Mitä sellaista arvostatte asumisessa, mitä muut eivät tunnu arvostavan?

Sitä että ei ole naapureita. Lainkaan. Muutimme hkin keskustasta metsään. Täällä ollaan, onnellinen aikuinen pariskunta.

Arvostan mökillä sitä että joudun raahaamaan ne takkapuut ja saunavedet. En haaveile helposta mökistä.

Rakastan kotiani ja ok- talomme aidattua /suojattua pihaa. Naapurit ovat omissa oloissaan ja meliiä on kunnon katsesuoja pihaamme.Oma autokatos/autopihamme on asvaltoitu, muutoin kulku laattoja pitkin . Nurmikkoa on mukavasti ja kukkaistutuksia. Talossamme on kaksi erillistä Wc.tä ja saunan pesuhuone / löylyhuone , on takka /takkahuone.Sauna lämpiää puilla / tai halutessa sähkökiukaalla, Suihkut on ja kotimme juurikin meidän itsemme haaveiden täyttymys.

Nykyisellään asun vuokralla kerrostalossa, olen tyytyväinen etenkin:

- keittiössä alkuperäiset siistikuntoiset kaapit, paljon paremmat kuin jokin lastulevy- tai MDF-kura

- kaksi syvää tiskiallasta ja kunnon kuivauskaapit

- itä-länsi-suunnan läpitalon huoneisto, siedettävä tämänkin kesän helteillä

- paljon puita molemmin puolin taloa, en suostuisi muuttamaan paikkaan, jossa näköpiirissä vain betoniviidakkoa. Hyvä sattuma sinällään, sillä korttelikaupungissa harvemmin tarjolla kovin miellyttävää näköalaa useaan suuntaan

- matot ja ryijyt, tuovat lämpöä ja tunnelmaa kotiin, pystyn kyllä elämään sen kanssa, että vaatii enemmän siivoukselta

- vanhemmat sekä laadukkaammat huonekalut. Ikean sekä oikeastaan kaiken muunkin nykykuran hankinta on täydellisessä pannassa. Huonekaluissa suosin kelpoja kokopuisia tai muutoin materiaaleiltaan tai ratkaisuiltaan miellyttäviä, jotka kestävät koko loppuelämän ilman jatkuvaa uusimistarvetta

- vanhat kotimaiset valaisimet 1910-1960-luvuilta, jotka ovat kauniita ja näyttäviä sekä hyvin valaisevia. Tähän liittyy olennaisesti myös tunnelmointi eri valaisimien käytöllä eri tilanteissa (useita valaisimia samassa huoneessa). Luonnollisesti tunnelmavalaistukseen kuuluvat hehkulamput, oma talous ei kaadu niiden käyttöön

- kylmäkellari talossa, kätevä varsinkin järjestettäessä jotakin juhlaa, kun kylmäsäilytystilaa on runsaasti

Vaikka olenkin nykyiseen elämään tyytyväinen haaveilen silti vanhasta erämaatalosta vaaramaisemassa hienoin kaukonäkymin. Ja nimenomaan sellaisesta hirsitalosta, jota ei ole pilattu millään 1960-luvun tai sen jälkeisen aikakauden väärillä ratkaisuilla. Pihasauna, kantovesi, puulämmitys sekä ulkohuussi ovat mielestäni aivan ok, yksinkertainen elämä sisältäen pieniä arjen askareita on mielestäni paljon antoisampaa, kuin aivoton möllöttäminen älylaitteiden ympäröimänä.

Vanhoissa taloissa arvokkainta on mielestäni tunnelma; sopusuhtaiset mittasuhteet sekä silmää miellyttävä pelkistettykin arkkitehtuuri. Vanhan hirsitalon sisätunnelma, ajan patinoimat kattolankut sekä seinäpinnat, tuvan suuri piisi sekä mahdollisesti keskusmuurin ympärille rytmittyvät huoneet sekä niiden tulisijat, mahdollisesti pönttöuunit. Lattialaudoitus, ehkä maalattukin. Puuvoittoinen sisustus, joko paljain pinnoin tai tapetein, mahdollisesti eteisessä sormipaneelit ja ovet viilukuvioista puuta tai puusepän tekemät muodokkaat. Kaasuvalaistus, oma pihakaivo sekä puulämmitys, takaavat käytännössä pitkälle menevän omavaraisuuden. Huippua tietysti olisi pieni puro lähettyvillä, jonka puromyllyllä voisi tehdä sen sähkön siltä osin, mihin aurinkopaneelit eivät välttämättä riitä talven kulutuksella. Näin voisi välttää Carunoiden sekä muun järjestelmän rahastuksen pitkälti. Tosin em. talohaaveen kaltaisia kohteita vähän tarjolla ja vaatii käytännössä aina suuremman remontin sekä pakkoautoilun kaukana kaikesta kääntöpuolena. Mutta ehkä joskus vielä toteutan haaveen pelkistetystä elämästä.

