Lue keskustelun säännöt.
Tsempatkaa minua eroamaan!
-J-
21.01.2021 |
Olen hautonut eroa miehestäni jo liian pitkään, mutta olen nynny, enkä uskalla ottaa sitä askelta. Nyt tarvitsen teidän muiden temppaavia sanoja ja kokemuksia tähän, kiitos.
Eniten minua huolettaa taloudellinen selviäminen, koska nyt olen tottunut siihen että maksetaan asumiskustannukset puoleksi. Olen määräaikaisessa työsuhteessa joka päättyy kesällä (ei mahdollisuutta työsuhteen jatkoon), ja mikäli en saa uutta työtä, jään ansiosidonnaiselle minkä määrä ei päätä huimaa. Olen kuitenkin tehnyt laskelmia ja mikäli löytäisin edullisen oman asunnon, pärjäisin kyllä - en yhtä hyvin kuin nyt, mutta kuitenkin.
Toiseksi huolettaa miehen reaktio. Aina kun meillä on ollut isoja riitoja, hän alkaa itkemään ja kertoo miten pelkää menettävänsä minut. Jos kertoisin hänelle että haluan erota, en tiedä miten kestäisin hänen reaktionsa ilman että hellyn ja pyörrän päätökseni. En haluaisi kuitenkaan olla pahis, mutta se taitaa tässä tilanteessa olla väistämätöntä.
Sitten huolettaa myös perheenjäsenten reaktiot. Olen myös aika läheinen miehen äidin ja siskon kanssa, joten siinä menisi nekin suhteet. Mutta en vain enää kestä olla tässä suhteessa.
Joten, kiitos jos viitsitte tsempata ja kertoa, että kaikki kääntyy vielä hyväksi, jos vaan uskallan hypätä tuntemattomaan.
Kommentit (49)
Eroaminen ei ole helppoa ja mukavaa. Kannattaa silti tehdä se mieluummin ennemmin kuin myöhemmin, niin säästyy molemmilta aikaa. Jos siis ero on tulossa joka tapauksessa, kuten tässä tapauksessa vaikuttaisi olevan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään eroamisellekin tarvitaan kollektiivinen some hyväksyntä, pistä äänestys pystyyn niin ei tarvi itse pähkäillä.
Vierailija kirjoitti:
-J- kirjoitti:
Täällähän on värikästä kommenttia, kuten odotinkin :)
Olisi paljon helpompaa lähteä, jos olisi pettämistä tai väkivaltaa, mutta kun meillä ei ole _mitään_. Ei seksiä, ei yhteistä tekemistä, ei puheenaiheita. Molemmat menee omia menojaan. Monesti ollaan asioista keskusteltu ja hetken ajan kaikki on melko hyvin, sitten taas palataan samaan vanhaan. Nyt alan olla vaan loppu tähän yrittämiseen.
Lapsia ei ole, ja mies on vasta ilmoittanut että ei välttämättä tulekaan. Ja se on ehkä se suurin kompastuskivi, koska itse haluan lapsia joku päivä. Joten näillä ajatuksilla, mutta kuten olen sanonut, olen nynny. En uskalla lähteä etsimään omaa onneani.
Meinasin joskus itse tsemppipyynnön tänne laittaa erotuksella, että ole mies ja meillä on lapsia. Itsellani vain se tilanne, että minä olen se hyvätuloinen, mutta jos lähden, toisen taloudellinen tilanne sakkaa vielä pahemmin kuin omani. Meillä on avioehto, joten se ei ole ongelma. Ajattelen vain liikaa lapsia, velvolliksia jne. Miten siis sais ittestään irti? Terapiassakin käyty, mutta lähinnä vaan ns. ahdistaa olla sen toisen lähellä.
Ja teilläkään ei ole mitään yhteistä, vai miten se liittyy tähän?
niin minkä verran sinun ansiosidonnainen sitten olisi? Kai tiedät että voit saada asumistukea jos se on pieni.
Vierailija kirjoitti:
Meinasinkin kysyä, että miksi haluat eroa mutta avasitkin sitä jo hyvin. Minkä ikäinen olet? Jos haluat perheen, niin sinun ei kannata viivytellä liian pitkään suhteessa, jossa perheen perustaminen ei ole mahdollista. Muuten voit huomata olevasi onneton ja ilman mahdollisuutta saada perhettä. Ero ei tietenkään tarkoita sitä, että saisit perheen mutta se parantaa mahdollisuuksia siihen.
