Lue keskustelun säännöt.
Tulin liian vanhana äidiksi ja näen sen vasta nyt lähes kuusikymppisenä
19.01.2021 |
Sain kuopuksen 35 -vuotiaana. Sain kolme lasta yhteensä, ensimmäisen 22-vuotiaana.
Kuopus on rakas, ihana, lapsi, mutta voi kuinka typerä ja vanha olin hänet saadessani. Jos voisin, tekisin toisin. Pitkään ”uskottelin” että mitään en kadu, mutta kyllä tavallaan kadun. Nyt lähes 60 -vuotiaana tajuan, miten loppuun kaluttu, aikaani jäljessä ja kehäraakki olin tuolloin, vaikka luulin olevani ikäistäni nuorekkaampi. Asiat meni niin kuin meni, mutta omille lapsille toivoisin erilaisia elämänvalintoja.
Uskaltaako kukaan myöntää että on pohtinut samaa?
Kommentit (82)
Lapset nuorentaa, sain kuopuksen nelikymppisenä ja kaikki pitää mua paljon nuorempana kun mitä oon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen 30 ja parin vuoden päästä olisi hyvä aika yrittää esikoista. Koen olevani jo tarpeeksi aikuinen tullakseni äidiksi. Nuorempanakin olisin varmasti lapsen kanssa pärjännyt, mutta ei ole ollut oikea aika minulle.
Onnea yritykseen.
Vierailija kirjoitti:
Lapset nuorentaa, sain kuopuksen nelikymppisenä ja kaikki pitää mua paljon nuorempana kun mitä oon.
Lapset vanhentaa, sain esikoisen kakskakkosena ja kaikki pitää mua paljon vanhempana kuin mitä oon.
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan ollut liian vanha saamaan lapseni 36 vuotiaana, vaan just sopivan ikänen.
Hirveää saada lasi noin vanhana, minulla oli kuopuskin jo 10 v. Olin edennyt esimiesasemaan ja työ jo vaati paljon, toisin kuin nuorempana kun olin työelämässä vasta aloittanut.
Oli helppoa vastata haasteisiin kun lapset jo olivat omatoimisia.
Olen sivusta seurannut kaveripiirin vanhoja äitejä, palautuminen ollut huonoa ja synnytykset ovat vanhentunut heitä todella paljon.
Äitini sai minut ollessaan 31v ja kyllä hänestä nyt tuntuu yli 50 vuotiaana että elää elämänsä parasta aikaa eikä voisi edes kuvitella että esim joku teini-ikäinen pyörisi jaloissa enää.
Minusta myös minulle n. 30v alkaa olla maximi ikä saada lapsia. Muistan myös lapsuudesta sen miten osa kavereiden lähes 40 vuotiaina lapsensa saaneista äideistä olivat niin väsyneitä siihen hommaan. Ihminen ei vaan jaksa enää tietyssä iässä, toki poikkeuksia on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ns. iltatähti, äitini oli 39 kun synnyin ja isäni 42. Mua aina hävetti kun vanhemmat oli paljon vanhempia kuin kavereiden vanhemmat. En halunnut että olisivat tulleet mihinkään koulun tilaisuuksiin tms. Toki rakastin heitä täydestä sydämestä mutta silti jotenkin häpesin heitä kun kavereita oli läsnä. He elivät ihan eri aikakautta kun minä. Äitini sairastui vakavasti ollessani 19 ja osittain parani mutta oli todella heikko ja vetäytynyt loppuelämän. Hän kuoli 64 vuotiaana. Odotin silloin esikoistani ja olisin niin tarvinnut äidin tukea mutta sen sijaan sain hautajaiset. Nyt 35- vuotiaana huoleni on isäni jolla alkaa muisti pätkiä.
Mun äiti sai mut köyhänä epäkypsänä teininä ja kuopuksensa, siskoni, 40-v. Lapsuuteni oli köyhää ja epävakaata ja huomaan hieman kadehtivani pikkusiskoa, joka sai kaiken, koska talous kunnossa ja ydinperhe ympärillä ja äitikin kypsynyt vuosien varrella. Oma lapsuuteni oli muuttoa paikasta toiseen, vaihtuvia isäpuolia ja rahan puutetta. Minä olin koko ajan hoidossa ties missä, pikkusiskoni on ollut kokoajan vanhempiensa silmäterä, hänkin kohta täysikäinen. Minulle mummo on edelleen läheisin, vaikka onkin kohta 80.
Mun kai pitäisi olla onnellinen, että mulla oli koululuokkani nuorin äiti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset nuorentaa, sain kuopuksen nelikymppisenä ja kaikki pitää mua paljon nuorempana kun mitä oon.
