Mikä on ollut traumatisoivin paikkakunta jossa olet asunut?

Kaikki paikkakunnat. Ja ne ihmiset jotka asuvat omalla synnyin paikkakunnallaan. Kuvittelevat olevansa A- luokkaa. Ilmiö nähtävissä etenkin pienemmissä kunnissa, esim. Naantali. Piiri pieni pyörii...

Puhumattakaan jos tunget mökkiläiseksi jonnekin suosittuun mökkikuntaan, vakiasukkaat katsovat pitkin nokkaansa.

Raahe. Siellä ei ihmisillä tunnu olevan mitään muuta tekemistä kuin viikonlopun läpi ryyppääminen. Samat naamat aloittaa perjantaina ja jatkaa sunnuntaihin. Ja mikään ei kyllä estä tekemästä sitä viikollakaan, harvempi nimittäin käy töissä, joku saattaa jossain kuntouttavassa työtoiminnassa olla. Ihmisillä ei ole mitään tavoitteita eikä kunnianhimoa. Todella masentava paikka jossa ei voi kehittyä tai edetä elämässä. Pysykää niin kaukana kuin voitte!

Haapavesi, sinne oliniin jyrkkä mäki, ettei meinannu normi henkilöautolla ylös päästä talvi oli ja liukasta. Ylös kun kylälle pääsi niin pari kauppaa ja hautaustoimisto!! Ja sit niitä kylmä bensa-asemia oli kans pari. Ohikulku matkalla käytiin siellä pienessä k kaupassa. Voihan se olla kesällä kivannäköinenkin ehkä. Mutta jotenkin ihan järkytyin siitä näkymästä

Vierailija kirjoitti:

Haapavesi, sinne oliniin jyrkkä mäki, ettei meinannu normi henkilöautolla ylös päästä talvi oli ja liukasta. Ylös kun kylälle pääsi niin pari kauppaa ja hautaustoimisto!! Ja sit niitä kylmä bensa-asemia oli kans pari. Ohikulku matkalla käytiin siellä pienessä k kaupassa. Voihan se olla kesällä kivannäköinenkin ehkä. Mutta jotenkin ihan järkytyin siitä näkymästä

Joo ja se järvi siinä mäen alla on niin saastunut, ettei edes jäädy talvella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmajoki. Yläasteella vähänkin erilaista ihmistä (kuten mua) kiusataan tai kiusattiin siellä ja ollaan niin ylpeitä pohjalaisia kuin olla ja voi. Meininki muuttuu jo paljon kun menee vaikkapa Seinäjoella käymään. Käymään siellä joskus uteliaisuudesta voin mennä mutta en muuta sinne kyllä enää tämän elämän aikana. Tosin kyllä pohjalaisia pidettäis outoina jo pelkän murteen takia jo jossain pienellä savolaisella paikkakunnalla.

Juntteja kun löytyy joka puolelta Suomea.

T: savolaisjuurinen asperger nuorimies joka on asunut 9 vuotta elämästään Ilmajoella ja nykyään on Helsingissä opiskelemassa

Asuin itse vuosia Etelä-Pohjanmaalla ja on totta, että Seinäjoen ilmapiiri on vapaampi ja edistyksellisempi Ilmajokeen, Lapuaan ym. pienempiin naapurikuntiin verrattuna. Vähän samantapainen asetelma on Tampere vs muu Pirkanmaa. Tre on rento ja monimuotoinen mutta pienet pirkkalaispaikkakunnat takakireitä, junttimaisia ja ksenofobisia.

Totta ja siis on mun äidin ja iskän puolen mummolapaikkakunnatkin siellä Savossa ( Varkaus ja Joroinen) aika piiri pieni pyörii-paikkakuntia. Asuin 2 vuotta Varkaudessa vain 500 metriä mun äidin puolen mummolasta 2 vuotta ennen yliopistoon pääsyä niin huomasin tän asian. Onneks mun sukulaisia asuu myös täällä pk-seudulla päin nykyään.:-) T: tämän Ilmajoki-viestin kirjoittaja

Orivesi . Kaikki vaan nai synnytti lapsia samoille miehille ja monta siis ukot juoksee vieraissa ,ihan hirveetä . Ibizan kaupunki toinen kaikki vaan nai hilluu huumeissa sekaisin ja Las Palmas . Ei mitään tavallista . Itsekin niin sekaisin ettei mitään muistoa juuri lentomatkasta Mallorcalle ja siellä huumevarkaat jäi kiinni kaduilla niin luultiin että ollaan mantereella vaikka oltiin saarella ,siellä on joka paikassa huumeita vaikka ei itse käyttäisin .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pori, asuin siellä ekat 20 vuotta elämästäni. Jotenkin ilkeä ja ivallinen ilmapiiri, toisten onnistumisista ei iloittu eikä edes omia kavereita pahemmin kannustettu. Nämä siis omia kokemuksiani. Muutin sittemmin Helsinkiin ja olen ihmeissäni kuunnellut uusien kavereideni kokemuksia lapsuudesta ja teiniajoista: hyvästä luokkahengestä, kannustuksesta ja esim. mukavista liikuntatunneista, joissa kaikki pelasivat joukkueena. 