Onhan se itsekäs ratkaisu mutta tässä asiassa et voi ajatella kuin itseäsi, sillä toista ei voi pakottaa haluamaan samaa.
Olen 27, joten koen että tässä alkaa olla jo pieni kiire, jos perheen haluan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
-J- kirjoitti:
Täällähän on värikästä kommenttia, kuten odotinkin :)
Olisi paljon helpompaa lähteä, jos olisi pettämistä tai väkivaltaa, mutta kun meillä ei ole _mitään_. Ei seksiä, ei yhteistä tekemistä, ei puheenaiheita. Molemmat menee omia menojaan. Monesti ollaan asioista keskusteltu ja hetken ajan kaikki on melko hyvin, sitten taas palataan samaan vanhaan. Nyt alan olla vaan loppu tähän yrittämiseen.
Lapsia ei ole, ja mies on vasta ilmoittanut että ei välttämättä tulekaan. Ja se on ehkä se suurin kompastuskivi, koska itse haluan lapsia joku päivä. Joten näillä ajatuksilla, mutta kuten olen sanonut, olen nynny. En uskalla lähteä etsimään omaa onneani.
Meinasin joskus itse tsemppipyynnön tänne laittaa erotuksella, että ole mies ja meillä on lapsia. Itsellani vain se tilanne, että minä olen se hyvätuloinen, mutta jos lähden, toisen taloudellinen tilanne sakkaa vielä pahemmin kuin omani. Meillä on avioehto, joten se ei ole ongelma. Ajattelen vain liikaa lapsia, velvolliksia jne. Miten siis sais ittestään irti? Terapiassakin käyty, mutta lähinnä vaan ns. ahdistaa olla sen toisen lähellä.
No mutta. Sinähän olet hyvätuloinen mies, vaihdat lennossa kuten ne tekee. Naisiahan tulee jonossa, ja entinen varmasti eroaa itse kun petät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-J- kirjoitti:
Täällähän on värikästä kommenttia, kuten odotinkin :)
Olisi paljon helpompaa lähteä, jos olisi pettämistä tai väkivaltaa, mutta kun meillä ei ole _mitään_. Ei seksiä, ei yhteistä tekemistä, ei puheenaiheita. Molemmat menee omia menojaan. Monesti ollaan asioista keskusteltu ja hetken ajan kaikki on melko hyvin, sitten taas palataan samaan vanhaan. Nyt alan olla vaan loppu tähän yrittämiseen.
Lapsia ei ole, ja mies on vasta ilmoittanut että ei välttämättä tulekaan. Ja se on ehkä se suurin kompastuskivi, koska itse haluan lapsia joku päivä. Joten näillä ajatuksilla, mutta kuten olen sanonut, olen nynny. En uskalla lähteä etsimään omaa onneani.
Meinasin joskus itse tsemppipyynnön tänne laittaa erotuksella, että ole mies ja meillä on lapsia. Itsellani vain se tilanne, että minä olen se hyvätuloinen, mutta jos lähden, toisen taloudellinen tilanne sakkaa vielä pahemmin kuin omani. Meillä on avioehto, joten se ei ole ongelma. Ajattelen vain liikaa lapsia, velvolliksia jne. Miten siis sais ittestään irti? Terapiassakin käyty, mutta lähinnä vaan ns. ahdistaa olla sen toisen lähellä.
No mutta. Sinähän olet hyvätuloinen mies, vaihdat lennossa kuten ne tekee. Naisiahan tulee jonossa, ja entinen varmasti eroaa itse kun petät.
Sovitaan sitten niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinulla menisi suhteet poikki miehesi siskoon ja äitiin? Ethän sinä heidän kanssaan naimisissa ole.
Itse tein eron mieheeni niin että hommasin asunnon salaa. Pakkasin tavarani kun hän oli iltavuorossa ja ilmoitin että muutan pois. Jos olisin etukäteen hehkuttanut asiaa, niin sotahan siitä olisi syntynyt. Taloudellista huolta minäkin ajattelin, mutta hyvin olen pärjännyt. Tästä on nyt 5 vuotta, enkä päivääkään ole katunut. Tsemppiä.
