Lue keskustelun säännöt.
Eikös samalla sekunnilla, kun nainen löytää seuraa Tinderistä
18.01.2021 |
Niin myös joku mies löytää myös? Siis ihan yhtä moni pariutuu sitä kautta. Vai mistä johtuu, että muka naiset löytää seuraa, mutta miehet ei?
Kommentit (588)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä vain tuppaa käymään niin, että 80% naisista panee sitä parasta 20% rypästä kaikista miehistä. Näillä miehillä on haaremit, ja loput miehet elävät vastentahtoisessa selibaatissa.
Turha esittää tyhmää ja väittää, että jokainen mies pariutuu tasapuolisesti. Parhaiden miesten haaremit ovat tänäpäivänä normaalia, ja jopa naiset hyväksyvät ne.
Naiset mieluummin jakavat yhden alfan 10 muun naisen kanssa kuin ovat epähalutun betan kanssa. Enemmistö naisista, ei siis kaikki. Aina on poikkeuksia, kuten ehkä sinä joka nyt tulet tähän kommentoimaan että "ei kaikki naiset!"
Ei välttämättä yleensä ihan näin räikeästi mene, mutta kuitenkin niin että nainen A luulee pariutuvansa hurmurimiehen A kanssa, jolla kuitenkin on samaan aikaan myös naiset B, C ja D. Siksi miehet B, C ja D jäävät nuolemaan näppejään, kun taas naisista näyttää siltä, että kaikki pariutuvat tasaisesti.
Eli minunkin miehelläni on 3 muuta naista. Ihmettelen kovasti, miten hän ehtii.
Ei välttämättä, pitää olla yleiskomea hurmuri jotta se onnistuu. On siellä joukossa meitä taviksiakin, jotka keskittyvät yhteen naiseen kerrallaan. Meitä vaan ei poimita sieltä yhtä innolla, kun meidän profiileissa ei ole tarpeeksi jännitystä.
Kuvaile mielestäsi jännittävän miehen jännittävä profiili? Millaiset kuvat ja teksti hänellä on?
Ihan oikeasti haluan tietää.
Mitä sitä minulta kysyt, minähän se tässä haluaisin tietää? Kysy naisilta.
Käännetään toisinpäin. Sanot että profiilissasi ei ole jännitystä. Eli mitä? Mitä se jännitys on, mikä sinulta puuttuu, mistä syystä et saa (tarpeeksi?) matcheja? Sinähän tiedät mitä se jännitys on, kun kerta sanot että sinulla ei sitä ole.
Et nyt oikein ymmärrä. Jos tietäisin mitä se jännitys on, olisin tehnyt jännittävän profiilin jo aikoja sitten enkä olisi sinkku enää. Mitä ihmettä oikein selität?
"Meitä vaan ei poimita sieltä yhtä innolla, kun meidän profiileissa ei ole tarpeeksi jännitystä."
Noin ihan itse kirjoitit. Eli mitä se jännitys on? Tai kuvaile omaa profiiliasi, mikä siinä on epäjännittävää? Ihan selkeä kysymys.
En ymmärrä omaa valitustasi, koska en ole koskaan tykännyt miehen profiilista Tinderissä ajatellen, vau, onpa jännittävä mies! Mutta olenhan saattanut tietämättäni tykätä jännittävästä. Eli millaisesta?
Olet ihan mahdoton, ei tämä etene tästä miksikään koska en viitsisi toistaa itseäni.
Kerropa sinä kääntelijä nyt kääntäen, että miksi kuvittelet että minä haluaisin tietoisesti pitää epäjännittävää profiilia, jolla ei löydä seuraa? Mitä järkeä siinä olisi?
En ole tuo, jonka kanssa väännät asiasta, mutta ehkäpä pointti onkin se, ettei ilmoituksen tarvitse olla jännittävä. En itse esim. pysty uskomaan, että yksikään deittiprofiili voisi minusta tuntua jännittävältä. Profiili voi kyllä herättää mielenkiinnon - olematta jännittävä. Joten ei se epäjännittävyys ole ongelma. Minä kiinnostun profiilista silloin, jos vaikuttaa siltä, että kyseinen henkilö voisi olla itselleni sopiva kumppani - esimerkiksi samanhenkinen kuin minä. Tällöin kyseisen henkilön on pitänyt tuoda profiilissaan ilmi niitä asioita, joista huomaan mahdollisen samanhenkisyyden. Se ei ole jännittävää, mutta se on ilahduttavaa, silloin kuin sellainen osuu kohdalle.
Jep, juuri tätä haluan ajaa takaa ja herättää tajuamaan kuinka typerää tällainen itsensä lokeroon lukitseminen on. "Naiset ei tykkää musta Tinderissä kun en ole jännittävä". Tämä on paskaa.
Jos nainen on ruma, hän myös tietää mitä kauneus on. Sinä "tiedät" että et ole jännä. Silloinhan sinun täytyy tietää mitä se jännittävyys on. Ethän muuten tietäisi että et ole sitä. Tämä on kuitenkin täysin toissijaista eikä oikea syy siihen jos profiili ei ole suosittu.
Ainut tapa löytää joku on olla oma itsensä, ei anteeksipyydellen ja katkerana siitä ettei ole jotain minkä kuvittelee olevan tärkeää vastakkaiselle sukupuolelle. Rumat ja ei-jännät ihmiset pariutuvat jatkuvasti ympärilläsi. Mietipä miten.
Tiedän että en ole jännä ihan siitä, että en löydä seuraa. Ei siinä sen kummempia villejä teorioita tarvitse. Nyt vähän kierroksia pois ja maan pinnalle sieltä.
Uskotko jokaisen parisuhteeseen päätyneen miehen olevan jännä?
En, keski-iän lähestyessä alkaa sitten avautua meille tylsemmillekin paikkoja, kun jänneydestä on saatu tarpeekseen. Päästään edes naisten alamäestä sitten nauttimaan.
Okei, muotoillaan kysymys tarkemmin: Uskotko jokaisen alle 30-vuotiaan parisuhteeseen päätyneen miehen olevan jännä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toi alfa ja beetta-jankutus on niin todellisuudesta vieraantunutta. Oikeassa elämässä on suosittuja ihmisiä, hyvin epäsuosittuja (palstaulizijat), mutta valtaosa ihan tavallisia. Eikä siis nyt mitään julkkisten vastakohtia, vaan tavallisia ihmisiä jotka pariutuvat tavallisten ihmisten kanssa, ja elävät jotakuinkin onnellisina.
Palstalla saarnaamisen sijaan siis kannattaisi yrittää muutta itseä omega-miehestä siihen tavallisten ryhmään, jos pystyy. Jos on koko ajan negatiivinen eikä ole mitään annettavaa kenellekään, niin sitten saa olla yksin, ei kukaan jaksa perässävedettävää miestä.
Eli sinä puhut suosituista ja epäsuosituista, sama asia kuin alfat ja beetat mutta eri sanoilla. Että jos ei nyt takerruta sanoihin, kun kaikki tiedetään mistä puhutaan.
Mutta kun iso osa ihmisistä ei ole sen enempää suosittuja kuin epäsuosittujakaan. Mitä he sitten ovat alfa- ja beta-asteikolla?
Ja toisaalta ei tuo muutenkaan ole verrannollinen, koska alfa-beta -asteikollahan oli kovin tarkkaan määritelty, että "alfat harrastavat vaan seksiä mahdollisimman monen kanssa", "betat ovat hiljaisia", "Betat eivät saa ketään" - eihän nämä sovi suurimpaan osaan ihmisistä ollenkaan. Moni suosittu ei silti harrasta "vaan seksiä mahdollisimman monen kanssa", ja toisaalta moni tavis kuitenkin löytää kumppanin, vaikkei olisi suosittu, eivätkä kaikki tavikset ole hiljaisia. Mitä edes tarkoittaa hiljainen, jos sen pitäisi päteä isoon osaan ihmisistä?
"Epäsuosittu" on vähän outo sana, pikemmminkin on vähemmän suosittuja enemmän suosittuja, eli betoja ja alfoja. Vähemmän suosittujen on luonnollisesti vaikeampi pariutua, koska heidän kioskissaan on vähemmän jonoa josta valita. Toisilla ei juuri lainkaan. Suosituilla taas on oikeastaan itseään ruokkiva systeemi, he ovat suosittuja jo ihan siksikin, että ovat suosittuja, siitä tulee vetovoimaa jo pelkästään. Siitä ei sitten kuin poimii parhaat päältä. Monikossa, koska kuka nyt yhteen tyytyisi jos on koko karkkikauppa auki? Ei se sen monimutkaisempaa ole. Yksilölliset vivahde-erot ovat sitten sivuseikkoja.
Millä lailla yksilölliset erot ovat sivuseikkoja? Yksilöllisiin eroihinhan koko pariutuminen ja muukin kanssakäyminen perustuu. Jos kaikki haluaisivat samaa, olisi pariutuminen kaavamaista ja yksinkertaista.
