaa muita kuin akateemisia. Järkyttävä asenne mutta eipä ole varmaan ainoa.

Mikä tässä yllättää? Kaikkialla muuallakin palvellaan mielellään sivistyneitä ihmisiä, jotka osaavat kertoa asiansa ja käyttäytyvät sivistyneesti eivätkä reuhaa, ole aggressiivisia tai päihteissä.

Joo. Paitsi että lääkärit koulutetaan veronmaksajien rahoilla hoitamaan ihan koko yhteiskuntaa. Myös niitä reuhaajia.

Maksaako ne reuhaajat jotenkin enemmän veroja kuin ne siistit ja sivistyneet ihmiset?

Eivät, mutta esimerkiksi minä hyvätuloisena maksan veroja juurikin siksi, että nämä kermaperseet hoitavat _tasapuolisesti_ etenkin ne kaikkein heikompiosaisimmat. Normaalin ihmisen oikeustaju toimii näin.

No eihän lääkäri voikaan potilaitaan valita, kaikki ne on hoidettava jotka vastaanoton ovesta marssii sisään. Mutta potilasmateriaali on eri aloilla ja eri työpaikoissa erilaista ja vaikuttaa työn kuormittavuuteen. Tämä on yksi tekijä, joka huomioidaan erikoisalaa valitessa ja työpaikkaa hakiessa. Mitenkäs sinä ajattelisit tämän epäkohdan korjata? Kielletäänkö esimerkiksi lastenlääketieteeseen erikoistuminen kokonaan, kun onhan se törkeää ettei pediatrin tarvitse hoitaa rappioalkoholisteja tai dementoituneita vanhuksia?

Työterveyslääkärilläkään ei jonoiksi asti ole pitkäaikaistyöttömiä tai vanhuksia. Siellä sairaalan ensiavun päivystyksessä työskentelevä on hyväksynyt, että väkivaltaisia, sekavia, aineissa olevia ja hulluja tulee potilaiksi. Kaikki eivät tuota jaksa.

Ja tavallaan se ensiavunkin lääkäri pääsee helpolla, hän tapaa sen potilaan kerran ja antaa hoito-ohjeet yhteen terveysongelmaan. Sen jälkeen se sama syrjäytynyt mt-ongelmainen, monisairas vanhus tai riehuva juoppo hakeutuu sadan muun ongelmansa kanssa taas kerran terveyskeskuksen omalääkärin vastaanotolle.

Ajattele, että pienipalkkainen hoitohenkilökunta hoitaa niitä kaikkia potilaita kaikki työvuoronsa eikä heitä arvosteta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

He ovat tehneet jopa 80 tuntisia työviikkoja opsikeluvuosinaan ja opiskelleet pitkään. Perustutkinto on 5 vuotta, jonka jälkeen isopalkkaiset ovat ovat opiskelleet vielä lisää. Kyseinen ammatti vaatii suurta omistautumista, älyä ja pitkäjänteisyyttä. Myöskin ihmissuhdetaitoja. Jotta voi pysyä kehityksen mukana ja pysyä ammattitaitoisena ja täten saada isompaa palkkaa ja ylennyksiä, pitää olla myös aidosti kiinnostunut lukemaan lääketieteen kehityksestä työn ulkopuolella. Jos tämä ei ollut ap:lle tarpeeksi, niin lääkäreiden yhteiskunnallinen vaikutus on varmasti aivan kärkiluokkaa ja kestää vertailun kuta kuinkin ihan kaikkiin ammattiryhmiin. Lääkärit todellakin ansaitsevat kaiken arvostuksen ja palkan, jota saavat.

Lääkärillä voi olla hyvät ihmissuhdetaidot, mutta ei tarvitse olla saadakseen palkkaa; voi vedota tieteellisen asiantuntijan asemaan ja harva uskaltaa valittaa epäasiallisesta kohtelusta. Mummolleni oli vasta peräpukamasalvaa määrätessä sanottu, että "älä sitten korvaan laita sitä". Voisin kirjoittaa kirjan saamastani epäasiallisesta kohtelusta, vaikka en siis inhoa lääkäreitä ammattiryhmänä, vaan ymmärrän vain sen, että he ovat junailleet asiansa niin, että omaan käytökseen ei tarvitse enää kiinnittää hirveästi huomiota ja osa ei sitten kiinnitä, kun ei olla väkivallan uhalla pakottamassa. 