Lapset vanhentaa, sain esikoisen kakskakkosena ja kaikki pitää mua paljon vanhempana kuin mitä oon.
Kaikki piti kuitenkin sua teiniäitinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ns. iltatähti, äitini oli 39 kun synnyin ja isäni 42. Mua aina hävetti kun vanhemmat oli paljon vanhempia kuin kavereiden vanhemmat. En halunnut että olisivat tulleet mihinkään koulun tilaisuuksiin tms. Toki rakastin heitä täydestä sydämestä mutta silti jotenkin häpesin heitä kun kavereita oli läsnä. He elivät ihan eri aikakautta kun minä. Äitini sairastui vakavasti ollessani 19 ja osittain parani mutta oli todella heikko ja vetäytynyt loppuelämän. Hän kuoli 64 vuotiaana. Odotin silloin esikoistani ja olisin niin tarvinnut äidin tukea mutta sen sijaan sain hautajaiset. Nyt 35- vuotiaana huoleni on isäni jolla alkaa muisti pätkiä.
Minä sain kuopukseni ollessani 38 v. Kerran hän kysyi minulta, miksi minä en näytä tissejä ja alushousujani koulun tilaisuuksissa niin kuin Jerican ja Rambon äidit tekevät. Ja jatkoi sitten, että se on hyvä juttu, että kotona on vain yksi isä, Jericalla on jo ainakin kolmas tänä vuonna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset nuorentaa, sain kuopuksen nelikymppisenä ja kaikki pitää mua paljon nuorempana kun mitä oon.
Lapset vanhentaa, sain esikoisen kakskakkosena ja kaikki pitää mua paljon vanhempana kuin mitä oon.
Minulla se liittyi siihen, että olin keskittynyt lapsiini, en paljoa itseäni ”tällännyt”. Paino palautui kummankin jälkeen imetysvuoden aikana itsestään lähtötilanteeseen, eli hoikaksi. Rinnat kasvoivat, mikä pelkkää plussaa, eikä yhtään ainutta arpea jäänyt mihinkään. Kun nuorempi oli täytti kaksi ja nukkuminen alkoi olla hyvää palautui myös halu meikata ja ostaa uusia vaatetta, kun palasin töihin kaikki sanoivat, että nuorruin äippälomalla vuosia, vaikka olin vasta alle kolmenkymmenen.
Kun tyttäreni oli murrosikäinen hän inhosi kun meitä nimitettiin sisaruksiksi. Kunkatsion nyt valokuvia meistä niin kyllä me ihan sisaruksista näytimmekin, olin nuori äiti joten vaatemakukin oli nuorekas.
On kyllä vieläkin. Martenseissa, tiukoissa farkuissa jne. kuljen vieläkin, minusta ei tunikamammaa tule.
Ja se tunne kun täytin 40 v ja kuopuskin oli jo 14. Alkoi uusi nuoruus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun äiti sai minun pikkusiskon(neljäs lapsi) 36 vuotiana ja sanoi minulle että jos haluat lapsia niin tee ne enne kun oot 30vee ja niin mä tein. Kolme lasta ekan sain 21 vuotiana ja kolmas 29 vuotiana eikä enää tule. Itsellä oli suunnitelmissa että haluan, kun oon 40 vuotias että minulla jo isot lapset ja aikaa itselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan ollut liian vanha saamaan lapseni 36 vuotiaana, vaan just sopivan ikänen.
Hirveää saada lasi noin vanhana, minulla oli kuopuskin jo 10 v. Olin edennyt esimiesasemaan ja työ jo vaati paljon, toisin kuin nuorempana kun olin työelämässä vasta aloittanut.
Oli helppoa vastata haasteisiin kun lapset jo olivat omatoimisia.
Olen sivusta seurannut kaveripiirin vanhoja äitejä, palautuminen ollut huonoa ja synnytykset ovat vanhentunut heitä todella paljon.
Mä tunnen 3 yli 40-vuotiaana vauvan saanutta äitiä ja kaikki heistä on kyllä huomattavasti ikäistään nuoremman näköisiä ja oloisia. Poikkeus? En tiedä. Yhtä luulin 30-v ennen kun kuulin iän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen melko varma, että ajattelisin samoin jos olisi elämä kulkenut toista tietä. Tähän vaikuttanee se, että vaikka lapseni ovat minulle tärkeintä koko maailmassa, ei lapsiperhe-elämä kuitenkaan ollut minulle lähtökohtaisesti koskaan mikään unelma, ja koin vauvavuodet todella raskaana, vaikka olin kuopuksen syntyessä 27. Lisäksi omat vanhempani ja vielä isovanhempanikin ovat kaikki olleet parikymppisiä vanhempia ja aina hehkuttaneet sitä, että kyllä kannatti tehdä lapset nuorena!
