Mitä sellaista arvostatte asumisessa, mitä muut eivät tunnu arvostavan?

Omaa sisä uima-allasta rakastan viileässä vedessä uimista ja saunomista, saa melkoiset edorfiini kiksit.

Ettei tarvitse tehdä pihahommia, vaan mieluummin kerrostaloasunto.

Mielenterveys. Sitä, että on ylipäätään katto pään päällä ja paikka minne mennä. 

Nytkin kela pakottaa hakemaan halvempaa asuntoa joka on tottakai äärimmäisen helppoa ilman luottotietoja.not... vuokraa en tosin oo ikinä jättäny maksamatta,kertaakaan. 

T. 3 vuoden sisällä 7 (!) Seitsemän muuttoa ja taas pitäisi muuttaa. En oo kaikkia tavaroita uskaltanut edes purkaa kun kohta tulee TAAS se muuttorumba. Hyvästi mielenterveys, toi ei oo enää inhimillistä. 

Olen takkafriikki. Olen murkkuiästä asti ihaillut valkoisia huonekalumaisia takkoja, ihan siis sisustuselementtinä. Luin historiallisia romaaneja ja katsoin samanlaisia tv-sarjoja, ja aina niissä oli talossa ja kartanossa takka. Tykkään myös amerikkalaisesta sisustustyylistä, mm. Hamptons-tyylistä - ja takkahan sieltäkin yleensä löytyy.

Vuosien ja vuosikymmenten saatossa sain hankittua monenlaista muuta mieleistä kotiini, joita kirjoissa ja tv-sarjoissakin oli, mutta sellaisia takkoja ei ollut missään, joita ihailin - eikä minulla olisi ollut kyllä rahaakaan paljon ostella sellaista siihen aikaan, vaikka niitä olisi ollutkin myynnissä.

Lopulta keski-ikään tullessani näin jossain mainoksen sisustustakasta ja se oli sitten menoa siltä istumalta. Uskomatonta, että vuosikymmenten haaveeni toteutui! Nyt on takka ollut kodissani jo noin 10 vuotta, enkä lakkaa ihastelemasta sitä. Se on ihanin sisustusesineeni, josta olen äärettömän kiitollinen. Jopa hämmästelenkin sitä vielä ajoittain, että sellaisen lopulta sain. Moni on takkaani myös ihastellut, vaikka niitä on ollut jo kauan saatavilla ja paljon koristeellismpiakin on nykyään olemassa kuin omani on.

🙌

Se, että talo näyttää hienolta ulkoapäin, on uskomattoman tärkeää. Mutta kun olen vieraillut sellaisissa, niin useimmat eivät olekaan sitten hienoja sisältä. Mieheni kanssa kauhistelimme joskus jotain miljoonataloa, jossa kävimme uteliaisuuttamme, kun oli esittely. Talo olisi pitänyt rempata uusiksi sisältä kokonaan, niin kamala se oli kiinteiltä kalustuksiltaan ym. meidän mielestä, vaikka ulkoa talo näytti ihan hienolta.

Itsellemme ostimme asunnon, joka sijaitsi ruman vaaleanruskeassa rivaritalossa. Jos ei olisi ollut tiedossa, että talo maalataan lähivuosina, en olisi koskaan suostunut sinne muuttamaan. Kyllä sen kotiintulonkin tarvii olla edes jokseenkin miellyttävää silmille.

Tykkään, että lähistön taloissa on lapsia. Tulee tunne elävästä ja terveestä asuinalueesta vrt. kuihtuvat pikku kunnat tai lähiöt, joissa on paljon eläkeläisiä. Ne alueet vaikuttavat nukkuvilta ja seisahtuneilta.

Pihan pitää olla pikkuisen rönsyilevä. Ei missään tapauksessa viivottimella tehtyjä suoria kulkureittejä, millinmittaista nurmea, tasattua pensasaitaa ja istukset tarkasti rajatuilla ja reunustetuilla alueilla hakkeen keskellä. 

En tykkää kiinteistä vaatekaapeista makkareissa enkä vaatehuoneista. Ylipäätään en halua runsaasti säilytystilaa, koska se lisää tavaran hilloamista.

Enkä halua kahden kerroksen korkuista avointa olohuonetta kaikuu...aikuu...u-uu.

Toinen vessa saa mieluusti olla kylppärissä. 

Terassit ja parvekkeet lasittamattomina, kiitos.

Enkä kaipaa älytalo-ominaisuuksia.

Hiljaisuutta eikä naapureita näköyhteyden etäisyydellä. Harmi, että kuuluu kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Arvostan alinta kerrosta, paitsi ei ihan maan tasassa siis. Roskismatka on lyhyt, ja lasten ja koiran kanssa helppoa, ja alapuolella ei asu ketään, sieltä ei tule melua ja voin itse tömistellä.