Mutta kun se nimenomaan on pohjimmiltaan kaavamaista ja yksinkertaista, siitähän tässä on kysymys, jotkut vaan eivät näe sitä tai suostu näkemään. Kaikki haluavat periaatteessa saman puhelimen, vaikka kuoria on erivärisiä. Me olemme ennenkaikkea nisäkäslaji jonka pariutumisessa pätevät tietyt periaatteet, vaikka meillä on hyvin vahva yksilöitymisen illuusio. Oikeastaan tämä on turhaa vääntöä, koska jotkut näkevät asian tieteellisesti ja toiset taas romanttisesti, eivätkän nämä näkemykset oikein sovi yhteen.
Ei vaan ongelma näissä keskusteluissa on se, että väitetään, että vain 10% (jospa jopa vain 5%) miehistä kelpaa naisille. Tai että naiset haluavat kaikki miljonäärin alusvaatemallin, ja muut eivät siksi kelpaa. Se on ihan eri asia kuin se, jos todetaan, että ihmiset tykkäävät enemmän sosiaalisista, mukavista, huumorintajuisista ihmisistä, joilla on hyvä huumorintaju ja hyvä itsetunto, tai että hyvännäköisillä on yleensä vientiä enemmän kuin muilla. Kukaan ei käsittääkseni olekaan kieltänyt sitä, että jotkut ovat suositumpia kuin toiset. Mutta se, mitä näissä ketjuissa on toistettu monta kertaa on se, että ihan tavalliset miehet pariutuvat naisten kanssa.
Se, jos jollain on esimerkiksi huono itsetunto, ei oikein ymmärrä huumoria eikä ole kovin sosiaalinen, on varmasti haitta, kun yrittää etsiä suhdetta. Mutta onko silloin oikeasti kyse siitä, että naisilla on vaan niin mahdottomat toiveet, tai että epäreilusti vaan niitä samoja asioita toivotaan? No, kai se sitten olisi mukavaa että löytyisi enemmän niitä naisia, jotka nimenomaan haluaisivat epäsosiaalisen, huumorintajuttoman ja huonon itsetunnon omaavan...Ja vähän ihmettelen tätä ulkonäkötoiveistakin valittamista. Kyllähän miehilläkin tietynlaiset naiselliset ihanteet naisia kohtaan on - tuskin kovin monen unelmakumppani olisi vaikka lyhyttukkainen, roteva ja verkkareihin pukeutuva nainen, ja kuitenkin tällaisia heteronaisia on maassa paljonkin. Ei miesten ihanteet sen sallivampia ole.
Huumorintaju ja sosiaalisuus eivät ole kovin ihmeellisiä tai harvinaisia asioita, nuo ovat aika yleisiä ominaisuuksia. Miksi sitten pariutumismahdollisuudet jakautuvat niin epätasaisesti? Koska suurin osa on VAIN sosiaalisia ja huumorintajuisia, kun taas pieni osa miehistä on sosiaalisia, huumorintajuisia, JA pitkiä JA komeita JA mitä nyt sitten halutaankin. Ja sellainen "täydellinen paketti" sokaisee naisväen niin täydellisesti, että ollaan kuin piraijalauma sen pienen miesporukan kimpussa. Sitten kun alkaa olla 40 lasissa ja ehkä jo lapsi tai pari ilmaantunut näiden Fabioiden jäljiltä, aletaan katsella tähteitä läpi että löytysikö perusjamppojen joukosta joku tasaisen vakaa suorittaja joka pitää katon pään päällä.
Fabioiden? Eikö ulkomaalaiset yleensä ole lyhyitä, ainakin Pohjoismaiden ulkopuolella. Olisin ymmärtänyt esimerkkisi, jos nimenä olisi ollut vaikka Hans tai Per-Olof...
No, mutta asiaan. Jos kaikkein suosituimpia on tuollainen, jota kuvailit, ja jos suurin osa naisista havittelee tällaista, niin miksi sitten sille huumorintajuiselle ja mukavalle miehelle ei kelpaisi sellainen nainen, jolla EI ole lisäksi kriteerinä ulkonäköä ja pituutta? Esim. minä en ole koskaan (en nuorenakaan) ollut kiinnostunut erityisen pitkistä miehistä, eikä pituus ole ollut ikinä mikään kriteeri. Pitkäaikaisin kumppanini oli mies, jonka pituus oli 174cm. En koskaan kokenut hänen olevan lyhyt, mutta nyt palstalta olen oppinut, ettei sen pituinen edes pysty koskaan saamaan naista. Ja olen ihan hyvännäköinen, olen aina ollut hoikka ja (yhtä nuoruuden lyhyttukkakokeilua lukuunottamatta) myös pitkätukkainen, ja olen myös hauska ja fiksu. En usko, että mies kokee minään rangaistuksena suhdetta kaltaiseni kanssa. Tosin nykyisin olen toki liian vanha (yli 40), perheellinenkin jne. Mutta kerroin tämän esimerkiksi siitä, että ei kaikilla naisilla todellakaan ole nuo samat kriteerit, eikä se silti tarkoita sitä, että pitää tyytyä johonkin satavuotiaaseen lihavaan yksinhuoltajaan.
Joten jos mies kokee, että vaikka oma pituus tai ulkonäkö on ongelma, niin voisiko pariutumista painottaa niihin naisiin, jotka joko eivät näitä ominaisuuksista niin välitä, tai jotka ainakin painottavat vaikka sitä huumorintajua ja sosiaalisuutta, jos niitä sattuisi mieheltä löytymään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset ovat niin yksinkertaisia ja epäloogisia. Samalla sekunnilla, kun työnhakija saa työpaikan, saa myös työnantaja työntekijän. Tarkoittaako tämä sitä, että työnhakija ja työnantaja ovat tasavertaisessa asemassa, kun yhtä työpaikkaa hakee 50 työnhakijaa?
Riippuu, kuinka kovasti työnantaja haluaa työpaikkaansa juuri tietyn työntekijän, ja millaiset työehdot hänellä on tarjota.
Huono esimerkki kyllä, ei parisuhdetta ja työsuhdetta voi verrata.
Ei tuossa verrattu parisuhdetta ja työpaikkaa, vaan selitin logiikkaa. Työnantaja on etuoikeutettu, vaikka samalla sekunnilla sekä työnhakija että työnantaja "saavat toisensa". Myös nainen on Tinderissä etuoikeutettu, sillä hän on se, joka pääsee isommasta joukosta halukkaita valitsemaan. Tämä on erittäin yksinkertaista ymmärtää, mikäli ei ole aivan tolvana.
"Pääsee isommasta joukosta halukkaita valitsemaan" - ai että minun särkee päätäni, joka kerta kun luen tuon. Joo, jos on enemmän kiinnostuneita, niin todennäköisyys sille, että heidän joukossaan on joku, jonka kanssa tapahtuu molemminpuolinen rakastuminen. Mutta pohjimmiltaan siihen ei koskaan tarvita enempää kuin yksi. Eikä se ole valitsemista vaan se on sitä, mitä kirjoitin: kaksi ihmistä kohtaa, kiinnostuu toisistaan, kiinnostus syvenee ihastumiseksi ja siitä rakastumiseksi. Vaikka tulisi match 300 ihmisen kanssa, mikään ei takaa, että heidän joukossaan olisi sellaista ihmistä - ja samaan aikaan siihen kuitenkin voi myös riittää yksi.
Niin, eli toimiiko se matematiikka vai ei? Et ihan loppuun asti halua sitä myöntää että milloin on parempi todennäköisyys.
Sori, minulta on pudonnut yksi sana yläpuolelta pois. Piti tietysti lukea:
"jos on enemmän kiinnostuneita, niin todennäköisyys sille, että heidän joukossaan on joku, jonka kanssa tapahtuu molemminpuolinen rakastuminen, kasvaa"
Siitäkö nyt on edelleen kysymys, että meidän naisten pitäisi kollektiivina tuo myöntää ja sitten olisitte tyytyväisiä? Monenko naispuolisen palstalaisen se pitää myöntää ennen kuin olemme riittävän suuri kollektiivi? Ymmärrät varmaan, että kaikki suomalaiset naiset eivät tähän ketjuun koskaan tule. Vai pitäisikö meidän naisina ostaa HS:n etusivu ja julkaista siellä ilmoitus: "Me suomalaiset naiset myönnämme, että koska naiset saavat helpommin matcheja Tinderissä, meidän on helpompi löytää ihminen, johon rakastumme ja joka rakastuu meihin, kuin miesten!"
Sillä tavalla päästäisiin edes keskustelussa yksi askel eteenpäin, nyt jankataan vielä siinä että onko pariutuminen kaikille ihan tasan yhtä helppoa vai ei.
Ei kukaan ole väittänytkään, että pariutuminen on kaikille tasan yhtä helppoa. Kyllähän jokaisen sen tietää, että jotkut löytävät helpommin seuraa kuin toiset - ja tähän ei muuten vaikuta vain se, kuinka toivottuja ominaisuuksia itsellä on, vaan myös ne omat mieltymykset, eli millaista kumppania etsii.
Eli kun me kai ollaan kaikki sitä mieltä, että niin miehissä kuin naisissa on niitä jotka löytävät seuraa helposti, sekä niitä, joille se tuottaa vaikeuksia, niin voidaanko nyt katsoa, että se askel eteenpäin eskustelussa on otettu?
