Lue keskustelun säännöt.
Tsempatkaa minua eroamaan!
-J-
21.01.2021 |
Olen hautonut eroa miehestäni jo liian pitkään, mutta olen nynny, enkä uskalla ottaa sitä askelta. Nyt tarvitsen teidän muiden temppaavia sanoja ja kokemuksia tähän, kiitos.
Eniten minua huolettaa taloudellinen selviäminen, koska nyt olen tottunut siihen että maksetaan asumiskustannukset puoleksi. Olen määräaikaisessa työsuhteessa joka päättyy kesällä (ei mahdollisuutta työsuhteen jatkoon), ja mikäli en saa uutta työtä, jään ansiosidonnaiselle minkä määrä ei päätä huimaa. Olen kuitenkin tehnyt laskelmia ja mikäli löytäisin edullisen oman asunnon, pärjäisin kyllä - en yhtä hyvin kuin nyt, mutta kuitenkin.
Toiseksi huolettaa miehen reaktio. Aina kun meillä on ollut isoja riitoja, hän alkaa itkemään ja kertoo miten pelkää menettävänsä minut. Jos kertoisin hänelle että haluan erota, en tiedä miten kestäisin hänen reaktionsa ilman että hellyn ja pyörrän päätökseni. En haluaisi kuitenkaan olla pahis, mutta se taitaa tässä tilanteessa olla väistämätöntä.
Sitten huolettaa myös perheenjäsenten reaktiot. Olen myös aika läheinen miehen äidin ja siskon kanssa, joten siinä menisi nekin suhteet. Mutta en vain enää kestä olla tässä suhteessa.
Joten, kiitos jos viitsitte tsempata ja kertoa, että kaikki kääntyy vielä hyväksi, jos vaan uskallan hypätä tuntemattomaan.
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Se mitä haluan sinulle sanoa, sinä päätät. Vain sinä tiedät koska se mitta on täynnä.
Pärjäät varmasti ja kenties sinulle on tarkoitettu perhe ja uusi puoliso, sitä kohti on hyvä mennä.
Tsemppiä ja sisua. Ajattele itseäsi. Osa nykyisistä lähi-ihmisistäsi jää tässä tilanteessa taakse mutta osa jää ja uusiakin tulee. Asioilla on tapana järjestyä. Onnea matkaan.
Minulla taitaa olla tunteet tosi pinnassa, koska nyt tuli itku. KIITOS sinulle voimaannuttavista sanoistasi! Ne tulivat nyt todella tarpeeseen, ja kirjoitin ne puhelimen muistioonkin ylös että on heikolla hetkellä mistä hakea tukea.
Toivon, että sinä löydät tiesi ansaittuun vapauteen avioliitostasi. Tsemppiä ja sisua sinullekin jatkoon, niitä olet varmasti noiden vuosien aikana tarvinnutkin jo paljon! Olet ihana ihminen ja ansaitset parasta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seksittömyys ja erilaiset toiveet perheen suhteen ovat iso asia. Olet vielä nuori. Uusia töitä tulee. Jos tulot tippuvat kovin, saat asumis- ja tarvittaessa toimeentulotukea.
Itse olin pitkään huonossa suhteessa ja murehdin ennen eroa paljon sitä etten voi jättää miestä ettei hän jää yksin. VIRHE. Hän jätti minut sitten yks kaks toisen naisen takia ja ovat nyt onnellisesti yhdessä. Ei toki mikään iso menetys minullekaan kun eroa olin pitkään harkinnut, mutta näin jälkiviisaana harmittaa kun tuhlasin pari vuotta tämän miehen kanssa olemiseen koska tunsin myötätuntoa sitä kohtaan että hän ei selviäsi yksin. Joten älä tee samaa virhettä. Jos teillä ei ole muuta kuin yhteinen talous niin mielestäni raha on todella huono syy jäädä onnettomaan suhteeseen. Ero pelottaa ja ns. tyhjän päälle jääminen mutta elämä kantaa aina ja tilalle tulee uusia mukavia asioita. Niille vaan pitää ensin tehdä tilaa jättämällä vanha taakse. Tsemppiä!