Vasta lääkäri löi puukon keuhkoon ja jatkaa edelleen hommissa. Moni ihminen taas tekee ilman palkkaa psykiatrin työtä korvaavaa vapaaehtoistyötä netissä, puhelimessa ja muualla. 

Psykiatrin työtä on ennen kaikkea määrärä lääkkeet, kirjoittaa lausunnot ja määrätä hoitoon. Mitä näistä tehdään vapaaehtoispohjalta?

Jos ihmiset saisivat tarvitsemansa lääkkeet vapaasti apteekista ilman reseptiä, lääkäreitä tarvittaisiin paljon vähemmän, kun nykyään kaikki tieto on kuitenkin netissä. Toki tämä johtaisi myös väärinkäyttöön ja virheisiin, mutta älykkäät ihmiset voivat tehdä tällaisia päätöksiä myös itse; lääkäri on siinä ikään kuin muurina ihmisen ja lääkkeen välillä, jolle pitää vielä erikseen maksaa lääkkeen saamisesta käyttöön. 

Ei millään pahalla, mutta itse itsellensä lääkkeet päättävät kansalaiset tulevat minun mielestäni lähelle omat leikkauksensa valitsevia kansalaisia.

Tästä itselääkintäehdotuksesta tuli mieleeni pohtia lääkäreiden ammattikunnan kehitystä. Lääkärithän olivat ennen muinoin puoskareita. Lääketiede alkoi tieteellistyä oikeastaan vasta eugeniikan myötä. Myöhemmin maailmansotien aikaan kehitettiin kirurgiaa. Elinsiirtojen keksimisen myötä alkoi ilmaantua sankaritohtoreita. Tv-sarjoissa alettiin glorifioida lääkäreitä. Lääketeollisuus teki heistä reseptinkirjoittelun ammattilaisia.

Yhä edelleen hehkutellaan ylpeinä sitä, kun joku pääsee lääkikseen. Ei ajatella sitä, että yhteiskunta on muuttunut tässä ympärillä. Lääkäreiden olisi syytä nähdä, etteivät he hoida sairauksia vaan ihmisiä. Urbanisoituvassa maailmassa lääkärit joutuvat auttamaan kaupunkien huono-osaisia, koska heitä on lukumääräisesti yhä enemmän. Silmiään ei voi ummistaa tältä tosiasialta. Suomesta ei voi tehdä Yhdysvaltain kaltaista yhteiskuntaa, jossa köyhemmät jäävät hoitamatta.

Ei ole myöskään hyvä, että tämä työ jätetään taas naisten taakaksi. Lääkäreiden ja opettajien ammattikuntien naisvaltaistuttua niiden asema on laskenut. Sen sijaan, että nähtäisiin nämä auttamis- ja palveluammatteina, moni alkaa vertailemaan palkkojaan yritysmaailman diplomi-insinööreihin ja juristeihin. Sekin on merkki omassa kuplassa elämisestä.

Hyvä olisi myös miettiä, ovatko lääkkeet ainoa keino elintasosairauksiimme.

Niin, kun DI ja juristi on ne yleisimmät viiden ällän ylioppilaan kilpailevat uravaihtoehdot. Jos ei yhteiskuntaa huvita enää maksaa lääkäreille kilpailukykyistä palkkaa, niin lahjakkaimmmat hakeutuu muille aloille.

Ja se, että joku on auttamis- ja palveluammatti ei tarkoita sitä ettei siitä tarvitse maksaa. Jos halutaan vaatia työhön kuuden vuoden korkeakoulututkinto niin pitää hyväksyä se, että siitä työstä pitää myös maksaa. Vaihtoehtoisesti voidaan pikakouluttaa parissa kolmessa vuodessa AMK-lääkäreitä ja maksaa niille kolme tonttua kuussa. Onnea vaan matkaan.

Tällä myös uhkaillaan, että lahjakkaimmat opiskelijat siirtyisivät muille aloille, jos palkkaa alennettaisiin. Mitäköhän nämä muut alat sitten olisivat? Eikö keskeistä olisi miettiä, ovatko työn vaatimukset oikeasti sellaisia, että lääkäreiksi edes tarvitaan niitä eliittilukioiden ällän ylioppilaita. Mutta pötypuhetta, että se merkitsisi amk-tasoon vajoamista.