Jos tuollainen on ihmisten käsitys hyvästä erosta, niin ei ihme, että Suomi on täynnä mielenterveusongelmaisia pösilöitä läheisriippuvuuksineen jne. Eri asia tietenkin jos parisuhteessa on väkivaltaa, niin tottakai pitääkin paeta, mutta jos on ollut ihan normi riitaa/erimielisyyksiä, niin tuollainen häipyminen kertoo vain kuinka itsekäs paskiainen olet!
Kerro ihmeessä jos alat uudelleen deittailla, niin sille tulevalle miehellesikin, että miten meni edellisen kanssa ero, niin saa mies itse päättää alkaako tuollaisen pelkurin kanssa millekään.
Vierailija kirjoitti:
Meinasin joskus itse tsemppipyynnön tänne laittaa erotuksella, että ole mies ja meillä on lapsia. Itsellani vain se tilanne, että minä olen se hyvätuloinen, mutta jos lähden, toisen taloudellinen tilanne sakkaa vielä pahemmin kuin omani. Meillä on avioehto, joten se ei ole ongelma. Ajattelen vain liikaa lapsia, velvolliksia jne. Miten siis sais ittestään irti? Terapiassakin käyty, mutta lähinnä vaan ns. ahdistaa olla sen toisen lähellä.
Voi ei, teillä on vielä hankalampaa, kun on lapsia :( Tiedän tuon tunteen, kun toisen lähellä "ahdistaa" olla. Mutta ajattele myös sitä, että lapset monesti aistii jos vanhempien suhteessa ei ole kaikki hyvin. Toivottavasti sinäkin löydät onnesi, kiitos viestistäsi ja tsemppiä tulevaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykyään eroamisellekin tarvitaan kollektiivinen some hyväksyntä, pistä äänestys pystyyn niin ei tarvi itse pähkäillä.
Tämä sitten seuraavaksi, kiitos erittäin hyödyllisestä viestistäsi!
Kumman näistä lauseista olet kuullut useammin eronneen suusta:
1. Kadun eroa syvästi.
2. Yksi elämäni parhaista päätöksistä, olisi pitänyt erota aiemmin.
Tämä motivoi minua aikoinaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet siis 27 ja ilmeisesti muuttaisit vuokra-asuntoon? Mikä siinä taloudellisessa puolessa niin huolettaa, aika suuri osa nuorista aikuisista asuu yksin ja pärjää.
Olet vielä nuori, kyllä sinulla on vielä reilusti aikaa hankkia lapsiakin. Itse olen sinua 10 vuotta vanhempi ja vähän samantyyppisessä onnettomassa parisuhteessa, paitsi en välttämättä edes halua lapsia. Eron jälkeen lapsettoman ja sopivan uuden miehen löytäminen tulisi tässä vaiheessa olemaan vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet siis 27 ja ilmeisesti muuttaisit vuokra-asuntoon? Mikä siinä taloudellisessa puolessa niin huolettaa, aika suuri osa nuorista aikuisista asuu yksin ja pärjää.
En osaa oikein itsekään sanoa. Kai se liittyy siihen, että olen niin tottunut nykyiseen tulotasoon, ja että säästöön jää joka kuussa X määrä rahaa. Eron jälkeen sitä rahaa ei olisikaan niin paljon. Mikä on siis aivan naurettava ajatus, koska ennen yhteenmuuttoakin pärjäsin omillani vallan mainiosti. Kai tuo muutaman kuukauden päästä edessä häämöttävä mahdollinen työttömyys pelottaa ja sen takia talousasiat huolettaa.
Vierailija kirjoitti:
Olet vielä nuori, kyllä sinulla on vielä reilusti aikaa hankkia lapsiakin. Itse olen sinua 10 vuotta vanhempi ja vähän samantyyppisessä onnettomassa parisuhteessa, paitsi en välttämättä edes halua lapsia. Eron jälkeen lapsettoman ja sopivan uuden miehen löytäminen tulisi tässä vaiheessa olemaan vaikeaa.
