Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Yle Areenan Prisman ohjelma ”Kuinka kilot kertyvät?”
20.01.2021 |
Kuinka moni on katsonut brittidokumentin? Aiemmat brittien tekemät dokumentit ylipainon tieteellisistä syntymekanismeista ovat olleet hyviä. En muista edellisen kolmiosaisen sarjan nimeä.
Suomessa jankataan samaa mantraa, että syö vähemmän ja liiku enemmän ratkaisuksi jokaiselle ylipainoiselle. Ei ymmärretä geeneistä tai siitä, että olemme nälänhädistä selviytyneiden perillisiä, laisinkaan.
Kilot eivät kerry hetkessä eikä niiden kertymiseen tarvita edes mitään huonoiksi luokiteltuja syömisiä. Jos 65-kiloinen nainen, joka ei harrasta liikuntaa syö vaikkapa täysjyväpastaa joka päivä 150-175 grammaa yhdellä aterialla niin hän pysyy painossaan. Jos hän syö 200 grammaa pastaa niin hän lihoo vuodessa 8 kiloa ja jos hän syö 300 grammaa pastaa niin hän lihoo 11 kiloa vuodessa.
Tuo vaikutus vielä kertautuu joka vuosi ja aineenvaihdunta alkaa hidastua jo kolmekymppisenä koska kaloreita tehokkaasti polttava lihasmassa alkaa huveta.
Kun tuohon lisää sen, että osa on tieteellisesti todistetusti aivokemiallisesti alttiimpia syömään vaikka sitä sinällään varsin mautonta pastaa ihan tavallisella aterialla niin mielestäni Suomessakin pitäisi alkaa ottaa ihmisten erilaisuus tosissaan. Eihän kukaan silkkaa ilkeyttään tee tuota.
Minkälaisia ajatuksia tämä kaikki herättää teissä?
Kommentit (85)
voiko Suomessa jossain tutkia löytyykö nämä dokumentin erilaiset geenit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten selitätte sen että avopuolisoni ja paras ystäväni ovat hoikkia ja pitkiä, syövät aivan miten sattuu ja kuinka paljon tai vähän huvittaa ja heille helposti laskee paino.
Mitä taas ikuisena pullukana liikun, olen aina laskenut kalorit, tiedän kaiken, syön tervellisesti enkä koskaan ikinä laihdu?
ylimääräiset kilot eli 15kg tulivat 2 vuodessa kun oli rankka jakso, elimistöni on vieläkin aivan sekasin.
Nälästä ei myöskään puhuta Suomessa, et miten se toimii.
Sairaudet ja löökitys lihottavat on totta. Mutta, on tehty useita tutkimuksia, joissa selvitetty miksi jotkutveivöt liho, vaikka kalorimäärä on suuri. Kyllä se on niin, että joko nämö ihmiset kuluttavat ylimääräiset kalorit tai jättävät syömästä. Toisin päin- kyllä ylipsino 90% johtuubsiitä, mitä henkilö syö. Vaikka kuinka sanoo laskevansa kalorit, niin siitä vaan unohtuu osa. Tämä on inhimillistä.
Olen käynyt nyt vuoden ravitsemusterapeutilla, vähentänyt annoskokoa ja syönyt säännöllisesti. En syö enää lainkaan makeaa, enkä herkuttele millään sipseillä. Pizzaa söin viimeksi 3kk sitten.
Lihon edelleen....
Varmasti on vielä jotain parannettavaa syömisissä, muttakun en oikein enää keksi mistä vähentää! Puolet lautasesta on kasviksia (hirveä keko) ja syön ehkä kolme perunaa per annos. En ryyppää tai juo sokerilimuja. Osatekijänä on varmasti ikä ja hidastunut aineenvaihdunta, mutta kiukuttaa kyllä kuunnella jonkun parempigeenisen kommentteja kuinka helppoa on vain syödä vähemmän kuin kuluttaa, sillä asia ei ole niin yksiselitteistä: tuntuu suorastaan kuin elimistö haraisi vastaan kun ei halua luopua saavutetuista eduista! Ainoa lohtu on että jos tulee nälänhätä, kuolen luultavasti viimeisten joukossa kun elimistöni on erikoistunut ravinnon varastoimiseen...