Päällimmäisin pointtini oli kuitenkin se, että tulevien lääkäreiden olisi syytä oivaltaa se, mikä asiakaskunta heidän palveluksiaan kipeästi tarvitsee.

No tietysti niille aloille, joilla on vielä sallittua maksaa palkkaa. Toinen vaihtoehto on tietysti siirtyä ulkomaille tai privaattiin. En kertakaikkiaan näe realistisena, että kyseistä työtä tehtäisiin merkittävästi matalammalla palkalla.

Ja miten se oivallus vaikuttaa palkkahaaveisiin? Useimmat ihmiset tekevät jonkinlaista työtä elääkseen. Ne, joilla lahjakkuutta ja kunnianhimoa riittää haluavat siitä työstä usein ihan kohtuullista palkkaakin. Jos tätä kohtuullista palkkaa on mahdollista saada työstä, jossa pääsee auttamaan muita, niin sehän on mahtavaa. Miksi palkan pitäisi olla huono vain siksi että työ on tärkeää ja tarpeellista ja siinä autetaan ihmisiä? Eikö sen pitäisi olla juuri toisinpäin?

Tämä keskusteluhan on toki ihan teoreettista, en näe ajankohtaisena vaihtoehtona että palkkaus merkittävästi heikkenisi.

No palkkahan on hyvä, mutta lääkärit itse pitävät sitä liian pienenä. Mieluummin halutaan hoitaa varakkaita yksityisellä puolella, jotta omakin palkka nousee. Ja ammattikunnan sisällä väheksytään tk-lääkäreiden ja psykiatrien työtä. Älä nyt väitä, etteikö jokin ole vialla.

Mikä on härskein summa jonka ahne lääkäri on teiltä velottanut? Ja mistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

He ovat tehneet jopa 80 tuntisia työviikkoja opsikeluvuosinaan ja opiskelleet pitkään. Perustutkinto on 5 vuotta, jonka jälkeen isopalkkaiset ovat ovat opiskelleet vielä lisää. Kyseinen ammatti vaatii suurta omistautumista, älyä ja pitkäjänteisyyttä. Myöskin ihmissuhdetaitoja. Jotta voi pysyä kehityksen mukana ja pysyä ammattitaitoisena ja täten saada isompaa palkkaa ja ylennyksiä, pitää olla myös aidosti kiinnostunut lukemaan lääketieteen kehityksestä työn ulkopuolella. Jos tämä ei ollut ap:lle tarpeeksi, niin lääkäreiden yhteiskunnallinen vaikutus on varmasti aivan kärkiluokkaa ja kestää vertailun kuta kuinkin ihan kaikkiin ammattiryhmiin. Lääkärit todellakin ansaitsevat kaiken arvostuksen ja palkan, jota saavat.

Lääkärillä voi olla hyvät ihmissuhdetaidot, mutta ei tarvitse olla saadakseen palkkaa; voi vedota tieteellisen asiantuntijan asemaan ja harva uskaltaa valittaa epäasiallisesta kohtelusta. Mummolleni oli vasta peräpukamasalvaa määrätessä sanottu, että "älä sitten korvaan laita sitä". Voisin kirjoittaa kirjan saamastani epäasiallisesta kohtelusta, vaikka en siis inhoa lääkäreitä ammattiryhmänä, vaan ymmärrän vain sen, että he ovat junailleet asiansa niin, että omaan käytökseen ei tarvitse enää kiinnittää hirveästi huomiota ja osa ei sitten kiinnitä, kun ei olla väkivallan uhalla pakottamassa. 

Vasta lääkäri löi puukon keuhkoon ja jatkaa edelleen hommissa. Moni ihminen taas tekee ilman palkkaa psykiatrin työtä korvaavaa vapaaehtoistyötä netissä, puhelimessa ja muualla. 

Psykiatrin työtä on ennen kaikkea määrärä lääkkeet, kirjoittaa lausunnot ja määrätä hoitoon. Mitä näistä tehdään vapaaehtoispohjalta?

Jos ihmiset saisivat tarvitsemansa lääkkeet vapaasti apteekista ilman reseptiä, lääkäreitä tarvittaisiin paljon vähemmän, kun nykyään kaikki tieto on kuitenkin netissä. Toki tämä johtaisi myös väärinkäyttöön ja virheisiin, mutta älykkäät ihmiset voivat tehdä tällaisia päätöksiä myös itse; lääkäri on siinä ikään kuin muurina ihmisen ja lääkkeen välillä, jolle pitää vielä erikseen maksaa lääkkeen saamisesta käyttöön. 