Puolisoni taas on minua vanhempi, hän oli 36 kuopuksen syntyessä, ja on alusta asti suorastaan hehkunut onnellisuutta lapsista eikä ole koskaan ajatellut olleensa liian vanha, se oli hänelle harras haave ja oli jo ehtinyt pelätä jäävänsä ilman. Lisäksi hänen vanhempansa olivat yli nelikymppisiä hänet, ainoan lapsensa, saadessaan joten hänelle se vanhemmaksi tulo hieman kypsemmällä iällä oli ihan "normaalia".
Varmasti hyvin yksilöllistä, toisille se pikkulapsiaika sopii vielä varsin hyvin lähempänä viittäkymppiä, mutta kyllä minä itse olen tyytyväinen, nyt kun tällä iällä lapset ovat jo itsenäisiä ja saan keskittyä itseeni. Lapset tuovat kuitenkin paljon iloa elämään joten toivottavasti pääsen pian nauttimaan vuorostaan mummoilusta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ns. iltatähti, äitini oli 39 kun synnyin ja isäni 42. Mua aina hävetti kun vanhemmat oli paljon vanhempia kuin kavereiden vanhemmat. En halunnut että olisivat tulleet mihinkään koulun tilaisuuksiin tms. Toki rakastin heitä täydestä sydämestä mutta silti jotenkin häpesin heitä kun kavereita oli läsnä. He elivät ihan eri aikakautta kun minä. Äitini sairastui vakavasti ollessani 19 ja osittain parani mutta oli todella heikko ja vetäytynyt loppuelämän. Hän kuoli 64 vuotiaana. Odotin silloin esikoistani ja olisin niin tarvinnut äidin tukea mutta sen sijaan sain hautajaiset. Nyt 35- vuotiaana huoleni on isäni jolla alkaa muisti pätkiä.
Minä sain kuopukseni ollessani 38 v. Kerran hän kysyi minulta, miksi minä en näytä tissejä ja alushousujani koulun tilaisuuksissa niin kuin Jerican ja Rambon äidit tekevät. Ja jatkoi sitten, että se on hyvä juttu, että kotona on vain yksi isä, Jericalla on jo ainakin kolmas tänä vuonna.
Ruma sielu sinulla on ainakin.
Tunnen työni takia paljon nuoria äitejä, eipä niissä tissin näyttelijöitä näytä olevan. Olet ilmiselvästi katkeroitunut ja varmaan myös väsynyt.
Työni takia tunnen myös kaltaisiasi äitejä, väsyneitä vanhoja ensisynnyttäjiä. Osalle on valinta osalle pakon sanelemaa. Moni heistä sanoo miettineensä, että on jo viisissäkymmenissä kun lasi on vasta 10. Säälin lastasi. En ikäsi vaan inhottavan luonteesi takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan ollut liian vanha saamaan lapseni 36 vuotiaana, vaan just sopivan ikänen.
Hirveää saada lasi noin vanhana, minulla oli kuopuskin jo 10 v. Olin edennyt esimiesasemaan ja työ jo vaati paljon, toisin kuin nuorempana kun olin työelämässä vasta aloittanut.
Oli helppoa vastata haasteisiin kun lapset jo olivat omatoimisia.
Olen sivusta seurannut kaveripiirin vanhoja äitejä, palautuminen ollut huonoa ja synnytykset ovat vanhentunut heitä todella paljon.Mä tunnen 3 yli 40-vuotiaana vauvan saanutta äitiä ja kaikki heistä on kyllä huomattavasti ikäistään nuoremman näköisiä ja oloisia. Poikkeus? En tiedä. Yhtä luulin 30-v ennen kun kuulin iän.
Minä tein lapset nuorena, jäin eläkkeelle täysin palvelleena 64-vuotiaana. Sain kuulla kaupunkilaisilta (olin näkyvässä virassa) ja puolitutuilta, että on se toisilla helppoa kun pääsee viisikymppisenä eläkkeelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ns. iltatähti, äitini oli 39 kun synnyin ja isäni 42. Mua aina hävetti kun vanhemmat oli paljon vanhempia kuin kavereiden vanhemmat. En halunnut että olisivat tulleet mihinkään koulun tilaisuuksiin tms. Toki rakastin heitä täydestä sydämestä mutta silti jotenkin häpesin heitä kun kavereita oli läsnä. He elivät ihan eri aikakautta kun minä. Äitini sairastui vakavasti ollessani 19 ja osittain parani mutta oli todella heikko ja vetäytynyt loppuelämän. Hän kuoli 64 vuotiaana. Odotin silloin esikoistani ja olisin niin tarvinnut äidin tukea mutta sen sijaan sain hautajaiset. Nyt 35- vuotiaana huoleni on isäni jolla alkaa muisti pätkiä.