Minua auttoi aikanaan tekemään lopullisen eropäätöksen ajatus siitä, missä haluan nähdä itseni 10 vuoden päästä. Haluanko nähdä tämän saman ihmisen kanssa, puimassa samoja asioita (mitä oli puitu jo vuosia, eikä kumpikaan ollut kykenevä aidosti muuttumaan; joskus kumpikin voi joustaa vain tiettyyn rajaan asti ja aina se ei riitä), vai jossain tuntemattomassa tulevassa. Silloin se selvisi: mikä tahansa on parempi kuin tämän saman jahkaaminen edelleen. Ja kun sen ymmärsin, niin ymmärsin olla tuhlaamatta elämästäni enää yhtään päivää sen miettimiseen. Miksi pitkittää sitä, mikä on väistämätöntä. Toki siinä vielä aikaa meni ennen kuin käytännön asiat oli selvät, mutta kunnialla ja tovereina siitä selvittiin.
Ajattelen muutenkin nykyään vanhemmiten suhteista eri tavalla kuin nuorena, kun elätin ajatusta pitkästä suhteesta, jossa yhdessä kasvatetaan lapset ja vanhetaan yhdessä... No, kaikki on mennyt aivan toisin, mutta kuitenkin en näe suhteiden arvoa tai arvottomuutta niiden pituudessa (tai lyhyydessä). Ei ole häpeä erota, ei se tarkoita että se yhdessä eletty aika muuttuisi merkityksettömäksi. Hyväkin suhde voi ja kannattaa lopettaa silloin, kun se ei enää ole hyvä suhde, kun se ottaa enemmän kuin antaa. Silloin voi erotakin terveesti, "päästää toisen lähtemään". Jokaisen suhteeni jälkeen olen myös tutkaillut itseäni ja omaa osuuttani siihen, miksi ero on tullut, ja näin olen voinut kehittyä ihmisenä. Se ei minulta ole aina onnistunut valitettavasti sen suhteen aikana, mutta ihmisenä olen kuitenkin jokaisen jälkeen ollut kypsempi, valmiimpi.
Tämä on sun ainutlaatuinen elämäsi. Mitä sanoisit, jos sun rakkain ystäväsi pohtisi tätä samaa? Jos kaikkea on yritetty, mutta ne perustavanlaatuiset asiat vaan ovat liian suuria? Kehottaisitko jäädä jatkamaan kuitenkin vielä vuodeksi, kuukaudeksi? En usko. Haluaisit, että hän olisi rohkea. Se kaikki mistä unelmoit (perhe/lapset, suhde jossa teillä on yhteisiäkin asioita) voi olla ihan saavutettavissa, mutta jos tiedät, että tässä suhteessa ei ole, niin mitä odotat? Sun elämäsi monet parhaat päivät ovat vasta tulossa, lähde sille retkelle. :)
Paljon onnea matkaan. 2021 on sun vuosi.
JSSAP
Jos Sijaltainen nousisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muista, että sinulla on rajallinen määrä päiviä elämässäsi. Tuhlaat kallista aikaasi suhteessa, joka tekee sinut onnettomaksi.
Raha on vain rahaa, kyllä ansiosidonnaisella pitäisi vuokra pystyä maksamaan. Etsit sellaisen asunnon johon sinulla on varaa.
Jos olet sinkku, sinulla on huomattavasti paremmat mahdollisuudet etsiä parempi mies, jonka kanssa voit perustaa perheen.
Etsi asunto ennen kuin ilmoitat miehelle, se vähentää kiusausta jäädä vain siksi että mies alkaa parkua. En tarkoita että muutat salaa, vaan että teet vuokrasopimuksen ja kerrot miehelle pari viikkoa ennen muuttopäivää.
Miehen suku ei ole syy olla suhteessa. Jos ihmettelevät eroa, niin voit kertoa miksi olet onneton miehen kanssa. Jos hyvin käy, niin voitte pitää yhteyttä myös eron jälkeen.
Älä tuhlaa ainoaa elämääsi huonoon suhteeseen!