Ei millään pahalla, mutta itse itsellensä lääkkeet päättävät kansalaiset tulevat minun mielestäni lähelle omat leikkauksensa valitsevia kansalaisia.

Tästä itselääkintäehdotuksesta tuli mieleeni pohtia lääkäreiden ammattikunnan kehitystä. Lääkärithän olivat ennen muinoin puoskareita. Lääketiede alkoi tieteellistyä oikeastaan vasta eugeniikan myötä. Myöhemmin maailmansotien aikaan kehitettiin kirurgiaa. Elinsiirtojen keksimisen myötä alkoi ilmaantua sankaritohtoreita. Tv-sarjoissa alettiin glorifioida lääkäreitä. Lääketeollisuus teki heistä reseptinkirjoittelun ammattilaisia.

Yhä edelleen hehkutellaan ylpeinä sitä, kun joku pääsee lääkikseen. Ei ajatella sitä, että yhteiskunta on muuttunut tässä ympärillä. Lääkäreiden olisi syytä nähdä, etteivät he hoida sairauksia vaan ihmisiä. Urbanisoituvassa maailmassa lääkärit joutuvat auttamaan kaupunkien huono-osaisia, koska heitä on lukumääräisesti yhä enemmän. Silmiään ei voi ummistaa tältä tosiasialta. Suomesta ei voi tehdä Yhdysvaltain kaltaista yhteiskuntaa, jossa köyhemmät jäävät hoitamatta.

Ei ole myöskään hyvä, että tämä työ jätetään taas naisten taakaksi. Lääkäreiden ja opettajien ammattikuntien naisvaltaistuttua niiden asema on laskenut. Sen sijaan, että nähtäisiin nämä auttamis- ja palveluammatteina, moni alkaa vertailemaan palkkojaan yritysmaailman diplomi-insinööreihin ja juristeihin. Sekin on merkki omassa kuplassa elämisestä.

Hyvä olisi myös miettiä, ovatko lääkkeet ainoa keino elintasosairauksiimme.

Niin, kun DI ja juristi on ne yleisimmät viiden ällän ylioppilaan kilpailevat uravaihtoehdot. Jos ei yhteiskuntaa huvita enää maksaa lääkäreille kilpailukykyistä palkkaa, niin lahjakkaimmmat hakeutuu muille aloille.

Ja se, että joku on auttamis- ja palveluammatti ei tarkoita sitä ettei siitä tarvitse maksaa. Jos halutaan vaatia työhön kuuden vuoden korkeakoulututkinto niin pitää hyväksyä se, että siitä työstä pitää myös maksaa. Vaihtoehtoisesti voidaan pikakouluttaa parissa kolmessa vuodessa AMK-lääkäreitä ja maksaa niille kolme tonttua kuussa. Onnea vaan matkaan.

Tällä myös uhkaillaan, että lahjakkaimmat opiskelijat siirtyisivät muille aloille, jos palkkaa alennettaisiin. Mitäköhän nämä muut alat sitten olisivat? Eikö keskeistä olisi miettiä, ovatko työn vaatimukset oikeasti sellaisia, että lääkäreiksi edes tarvitaan niitä eliittilukioiden ällän ylioppilaita. Mutta pötypuhetta, että se merkitsisi amk-tasoon vajoamista.

Päällimmäisin pointtini oli kuitenkin se, että tulevien lääkäreiden olisi syytä oivaltaa se, mikä asiakaskunta heidän palveluksiaan kipeästi tarvitsee.

Oivaltaa mitä? Jos sydän sykkii niille syöpälapsilleko?

No, äläpä tekeydy tyhmäksi. Tiedät varsin hyvin, mitä tarkoitan. Lääkärinvalan vannonut ei voi ummistaa silmiään kärsimykseltä ja nyky,yhteiskunnan epäkohdilta. On lyhytnäköistä ja epäeettistä valikoida suuntautumisalaansa pelkästään palkan suuruuden ja asiakkaiden helppouden mukaan. Syöpäsairaisiin lapsiin vetoaminen on halpa keino perustella omia individualistisia näkemyksiään.