Itselleni tuo on ihan utopiaa. Omilla luokillani ja kaveripiireissä oli poikkeuksetta kiusaamista ja lyttäämistä. Jos joku esimerkiksi piti esitelmän, hänelle alettiin hihittää jo ennen kuin ehti luokan eteen seisomaan. "Kaverit" olivat myös aina valmiina pettämään toisensa itselleen mukavamman lopputuloksen eteen. Vasta nuorena aikuisena olen oppinut, mitä todellinen ystävyys voi olla :D

E-Pohjanmaalla on hyvin samanlainen ilmapiiri. Ihmiset ovat periluonteiltaan samanlaisia näissä paikoissa.

Saman olen minäkin huomannut. Asuin muuton jälkeen koko nuoruuteni Porin seudulla ja sen huomasi heti, että kun olin vähän erilainen ja kiltimpi niin alettiin kiusaamaan. Minulla ei ole oikeastaan kuin pari hyvää muistoa noista vuosista ja vain muutama ihminen joita hyvällä muistelen. Hyvin yksinäisiä ja ikäviä vuosia. Tämä kaikki jatkui myös pitkään ja kesti näin jälkeenpäin mietittynä aivan liian kauan. Nyt myöhemmin olen taas asunut Etelä-Pohjanmaalla ja huomannut samankaltaista menoa. Täällä tosin vielä enemmän korostuu se suvun merkitys ja et ole enää mitään jos oletkin muualta tullut. Juoruilun taso vielä nousee enemmän esiin. En ole kovin tyytyväinen näihin asuinpaikkoihin ollut.

Jäi mieleen myös yksi viesti, kun joku kirjoitti ettei ole saanut ystäviä oikein mistään ja samalla tuntee olevansa näkymätön kaupunki seudulla asuessaan. Minulla myös samoja kokemuksia. Kiusaaminen on jättänyt jälkiä ja en luota enää muihin. Samalla on hyvin vaikeaa tutustua enää aikuisena ja saada ystäviä. Pienellä paikkakunnalla on jo omat porukkansa ( ja usein se juoruilu ja ilkeys) ja kaupungissa taas tuntee olevansa liiankin näkymätön ja irrallinen. Tosin ehkä itselle se isompi kaupunki olisi jo mukavaa vaihtelua ja pienen paikkakunnan elämä tuntuu raskaalta, kun tavallaan tietää ettei kuulu tänne yhtään. Vaatimuksia minulla ei ole paljon ja yritän aina löytää jotain hyvää. On minullakin silti alueet jonne en enää mene kuin pakosta ja iloitsen kun pääsen sieltä pois jos joskus pitää käydä. Ne kaikki muistot kuitenkin jättävät jälkiä ja  muistaa sen olo silloin, kun siellä on asunut ja yrittänyt elää mahdollisimman normaalia elämää, vaikka taustalla on ollut surua ja ahdistusta. Se on ollut selviytymistä, eikä mitään mukavaa elämää. Jälkeenpäin tuntuu vielä kurjemmalta.

Nurmijärvi. Kaikki kunnanvirat on jaettu sulle mulle systeemillä. Piiripieni pyörii.

Pikkusieluisuutta, kyyläämistä juoruilua, ilkeintä jne.

Tampere ehdottomasti. Koko peruskoulun jatkunut koulukiusaaminen oli kamalaa. Yksinäisyys isossa kaupungissa oli myös kamalaa. Muutin heti pois paikkakunnalta kun tulin aikuiseksi. Ei ole tullut Tamperetta ikävä! Joskus olen joutunut Tampereella käymään ja ikävät muistot nousee pintaan. Onneksi paikkakunnalta muuton jälkeen löysin elämääni ihania ihmisiä.

Kuopio. Kauheaa kyräilevää porukkaa, jotka esittävät leppoisia.

Kajaani. Töykeitä ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

OULU.

Paskana kaupunkina tunnetaan, lunastaa maineensa.

Lamaantuneisuus, toivottomuus, masennus ja kyynisyys on aistittavissa kaikkialla.

Tunnelma on pysähtynyt ja raskas, ilmapiiri ahdasmielinen.

Paikalliset ihmiset juroja, kyräileviä, epäluuloisia, ankeita. Ilottomuus ja innottomuus on lähes käsinkosketeltavaa.

Keskustassa hortoilee teini-ikäisiä subuzombeja harmaine kasvoineen ja tyhjine katseineen. Tuntuu kuin kaupungin yllä leijuisi kirous!

