Lue keskustelun säännöt.
Tulin liian vanhana äidiksi ja näen sen vasta nyt lähes kuusikymppisenä
19.01.2021 |
Sain kuopuksen 35 -vuotiaana. Sain kolme lasta yhteensä, ensimmäisen 22-vuotiaana.
Kuopus on rakas, ihana, lapsi, mutta voi kuinka typerä ja vanha olin hänet saadessani. Jos voisin, tekisin toisin. Pitkään ”uskottelin” että mitään en kadu, mutta kyllä tavallaan kadun. Nyt lähes 60 -vuotiaana tajuan, miten loppuun kaluttu, aikaani jäljessä ja kehäraakki olin tuolloin, vaikka luulin olevani ikäistäni nuorekkaampi. Asiat meni niin kuin meni, mutta omille lapsille toivoisin erilaisia elämänvalintoja.
Uskaltaako kukaan myöntää että on pohtinut samaa?
Kommentit (82)
Sain ainoan lapsen 35 -vuotiaana. Raskaus meni hyvin, terve lapsi, kaikki on mennyt ihan normaalisti. Koskaan en ole kokenut olevani liian vanha. Hänen kaverien äideistä moni on minun ikäinen.
Nyt hän täytti juuri 18, ja haikein mielin tässä siirryn kohti seuraavaa elämänvaihetta. Olen nyt 53, enkä edelleenkään mielestäni erityisen vanha. En kadu mitään, muistelen lämmöllä kaikkea, ja toivon että minusta joskus tulee vielä mummo.
Meidän suvussa on ollut myös rautaisia mummoja, oletan että jaksan vielä hyvinkin tehdä samaa kuin he, ja mm hoitaa lapsia kesäisin eläkkeellä. Ehdin juuri eläkkeelle, kun hän on lapsentekoiässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mä ole tehnyt lapsia siksi, että toivon heidän äkkiä itsenäistyvän ja antavan mulle omaa aikaa.
Ihan älytön tää ikäkeskustelu. Joku on valmis äidiksi parikymppisenä, toinen nelikymppisenä.
Äitiyden hyvyyttä ei mitata ikävuosista. Ainoa, jonka voi varmaksi sanoa, on se, että todennäköisesti nuorena lapsensa saanut näkee lapsensa elävän vanhemmaksi kuin "vanhana" saanut.
T. Lapset saanut 25-ja 28-vuotiaana