Totta. Naiset helpommin tulkitsevat kiinnostuneet miehet viesteineen suosioksi, kun taas miehet ilmeisesti katkeroituvat jo alussa, jos kiinnostuneet naiset ovat vaikkapa pyöreitä. Ja ainakin miehet tulkitsevat naiset suosituiksi, olipa miesten laatu mitä tahansa, kun taas miehet helpommin jäävät lymyämään alfamiesten saamaa huomiota ajatellessaan.
Siksi moni nainen voi ihmetellä, miksi miehet väittävät naisten olevan haluttuja, vaikka osa tarjokkaista olisi kelvottomia naisten kriteereillä. Kysyntä ja tarjonta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toi alfa ja beetta-jankutus on niin todellisuudesta vieraantunutta. Oikeassa elämässä on suosittuja ihmisiä, hyvin epäsuosittuja (palstaulizijat), mutta valtaosa ihan tavallisia. Eikä siis nyt mitään julkkisten vastakohtia, vaan tavallisia ihmisiä jotka pariutuvat tavallisten ihmisten kanssa, ja elävät jotakuinkin onnellisina.
Palstalla saarnaamisen sijaan siis kannattaisi yrittää muutta itseä omega-miehestä siihen tavallisten ryhmään, jos pystyy. Jos on koko ajan negatiivinen eikä ole mitään annettavaa kenellekään, niin sitten saa olla yksin, ei kukaan jaksa perässävedettävää miestä.
Eli sinä puhut suosituista ja epäsuosituista, sama asia kuin alfat ja beetat mutta eri sanoilla. Että jos ei nyt takerruta sanoihin, kun kaikki tiedetään mistä puhutaan.
Mutta kun iso osa ihmisistä ei ole sen enempää suosittuja kuin epäsuosittujakaan. Mitä he sitten ovat alfa- ja beta-asteikolla?
Ja toisaalta ei tuo muutenkaan ole verrannollinen, koska alfa-beta -asteikollahan oli kovin tarkkaan määritelty, että "alfat harrastavat vaan seksiä mahdollisimman monen kanssa", "betat ovat hiljaisia", "Betat eivät saa ketään" - eihän nämä sovi suurimpaan osaan ihmisistä ollenkaan. Moni suosittu ei silti harrasta "vaan seksiä mahdollisimman monen kanssa", ja toisaalta moni tavis kuitenkin löytää kumppanin, vaikkei olisi suosittu, eivätkä kaikki tavikset ole hiljaisia. Mitä edes tarkoittaa hiljainen, jos sen pitäisi päteä isoon osaan ihmisistä?
"Epäsuosittu" on vähän outo sana, pikemmminkin on vähemmän suosittuja enemmän suosittuja, eli betoja ja alfoja. Vähemmän suosittujen on luonnollisesti vaikeampi pariutua, koska heidän kioskissaan on vähemmän jonoa josta valita. Toisilla ei juuri lainkaan. Suosituilla taas on oikeastaan itseään ruokkiva systeemi, he ovat suosittuja jo ihan siksikin, että ovat suosittuja, siitä tulee vetovoimaa jo pelkästään. Siitä ei sitten kuin poimii parhaat päältä. Monikossa, koska kuka nyt yhteen tyytyisi jos on koko karkkikauppa auki? Ei se sen monimutkaisempaa ole. Yksilölliset vivahde-erot ovat sitten sivuseikkoja.
Millä lailla yksilölliset erot ovat sivuseikkoja? Yksilöllisiin eroihinhan koko pariutuminen ja muukin kanssakäyminen perustuu. Jos kaikki haluaisivat samaa, olisi pariutuminen kaavamaista ja yksinkertaista.
Mutta kun se nimenomaan on pohjimmiltaan kaavamaista ja yksinkertaista, siitähän tässä on kysymys, jotkut vaan eivät näe sitä tai suostu näkemään. Kaikki haluavat periaatteessa saman puhelimen, vaikka kuoria on erivärisiä. Me olemme ennenkaikkea nisäkäslaji jonka pariutumisessa pätevät tietyt periaatteet, vaikka meillä on hyvin vahva yksilöitymisen illuusio. Oikeastaan tämä on turhaa vääntöä, koska jotkut näkevät asian tieteellisesti ja toiset taas romanttisesti, eivätkän nämä näkemykset oikein sovi yhteen.
Ei vaan ongelma näissä keskusteluissa on se, että väitetään, että vain 10% (jospa jopa vain 5%) miehistä kelpaa naisille. Tai että naiset haluavat kaikki miljonäärin alusvaatemallin, ja muut eivät siksi kelpaa. Se on ihan eri asia kuin se, jos todetaan, että ihmiset tykkäävät enemmän sosiaalisista, mukavista, huumorintajuisista ihmisistä, joilla on hyvä huumorintaju ja hyvä itsetunto, tai että hyvännäköisillä on yleensä vientiä enemmän kuin muilla. Kukaan ei käsittääkseni olekaan kieltänyt sitä, että jotkut ovat suositumpia kuin toiset. Mutta se, mitä näissä ketjuissa on toistettu monta kertaa on se, että ihan tavalliset miehet pariutuvat naisten kanssa.
Se, jos jollain on esimerkiksi huono itsetunto, ei oikein ymmärrä huumoria eikä ole kovin sosiaalinen, on varmasti haitta, kun yrittää etsiä suhdetta. Mutta onko silloin oikeasti kyse siitä, että naisilla on vaan niin mahdottomat toiveet, tai että epäreilusti vaan niitä samoja asioita toivotaan? No, kai se sitten olisi mukavaa että löytyisi enemmän niitä naisia, jotka nimenomaan haluaisivat epäsosiaalisen, huumorintajuttoman ja huonon itsetunnon omaavan...Ja vähän ihmettelen tätä ulkonäkötoiveistakin valittamista. Kyllähän miehilläkin tietynlaiset naiselliset ihanteet naisia kohtaan on - tuskin kovin monen unelmakumppani olisi vaikka lyhyttukkainen, roteva ja verkkareihin pukeutuva nainen, ja kuitenkin tällaisia heteronaisia on maassa paljonkin. Ei miesten ihanteet sen sallivampia ole.
* se 10% kelpaa silloin kun pariutuminen perustuu puhtaasti haluun miestä kohtaan, eikä vähintäänkin osittain naisen tarpeisiin kuten perheen perustaminen, korkeampi elintaso, sosiaalinen asema, tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toi alfa ja beetta-jankutus on niin todellisuudesta vieraantunutta. Oikeassa elämässä on suosittuja ihmisiä, hyvin epäsuosittuja (palstaulizijat), mutta valtaosa ihan tavallisia. Eikä siis nyt mitään julkkisten vastakohtia, vaan tavallisia ihmisiä jotka pariutuvat tavallisten ihmisten kanssa, ja elävät jotakuinkin onnellisina.
Palstalla saarnaamisen sijaan siis kannattaisi yrittää muutta itseä omega-miehestä siihen tavallisten ryhmään, jos pystyy. Jos on koko ajan negatiivinen eikä ole mitään annettavaa kenellekään, niin sitten saa olla yksin, ei kukaan jaksa perässävedettävää miestä.
Eli sinä puhut suosituista ja epäsuosituista, sama asia kuin alfat ja beetat mutta eri sanoilla. Että jos ei nyt takerruta sanoihin, kun kaikki tiedetään mistä puhutaan.
Mutta kun iso osa ihmisistä ei ole sen enempää suosittuja kuin epäsuosittujakaan. Mitä he sitten ovat alfa- ja beta-asteikolla?
Ja toisaalta ei tuo muutenkaan ole verrannollinen, koska alfa-beta -asteikollahan oli kovin tarkkaan määritelty, että "alfat harrastavat vaan seksiä mahdollisimman monen kanssa", "betat ovat hiljaisia", "Betat eivät saa ketään" - eihän nämä sovi suurimpaan osaan ihmisistä ollenkaan. Moni suosittu ei silti harrasta "vaan seksiä mahdollisimman monen kanssa", ja toisaalta moni tavis kuitenkin löytää kumppanin, vaikkei olisi suosittu, eivätkä kaikki tavikset ole hiljaisia. Mitä edes tarkoittaa hiljainen, jos sen pitäisi päteä isoon osaan ihmisistä?
"Epäsuosittu" on vähän outo sana, pikemmminkin on vähemmän suosittuja enemmän suosittuja, eli betoja ja alfoja. Vähemmän suosittujen on luonnollisesti vaikeampi pariutua, koska heidän kioskissaan on vähemmän jonoa josta valita. Toisilla ei juuri lainkaan. Suosituilla taas on oikeastaan itseään ruokkiva systeemi, he ovat suosittuja jo ihan siksikin, että ovat suosittuja, siitä tulee vetovoimaa jo pelkästään. Siitä ei sitten kuin poimii parhaat päältä. Monikossa, koska kuka nyt yhteen tyytyisi jos on koko karkkikauppa auki? Ei se sen monimutkaisempaa ole. Yksilölliset vivahde-erot ovat sitten sivuseikkoja.