Tuttua! :D Mieheni jätti ruokavaliosta pois oluen, maidon juonnin, mehut ja limut, ja "roskaruuan" ja laihtui 15kg. Oli lievästi ylipainoinen kun aloitti. Minä en voinut jättää noista mitään pois koska en käyttänyt noita alunperinkään. Kumpikaan meistä ei myöskään syö makeita herkkuja, joten niitäkään en voinut jättää pois. Olen lievästi ylipainoinen. Ainoa miten voin laihtua on jättää pois normaaleja ruoka-aineita/nähdä nälkää, joten olen mieluummin lievästi ylipainoinen kuin tuohon ryhdyn.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten selitätte sen että avopuolisoni ja paras ystäväni ovat hoikkia ja pitkiä, syövät aivan miten sattuu ja kuinka paljon tai vähän huvittaa ja heille helposti laskee paino.
Mitä taas ikuisena pullukana liikun, olen aina laskenut kalorit, tiedän kaiken, syön tervellisesti enkä koskaan ikinä laihdu?
ylimääräiset kilot eli 15kg tulivat 2 vuodessa kun oli rankka jakso, elimistöni on vieläkin aivan sekasin.
Nälästä ei myöskään puhuta Suomessa, et miten se toimii.
A) He ovat pitkiä eli kuluttavat enemmän.
B) He syövät mitä haluat, toisin sanoen kuuntelevat tiedostamatta kehoaan ja syövät tarpeen mukaan.
C) Lihomalla reippaasti olet sotkenut elimistösi hienovaraisen tasapainon.
D) Kannattaa laskea kaloritarve sen painon mukaan, jossa olit ennen lihomista.
Tuota kalorien laskemista EI kannata tehdä. Se lihottaa enemmän. Lautasmalli käyttöön, aterarytmi kuntoon ja kasviksia ja kuitua lisää ruokavalioon. Itse olen tiputtanut tällä jo 10 kg.
Itse laihduin 10 kiloa juurikin kalorien laskemisen avulla. Ensiksi selvitin oman päivän energiantarpeen (1500kcal) ja tavoite oli aina syödä tuon määrän alle. Esimerkiksi tykkäsin ennen syödä pakastepizzoja. Sen jälkeen kun opin, miten kaloreja lasketaan niin tajusin, että se yksi pizza täytti melkein koko päivän energiantarpeeni eli pizzan lisäksi en olisi saanut syödä tai juoda paljon mitään enää saman päivän aikana. Suklaalevyssäkin on jotain 500 kcal eli kolmasosa päivän energiantarpeesta.
Samaten tykkäsin juoda rasvatonta maitoa tyyliin litran päivässä (käytin janojuomana, en juonut vettä paljon ollenkaan). Yllätys oli melkoinen kun tajusin, että rasvattomassa maidossa on melkein yhtä paljon kaloreita kuin cokacolassa (maidossa on ravintoaineita toisin kuin colassa eli ei kuitenkaan ole sama asia juoda kumpaa vaan. Maito on terveellisempää ja juon yhä sitä kaksi lasia päivässä (mut en enää päivässä koko tölkkiä)).
Olet oikeassa ateriarytmistä, kasviksista ja kuiduista. Niiden käyttäminen ei kuitenkaan sulje pois sitä, että kalorien laskemisesta saattaa joillekuille olla hyötyä.
Sopiva ateriarytmikin vaihtelee eri ihmisillä. Iso täyttävä aamiainen ei sovi minulle, vaikka sitä suositellaan. Aamulla syön vain vähän jotain pientä.