Sokkeloisuus

Tavarapaljous

Alin kerros, paitsi periaatteessa toinen.

Vanhat lattiat niin ei tarvi rasittua kun koirat sotkee.

Vierailija kirjoitti:

Ydinkeskusta. En tule koskaan muuttamaan pois keskustasta sillä en omista autoa, mulle on tärkeää että pääsen kävellen joka paikkaan.

MISTÄÄN ei pääse kävellen joka paikkaan. Omaa autoa tai julkista kulkuneuvoa tarvitaan joka tapauksessa joskus.

Eikä julkisillakaan pääse kaikkialle.

Mutta ymmärrän toki, mitä kirjoittaja tarkoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Kodikkuus tärkeintä.  Kalliit ja vaaleat kodit ovat kolkkoja.

Entäs halpa ja vaalea koti. Myös kolkko?

Vierailija kirjoitti:

Puunhalaaja kirjoitti:

Vanhat kuuset pihalla. Ne katson aina ensiksi joka kodin pihasta. En ostaisi ilman kunnon kuusia.

Tämä! Mulle ei tosin ole pakko olla kuusia, kunhan puut on niin isoja ettei käsivarret yllä ympäri. Joku ikivanha tammi olisi kaikkein ihanin. Tuollaisia ei rahalla saa, ja nämä nykyaikaiset tuijapihat eivät viehätä yhtään.

Asun Hgin keskustassa ja sisäpihalla on mm kolme isoa vanhaa vaahteraa. Mahtava ruska juuri nyt.

Meillä ei ollut tiskikaappia yli 20 vuoteen ja tykkään tästä

Mä tykkään vinoista seinistä, siis vaikka että yksi seinusta on viisto. Voi olla hankala sisustaa mutta ne on kivoja. Yhdessä ex-kämpässä oli keittiönkaapit vinolla seinustalla, ja oli mukavaa ettei se yksiö ollut ihan laatikko.

Tilaa ja sitä, ettei talo ole ihan uusi uudella alueella, vanhemmissa taloissa on enemmän luonnetta ja paljon viihtyisämmät pihat. Nyt lapsiperheenä asumisen helppous on tärkeässä roolissa myös ja asutaan okt-lähiössä, ysärin alussa rakennetussa. Tämän ikäluokan talot on ihanan käytännöllisiä ja tässä on tosi hyvät säilytystilat, piha on suojaisa kun puut ja pensaat on saanut kasvaa jo 30 vuotta.

Helppohoitoisuus. En osaa rempata enkä korjata pieniäkään vikoja, eikä mieskään ole mikään käsistään kätevä, vaikka tarvittaessa ottaa kyllä selvää miten joku pikkuhomma hoidetaan.

Kaverit tuntuu tykkäävän siitä että saa ite "vähän laitella".

Uskon kyllä että muutkin näitä asioita arvostaa. Mutta peilaten siihen, että monelle suomalaiselle ehkä se ”perinteinen iso omakotitalo omalla pihalla” on haave, niin itse arvostan sitä että:

koti on kompaktin kokoinen ja siten helppo/nopea siivota

ei tarvitse tehdä pihatöitä tai huolehtia mistään kiinteistönhuoltoon liittyvistä asioista

palvelut, harrastukset, lapsen koulu yms. on lähellä

piha asfaltoitu ja viemäröity niin ei mee nätit kengät pilalle

ei ole valtavaa asuntovelkataakkaa

Mies autotallia, mä yksitasoisuutta ja montaa huonetta (mieluummin kuin avaraa, isoa tilaa).

Lämmin koti!

Se ettei ole naapureita, täysi yksityisyys.

Maat ostettiin siten ettei tulevaisuudessakaan ole naapureita.

Kaikki muu on muokattavissa mieleisekseen.

Haluan asua kaupungissa palvelujen lähellä, kerrostalossa, vaikka olemme useamman lapsen lapsiperhe. Lisäksi olen valmis tinkimään sijainnin vuoksi neliöistä. Kokeilimme asua maalla isossa omakotitalossa, mutta en tykännyt. Liikaa kotiin liittyviä töitä ja muuten sitten tylsää. Nyt vain hypätään metroon ja hurautetaan museoon, kahvilaan tai minne nyt halutaankin. Meidän lapset myös asuvat mielummin samassa huoneessa kun yleensä tuon ikäiset jo haluavat omat huoneet. Joten ollaan koko perhe samoilla linjoilla asiassa.