Millä lailla yksilölliset erot ovat sivuseikkoja? Yksilöllisiin eroihinhan koko pariutuminen ja muukin kanssakäyminen perustuu. Jos kaikki haluaisivat samaa, olisi pariutuminen kaavamaista ja yksinkertaista.
Mutta kun se nimenomaan on pohjimmiltaan kaavamaista ja yksinkertaista, siitähän tässä on kysymys, jotkut vaan eivät näe sitä tai suostu näkemään. Kaikki haluavat periaatteessa saman puhelimen, vaikka kuoria on erivärisiä. Me olemme ennenkaikkea nisäkäslaji jonka pariutumisessa pätevät tietyt periaatteet, vaikka meillä on hyvin vahva yksilöitymisen illuusio. Oikeastaan tämä on turhaa vääntöä, koska jotkut näkevät asian tieteellisesti ja toiset taas romanttisesti, eivätkän nämä näkemykset oikein sovi yhteen.
Ei vaan ongelma näissä keskusteluissa on se, että väitetään, että vain 10% (jospa jopa vain 5%) miehistä kelpaa naisille. Tai että naiset haluavat kaikki miljonäärin alusvaatemallin, ja muut eivät siksi kelpaa. Se on ihan eri asia kuin se, jos todetaan, että ihmiset tykkäävät enemmän sosiaalisista, mukavista, huumorintajuisista ihmisistä, joilla on hyvä huumorintaju ja hyvä itsetunto, tai että hyvännäköisillä on yleensä vientiä enemmän kuin muilla. Kukaan ei käsittääkseni olekaan kieltänyt sitä, että jotkut ovat suositumpia kuin toiset. Mutta se, mitä näissä ketjuissa on toistettu monta kertaa on se, että ihan tavalliset miehet pariutuvat naisten kanssa.
Se, jos jollain on esimerkiksi huono itsetunto, ei oikein ymmärrä huumoria eikä ole kovin sosiaalinen, on varmasti haitta, kun yrittää etsiä suhdetta. Mutta onko silloin oikeasti kyse siitä, että naisilla on vaan niin mahdottomat toiveet, tai että epäreilusti vaan niitä samoja asioita toivotaan? No, kai se sitten olisi mukavaa että löytyisi enemmän niitä naisia, jotka nimenomaan haluaisivat epäsosiaalisen, huumorintajuttoman ja huonon itsetunnon omaavan...Ja vähän ihmettelen tätä ulkonäkötoiveistakin valittamista. Kyllähän miehilläkin tietynlaiset naiselliset ihanteet naisia kohtaan on - tuskin kovin monen unelmakumppani olisi vaikka lyhyttukkainen, roteva ja verkkareihin pukeutuva nainen, ja kuitenkin tällaisia heteronaisia on maassa paljonkin. Ei miesten ihanteet sen sallivampia ole.
* se 10% kelpaa silloin kun pariutuminen perustuu puhtaasti haluun miestä kohtaan, eikä vähintäänkin osittain naisen tarpeisiin kuten perheen perustaminen, korkeampi elintaso, sosiaalinen asema, tms.
Tämä.
Perusjampat kelpaavat perheenisiksi.
Jos ei ole perhettä suunnitelmissa tai elätettävissä, perusjampan mahkut ovat huonommat.
Top 10% saa seuraa aina, pelkästään koska naiset himoitsevat näitä miehiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toi alfa ja beetta-jankutus on niin todellisuudesta vieraantunutta. Oikeassa elämässä on suosittuja ihmisiä, hyvin epäsuosittuja (palstaulizijat), mutta valtaosa ihan tavallisia. Eikä siis nyt mitään julkkisten vastakohtia, vaan tavallisia ihmisiä jotka pariutuvat tavallisten ihmisten kanssa, ja elävät jotakuinkin onnellisina.
Palstalla saarnaamisen sijaan siis kannattaisi yrittää muutta itseä omega-miehestä siihen tavallisten ryhmään, jos pystyy. Jos on koko ajan negatiivinen eikä ole mitään annettavaa kenellekään, niin sitten saa olla yksin, ei kukaan jaksa perässävedettävää miestä.
Eli sinä puhut suosituista ja epäsuosituista, sama asia kuin alfat ja beetat mutta eri sanoilla. Että jos ei nyt takerruta sanoihin, kun kaikki tiedetään mistä puhutaan.
Mutta kun iso osa ihmisistä ei ole sen enempää suosittuja kuin epäsuosittujakaan. Mitä he sitten ovat alfa- ja beta-asteikolla?
Ja toisaalta ei tuo muutenkaan ole verrannollinen, koska alfa-beta -asteikollahan oli kovin tarkkaan määritelty, että "alfat harrastavat vaan seksiä mahdollisimman monen kanssa", "betat ovat hiljaisia", "Betat eivät saa ketään" - eihän nämä sovi suurimpaan osaan ihmisistä ollenkaan. Moni suosittu ei silti harrasta "vaan seksiä mahdollisimman monen kanssa", ja toisaalta moni tavis kuitenkin löytää kumppanin, vaikkei olisi suosittu, eivätkä kaikki tavikset ole hiljaisia. Mitä edes tarkoittaa hiljainen, jos sen pitäisi päteä isoon osaan ihmisistä?
"Epäsuosittu" on vähän outo sana, pikemmminkin on vähemmän suosittuja enemmän suosittuja, eli betoja ja alfoja. Vähemmän suosittujen on luonnollisesti vaikeampi pariutua, koska heidän kioskissaan on vähemmän jonoa josta valita. Toisilla ei juuri lainkaan. Suosituilla taas on oikeastaan itseään ruokkiva systeemi, he ovat suosittuja jo ihan siksikin, että ovat suosittuja, siitä tulee vetovoimaa jo pelkästään. Siitä ei sitten kuin poimii parhaat päältä. Monikossa, koska kuka nyt yhteen tyytyisi jos on koko karkkikauppa auki? Ei se sen monimutkaisempaa ole. Yksilölliset vivahde-erot ovat sitten sivuseikkoja.
Millä lailla yksilölliset erot ovat sivuseikkoja? Yksilöllisiin eroihinhan koko pariutuminen ja muukin kanssakäyminen perustuu. Jos kaikki haluaisivat samaa, olisi pariutuminen kaavamaista ja yksinkertaista.
Mutta kun se nimenomaan on pohjimmiltaan kaavamaista ja yksinkertaista, siitähän tässä on kysymys, jotkut vaan eivät näe sitä tai suostu näkemään. Kaikki haluavat periaatteessa saman puhelimen, vaikka kuoria on erivärisiä. Me olemme ennenkaikkea nisäkäslaji jonka pariutumisessa pätevät tietyt periaatteet, vaikka meillä on hyvin vahva yksilöitymisen illuusio. Oikeastaan tämä on turhaa vääntöä, koska jotkut näkevät asian tieteellisesti ja toiset taas romanttisesti, eivätkän nämä näkemykset oikein sovi yhteen.
Ei vaan ongelma näissä keskusteluissa on se, että väitetään, että vain 10% (jospa jopa vain 5%) miehistä kelpaa naisille. Tai että naiset haluavat kaikki miljonäärin alusvaatemallin, ja muut eivät siksi kelpaa. Se on ihan eri asia kuin se, jos todetaan, että ihmiset tykkäävät enemmän sosiaalisista, mukavista, huumorintajuisista ihmisistä, joilla on hyvä huumorintaju ja hyvä itsetunto, tai että hyvännäköisillä on yleensä vientiä enemmän kuin muilla. Kukaan ei käsittääkseni olekaan kieltänyt sitä, että jotkut ovat suositumpia kuin toiset. Mutta se, mitä näissä ketjuissa on toistettu monta kertaa on se, että ihan tavalliset miehet pariutuvat naisten kanssa.
Se, jos jollain on esimerkiksi huono itsetunto, ei oikein ymmärrä huumoria eikä ole kovin sosiaalinen, on varmasti haitta, kun yrittää etsiä suhdetta. Mutta onko silloin oikeasti kyse siitä, että naisilla on vaan niin mahdottomat toiveet, tai että epäreilusti vaan niitä samoja asioita toivotaan? No, kai se sitten olisi mukavaa että löytyisi enemmän niitä naisia, jotka nimenomaan haluaisivat epäsosiaalisen, huumorintajuttoman ja huonon itsetunnon omaavan...Ja vähän ihmettelen tätä ulkonäkötoiveistakin valittamista. Kyllähän miehilläkin tietynlaiset naiselliset ihanteet naisia kohtaan on - tuskin kovin monen unelmakumppani olisi vaikka lyhyttukkainen, roteva ja verkkareihin pukeutuva nainen, ja kuitenkin tällaisia heteronaisia on maassa paljonkin. Ei miesten ihanteet sen sallivampia ole.
* se 10% kelpaa silloin kun pariutuminen perustuu puhtaasti haluun miestä kohtaan, eikä vähintäänkin osittain naisen tarpeisiin kuten perheen perustaminen, korkeampi elintaso, sosiaalinen asema, tms.
Tämä.
Perusjampat kelpaavat perheenisiksi.