Pätkäpaastokin toimi hyvin mulla. Jaksoin sitä pari kuukautta kunnes luisuin normi syömisrytmiin. Pätkäpaasto on tutkitusti terveellistä. Ainoa haittapuoli tuossa oli, että iltaisin oli aina nälkä. Mutta nälkäkin on normaali tunne ja sitäkin ihmisen pitäisi osata sietää. Aion taas kokeilla pätkäpaastoa jossain vaiheessa. (Pätkäpaaston aikana laihduin eniten)
Fazerin sinisessä suklaalevyssä (200g) on kaloreita yhteensä 1100.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pätkäpaastokin toimi hyvin mulla. Jaksoin sitä pari kuukautta kunnes luisuin normi syömisrytmiin. Pätkäpaasto on tutkitusti terveellistä. Ainoa haittapuoli tuossa oli, että iltaisin oli aina nälkä. Mutta nälkäkin on normaali tunne ja sitäkin ihmisen pitäisi osata sietää. Aion taas kokeilla pätkäpaastoa jossain vaiheessa. (Pätkäpaaston aikana laihduin eniten)
Pätkäpaasto on itsellänikin toiminut parhaiten, palasin siihen taas tammikuun alussa ja muutama kilo on lähtenyt. Ekat päivät on vaikeinta sietää sitä iltaista nälkää, mutta nyt se tuntuu jotenkin tyydyttävältä. Aiemmin tukahdutin kaiken nälän tunteen syömällä välittömästi, nyt kun tietää että on kuitenkin syönyt päivän mittaan hyvin, terveellistä ruokaa ja ennen kaikkea riittävästi, nälkä on helppo kestää. Ja se vaivaa aina tiettyyn aikaan, ei enää esim. nukkumaan mennessä, joten aika paljon itselläni varmaan myös kyse tavasta eroon oppimisesta. Kun iltaisin oli niin mukava napostella.
Ei sovi mulle sellainen missä ei saa illalla syödä, koska en pysty nukkumaan nälkäisenä. Voin olla syömättä 21-12 välisen ajan helposti, mutta en 21-07 välistä aikaa. Herään yöllä vaikka nälissäni unen saisinkin, enkä saa enää nukuttua jos en syö.
Vierailija kirjoitti:
voiko Suomessa jossain tutkia löytyykö nämä dokumentin erilaiset geenit?
Suomessa tutkitaan todella harvoin lihomiseen altistavia geenejä jos nyt ei ole biopankkiluovuttaja ja pyydä ilmoittamaan omista geeneistä löytyviä terveyttä koskevia omalla tavalla vaarallisia geenejä.
Minä sain tietää omasta vatsasyöpägeenistäni eikä se tullut yllätyksenä koska se on tavallaan sukuvika. Se tieto kuitenkin tavallaan paimentaa takaraivossa syömään ja elämään siten, ettei uhka kovin pian ainakaan realisoituisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen vakaasti sitä mieltä, että ylipaino on puolittain yhteiskunnan vika. Kun joka tuutista tulee kaikenlaisen epäterveellisen ruoan mainostusta ja kun tiedetään, että aika iso osa meistä on alttiita lihomiselle, niin ei se ole yksilön vika, jos ei pysty vastustamaan sitä kaikkea mainosskeidaa.
Tuo dokumentti on oikein hyvä, olen katsonut siitä noin puolet nyt ja herätti paljon ajatuksia.