Missään muualla en ole kokenut vastaavaa ilmiötä, kuin Oulussa käydessä: parissa päivässä alkaa vajota synkkään mielentilaan ja kadottaa itsensä, mielessä alkaa pyöriä erilaisia tapoja toteuttaa omaehtoinen eutanasia. I shit you not!

Pelastin itseni sieltä vuosia sitten ja poissa tulen pysymään. Tsemppiä niille, jotka siihen nihkeyden noidankehään ovat jämähtäneet!

Ps. Jos luet tätä, asut Oulussa ja kärsit, niin rohkaisen vahvasti muuttamaan johonkin toiseen kaupunkiin. Saattaa hyvinkin olla, että löydät ihan uudenlaisen elämänilon ja tavan katsoa maailmaa. <3

Tekopirteät hesalaiset eivät osaa toimia pohjoisessa.

Tampereella on paljon työpaikkakiusaamista. Aikuiset ihmiset savustavat toisiaan ulos urakalla. Paljon taisteluja arvovallasta. Johtajuus on vaikea asia. Ja valta. Siitä tapellaan ja käytetään koko elämä kaikenlaisiin valtataisteluihin. Pyritään kampittamaan, lynkkaamaan, juonimaan ja mustamaalataan jotta saataisin johtajat ulos. Johtuuko kaupungin historiasta sitten.

Asikkala

Kuopio ja Kuopion eli Itä-Suomen yliopisto, jossa opiskelen ja toivottavasti valmistun ensi keväänä ja sitten se on goodbye for ever!

Kuopio on aivan kuollut kylä- oli jo ennen koronaa. Viikonloppuisin keskusta tyhjä, tyhjiä liiketiloja, kirpparit ja kaljakuppilat vain menestyy.

Yliopistossa ei mitään sivistystä tai akateemista tunnelmaa- biotieteet dominoi, on kuin laboratorio.

Kuopio. Sisäänpäinkääntynyttä ja sulkeutunutta porukkaa. Meitä ”junantuomia” katsotaan kieroon, suljetaan pois kaveriporukoista harrastuksissa ja työyhteisöissä.

Ei yöelämää, ei kulttuuria, teatterissa menee Hilimat päivät -tyyppistä pölhökomediaa, kaupunginorkesteri on, mutta silläkin joku Arja Korisevan tai muu ikääntyväniskelmätähti solistinaan.

Nuorelle, opiskelijalle ja sinkulle Kuopio on katastrofi. Nuoruusvuosia ei ainakaan täällä kannata viettää, ehkä eläkepäivät korkeintaan.

Ei paikkakunta, mutta kaupunginosa: Helsingin Vesala. Pahempaa ghettoa juopponisteineen saa hakea.

Lahti. Minut koulukiusattiin siellä lähes h e n g i l t ä. Myös todella huono terveydenhuolto silloin kuin vielä asuin siellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jyväskylässä on kyllä jotain ahdistavaa.

Mikähänj se on. Keskellä metsiä kivoja järviä mutta jotain sinisteriä.

Siellä on paljon víhervassareita. Itsekin asuin joskus vuoden verran siellä ja en enää mene sinne päinkään.

Hurahtivat porukalla Touko Aaltoon. Täysillä äijä upposi näihin Jyväskylän vihervasemmistolaisiin humanistityttöihin - siitähän tää vauva av - bändikin lauloi. Sekopäisiä, epävakaita eukkoja pilvinpimein Jyväskylässä - kannattaa kiertää kaukaa ainakin miespuolisten. Ja Jyväskylän naispuoliset OKL-opiskelijat ja opettajat. Trouble, trouble, trouble.... you have been warned

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumma kun Kuopiota ei ole mainittu lainkaan, mutta itse asuttuani siellä toistakymmentä vuotta aikoinaan perheeni kanssa muualta muuttaneena ei-savolaisena sukugeeneiltäni on pakko mainita, että siellä kyllä pärjää, jos vaan tykkää erikoisesta kierosta savolaishuumorista.  Savolainen lasettelee kyllä hurttia huumoria toisista, mutta kun osuu itseensä, niin ei kestä ei, kun vitsit ossuu ommaan nilkkaan.

Kaunis luontohan siellä on Kallavesineen, mutta en muuttaisi takaisin sinne, koska kuitenkin on kaukana pääkaupungistamme.

Kuopiohan on isompi kuin nykyinen asuinkaupunkini, mutta savolaisuuteen kuuluu ilmiömäinen uteliaisuus mitä tulenee kanssaihmisten suhteen, niin ei siellä voi asua kauaakaan, ettei savolaiset hyöki utelemaan kaiken sinusta tai ainakin yrittävät utsia.

Lienet länsisuomalainen sukugeeneiltäsi?

Savolaishuumori nauraa ja pilkkaa aina toista. Itselleen savolainen ei osaa nauraa, itseironia ei onnistu.

Utelias savolainen on silloin, kun toiselle kuuluu huonoa. Mutta jos menee hyvin, ei Savolaista kuulumisesi kiinnosta.