Jos ei ole perhettä suunnitelmissa tai elätettävissä, perusjampan mahkut ovat huonommat.
Top 10% saa seuraa aina, pelkästään koska naiset himoitsevat näitä miehiä.
Valitatteko siis tosiaan siitä, että naiset eivät ala suhteeseen josta eivät itse saa mitään?
Miksi nainen alkaisi suhteeseen miehen kanssa, jota ei halua fyysisesti, henkisesti tai vaikka sitten perheenisäksi? Juttunne ovat aivan absurdeja, en ymmärrä miten kehtaatte edes valittaa tällaisesta. Ikään kuin nainen olisi jokin hyväntekeväisyyslaitos miestä varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hassua on myös se, että samat miehet jotka valittavat karuselleista, kyläpyöristä ja itseään jakelevista naisista, ovat samalla sitä mieltä että naiset ovat liian nirsoja ja miehet jäävät sen takia ilman seksiä.
Eli heille pitäisi olla reservi siveitä neitsytnaisia (nimenomaan monikossa!) mutta sitten naisten ei pitäisi olla turhan tarkkoja kenen kanssa peuhaa ettei miesten tarvitse kärvistellä puutteessa.
Miten tuollainen kuvio nykymaailmassa olisi mahdollista laillisesti toteuttaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toi alfa ja beetta-jankutus on niin todellisuudesta vieraantunutta. Oikeassa elämässä on suosittuja ihmisiä, hyvin epäsuosittuja (palstaulizijat), mutta valtaosa ihan tavallisia. Eikä siis nyt mitään julkkisten vastakohtia, vaan tavallisia ihmisiä jotka pariutuvat tavallisten ihmisten kanssa, ja elävät jotakuinkin onnellisina.
Palstalla saarnaamisen sijaan siis kannattaisi yrittää muutta itseä omega-miehestä siihen tavallisten ryhmään, jos pystyy. Jos on koko ajan negatiivinen eikä ole mitään annettavaa kenellekään, niin sitten saa olla yksin, ei kukaan jaksa perässävedettävää miestä.
Eli sinä puhut suosituista ja epäsuosituista, sama asia kuin alfat ja beetat mutta eri sanoilla. Että jos ei nyt takerruta sanoihin, kun kaikki tiedetään mistä puhutaan.
Mutta kun iso osa ihmisistä ei ole sen enempää suosittuja kuin epäsuosittujakaan. Mitä he sitten ovat alfa- ja beta-asteikolla?
Ja toisaalta ei tuo muutenkaan ole verrannollinen, koska alfa-beta -asteikollahan oli kovin tarkkaan määritelty, että "alfat harrastavat vaan seksiä mahdollisimman monen kanssa", "betat ovat hiljaisia", "Betat eivät saa ketään" - eihän nämä sovi suurimpaan osaan ihmisistä ollenkaan. Moni suosittu ei silti harrasta "vaan seksiä mahdollisimman monen kanssa", ja toisaalta moni tavis kuitenkin löytää kumppanin, vaikkei olisi suosittu, eivätkä kaikki tavikset ole hiljaisia. Mitä edes tarkoittaa hiljainen, jos sen pitäisi päteä isoon osaan ihmisistä?
"Epäsuosittu" on vähän outo sana, pikemmminkin on vähemmän suosittuja enemmän suosittuja, eli betoja ja alfoja. Vähemmän suosittujen on luonnollisesti vaikeampi pariutua, koska heidän kioskissaan on vähemmän jonoa josta valita. Toisilla ei juuri lainkaan. Suosituilla taas on oikeastaan itseään ruokkiva systeemi, he ovat suosittuja jo ihan siksikin, että ovat suosittuja, siitä tulee vetovoimaa jo pelkästään. Siitä ei sitten kuin poimii parhaat päältä. Monikossa, koska kuka nyt yhteen tyytyisi jos on koko karkkikauppa auki? Ei se sen monimutkaisempaa ole. Yksilölliset vivahde-erot ovat sitten sivuseikkoja.
Millä lailla yksilölliset erot ovat sivuseikkoja? Yksilöllisiin eroihinhan koko pariutuminen ja muukin kanssakäyminen perustuu. Jos kaikki haluaisivat samaa, olisi pariutuminen kaavamaista ja yksinkertaista.
Mutta kun se nimenomaan on pohjimmiltaan kaavamaista ja yksinkertaista, siitähän tässä on kysymys, jotkut vaan eivät näe sitä tai suostu näkemään. Kaikki haluavat periaatteessa saman puhelimen, vaikka kuoria on erivärisiä. Me olemme ennenkaikkea nisäkäslaji jonka pariutumisessa pätevät tietyt periaatteet, vaikka meillä on hyvin vahva yksilöitymisen illuusio. Oikeastaan tämä on turhaa vääntöä, koska jotkut näkevät asian tieteellisesti ja toiset taas romanttisesti, eivätkän nämä näkemykset oikein sovi yhteen.
Jännä juttu että ne kaavamaisuuteen uskovat, yksilöt unohtaen, ovat yleensä sinkkuja 🤔
Ei mitenkään jännä, vaan ihan loogista. Kun ei kelpaa kenellekään niin joutuu selvittämään mistä se johtuu ja miten lainalaisuudet toimivat, ne tulevat tuskallisen näkyviksi vuosien saatossa. Sitten on vastapuolena tätä suosittua väkeä, joka on saanut kulkea romanttiset laput silmillä läpi elämänsä ja he tulevat tänne jakamaan neuvojaan autuaan tietämättöminä.
Ei, ei se ole loogista että joku joka ei ole asiaa kokenut osaisi muka kertoa sen kokeneelle tapahtumasta. Etenkään tavalla jolla nämä kaavaihmiset käsittelee pariutumista eli vetävät joka mutkan suoraksi. Se tekee heistä sokeita ymmärtää muiden toimintaa.
No tuossa ollaan sentään samaa mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alfamiehet pyörittelee karustellissaan isoa joukkoa naisia. Betat jää rannalle ruikuttamaan.
Miehet joutuu friendzonelle, naiset fuckzonelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset ovat niin yksinkertaisia ja epäloogisia. Samalla sekunnilla, kun työnhakija saa työpaikan, saa myös työnantaja työntekijän. Tarkoittaako tämä sitä, että työnhakija ja työnantaja ovat tasavertaisessa asemassa, kun yhtä työpaikkaa hakee 50 työnhakijaa?
Riippuu, kuinka kovasti työnantaja haluaa työpaikkaansa juuri tietyn työntekijän, ja millaiset työehdot hänellä on tarjota.
Huono esimerkki kyllä, ei parisuhdetta ja työsuhdetta voi verrata.
Ei tuossa verrattu parisuhdetta ja työpaikkaa, vaan selitin logiikkaa. Työnantaja on etuoikeutettu, vaikka samalla sekunnilla sekä työnhakija että työnantaja "saavat toisensa". Myös nainen on Tinderissä etuoikeutettu, sillä hän on se, joka pääsee isommasta joukosta halukkaita valitsemaan. Tämä on erittäin yksinkertaista ymmärtää, mikäli ei ole aivan tolvana.
"Pääsee isommasta joukosta halukkaita valitsemaan" - ai että minun särkee päätäni, joka kerta kun luen tuon. Joo, jos on enemmän kiinnostuneita, niin todennäköisyys sille, että heidän joukossaan on joku, jonka kanssa tapahtuu molemminpuolinen rakastuminen. Mutta pohjimmiltaan siihen ei koskaan tarvita enempää kuin yksi. Eikä se ole valitsemista vaan se on sitä, mitä kirjoitin: kaksi ihmistä kohtaa, kiinnostuu toisistaan, kiinnostus syvenee ihastumiseksi ja siitä rakastumiseksi. Vaikka tulisi match 300 ihmisen kanssa, mikään ei takaa, että heidän joukossaan olisi sellaista ihmistä - ja samaan aikaan siihen kuitenkin voi myös riittää yksi.
Niin, eli toimiiko se matematiikka vai ei? Et ihan loppuun asti halua sitä myöntää että milloin on parempi todennäköisyys.
Sori, minulta on pudonnut yksi sana yläpuolelta pois. Piti tietysti lukea:
"jos on enemmän kiinnostuneita, niin todennäköisyys sille, että heidän joukossaan on joku, jonka kanssa tapahtuu molemminpuolinen rakastuminen, kasvaa"
Siitäkö nyt on edelleen kysymys, että meidän naisten pitäisi kollektiivina tuo myöntää ja sitten olisitte tyytyväisiä? Monenko naispuolisen palstalaisen se pitää myöntää ennen kuin olemme riittävän suuri kollektiivi? Ymmärrät varmaan, että kaikki suomalaiset naiset eivät tähän ketjuun koskaan tule. Vai pitäisikö meidän naisina ostaa HS:n etusivu ja julkaista siellä ilmoitus: "Me suomalaiset naiset myönnämme, että koska naiset saavat helpommin matcheja Tinderissä, meidän on helpompi löytää ihminen, johon rakastumme ja joka rakastuu meihin, kuin miesten!"