Minulle kertyi lapsena ylipainoa, jonka laihdutin teininä pois. Painoni oli kuitenkin oikeastaan kuva siitä, mitä kotona syötiin. Silloin kun ylipainoinen syötiin meilla ns vahvaa ruokaa: perunamuusia ja lihakastiketta yms ihan tavallista ”perusruokaa”, lisäksi pulla silloin tällöin ja muita herkkuja. Ei mitenkään erityisen paljon niitä. Sitten äitini sai herätyksen terveelliseen ruokaan ja siirryttiin porkkanoihin ja loheen ja keitettyyn broileriin sekä suureen määrään marjoja, kukkakaalia, brokkolia. Leihduin helposti npin 10 kiloa normaalipainoiseksi vaikka herkkuja syötiin silloin tällöin. Olinko siis lapsena vastuussa painostani? No en, eikä ole kukaan. Aikuisen vika se on. Ihan turha syöttä lasagnea ja välipalakeksiä ja sitten ihmetellä, miksi lapsi on ylipainoinen.
Kun muutin pois kotoa olin hoikka siihen asti, kun menin exän kanssa naimisiin ja hän halusi sitä ”tavallista perusruoaa” eli kastiketta ja lihaa vähemmän kasviksia ja enemmän keksejä ja muuta. Lihoin nopeasti.
Sitten erosin ja muutaman vuoden päästä tajusink että haluan elää terveemmin ja palasin siihen terveelliseen ruokaan, mitä kotona oli teininä ollut. Asiat eivät kuitenkaan olleet niin helppoja enää. Palinoa tahtoi kertyä, vaikka söikin järkevästi. Oli vaikea vastustaa herkkuja ja makeaa. Uudessa avosuhteessa olen ollut noin 15 vuotta.
Kuitenkin taistelin ja viimeiset 15 vuotta olen ollut normaalipainoinen, joka minulla pieniluisella naisella tarkoittaa bmitä 18.
Tunnistan niin vahvasti sen, että jos yhtään lipeän järkevästä perusruoasta (kasviksia, broileria, kauraa) niin makean mieliteko karkaa käsistä. Haluan kuitenkin elää mahdollisimman pitkään lapseni tukena ja se tarkoittaa sitä, että pysyn normaalipainossa ja liikun minkä pystyn ja ehdin.
Mutta lähes päivittäistä taistlua se on. Mutta kun syön kuitupitoista ruokaa (kauraa ja kasviksia ) niin nälän tunne pysyy aisoissa ja paino heittelee hyvin vähän. On myös paljon kirkkaampi ja selkeämpi olo. Viimeksi nyt jouluna meni homma läskiksi suklaan suhteen ja että oli fyysisesti huono olo.
Mutta ihan turha yhteiskunnan valittaa, että ihmiset on ylipainoisia, kun käytännössä vain roskaruokaa mainostetaan ja sitä myydään joka paikassa. Vaatii hirveästi tahdonvoimaa selvitä normaalissa painossa, jos ruokaa tekee kroppa hirveästi mieli.
Lievä ylipaino ja kohonnut kolesteroli arvo suojaavat vanhuksia. Itsehän ei voi syödä extrakuituja, koska vatsani ei siedä niitä, mutta kasviksista ja päivittäisestä kaurapuurosta tulee ihan tarpeeksi. Myöskään makeasta en pidä yhtään, jo esim. "tavallisessa" jukurtissa on ihan liikaa makeutta. Sama koskee makeutusaineita. En vain pidä. Olen tilanteessa jossa en liho enkä laihdu, ja olen syömisiini tyytyväinen. joku 5-10kg saisi lähteä, ja olisin hyvässä painossa, mutta ei maksa kituuttelu vaivaa, kun pitäisi joko nähdä nälkää, tai luopua joistakin ruoka-aineista.
Otan illalla nukkumiseen 25 mg ketipinoria. Jos joskus en mene heti nukkumaan, iskee valtava sokeri himo. Siis todella suuri. Se on erittäin epämiellyttävä tunne. Onneksi on aamuun mennessä hävinnyt.