Työvoimapolitiikan näkökulmasta on kyllä minusta lähdettävä siitä melko karusta mutta luultavasti realistisesta lähtöoletuksesta, että ihmisten hyväntekeväisyyden varaan ei kannata jättää mitään. Useimmat ihmiset valitsevat työnsä sen perusteella, mikä vaikuttaa työn kiinnostavuuden ja palkkauksen suhteen parhaalta. On epärealistista, että löytyisi suuria massoja työvoimaa, jotka ovat pelkkää hyvää hyvyyttään valmiita tekemään vähemmän kiinnostavaa työtä huonommalla palkalla. Lääkärikin on vain ihminen ja ihmisen perusluonne on itsekäs.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

He ovat tehneet jopa 80 tuntisia työviikkoja opsikeluvuosinaan ja opiskelleet pitkään. Perustutkinto on 5 vuotta, jonka jälkeen isopalkkaiset ovat ovat opiskelleet vielä lisää. Kyseinen ammatti vaatii suurta omistautumista, älyä ja pitkäjänteisyyttä. Myöskin ihmissuhdetaitoja. Jotta voi pysyä kehityksen mukana ja pysyä ammattitaitoisena ja täten saada isompaa palkkaa ja ylennyksiä, pitää olla myös aidosti kiinnostunut lukemaan lääketieteen kehityksestä työn ulkopuolella. Jos tämä ei ollut ap:lle tarpeeksi, niin lääkäreiden yhteiskunnallinen vaikutus on varmasti aivan kärkiluokkaa ja kestää vertailun kuta kuinkin ihan kaikkiin ammattiryhmiin. Lääkärit todellakin ansaitsevat kaiken arvostuksen ja palkan, jota saavat.

Lääkärillä voi olla hyvät ihmissuhdetaidot, mutta ei tarvitse olla saadakseen palkkaa; voi vedota tieteellisen asiantuntijan asemaan ja harva uskaltaa valittaa epäasiallisesta kohtelusta. Mummolleni oli vasta peräpukamasalvaa määrätessä sanottu, että "älä sitten korvaan laita sitä". Voisin kirjoittaa kirjan saamastani epäasiallisesta kohtelusta, vaikka en siis inhoa lääkäreitä ammattiryhmänä, vaan ymmärrän vain sen, että he ovat junailleet asiansa niin, että omaan käytökseen ei tarvitse enää kiinnittää hirveästi huomiota ja osa ei sitten kiinnitä, kun ei olla väkivallan uhalla pakottamassa. 

Vasta lääkäri löi puukon keuhkoon ja jatkaa edelleen hommissa. Moni ihminen taas tekee ilman palkkaa psykiatrin työtä korvaavaa vapaaehtoistyötä netissä, puhelimessa ja muualla. 

Psykiatrin työtä on ennen kaikkea määrärä lääkkeet, kirjoittaa lausunnot ja määrätä hoitoon. Mitä näistä tehdään vapaaehtoispohjalta?

Jos ihmiset saisivat tarvitsemansa lääkkeet vapaasti apteekista ilman reseptiä, lääkäreitä tarvittaisiin paljon vähemmän, kun nykyään kaikki tieto on kuitenkin netissä. Toki tämä johtaisi myös väärinkäyttöön ja virheisiin, mutta älykkäät ihmiset voivat tehdä tällaisia päätöksiä myös itse; lääkäri on siinä ikään kuin muurina ihmisen ja lääkkeen välillä, jolle pitää vielä erikseen maksaa lääkkeen saamisesta käyttöön. 

Ei millään pahalla, mutta itse itsellensä lääkkeet päättävät kansalaiset tulevat minun mielestäni lähelle omat leikkauksensa valitsevia kansalaisia.

Tästä itselääkintäehdotuksesta tuli mieleeni pohtia lääkäreiden ammattikunnan kehitystä. Lääkärithän olivat ennen muinoin puoskareita. Lääketiede alkoi tieteellistyä oikeastaan vasta eugeniikan myötä. Myöhemmin maailmansotien aikaan kehitettiin kirurgiaa. Elinsiirtojen keksimisen myötä alkoi ilmaantua sankaritohtoreita. Tv-sarjoissa alettiin glorifioida lääkäreitä. Lääketeollisuus teki heistä reseptinkirjoittelun ammattilaisia.