Sillä tavalla päästäisiin edes keskustelussa yksi askel eteenpäin, nyt jankataan vielä siinä että onko pariutuminen kaikille ihan tasan yhtä helppoa vai ei.
Eli tärkeämpää on jäädä odottamaan sitä kollektiivista suomalaisten naisten tunnustusta kuin siirtyä keskustelussa jo nyt eteenpäin? Mieluummin tämän saman asian jankkausta vielä seuraavatkin vuodet kuin se seuraava askel?
Osaatko pelata "Entä jos..." peliä? Se on näin helppoa: Entä jos kaikki suomalaiset naiset olisivat myöntäneet asian, mitä sitten tapahtuisi?
Jaa, sitten varmaan voitaisiin ruveta pohdiskelemaan sitä, että onko tätä kuviota mahdollista jotenkin muuttaa, onko sitä omaa pariutumiskäyttäytymistä mahdollista muuttaa niin että kaikkien tilanne paranisi, vai olemmeko kaikki biologisen ohjelmointimme orjia emmekä mahda sille mitään. Toiset saavat ja toiset eivät, ikuisuuksiin asti. Valitettavasti itse uskon että se on näin.
Mutta periaatteessa olisi parempi jos voisimme siirtyä aiheessa vaikka mansikkakakkuihin seuraavaksi, kuin jankata loputtomiin sitä että onko kaikilla samat mahdollisuudet vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samalla hetkellä kun se nainen hankkii tinderistä miehen, mies kyllä pariutuu. Mutta tässä on selkeä bias, jota ei näytä naiset haluavan ymmärtää.
Kyse on siitä kuinka kauan mies on "pariutunut" verrattuna siihen kuinka kauan nainen itse on pariutunut.
Selitän tämän käytännössä.
On olemassa sadan miehen joukko, ja yksi nainen joka sivaltaa joko vasemmalle tai oikealle. Nainen tulee heittämään tuosta sadan miehen joukosta 80% miehistä kokonaan pois, tuntematta muuta kuin hetkellistä inhoa tai välinpitämättömyyttä. Sen sijaan, 20 jäljelle jääneestä, hän käyttää pariutumiseen 20 tuntia, kun taas noista 20 miehestä jokainen käyttää pariutumiseen vain tunnin.
Yksinkertaisestaan asiaa sen verran että ajatellaan että parisuhde on pelkästään sopimus siitä että vain ja ainoastaan yhden ihmisen kanssa harrastetaan seksiä toistaiseksi.
Jos nainen hankkisi vain yhden miehen, silloin kortit menisivät tasan, silloin molemmat käyttäisivät aikaa pariutumiseen eliniän. Silloin aina kun tinder värähtäisi, olisi maailmasta yksi pariskunta vähemmän vapaita ihmisiä. Eli silloin pariutumista tapahtuisi 50/50 molemmista sukupuolista.
Mutta tuo ei ole todellisuutta. Todellisuudessa nainen testaa useita eri miehiä, ja ne miehet joista hän testailee parasta sopivuutta, ovat vain 20% koko hänelle tarjolla olevasta miessukukunnasta. Eli 80% jää kokonaan ilman sitä naisen tekemää testaamista vaille.
Se mikä on myös universaalista, on se että nuo 20% miehistä ovat vakio. Eli jos samalla alueella on kaksi naista, he eivät halua 40% miehistä, vaan pelkästään ne samat 20. Mikä jälleen vähentää sitä aikaa pariutumiseen.
Mutta, myös toinen ilmiö on huomattava. Kirjoitin alussa ettei naiset "halua" ymmärtää. Kyse ei ole kuitenkaan haluamisesta, vaan siitä että naisille on olemassa kahdenlaisia "miehiä". Eli Miehiä, eli niitä joista nainen käyttää nimitystä mies, kuten aviomies, poikaystävä, se komea kollega jne. joiden kanssa nainen mahdollisesti voisi harrastaa joskus seksiä. Sekä sitten niitä miessukupuolisia ilmestyksiä, joita nainen ei edes näe miehinä, vaan pelkästään jonkinlaisina olioina, ikäänkuin harmaana massana, täydentämässä maisemaa.
Tämä keskustelu on jatkunut netissä jo yli 15 vuotta ja naiset edelleen kieltävät tuon ilmiön olemassaolon. Mutta, kun olen tästä aiheesta jutellut naisten kanssa kasvotusten, he myöntävät sen olemassaolon täysin.
Onko se ongelma, jos yhden naisen kohdalla 20% miehistä on potentiaalisia kumppaneita? Minusta 20% on todella iso määrä! Omalla kohdallani ehkä 1-5% voisi olla potentiaalisia edes minkäänlaiseen suhteeseen (lyhyet seksisuhteet ja kevytsuhteet mukaan luettuna, parisuhteeseen määrä on vielä pienempi). Eihän sitä edes ystävystyisi 20% kanssa tapaamistaan ihmisistä, siis niin että tulisi todella läheisiksi ystäviksi (etäisiä kamuja ja moikkaustuttuja toki voi olla). Joten miten voisi olla mahdollista, että todella moni voisi olla potentiaalinen seksi- ja/tai seurustelukumppani???
Se on ongelma koska ne 20% ovat samoja miehiä jotka muutkin naiset valitsevat.
Uskotko tosissasi että sinun miesmakusi poikkeaa olennaisesti muista naisista? Makuasiat voivat ratkaista sen ketkä niistä 20% miehistä ovat sitä 1-5% porukkaa jotka ovat sinulle potentiaalisia, mutta 20% joukkoon pääsemisen ratkaisevat universaalit kiinnostavat ja miehekkäät piirteet joista naiset pitävät kautta linjan.
Eli pitäisikö minun ymmärtää kommenttisi niin, että jos olisin Tinderissä ja joku profiili herättäisi kiinnostukseni, minun pitäisi käyttää hetki miettiäkseni, kiinnostaako hän myös muita naisia, ja jos ajattelisin että todennäköisesti kiinnostaa, minun ei pitäisi pyyhkäistä häntä(kään) oikealle? Jos noin on ja jos kerran kaikki, jotka kiinnostavat minua, kiinnostavat todennäköisesti muitakin naisia, niin mitä minä siellä Tinderissä edes tekisin, kun en kenestäkään saisi tykätä (kiinnostua)?
Olisi kiinnostavaa saada tähän kysymykseeni vastaus.
Ripaus realismia ei ole koskaan pahitteeksi. Jos tähtäimessä on Prinssi Rohkea, kannattaa kysyä itseltään että onko minulla oikeasti mahdollisuuksia häneen, koska siellä on aika monta prinsessaa jonossa. Kauniimpia, laihempia, fitimpiä, filmaattisempia. Ja silti prinssi ei prinssien tapaan siltikään tyydy yhteen, koska vaihtelu on elämän suola.
Toisaalta sillehän ei mitään mahda, että mistä kukakin tykkää. Jos se on pekästään ne muutamat huippukönsikkäät jotka herättävät minkäänlaista kiinnostusta, niin kai se on sitten niiden perässä juostava.
Vierailija kirjoitti:
Alfamiehet pyörittelee karustellissaan isoa joukkoa naisia. Betat jää rannalle ruikuttamaan.
Miehet joutuu friendzonelle, naiset fuckzonelle.
Ok, hyvä tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset ovat niin yksinkertaisia ja epäloogisia. Samalla sekunnilla, kun työnhakija saa työpaikan, saa myös työnantaja työntekijän. Tarkoittaako tämä sitä, että työnhakija ja työnantaja ovat tasavertaisessa asemassa, kun yhtä työpaikkaa hakee 50 työnhakijaa?
Riippuu, kuinka kovasti työnantaja haluaa työpaikkaansa juuri tietyn työntekijän, ja millaiset työehdot hänellä on tarjota.
Huono esimerkki kyllä, ei parisuhdetta ja työsuhdetta voi verrata.
Ei tuossa verrattu parisuhdetta ja työpaikkaa, vaan selitin logiikkaa. Työnantaja on etuoikeutettu, vaikka samalla sekunnilla sekä työnhakija että työnantaja "saavat toisensa". Myös nainen on Tinderissä etuoikeutettu, sillä hän on se, joka pääsee isommasta joukosta halukkaita valitsemaan. Tämä on erittäin yksinkertaista ymmärtää, mikäli ei ole aivan tolvana.
"Pääsee isommasta joukosta halukkaita valitsemaan" - ai että minun särkee päätäni, joka kerta kun luen tuon. Joo, jos on enemmän kiinnostuneita, niin todennäköisyys sille, että heidän joukossaan on joku, jonka kanssa tapahtuu molemminpuolinen rakastuminen. Mutta pohjimmiltaan siihen ei koskaan tarvita enempää kuin yksi. Eikä se ole valitsemista vaan se on sitä, mitä kirjoitin: kaksi ihmistä kohtaa, kiinnostuu toisistaan, kiinnostus syvenee ihastumiseksi ja siitä rakastumiseksi. Vaikka tulisi match 300 ihmisen kanssa, mikään ei takaa, että heidän joukossaan olisi sellaista ihmistä - ja samaan aikaan siihen kuitenkin voi myös riittää yksi.