Toinen juttu on se, että paino tykkää jämähtää siihen paikkaan, jossa se on ollut kauan, vaikka se olisi liikaa. Tiputin kevään ja kesän aikaan 12 kg. Jatkan syömistä samaan malliin, mutta moneen kuukauteen en ole enää laihtunut. Laihtuminen pysähtyi siihen, joka on ollut aiemmat 10 vuotta tavallinen painoni, vaikka ihannepainoon on vielä matkaa. (tuon 12 kg lihoin 3 vuodessa siitä jämähdyspainosta)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pätkäpaastokin toimi hyvin mulla. Jaksoin sitä pari kuukautta kunnes luisuin normi syömisrytmiin. Pätkäpaasto on tutkitusti terveellistä. Ainoa haittapuoli tuossa oli, että iltaisin oli aina nälkä. Mutta nälkäkin on normaali tunne ja sitäkin ihmisen pitäisi osata sietää. Aion taas kokeilla pätkäpaastoa jossain vaiheessa. (Pätkäpaaston aikana laihduin eniten)
Pätkäpaasto on itsellänikin toiminut parhaiten, palasin siihen taas tammikuun alussa ja muutama kilo on lähtenyt. Ekat päivät on vaikeinta sietää sitä iltaista nälkää, mutta nyt se tuntuu jotenkin tyydyttävältä. Aiemmin tukahdutin kaiken nälän tunteen syömällä välittömästi, nyt kun tietää että on kuitenkin syönyt päivän mittaan hyvin, terveellistä ruokaa ja ennen kaikkea riittävästi, nälkä on helppo kestää. Ja se vaivaa aina tiettyyn aikaan, ei enää esim. nukkumaan mennessä, joten aika paljon itselläni varmaan myös kyse tavasta eroon oppimisesta. Kun iltaisin oli niin mukava napostella.
Ei sovi mulle sellainen missä ei saa illalla syödä, koska en pysty nukkumaan nälkäisenä. Voin olla syömättä 21-12 välisen ajan helposti, mutta en 21-07 välistä aikaa. Herään yöllä vaikka nälissäni unen saisinkin, enkä saa enää nukuttua jos en syö.
Mua viluttaa yöllä, jollen syö illalla.
Te, jotka valitatte sitä ettei paino putoa vaikka liikkuu ja kituuttaa pienellä energiamäärällä (ja muut suö vieressä "vaikka mitä"), olettekohan te saaneet aineenvaihduntanne säästöliekille?🤔 Kroppa on fiksu, se koittaa pitää ylimääräsistä kiinni, kun energiaa on nuukasti saatavilla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten selitätte sen että avopuolisoni ja paras ystäväni ovat hoikkia ja pitkiä, syövät aivan miten sattuu ja kuinka paljon tai vähän huvittaa ja heille helposti laskee paino.
Mitä taas ikuisena pullukana liikun, olen aina laskenut kalorit, tiedän kaiken, syön tervellisesti enkä koskaan ikinä laihdu?
ylimääräiset kilot eli 15kg tulivat 2 vuodessa kun oli rankka jakso, elimistöni on vieläkin aivan sekasin.
Nälästä ei myöskään puhuta Suomessa, et miten se toimii.
A) He ovat pitkiä eli kuluttavat enemmän.
B) He syövät mitä haluat, toisin sanoen kuuntelevat tiedostamatta kehoaan ja syövät tarpeen mukaan.
C) Lihomalla reippaasti olet sotkenut elimistösi hienovaraisen tasapainon.
D) Kannattaa laskea kaloritarve sen painon mukaan, jossa olit ennen lihomista.
Tuota kalorien laskemista EI kannata tehdä. Se lihottaa enemmän. Lautasmalli käyttöön, aterarytmi kuntoon ja kasviksia ja kuitua lisää ruokavalioon. Itse olen tiputtanut tällä jo 10 kg.
Jokaiselle toimii erilaiset asiat. Minulle toimii kalorien laskeminen. Syön tiukasti 1000 kcal päivässä, tällä laihdun kaksi kiloa kuussa eli pitkä nälkä on edessä. Toisaalta elimistö on tottunut, nälkä ei vaivaa samalla tavalla kuin silloin, kun syö normaalisti ja nälkä yhtäkkiä iskee. Tulee jopa hieman yli-inhimillinen olo, kun hallitsee tilanteen niin hyvin. Joo tällainen tunne on monilla varmaan johtanut anoreksiaan, mutta osaan kyllä varoa sitä näin neljäkymppisenä.
