Mitä sellaista arvostatte asumisessa, mitä muut eivät tunnu arvostavan?
Haluatko asunnon olevan tietynlainen, sisustuksen tms?
Kommentit (694)
Vierailija kirjoitti:
Kylpyhuone kaukana makkarista eli sauna ja paskahuussi pihan perällä.
220 neliömetriä velatonta ja hyväkuntoista maalaistaloa. Naapuriin 250m ja metsä välissä.
Vierailija kirjoitti:
Omaa rauhaa ja runsaita neliöitä neljännessä kerroksessa känniapinoiden ja muun häirikkörahvaan ulottumattomissa.
Olen sohvalla ja näen ikkunasta vain ja ainoastaan lumisia 150-vuotiaita mäntyjä ja taivasta. Ja: palvelut hissimatkan ja tien ylityksen päässä. Jos tarttis, voisin nytkin käydä villapaitasillani apteekissa tai ravintolassa. Takki ei ole tarpeen tälläkään säällä koska matka on niin lyhyt. Itseasiassa flunssaisena vois käväistä hakemassa lääkkeet ja safkat pillu paljaana ja lakki päässä .
ja koska tämä on urbaani Puhoksen kalifaatti alue, kukaan ei edes ihmettelisi tummaa apinaa. Täällähän pällistellään vieraat autotkin, että kukahan se tuokin seriffi on ja ketä menossa hakemaan
Sitä, että asunto sijaitsee trooppisessa ilmastossa.
Huvittavaa, kun suurin osa luettelee täällä asioita, joita valtaosa arvostaa.
Maan tasalla asumista. Siis, jos tulee tulipalo tai muu vaaratilanne, niin ei ulospääsy ole hissin tai rappujen varassa. Huonojalkainenkin voi päästä ikkunan kautta turvaan. Hissi voi olla rikki tai sähköt poikki, jolloin jää yläkerran asuntoon vangiksi ellei pysty iän tai vamman takia liikkumaan. Onhan näitä juttuja, joissa talon ainoan hissin korjauksessa tarvittavaa osaa on odotettava ulkomailta viikkoja ja viidennessä kerroksessa on vanhus tai vammainen jumissa koko ajan. Yleensä tälle ajattelulle naureskellaan, mutta todeksi tulee siinä vaiheessa kun itse kokee ensimmäisiä kertoja sen, ettei pystykään nousemaan portaita edes toiseen kerrokseen.
Ketjun ensimmäinen viesti "YKSITYISYYS" - ihanko tosiaan ajattelit että sitä ei suurin osa ihmisistä etenkään Suomen antisosiaalisessa kulttuurissa arvosta?
Parvea. Muut sanovat, että neliöiden tuhlausta ja onhan se, mutta mimusta vaan niin ihana. Lämmityskukut tietenkin myös korkeammat. mutta minulle on sen arvoista.
Hissitön talo, ylin kerros, karsii kivasti kylään pyrkiviä.
Olen asunut elämäni aikana eri puolilla maailmaa, erilaisissa asunnoissa. Nyt elämän ehtoopuolella arvostan, että on makuuhuone, jossa hyvä sänky, kylpyhuone, jossa kaikki toimii, pieni keittiö, jossa kaikki toimii, olohuone ja parveke, joka lasitettu. Siis tärkeintä, että kaikki toimii!
Muovimattofani täälläkin. Mulla on koira ja ihanaa kun ei tartte stressata jos se on oksentanut lattialle että onko lattia lopullisesti pilalla.
Lasittamaton parveke on mun juttu. Asunto on kesällä viileämpi kun parveke ei lämpene uunin lailla. Ymmärrän kyllä että ne lasit saa auki mutta onhan siitä vaivaa kun niitä pitää veivata eestaas.
Edullisuutta. Olen jo ihan allerginen sanalle "unelmakoti" . Se on synonyymi tappiin asti venytetylle asuntolainalle jonka jälkeen ei rahat riitä mihinkään muuhun.