Niin, eli toimiiko se matematiikka vai ei? Et ihan loppuun asti halua sitä myöntää että milloin on parempi todennäköisyys.
Sori, minulta on pudonnut yksi sana yläpuolelta pois. Piti tietysti lukea:
"jos on enemmän kiinnostuneita, niin todennäköisyys sille, että heidän joukossaan on joku, jonka kanssa tapahtuu molemminpuolinen rakastuminen, kasvaa"
Siitäkö nyt on edelleen kysymys, että meidän naisten pitäisi kollektiivina tuo myöntää ja sitten olisitte tyytyväisiä? Monenko naispuolisen palstalaisen se pitää myöntää ennen kuin olemme riittävän suuri kollektiivi? Ymmärrät varmaan, että kaikki suomalaiset naiset eivät tähän ketjuun koskaan tule. Vai pitäisikö meidän naisina ostaa HS:n etusivu ja julkaista siellä ilmoitus: "Me suomalaiset naiset myönnämme, että koska naiset saavat helpommin matcheja Tinderissä, meidän on helpompi löytää ihminen, johon rakastumme ja joka rakastuu meihin, kuin miesten!"
Sillä tavalla päästäisiin edes keskustelussa yksi askel eteenpäin, nyt jankataan vielä siinä että onko pariutuminen kaikille ihan tasan yhtä helppoa vai ei.
Eli tärkeämpää on jäädä odottamaan sitä kollektiivista suomalaisten naisten tunnustusta kuin siirtyä keskustelussa jo nyt eteenpäin? Mieluummin tämän saman asian jankkausta vielä seuraavatkin vuodet kuin se seuraava askel?
Osaatko pelata "Entä jos..." peliä? Se on näin helppoa: Entä jos kaikki suomalaiset naiset olisivat myöntäneet asian, mitä sitten tapahtuisi?
Jaa, sitten varmaan voitaisiin ruveta pohdiskelemaan sitä, että onko tätä kuviota mahdollista jotenkin muuttaa, onko sitä omaa pariutumiskäyttäytymistä mahdollista muuttaa niin että kaikkien tilanne paranisi, vai olemmeko kaikki biologisen ohjelmointimme orjia emmekä mahda sille mitään. Toiset saavat ja toiset eivät, ikuisuuksiin asti. Valitettavasti itse uskon että se on näin.
Mutta periaatteessa olisi parempi jos voisimme siirtyä aiheessa vaikka mansikkakakkuihin seuraavaksi, kuin jankata loputtomiin sitä että onko kaikilla samat mahdollisuudet vai ei.
Mikä meitä estää siirtymästä? Mieluummin kuitenkin minä-puheella, ei yleistämällä kuinka naiset sitä ja naiset tätä.
Minä en näe mitään syytä, miksi yrittäisin muuttaa mieltymyksiäni. En haluaisi olla seksittömässä suhteessa ja siksi ensimmäinen ja ehdoton vaatimus puolisolleni oli, että hänen pitää olla minun silmissäni puoleensavetävä, haluttava, seksikäs. Se ei liioin toimi, että kun vaan jonkun kanssa alkaa olla, niin hänestä tulee haluttava. Been there, ei riittänyt 1,5 vuotta siihen että niin olisi tapahtunut.
Ellen olisi tavannut puolisoani seitsemän vuotta sitten, olisin mahdollisesti edelleen sinkku. Tai ehkä olisin tavannut jonkun toisen. Tai ehkä olisin ollut aktiivisempi myös ulkomailla parantaakseni mahdollisuuksia tavata joku. Mutta "tyytymissuhteeseen" en olisi lähtenyt, en nyt enkä aikaisemmin elämässäni.
Voisitko sinä muuttaa "biologista ohjelmointiasi" ja alkaa kiinnostua täysin eri tyyppisistä naisista kuin nyt lisätäksesi mahdollisuuksia löytää joku, johon rakastut ja joka rakastuu sinuun?
Vierailija kirjoitti:
Hassua on myös se, että samat miehet jotka valittavat karuselleista, kyläpyöristä ja itseään jakelevista naisista, ovat samalla sitä mieltä että naiset ovat liian nirsoja ja miehet jäävät sen takia ilman seksiä.
Eli heille pitäisi olla reservi siveitä neitsytnaisia (nimenomaan monikossa!) mutta sitten naisten ei pitäisi olla turhan tarkkoja kenen kanssa peuhaa ettei miesten tarvitse kärvistellä puutteessa.
Miten tuollainen kuvio nykymaailmassa olisi mahdollista laillisesti toteuttaa?
Siten että naiset seurustelevat näiden tavallisten miesten kanssa sen sijaan että jakavat huippumiehille jotka irtosuhteilevat/sarjasuhteilevat.
Ei lähemmäs kolmekymppisenä kun biologinen kello tikittää, vaan jo nuorina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassua on myös se, että samat miehet jotka valittavat karuselleista, kyläpyöristä ja itseään jakelevista naisista, ovat samalla sitä mieltä että naiset ovat liian nirsoja ja miehet jäävät sen takia ilman seksiä.
Eli heille pitäisi olla reservi siveitä neitsytnaisia (nimenomaan monikossa!) mutta sitten naisten ei pitäisi olla turhan tarkkoja kenen kanssa peuhaa ettei miesten tarvitse kärvistellä puutteessa.
Miten tuollainen kuvio nykymaailmassa olisi mahdollista laillisesti toteuttaa?
Siten että naiset seurustelevat näiden tavallisten miesten kanssa sen sijaan että jakavat huippumiehille jotka irtosuhteilevat/sarjasuhteilevat.
Ei lähemmäs kolmekymppisenä kun biologinen kello tikittää, vaan jo nuorina.
Tarkoitatko että naiset eivät saisi itse valita seksi-/seurustelukumppaneitaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toi alfa ja beetta-jankutus on niin todellisuudesta vieraantunutta. Oikeassa elämässä on suosittuja ihmisiä, hyvin epäsuosittuja (palstaulizijat), mutta valtaosa ihan tavallisia. Eikä siis nyt mitään julkkisten vastakohtia, vaan tavallisia ihmisiä jotka pariutuvat tavallisten ihmisten kanssa, ja elävät jotakuinkin onnellisina.
Palstalla saarnaamisen sijaan siis kannattaisi yrittää muutta itseä omega-miehestä siihen tavallisten ryhmään, jos pystyy. Jos on koko ajan negatiivinen eikä ole mitään annettavaa kenellekään, niin sitten saa olla yksin, ei kukaan jaksa perässävedettävää miestä.
Eli sinä puhut suosituista ja epäsuosituista, sama asia kuin alfat ja beetat mutta eri sanoilla. Että jos ei nyt takerruta sanoihin, kun kaikki tiedetään mistä puhutaan.
Mutta kun iso osa ihmisistä ei ole sen enempää suosittuja kuin epäsuosittujakaan. Mitä he sitten ovat alfa- ja beta-asteikolla?
Ja toisaalta ei tuo muutenkaan ole verrannollinen, koska alfa-beta -asteikollahan oli kovin tarkkaan määritelty, että "alfat harrastavat vaan seksiä mahdollisimman monen kanssa", "betat ovat hiljaisia", "Betat eivät saa ketään" - eihän nämä sovi suurimpaan osaan ihmisistä ollenkaan. Moni suosittu ei silti harrasta "vaan seksiä mahdollisimman monen kanssa", ja toisaalta moni tavis kuitenkin löytää kumppanin, vaikkei olisi suosittu, eivätkä kaikki tavikset ole hiljaisia. Mitä edes tarkoittaa hiljainen, jos sen pitäisi päteä isoon osaan ihmisistä?
"Epäsuosittu" on vähän outo sana, pikemmminkin on vähemmän suosittuja enemmän suosittuja, eli betoja ja alfoja. Vähemmän suosittujen on luonnollisesti vaikeampi pariutua, koska heidän kioskissaan on vähemmän jonoa josta valita. Toisilla ei juuri lainkaan. Suosituilla taas on oikeastaan itseään ruokkiva systeemi, he ovat suosittuja jo ihan siksikin, että ovat suosittuja, siitä tulee vetovoimaa jo pelkästään. Siitä ei sitten kuin poimii parhaat päältä. Monikossa, koska kuka nyt yhteen tyytyisi jos on koko karkkikauppa auki? Ei se sen monimutkaisempaa ole. Yksilölliset vivahde-erot ovat sitten sivuseikkoja.
Millä lailla yksilölliset erot ovat sivuseikkoja? Yksilöllisiin eroihinhan koko pariutuminen ja muukin kanssakäyminen perustuu. Jos kaikki haluaisivat samaa, olisi pariutuminen kaavamaista ja yksinkertaista.
Mutta kun se nimenomaan on pohjimmiltaan kaavamaista ja yksinkertaista, siitähän tässä on kysymys, jotkut vaan eivät näe sitä tai suostu näkemään. Kaikki haluavat periaatteessa saman puhelimen, vaikka kuoria on erivärisiä. Me olemme ennenkaikkea nisäkäslaji jonka pariutumisessa pätevät tietyt periaatteet, vaikka meillä on hyvin vahva yksilöitymisen illuusio. Oikeastaan tämä on turhaa vääntöä, koska jotkut näkevät asian tieteellisesti ja toiset taas romanttisesti, eivätkän nämä näkemykset oikein sovi yhteen.