Yhä edelleen hehkutellaan ylpeinä sitä, kun joku pääsee lääkikseen. Ei ajatella sitä, että yhteiskunta on muuttunut tässä ympärillä. Lääkäreiden olisi syytä nähdä, etteivät he hoida sairauksia vaan ihmisiä. Urbanisoituvassa maailmassa lääkärit joutuvat auttamaan kaupunkien huono-osaisia, koska heitä on lukumääräisesti yhä enemmän. Silmiään ei voi ummistaa tältä tosiasialta. Suomesta ei voi tehdä Yhdysvaltain kaltaista yhteiskuntaa, jossa köyhemmät jäävät hoitamatta.

Ei ole myöskään hyvä, että tämä työ jätetään taas naisten taakaksi. Lääkäreiden ja opettajien ammattikuntien naisvaltaistuttua niiden asema on laskenut. Sen sijaan, että nähtäisiin nämä auttamis- ja palveluammatteina, moni alkaa vertailemaan palkkojaan yritysmaailman diplomi-insinööreihin ja juristeihin. Sekin on merkki omassa kuplassa elämisestä.

Hyvä olisi myös miettiä, ovatko lääkkeet ainoa keino elintasosairauksiimme.

Niin, kun DI ja juristi on ne yleisimmät viiden ällän ylioppilaan kilpailevat uravaihtoehdot. Jos ei yhteiskuntaa huvita enää maksaa lääkäreille kilpailukykyistä palkkaa, niin lahjakkaimmmat hakeutuu muille aloille.

Ja se, että joku on auttamis- ja palveluammatti ei tarkoita sitä ettei siitä tarvitse maksaa. Jos halutaan vaatia työhön kuuden vuoden korkeakoulututkinto niin pitää hyväksyä se, että siitä työstä pitää myös maksaa. Vaihtoehtoisesti voidaan pikakouluttaa parissa kolmessa vuodessa AMK-lääkäreitä ja maksaa niille kolme tonttua kuussa. Onnea vaan matkaan.

Tällä myös uhkaillaan, että lahjakkaimmat opiskelijat siirtyisivät muille aloille, jos palkkaa alennettaisiin. Mitäköhän nämä muut alat sitten olisivat? Eikö keskeistä olisi miettiä, ovatko työn vaatimukset oikeasti sellaisia, että lääkäreiksi edes tarvitaan niitä eliittilukioiden ällän ylioppilaita. Mutta pötypuhetta, että se merkitsisi amk-tasoon vajoamista.

Päällimmäisin pointtini oli kuitenkin se, että tulevien lääkäreiden olisi syytä oivaltaa se, mikä asiakaskunta heidän palveluksiaan kipeästi tarvitsee.

No tietysti niille aloille, joilla on vielä sallittua maksaa palkkaa. Toinen vaihtoehto on tietysti siirtyä ulkomaille tai privaattiin. En kertakaikkiaan näe realistisena, että kyseistä työtä tehtäisiin merkittävästi matalammalla palkalla.

Ja miten se oivallus vaikuttaa palkkahaaveisiin? Useimmat ihmiset tekevät jonkinlaista työtä elääkseen. Ne, joilla lahjakkuutta ja kunnianhimoa riittää haluavat siitä työstä usein ihan kohtuullista palkkaakin. Jos tätä kohtuullista palkkaa on mahdollista saada työstä, jossa pääsee auttamaan muita, niin sehän on mahtavaa. Miksi palkan pitäisi olla huono vain siksi että työ on tärkeää ja tarpeellista ja siinä autetaan ihmisiä? Eikö sen pitäisi olla juuri toisinpäin?

Tämä keskusteluhan on toki ihan teoreettista, en näe ajankohtaisena vaihtoehtona että palkkaus merkittävästi heikkenisi.

No palkkahan on hyvä, mutta lääkärit itse pitävät sitä liian pienenä. Mieluummin halutaan hoitaa varakkaita yksityisellä puolella, jotta omakin palkka nousee. Ja ammattikunnan sisällä väheksytään tk-lääkäreiden ja psykiatrien työtä. Älä nyt väitä, etteikö jokin ole vialla.