NÄKÖALA, NÄKÖALA, NÄKÖALA
En voisi kuvitella asuvani niin että tuijotan toisen talon seinää tai jotain pusikkoa.
Eikä saa olla ikkunanaapureita ihan lähietäisyydellä.
Vuokra-asuminen, koska silloin on mahdollisuus asua laadukkaassa, uudessa tai uudehkossa, nykyaikaisilla laadukkailla elementeillä varustetussa minulle mieluisassa kodissa. Vuokra-asunnosta pääsee eroon kuukaudessa, en halua sitoa itseäni omistuskämppään koska huonolla tsägällä siitä ei pääse eroon tsi joutuu myymään tappiolla.
En lukenut ketjua. Arvostan asumista kaupungin vuokratalossa. Siisti, tilava koti ja edullinen vuokra. Ollaan vähän syrjässä joten asuntoja myös tyhjinä, toki kivaa jos ei olisi. Pyörän saa lämpimään varastoon, pyykit saa pestä ja kuivata alakerrassa, sauna lämpiää viikonloppuna. Ei mölyäviä alkkiksia kun suurin osa ei-kantiksia. Päättyvä tie joten ei läpikulkuliikennettä. Makkarista ja parvekkeelta näkymä metsään ja puistoon. Ei ole täydellistä mutta aika monta plussaa :)
"Huonosti valaistua pihaa. Haluan vain minimi valaistuksen sen verran että näkee kulkea mihin tarvitsee. Valot on vain ulko-ovien päällä ja yhdessä rakennuksen kulmassa ja nämäkin ovat semmoisia vanhanajan himmeitä ja kellertäviä.
Pihavalot kulkureiteillä, kirkkaat ledit ja etenkin ne kirkkaat lamppurivit talon kyljessä ovat kauhistus.
Minä tykkään, että on ylimääräistä tilaa. Moni varsinkin yksinasuva tuntuu haluavan, että neliöitä ei ole yhtään liikaa. Vaikka se pieni asunto tulisi jopa kalliimmaksikin.
Ainoa, mitä kadehdin, on kävelymatka Hakaniementorille.
Itse arvostan eniten asuinympäristöä. Meillä on ympärillä hoidettuja puistoja, luonnonsuojelualuetta ja avoimia rantoja. Rantaan ja nyt avantoon on 150m. Arvostan tilaa. Kahdestaan asuessamme on käytössä 350m2 omakotitalo. Se on juuri niin hyvä, että molemilla on tilaa hengittää, omaa tilaa ja rauhaa. En asu Helsingissä.
Vierailija kirjoitti:
Erilliskeittiö. Avokeittiön puolustaja on kuin vegaanit: vain hän on oikeassa. En halua käryjä, meteliä ja sotkuja olkkariin. Avokeittiössä en osaisi kokata sillä antaumuksella, kun jatkuvasti saisi varoa roiskeita ja sotkua.
Mitä tuohon nyt sanoisi.
Minulla on erilliskeittiö - oikeastaan kaksi, koska jakautuu ruokailuhuoneeseen ja liesi- & tiskipöytätilaan. Lihaa en syö, mutta välillä juustoa ja muita maitotuotteita.
Mutta jos olisi pakko, kyllä avokeittiöstäkin osaisin rakentaa kodin sydämen.
Puulämmitysmahdollisuus. Kantovesi/ei vesijohtoja. Oma kaivo/kaivot. Metsää (omaa) ja/tai peltoja (omia). Naapuriin mitataan matka kilometreissä, ei metreissä.
Asuisin nykyään mielummin varmaan vaikka maakuopassa kuin ns. modernissa talossa. Tällainen asuminen ei kyllä varmasti joo suurimmalle osalle toimisi, mutta minulle toimii ja on toiminut autottakin :D
Ei lapsia. Ja mies on vain nyt kun on sellainen josta on lisähyötyä ja joka tykkää myös elää näin ja oli siitä jo aiempaa kokemusta.