Ei vaan ongelma näissä keskusteluissa on se, että väitetään, että vain 10% (jospa jopa vain 5%) miehistä kelpaa naisille. Tai että naiset haluavat kaikki miljonäärin alusvaatemallin, ja muut eivät siksi kelpaa. Se on ihan eri asia kuin se, jos todetaan, että ihmiset tykkäävät enemmän sosiaalisista, mukavista, huumorintajuisista ihmisistä, joilla on hyvä huumorintaju ja hyvä itsetunto, tai että hyvännäköisillä on yleensä vientiä enemmän kuin muilla. Kukaan ei käsittääkseni olekaan kieltänyt sitä, että jotkut ovat suositumpia kuin toiset. Mutta se, mitä näissä ketjuissa on toistettu monta kertaa on se, että ihan tavalliset miehet pariutuvat naisten kanssa.
Se, jos jollain on esimerkiksi huono itsetunto, ei oikein ymmärrä huumoria eikä ole kovin sosiaalinen, on varmasti haitta, kun yrittää etsiä suhdetta. Mutta onko silloin oikeasti kyse siitä, että naisilla on vaan niin mahdottomat toiveet, tai että epäreilusti vaan niitä samoja asioita toivotaan? No, kai se sitten olisi mukavaa että löytyisi enemmän niitä naisia, jotka nimenomaan haluaisivat epäsosiaalisen, huumorintajuttoman ja huonon itsetunnon omaavan...Ja vähän ihmettelen tätä ulkonäkötoiveistakin valittamista. Kyllähän miehilläkin tietynlaiset naiselliset ihanteet naisia kohtaan on - tuskin kovin monen unelmakumppani olisi vaikka lyhyttukkainen, roteva ja verkkareihin pukeutuva nainen, ja kuitenkin tällaisia heteronaisia on maassa paljonkin. Ei miesten ihanteet sen sallivampia ole.
* se 10% kelpaa silloin kun pariutuminen perustuu puhtaasti haluun miestä kohtaan, eikä vähintäänkin osittain naisen tarpeisiin kuten perheen perustaminen, korkeampi elintaso, sosiaalinen asema, tms.
Suomessa on kyllä tosi suuri ongelma se, että naiset tavoittelevat miehen kautta parempaa elintasoa ja parempaa sosiaalista asemaa. Se kun on se avioliitto tällaisessa Suomen kaltaisessa maassa se totutuin keino niiden hankkimiseen. Järkyttävää minustakin. Mutta sehän on suoraa seurausta siitä, kun miehet menevät opiskelemaan ja naiset eivät, ja naisten ja miesten välillä on täällä meillä VALTAVA koulutuksellinen ja hyvinvoinnin ero, melkein kuin eri maailmassa elettäisiin. Siksi aloinkin itse deittailla naisia Venäjällä, Filippiineillä, Thaimaassa ja muutamissa Afrikan maissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassua on myös se, että samat miehet jotka valittavat karuselleista, kyläpyöristä ja itseään jakelevista naisista, ovat samalla sitä mieltä että naiset ovat liian nirsoja ja miehet jäävät sen takia ilman seksiä.
Eli heille pitäisi olla reservi siveitä neitsytnaisia (nimenomaan monikossa!) mutta sitten naisten ei pitäisi olla turhan tarkkoja kenen kanssa peuhaa ettei miesten tarvitse kärvistellä puutteessa.
Miten tuollainen kuvio nykymaailmassa olisi mahdollista laillisesti toteuttaa?
Siten että naiset seurustelevat näiden tavallisten miesten kanssa sen sijaan että jakavat huippumiehille jotka irtosuhteilevat/sarjasuhteilevat.
Ei lähemmäs kolmekymppisenä kun biologinen kello tikittää, vaan jo nuorina.
Miten se seurustelu tavallisten miesten kanssa sitten aloitettaisiin? Tai siis kun nythän se ei ala ilmeisesti siksi, että naisia ei kiinnosta seurustella tai harrastaa seksiä näiden miesten kanssa, niin miten he voisivat nyt alkaa kiinnostua näistä miehistä? Olisko jotain konkreettisia ideoita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset ovat niin yksinkertaisia ja epäloogisia. Samalla sekunnilla, kun työnhakija saa työpaikan, saa myös työnantaja työntekijän. Tarkoittaako tämä sitä, että työnhakija ja työnantaja ovat tasavertaisessa asemassa, kun yhtä työpaikkaa hakee 50 työnhakijaa?
Riippuu, kuinka kovasti työnantaja haluaa työpaikkaansa juuri tietyn työntekijän, ja millaiset työehdot hänellä on tarjota.
Huono esimerkki kyllä, ei parisuhdetta ja työsuhdetta voi verrata.
Ei tuossa verrattu parisuhdetta ja työpaikkaa, vaan selitin logiikkaa. Työnantaja on etuoikeutettu, vaikka samalla sekunnilla sekä työnhakija että työnantaja "saavat toisensa". Myös nainen on Tinderissä etuoikeutettu, sillä hän on se, joka pääsee isommasta joukosta halukkaita valitsemaan. Tämä on erittäin yksinkertaista ymmärtää, mikäli ei ole aivan tolvana.
"Pääsee isommasta joukosta halukkaita valitsemaan" - ai että minun särkee päätäni, joka kerta kun luen tuon. Joo, jos on enemmän kiinnostuneita, niin todennäköisyys sille, että heidän joukossaan on joku, jonka kanssa tapahtuu molemminpuolinen rakastuminen. Mutta pohjimmiltaan siihen ei koskaan tarvita enempää kuin yksi. Eikä se ole valitsemista vaan se on sitä, mitä kirjoitin: kaksi ihmistä kohtaa, kiinnostuu toisistaan, kiinnostus syvenee ihastumiseksi ja siitä rakastumiseksi. Vaikka tulisi match 300 ihmisen kanssa, mikään ei takaa, että heidän joukossaan olisi sellaista ihmistä - ja samaan aikaan siihen kuitenkin voi myös riittää yksi.
Niin, eli toimiiko se matematiikka vai ei? Et ihan loppuun asti halua sitä myöntää että milloin on parempi todennäköisyys.
Sori, minulta on pudonnut yksi sana yläpuolelta pois. Piti tietysti lukea:
"jos on enemmän kiinnostuneita, niin todennäköisyys sille, että heidän joukossaan on joku, jonka kanssa tapahtuu molemminpuolinen rakastuminen, kasvaa"
Siitäkö nyt on edelleen kysymys, että meidän naisten pitäisi kollektiivina tuo myöntää ja sitten olisitte tyytyväisiä? Monenko naispuolisen palstalaisen se pitää myöntää ennen kuin olemme riittävän suuri kollektiivi? Ymmärrät varmaan, että kaikki suomalaiset naiset eivät tähän ketjuun koskaan tule. Vai pitäisikö meidän naisina ostaa HS:n etusivu ja julkaista siellä ilmoitus: "Me suomalaiset naiset myönnämme, että koska naiset saavat helpommin matcheja Tinderissä, meidän on helpompi löytää ihminen, johon rakastumme ja joka rakastuu meihin, kuin miesten!"
Sillä tavalla päästäisiin edes keskustelussa yksi askel eteenpäin, nyt jankataan vielä siinä että onko pariutuminen kaikille ihan tasan yhtä helppoa vai ei.
Eli tärkeämpää on jäädä odottamaan sitä kollektiivista suomalaisten naisten tunnustusta kuin siirtyä keskustelussa jo nyt eteenpäin? Mieluummin tämän saman asian jankkausta vielä seuraavatkin vuodet kuin se seuraava askel?
Osaatko pelata "Entä jos..." peliä? Se on näin helppoa: Entä jos kaikki suomalaiset naiset olisivat myöntäneet asian, mitä sitten tapahtuisi?
Jaa, sitten varmaan voitaisiin ruveta pohdiskelemaan sitä, että onko tätä kuviota mahdollista jotenkin muuttaa, onko sitä omaa pariutumiskäyttäytymistä mahdollista muuttaa niin että kaikkien tilanne paranisi, vai olemmeko kaikki biologisen ohjelmointimme orjia emmekä mahda sille mitään. Toiset saavat ja toiset eivät, ikuisuuksiin asti. Valitettavasti itse uskon että se on näin.
Mutta periaatteessa olisi parempi jos voisimme siirtyä aiheessa vaikka mansikkakakkuihin seuraavaksi, kuin jankata loputtomiin sitä että onko kaikilla samat mahdollisuudet vai ei.
Jos minä nyt muutan omaa parisuhdekäyttäytymistäni vaikka siten, että alan seurustella sellaisen miehen kanssa, josta en ole kiinnostunut ja jota kohtaan en tunne seksuaalista halua, niin millä lailla tämä parantaa kaikkien tilannetta? Miten se parantaa minun tilannettani?
Olisi kiinnostavaa saada tähän kysymykseeni vastaus.