Koirani lopetettiin tänään :(<3
Olisi täyttänyt pian 11v. Takajalat eivät kantaneet enää kunnolla. Eikä kipulääkkeetkään auttaneet. Sydän särkynyt pirstaleiksi. Tuo koira oli mukana yläasteen alusta ammattikorkeakoulun alkuun. Onneksi ei ole enää kivuissa. :(
Kommentit (24)
Olen pahoillani sinun ja koirasi puolesta! Älä välitä ilkeästä kommentista, täytyy olla tosi paha olo että noin kommentoi.
Hymiö ja vähemmän kuin kolme. Mikä on aloituksen funktio?
Älä välitä noista trolleista. Voimia paljon, ajan kanssa se helpottaa, kokemusta on.
Surullista. Oma koiravanhukseni on hyvin lähellä viimeistä päivää myös
Voi ei😭 Kauheeta😭 Mulla on 13v kissa, ja se alkaa olla jo elämänsä loppu päässä. Järjetön surkuhan siitä tulee kun hänestä aika jättää. Yritä jaksaa ja itke itkut pois.
Pahoittelut, otan osaa. Koirallasi oli varmasti hyvä elämä kanssasi ja se kyllä tiesi miten kiintynyt olit siihen. Muistele niitä hyviä aikoja.
Voi, tunnen todella tuskasi. Koiralla oli varmasti kuitenkin hyvä ja antoisa elämä seurassasi. Kauniit muistot jäävät. Jaksamista! 💕
Otan osaa :( Se aina kirpaisee kovasti vaikka olisikin vanha koira :(
Surullista. Muistot jäävät ja paikka sydämessä.
Osanottoni. Koiran elämä on niin lyhyt vaikka olisi pitkä, 11 vuotta on hyvää keskiarvoa ja se sai täysipituisen elämän.
Se on osa sitä koiran omistamista. Koira elää niin paljon lyhyemmän elämän kuin ihminen, että koiranomistajalla noita luopumiskokemuksia tulee useita elämän aikana, jos haluaa pitää koiraa koko ikänsä.
Suru on kuitenkin tunne, joka pitää elää, ja käydä läpi, jokaisen menetyksen jälkeen, jotta pääsee elämässä eteenpäin. Kun pääset pahimman yli, selvitä, olisiko uuden koiran ottaminen se juttu, jolla elämäsi taas kirkastuisi ja iloksi muuttuisi.
Aivan taivaan tällä laidalla on paikka nimeltä Sateenkaarisilta.
Lemmikit, jotka ovat olleet täällä jollekulle erityisen läheisiä, menevät kuoltuaan Sateenkaarisillalle.
Siellä on kaikille rakkaille ystävillemme niittyjä ja kukkuloita, joilla ne voivat juosta ja leikkiä yhdessä.
Ruokaa, vettä ja auringonpaistetta on yllin kyllin, ja kaikilla ystävillämme on lämmintä ja mukavaa.
Kaikki eläimet, jotka ovat olleet sairaita ja vanhoja, saavat takaisin terveytensä ja elinvoimansa; loukkaantuneet ja vammautuneet parantuvat ja tulevat jälleen vahvoiksi, juuri sellaisiksi, kuin ne ovat muistoissamme ja unelmissamme menneistä päivistä ja ajoista.
Eläimet ovat onnellisia ja tyytyväisiä. On vain yksi pieni asia: kukin niistä kaipaa jotakuta hyvin rakasta, joka niiden täytyi jättää jälkeensä.
Ne kaikki juoksentelevat ja leikkivät yhdessä, mutta tulee päivä, jona yksi yhtäkkiä pysähtyy katsomaan kaukaisuuteen. Sen kirkkaat silmät ovat jännittyneen tarkkaavaiset; sen innokas ruumis värisee. Yhtäkkiä se alkaa juosta pois ryhmän luota lentäen yhä nopeammin yli vihreän ruohon.
Se on havainnut sinut, ja kun sinä ja rakas ystäväsi vihdoinkin tapaatte, te pysyttelette yhdessä riemukkaina jälleennäkemisestä ettekä koskaan enää eroa. Iloiset suudelmat satavat kasvoillesi, kätesi hyväilevät taas rakasta päätä ja katsot vielä kerran lemmikkisi luottavaisiin silmiin, jotka niin kauan olivat poissa elämästäsi, mutteivät koskaan poissa sydämestäsi.
Sitten te ylitätte Sateenkaarisillan yhdessä...
Kirjoittaja tuntematon...
Vierailija kirjoitti:
Surullista. Oma koiravanhukseni on hyvin lähellä viimeistä päivää myös
Hyvä!
Vierailija kirjoitti:
Pahoittelut, otan osaa. Koirallasi oli varmasti hyvä elämä kanssasi ja se kyllä tiesi miten kiintynyt olit siihen. Muistele niitä hyviä aikoja.
Oli varmasti tosi hyvä. Koko elämä kahden metrin narussa kiinni. Ja jos ei siinä, niin yksin teljettynä sisätiloihin.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä. Yks rakki vähemmän
Jep, mahtava uutinen! Kusta ja paskaa kadunvarrella vähemmän.
Kiitos kaikille. Tuntuu erityisen hankalalta, koska tuo koira oli se, joka syvimpiä masennuskausina piti minut maanpinnalla. Onneksi voin jo paremmin kuin silloin. Mutta se koira pelasti henkeni.
Otan osaa ❤️