Täällä on suurin osa kommenteista ollut todella suureksi avuksi, iso kiitos teille kaikille jotka olette asiallisesti vastanneet! Olen todella liikuttunut, että olen saanut näin paljon hyviä tsemppiviestejä ja paljon ajateltavaa. Ihanaa, että anonyymisti saa näin mahtavia kannustuksia osakseen, ne on juuri sitä mitä tarvitsen koska olen ollut viimeisen vuoden niin eksyksissä tämän asian kanssa.
Erittäin hyvä pointti oli tuo "Mitä sanoisit, jos sun rakkain ystäväsi pohtisi tätä samaa?". Ja sitten aloin ajattelemaan, että minun pitäisi olla itse itseni paras ystävä ja kannustaa itseäni etsimään onnea, sitä en keneltäkään muulta saa. Listaan nyt paperille näitä minun pelkojani ja mietin ne sitten kaikessa rauhassa läpi, että en voi enää tässä prosessissa palata samoihin ajatuksiin ja jänistä taas kerran.
Toivottavasti tästä ketjusta olisi apua myös muillekin, jotka painii samojen asioiden kanssa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-J- kirjoitti:
Erittäin hyvä pointti oli tuo "Mitä sanoisit, jos sun rakkain ystäväsi pohtisi tätä samaa?". Ja sitten aloin ajattelemaan, että minun pitäisi olla itse itseni paras ystävä ja kannustaa itseäni etsimään onnea, sitä en keneltäkään muulta saa. Listaan nyt paperille näitä minun pelkojani ja mietin ne sitten kaikessa rauhassa läpi, että en voi enää tässä prosessissa palata samoihin ajatuksiin ja jänistä taas kerran.
Toivottavasti tästä ketjusta olisi apua myös muillekin, jotka painii samojen asioiden kanssa!
Oivalsit juurikin sen tärkeimmän pointin. Miten sille ystävälle toivoo aina parasta, juuri hänelle ja vaikka hänen kumppaninsa ehkä jäisi suremaan eroa, niin sen ystävän parasta sinä haluaisit. Itsensä on helpompi unohtaa tässä pohdiskelussa, kun se on omakohtaista. Mutta sinä ansaitset kaiken sen tsemppauksen ihan ITSE, mitä antaisit ystävällesi. SINÄ olet sinun elämäsi tärkein henkilö, Kohtele itseäsi sen mukaisesti.
Hyviä vastauksia olet saanutkin, olen iloinen jos olet saanut täältä apuja pohdiskeluusi. Mieti asiaa rauhassa, mutta rohkeasti.
Miestenkin on hyvä oppia seisomaan omilla jaloillaan. Jos se ei onnistu ennen eroa ja ero pakottaa siihen, on jo yksi asia positiivisen puolella.
Itse olen ihan eri elämäntilanteessa mutta sitä lopullista eroa tässä harkitsemassa.
Meillä on jo kaikki fem före. Enää ei ole jäljellä kun juridinen avioliitto ja pirummoinen mustasukkaisuus miehellä minuun. Ei siis ole yhteistä kotia, eikä koskaan tule, ei yhteisiä raha-asioita, ei yhteisiä suunnitelmia, ei yhteistä huumoria, elämän iloa tms. Seksistä puhumattakaan, se meni jo 15v sitten. Olemme tähän saakka tavanneet lähinnä juhlapyhinä, vimeksi sitä yritettiin jouluna vaan eipä onnistunut. Joulun vietto loppui jo joulupäivänä perheriitaan. Sen jälkeen emme ole kommunikoineet millään tavalla.
Lopullinen selvitys on sen perässä että kumpi sen sanoo ääneen. Todennäköisesti senkin hoidan minä mutta eipä sillä väliä, serveerataan vielä kerran valmiina kaikki.
Se mitä haluan sinulle sanoa, sinä päätät. Vain sinä tiedät koska se mitta on täynnä.
Pärjäät varmasti ja kenties sinulle on tarkoitettu perhe ja uusi puoliso, sitä kohti on hyvä mennä.
Tsemppiä ja sisua. Ajattele itseäsi. Osa nykyisistä lähi-ihmisistäsi jää tässä tilanteessa taakse mutta osa jää ja uusiakin tulee. Asioilla on tapana järjestyä. Onnea matkaan.