 Juuri näin! Mutta mulle maan tasolla oleva asunto on se paras. Asuntoon mennessä ei tarvitse nousta ainuttakaan rappusta. Eikä huolehtia toimiiko hissi, pysähtyykö hissi sähkökatkon sattuessa niille sijoilleen.

Käytännöllinen erilliskeittiö. Oikeastaan mitään muita ehtoja mulla ei asumiselle ole. Ihan sama, onko kerrostalo vai omakotitalo, mutta keittiön on oltava kunnollinen. Olen ammatiltani kokki. Se voi selittää.

Rappusiivous ja hajottumuus, ilmeisesti kaupungeissa ei edes vuokralla omistusasunnossa arvosteta rappusiivousta, roskat ja lehdet pitkin rappua viikkokausia. Kulkeutuu kengissä sisälle. Ja tupakoida saa niin että toistenkin asunnot haisee, ei edes lapsiperheitä näytä haittaavan asuvat tupakoijan vieressä joka tupakoi 24h menemättä ulos, on työtön tai osa-aika työ. 

Kylpyhuone kaukana makkarista.

Vierailija kirjoitti:

Olen takkafriikki. Olen murkkuiästä asti ihaillut valkoisia huonekalumaisia takkoja, ihan siis sisustuselementtinä. Luin historiallisia romaaneja ja katsoin samanlaisia tv-sarjoja, ja aina niissä oli talossa ja kartanossa takka. Tykkään myös amerikkalaisesta sisustustyylistä, mm. Hamptons-tyylistä - ja takkahan sieltäkin yleensä löytyy.

Vuosien ja vuosikymmenten saatossa sain hankittua monenlaista muuta mieleistä kotiini, joita kirjoissa ja tv-sarjoissakin oli, mutta sellaisia takkoja ei ollut missään, joita ihailin - eikä minulla olisi ollut kyllä rahaakaan paljon ostella sellaista siihen aikaan, vaikka niitä olisi ollutkin myynnissä.

Lopulta keski-ikään tullessani näin jossain mainoksen sisustustakasta ja se oli sitten menoa siltä istumalta. Uskomatonta, että vuosikymmenten haaveeni toteutui! Nyt on takka ollut kodissani jo noin 10 vuotta, enkä lakkaa ihastelemasta sitä. Se on ihanin sisustusesineeni, josta olen äärettömän kiitolli

Haluaisin myös sisustustakan! Voitteko suositella jotain tiettyä valmistajaa?

En tiedä kuinka moni arvostaa asua sellaisessa talossa jossa sukua on asunut jo pari sataa vuotta ja sen kerroksellisuutta. On jonkun kaukaisen Amanda-tädin kaappikello vuodelta miekka ja kirves ja muuta vastaavaa. Teininä en muuta halunnutkaan kuin pois, uusia huonekaluja ja Helsinkiin, no siellä tuli opiskeltua ja työskenneltyä aikansa mutta tämä hirsimörssäri rupesi kutsumaan ja työtkin onnistuu etänä. Ei hienoa, asioita rempallaan ja tekemistä riittää, mutta silti. 

Arvostan sitä että koti rakentuu vuosien saatossa kertyvistä tavaroista, matkamuistoista, perintötavaroista, jotka saavat olla esillä eikä nykytrendin mukaisesti niin että kaikki ovat kaapissa ja mitään ei näy. Kirjahylly tärkeä, näyttää olevan jo menneen talven lumia.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä kuinka moni arvostaa asua sellaisessa talossa jossa sukua on asunut jo pari sataa vuotta ja sen kerroksellisuutta. On jonkun kaukaisen Amanda-tädin kaappikello vuodelta miekka ja kirves ja muuta vastaavaa. Teininä en muuta halunnutkaan kuin pois, uusia huonekaluja ja Helsinkiin, no siellä tuli opiskeltua ja työskenneltyä aikansa mutta tämä hirsimörssäri rupesi kutsumaan ja työtkin onnistuu etänä. Ei hienoa, asioita rempallaan ja tekemistä riittää, mutta silti. 

Meillä talo vasta 100-vuotias mutta kyllä, arvostan. Tunnen jokaisen joka tässä on asunut ja on jotenkin ihan huikea tunne että tässä minä tallustelen samaa maata, jossa hekin ovat tallustelleet ihan eri aikana. Tai se kun tuntee talonsa joka nurkan ja tietää mistä hirrestä löytyy vaikkapa isoisoisän nimikirjaimet, tai mistä isän veljen raaputukset lomilla ollessa v.1934. On vaikea kellekään selittää miten onnellinen ja ylpeä tulee oltua kaikesta tästä 😍