Jos laihdut lautasmallilla, niin olet varmaan luonnostaan hoikkaa tyyppiä ja olet vetänyt melkoisia övereitä ennen tuota muutostasi. En tosin edes tiedä mitä lautasmalli tarkoittaa kaloreita ajatellen, kai lautasmallilla voi syödä vaikka 500 kcal päivässä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka pakottaa laittamaan sitä ruokaa suuhun?
Nälkä.
Lisäksi myös esimerkiksi:
*tunnesyömistä,
*ajankuluksi syömistä,
*seurassa syömistä kohteliaisuudesta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
The Family Roots of Obesity:
Laihduttaminen voikin lihottaa:
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä syystä kaikki eivät laihdu yhtä helposti:
Vierailija kirjoitti:
Otan illalla nukkumiseen 25 mg ketipinoria. Jos joskus en mene heti nukkumaan, iskee valtava sokeri himo. Siis todella suuri. Se on erittäin epämiellyttävä tunne. Onneksi on aamuun mennessä hävinnyt.
Toinen juttu on se, että paino tykkää jämähtää siihen paikkaan, jossa se on ollut kauan, vaikka se olisi liikaa. Tiputin kevään ja kesän aikaan 12 kg. Jatkan syömistä samaan malliin, mutta moneen kuukauteen en ole enää laihtunut. Laihtuminen pysähtyi siihen, joka on ollut aiemmat 10 vuotta tavallinen painoni, vaikka ihannepainoon on vielä matkaa. (tuon 12 kg lihoin 3 vuodessa siitä jämähdyspainosta)
Sinun kannattaa etsiä tietoa hakusanoilla setting point theory. Aivot kuvittelevat laihduttajan olevan nälänhädässä ja siksi keho pyrkii koko ajan siihen painavimpaan lukemaan. Kestää kuusi vuotta ennen kuin aivot hyväksyvät uuden painon.
Lihavuuden syy on se, että laihana pysymisen pieni epämukavuus (eli kieltäymykset ylimääräisestä hyvän olon piikeistä , ei mikään nälässä olo edes ole tarpeen) on vähemmän palkitsevaa kuin hoikkana eläminen/pysyminen.
Hoikkuus on kuin jalat tai tukka: Jalaton on epätoivoinen ilman jalkoja ja kalju kadehtii karvapäitä. Ei jalat tai tukka kuitenkaan sinällään kenestäkään onnellista tee eikä anna mitään lisäarvoa päivään. Hoikkuudesta on pieni hyöty ihmissuhdemarkkinoilla, mutta ei edes se hoikka kumppani tuo jatkuvaa mielihyvää välttämättä.
Onnistujille laihtuminen tuo mielihyvää projektina, jossa on tuloksia. Tämä korvaa tuon mistä on luovuttu, hetkeksi. Haasteet alkavat kun ollaan tavoitepainossa. Silloin lopulta hoikkuus on kuin tukka tai jalat. Eivät anna päivittäistä mielihyvää. Vahvinkaan terveysperuste ei usein voita välitöntä mielihyvää. Monesti jalka-amputoidut verisuonipotilaat punkeavat tupakalle heti, kun pystyvät.
Vain ihminen joka saa jonkinlaista narsistista jatkuvaa mielihyvää hoikasta peilikuvasta voittaa yhtälössä, jonka toisessa vaakakupissa on mahdollisuus pysyvästi saada 24/7/365 pieni mukava mielihyvä piikki suu avaamalla.