Ikävä kuulla sinun tilanteestasi! Itsekin välillä mietin, että jos nyt eroan, niin löydänkö enää itselleni sopivaa miestä. Mutta sitten mietin, että olisin ehkä kuitenkin mieluummin yksin kuin huonossa parisuhteessa. Toivottavasti sinäkin saat vielä ratkaisun tilanteeseesi ja löydät onnen!
En halua loukata mutta todennäköisesti mies kuitenkin nopeasti löytää uuden, vaikka nyt itkisikin, ettei halua menettää sinua. Minäkin olin nuorena huonossa suhteessa, enkä uskaltanut lähteä kun pelkäsin, että mies jää yksin ja säälin häntä. No ei jäänyt todellakaan. Joten ajattele nyt ensisijaisesti itseäsi ja omaa tulevaisuuttasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinulla menisi suhteet poikki miehesi siskoon ja äitiin? Ethän sinä heidän kanssaan naimisissa ole.
Itse tein eron mieheeni niin että hommasin asunnon salaa. Pakkasin tavarani kun hän oli iltavuorossa ja ilmoitin että muutan pois. Jos olisin etukäteen hehkuttanut asiaa, niin sotahan siitä olisi syntynyt. Taloudellista huolta minäkin ajattelin, mutta hyvin olen pärjännyt. Tästä on nyt 5 vuotta, enkä päivääkään ole katunut. Tsemppiä.Jos tuollainen on ihmisten käsitys hyvästä erosta, niin ei ihme, että Suomi on täynnä mielenterveusongelmaisia pösilöitä läheisriippuvuuksineen jne. Eri asia tietenkin jos parisuhteessa on väkivaltaa, niin tottakai pitääkin paeta, mutta jos on ollut ihan normi riitaa/erimielisyyksiä, niin tuollainen häipyminen kertoo vain kuinka itsekäs paskiainen olet!
Kerro ihmeessä jos alat uudelleen deittailla, niin sille tulevalle miehellesikin, että miten meni edellisen kanssa ero, niin saa mies itse päättää alkaako tuollaisen pelkurin kanssa millekään.
Kiitos palautteestasi. En viitsinyt avautua tuossa sen enempää, koska yleensä parisuhde ei kuulu muille, mutta....mieheni oli väkivaltainen juoppo joka ei kovin hyvällä olisi minua päästänyt lähtemään. Joten, muutto oli tehtävä salaa ja tukijoukkojen kanssa.
Sinusta en viitsi mitään sanokkaan, kerroit sen tuossa viestissäsi että millainen itse ihmisenä olet. Minulla on nyt hyvä elämä ja ei tarvitse olla pelossa koko ajan. Parempaa päivän jatkoa sinulle.
Tärkeintä on, että jos mies eropaniikissa alkaa ehdotella että jäätte yhteen ja hankitte perheen, ÄLÄ SUOSTU. ÄLÄ SUOSTU. ÄLÄ SUOSTU.
Jos mies ei halua lapsia itse, niiden tekemisestä hänen kanssaan seuraa vain ja ainoastaan kurjuutta, ero ja yksinhuoltajuus.
Vierailija kirjoitti:
Olisi helpompi tsempata, jos olisi oikea syy, kuten pettäminen, väkivalta tai muu luonnehäiriö. Onko tulevaisuuden suunnitelmat jommalla kummalla muuttuneet, vai miksi ne vasta nyt tulevat esiin?
Kyllä noi on ihan "oikeita" syitä erota, mitä ap luetteli.
Kiitos tsemppaavista viesteistä!
En yritä enkä haluaisikaan ulkoistaa päätöstä kenellekään toiselle, harmi jos olet sellaisen kuvan saanut. Haen lähinnä vertaistukea ja muiden kokemuksia, koska itsellä tätä ennen takana vain yksi parisuhde joka päättyi ihan eri syistä ja ero oli silloin "helpompi". Eikö täällä saisi kysyä tukea, koska sellaista tässä vaikeassa tilanteessa tarvin? Minulla ei ole omassa elämässäni ketään, kenelle voisin näitä asioita näin laajasti avata, joten olisin (ja olen) todella kiitollinen kokemuksista, vinkeistä ja ohjeista, joita te voitte minulle täällä antaa.