Ai, minä en tiedä kyllä ketään joka pitäisi sitä liian pienenä. Toki jotkut tekevät lisätöitä päivystämällä tai privaatissa, niistä tulee lisätienestiä, eikö lisätöistä muka saisi maksaa? Ja suurin tunku ei ole privaattiin rikkaiden nuhaneniä hoitamaan, suurin tunku on erikoissairaanhoitoon tietyille halutuille aloille kuten naistentaudeille ja kirurgialle. Siellä julkisessa erikoissairaanhoidossa se palkka on kuitenkin kaikista matalin. Miksi yliopistosairaalan paikoista tapellaan, jos lääkärit ovat niin kauhean ahneita?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä lääketieteessäkin suosituimpia ovat ne alat, joissa ei tarvitse hoitaa huono-osaisia tai puhua heidän kanssaan. Tällaisia ovat mm. lastentaudit, kirurgiset alat, työterveyshuolto jne.

Kyllä silti jonkun on hoidettava myös ne köyhät, syrjäytyneet ja muut yhteiskunnan ongelmatapaukset. Erityisesti nämä ihmiset kasautuvat terveyskeskuslääkäreiden, psykiatrien ja vanhuksia hoitavien lääkäreiden kontolle.

Se voi vaatia vähän enemmän kutsumusta kuin hienojen hyvin pärjäävien ja itse asiansa hoitavien ihmisten kanssa työskentely.

Ja enemmän palkkaa, että kukaan jaksaa kauemmin kuin hetken.

Kyllä hyväosaisten ihmisten hoitaminen on kivempaa ja helpompaa. He noudattavat hoito-ohjeita, syövät lääkkeensä, pitävät huolta elintavoistaan, käyvät töissä, harrastavat ja ovat aktiivisia omien ongelmiensa ratkaisemisessa.

Sitten on se Jannica, 25-v. koulupudokas, joka on ylipainoinen, käyttää liikaa alkoholia ja vetää välillä muitakin aineita. Jolla on 50 käyntiä tk:ssa vuosittain, 5 mt-diagnoosia ja pari persoonallisuushäiriötä. Lääkkeet jäävät ottamatta, käynnit välistä. Miesystävä hakkaa muutaman kerran vuodessa. Työkkäri ei ota, kun on liian vaikeasti työllistettävä. Ja pari lasta ja lasu-kontakti päälle.

Kaikki ihmiset on hoidettava, mutta toiset ovat vain vaikeasti hoidettavampia, eikä paranemista välttämättä ole tiedossa. Silti pitää yrittää.

Varmaan ei motivoi, jos saman rahan saa helpommalla istumassa pöydän takana konttorissa ja rupattelemalla fiksujen ihmisten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsokaa lääkäriliiton suuntaan. Kyllä niitä nykyään v.tuttaa kun virossa on suomen kuudes tiedekunta, minkä ne jopa on ääneen sanoneet.

Muutama sata aloituspaikkaa lisää lääkkiksiin niin viiden vuoden päästä alkaa lääkäripula helpottamaan ja palkat laskemaan. Ainesta kyllä riittää, perustasolla tuohon hommaan ei vaadita mitään superkykyjä.

Tuo maksaisi älyttömästi. Lääketiede on kallis koulutusala.

Maksaa se lääkäripula ja siitä johtuvat ylipalkatkin. Muutama tuhat lekuria kortistoon niin alkaa perähikiänkin tk kiinnostamaan.

No ei ala jos ei siellä ole puolisolle töitä. Nämä menee sitten yksityiselle tai ulkomaille.

Tai ne joilla rahkeet riittää lukee toisen tutkinnon. Esim. juristeille saa käsittääkseni edelleen maksaa palkkaa ilman että kansa pillastuu.

Juristien palkat on kaukana lääkärien palkoista. Pitää olla tuomari, että palkka alkaisi vitosella. Auskultoinnista maksetaan juristille surkea palkkaa, silti paikoista on kova kilpailu.

Juristin työtunti voi olla 200€. Siinä kun kirjoittaa sen 4-5 testamenttia työpäivän aikana ja maksaa juoksevat kulut pois niin aika mukavasti vielä jää käteen.

Mutta mistä saat ne 4 - 5 testamenttia kirjoitettavaksi? Jos et pysty itse testaattoreja kutsumaan, olet työntekijän asemassa, jolloin saat työnantajaltasi tunnilta jotakin 30 €.

Minä olen lääkäri, enkä saa 30 euroa tunnilta muuten kuin viikonloppuna ja yöllä.

Kannattaa varmaan siirtyä sitten yksityiselle. Minä kävin psykoatrilla: 40 min, muutama sananen paskaa, B-lausunto, 300 euroa.

Kiva, useimmat lääkärit ei kyllä voi tuollaisesta palkasta edes unelmoida.