(em. koskee lihavuuteen taipuvaisia, osalla taipumus vahvempi: geenit, mikrobit, opitut mallit, muiden mielihyvän lähteiden "riittämättömyys". Osahan pysyy hoikkana ilman sen kummempaa asian miettimistä)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pätkäpaastokin toimi hyvin mulla. Jaksoin sitä pari kuukautta kunnes luisuin normi syömisrytmiin. Pätkäpaasto on tutkitusti terveellistä. Ainoa haittapuoli tuossa oli, että iltaisin oli aina nälkä. Mutta nälkäkin on normaali tunne ja sitäkin ihmisen pitäisi osata sietää. Aion taas kokeilla pätkäpaastoa jossain vaiheessa. (Pätkäpaaston aikana laihduin eniten)
Pätkäpaasto on itsellänikin toiminut parhaiten, palasin siihen taas tammikuun alussa ja muutama kilo on lähtenyt. Ekat päivät on vaikeinta sietää sitä iltaista nälkää, mutta nyt se tuntuu jotenkin tyydyttävältä. Aiemmin tukahdutin kaiken nälän tunteen syömällä välittömästi, nyt kun tietää että on kuitenkin syönyt päivän mittaan hyvin, terveellistä ruokaa ja ennen kaikkea riittävästi, nälkä on helppo kestää. Ja se vaivaa aina tiettyyn aikaan, ei enää esim. nukkumaan mennessä, joten aika paljon itselläni varmaan myös kyse tavasta eroon oppimisesta. Kun iltaisin oli niin mukava napostella.
Ei sovi mulle sellainen missä ei saa illalla syödä, koska en pysty nukkumaan nälkäisenä. Voin olla syömättä 21-12 välisen ajan helposti, mutta en 21-07 välistä aikaa. Herään yöllä vaikka nälissäni unen saisinkin, enkä saa enää nukuttua jos en syö.
Eihän siinä tekstissä sua käskettykään tekemään niin, puhui omasta puolestaan. Ja ettei nälkä vaivaa enää nukkumaan mennessä. Sinä teet omalla tavallasi, mitä sitten?
Jaa-a. Jos syytetään geenejä, niin onko suomalaisten geeniperimä muuttunut 1-2 sukupolven aikana. Ei lapsuuteni keski-ikäiset olleet samalla lailla ylipainoisia tai sairaalloisen ylipainoisia kuin meidän tällä hetkellä keski-ikäisten sukupolvi on tänä päivänä. Isovanhempiemme sukupolvella tilanne oli vielä parempi. Miksi syy lihavuuteenkin pitäisi ulkoistaa. Eipä Jetronkaan geenit mihinkään ole muuttuneet, vaan kaveri otti itseään niskasta kiinni aloittaessaan kunnollisen liikunnan ja ruokavalion.
Kilot kertyvät aivoissa asti:
https://www.tiede.fi/artikkeli/uutiset-kilot kertyvät-aivoissa-asti
Alue: Aihe vapaa
Kuinka yksinkertainen pitää olla, jos kuvittelee, että gramman pilleri voi muuttaa verenpainetta, kolesterolin määrää tai poistaa nestettä? Sekin on ihan käsittämätöntä mitä vaikka säteily voi alkaa kasvattamaan kasvaimia. Eihän säteily paina grammaakaan ja silti vain jostain muka kehoon voi hupsahtaa iso monen sadan gramman kasvain.
Sekin, että joku pilleri voi alkaa kasvattamaan karvoja ympäri kehoa on aivan mahdotonta. Ei yksi gramman valkoinen pilleri voi muuttua 10 grammaksi karvaa ympäri kehoa.
Vielä uskomattomampia väite on, että yksi murskattu pilleri voisi aiheuttaa vaikka kaulan turpoamisen, niin ettei saa hengitystä ja koko kehon peittävän ihottuman.
Olet aivan oikeassa pieni pilleri ei voi saada kehoa reagoimaan mitenkään mihinkään suuntaan. Ihan huuhaata väittää muuta.