Minä sain kuopukseni ollessani 38 v. Kerran hän kysyi minulta, miksi minä en näytä tissejä ja alushousujani koulun tilaisuuksissa niin kuin Jerican ja Rambon äidit tekevät. Ja jatkoi sitten, että se on hyvä juttu, että kotona on vain yksi isä, Jericalla on jo ainakin kolmas tänä vuonna.
Ruma sielu sinulla on ainakin.
Tunnen työni takia paljon nuoria äitejä, eipä niissä tissin näyttelijöitä näytä olevan. Olet ilmiselvästi katkeroitunut ja varmaan myös väsynyt.
Työni takia tunnen myös kaltaisiasi äitejä, väsyneitä vanhoja ensisynnyttäjiä. Osalle on valinta osalle pakon sanelemaa. Moni heistä sanoo miettineensä, että on jo viisissäkymmenissä kun lasi on vasta 10. Säälin lastasi. En ikäsi vaan inhottavan luonteesi takia.
Olen kanssasi samaa mieltä, rumasti kirjoittaa, katkeroitunut valinnastaan.
Onnellinen ei kirjoita noin.
Kateellinenkin ilmeisesti, muilla on mitä näyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ns. iltatähti, äitini oli 39 kun synnyin ja isäni 42. Mua aina hävetti kun vanhemmat oli paljon vanhempia kuin kavereiden vanhemmat. En halunnut että olisivat tulleet mihinkään koulun tilaisuuksiin tms. Toki rakastin heitä täydestä sydämestä mutta silti jotenkin häpesin heitä kun kavereita oli läsnä. He elivät ihan eri aikakautta kun minä. Äitini sairastui vakavasti ollessani 19 ja osittain parani mutta oli todella heikko ja vetäytynyt loppuelämän. Hän kuoli 64 vuotiaana. Odotin silloin esikoistani ja olisin niin tarvinnut äidin tukea mutta sen sijaan sain hautajaiset. Nyt 35- vuotiaana huoleni on isäni jolla alkaa muisti pätkiä.
Minä sain kuopukseni ollessani 38 v. Kerran hän kysyi minulta, miksi minä en näytä tissejä ja alushousujani koulun tilaisuuksissa niin kuin Jerican ja Rambon äidit tekevät. Ja jatkoi sitten, että se on hyvä juttu, että kotona on vain yksi isä, Jericalla on jo ainakin kolmas tänä vuonna.
Jännä, mikä sinusta on noin katkeran tehnyt? Vanhuus ja väsymys?
Hyi, häpeä.
Tutkimuksen mukaan nuoret äidit uupuvat ja masentuvat eniten. En tiedä, mistä johtuu. Uskoisin, että tästä johtuu se, että nuorena lapsensa saaneet kokevat äitiyden niin rankkana, etteivät nelikymppisenä enää jaksaisi. 40+ äidit pärjäävät tilastojen mukaan hyvin. Tosin tietyt riskit kasvaa raskauksissa ja synnytyksissä.
Vierailija kirjoitti:
Tutkimuksen mukaan nuoret äidit uupuvat ja masentuvat eniten. En tiedä, mistä johtuu. Uskoisin, että tästä johtuu se, että nuorena lapsensa saaneet kokevat äitiyden niin rankkana, etteivät nelikymppisenä enää jaksaisi. 40+ äidit pärjäävät tilastojen mukaan hyvin. Tosin tietyt riskit kasvaa raskauksissa ja synnytyksissä.
Nuorella äidillä ei ole koulutusta eikä uraa. Itsetuntokin voi olla niin ja näin, kun se ei ole kasvanut elämässä etenemisen myötä. Kyllä itseäni olisi parikymppisenä ahdistanut ajatus, että pitäisi opiskella ja hankkia ura kun se lapsikin siinä on. Nelikymppisenä äitinä minulla oli jo yksi koulutus ja ura takana ja vaikkakin uudelleenkouluttauduin vanhempainvapailla, se oli ainoastaan hauskaa, koska tiesin siihen hyvin kykeneväni.
Ap on kai trolli, jolla on vauvakuume 36-vuotiaana, eikä uskalla itse tehdä päätöstä suuntaan eikä toiseen. Hakee täällä vertaistukea, tuleeko katumaan myöhemmin.
On vain hyvin vaikea käsittää, että joku katuisi omaa lastaan. Tai lapsi elämäänsä, ellei ole masentunut.
Mä olen 30 ja parin vuoden päästä olisi hyvä aika yrittää esikoista. Koen olevani jo tarpeeksi aikuinen tullakseni äidiksi. Nuorempanakin olisin varmasti lapsen kanssa pärjännyt, mutta ei ole ollut oikea aika minulle.