Lue keskustelun säännöt.
Te muut ikisinkkumiehet
17.01.2021 |
Onkoha täällä paljon porukkaa jotka ovat sinkkuja (mahdollisesti jopa neitsyitä) +30v miehiä? Mitkä ovat mahdolliset syyt tähän tilanteeseen ja uskotteko pariutuvat vielä?
Kommentit (56)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut jäävät yksin. Niin se on aina ollut.
Kyllä ja 90% tapauksista ihan ansaitusti.
Koskenee myös yksin jääviä naisia?
Tietenkin. Naisilla se on useammin oma valinta, mutta koskee silti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä kohta jo 40 v täyttävä ikisinkkumies. Neitsyydestä sentään pääsin 10 vuotta sitten eroon ulkomailla maksullisella naisella. Mutta en siitäkään sen enempää innostunut, kun en selvin päin maksullisissa käymiseen edes pystyisi enkä juuri juo alkoholia.
Mutta tosiaan ei ole koskaan ollut ketään seurustelukumppania saati vaimoa. Itsekin joskus mietin miksi. Aina ajattelin että arjessa joku kiva tulee vastaan, rakastutaan ja perustetaan perhe, mutta niin ei käynyt. Ensin keskityin opintoihin, ensin maisterin ja sitten tutkimustyön ohessa tohtorin. Jäin akateemiseen maailmaan töihin ja koska tutkimusalani kiinnostaa minua oikeasti, en osannut oikein kovasti kaivata mitään muuta elämääni. Paimenkoiran otin kotiin seuraksi, ja se riitti, työn tarjoaman henkisen palkitsevuuden lisäksi. Seksi poke ja oma käsi. En koskaan ajatellut että haluaisin elää loppuikäni niin, mutta en toisaalta halunnut tarpeeksi naistakaan, että olisin viitsinyt käydä baareissa joista en pidä, tai deittailla jollaisesta toiminnasta en myöskään introverttina pidä jne.
En ole myös mikään superkomea tai pitkä laatikkoleukamies, mutta en silti usko että ulkonäkö varsinaisesti on este. Olen 178 cm pitkä, normaalipainoinen, melko tavallisen näköinen tumma ja siististi pukeutuva mies. Tavis varmaan. Taloudellinen tilannekin on aina ollut ihan hyvä, on omistusrivari ja kiva auto. Mutta eipä ne naiset tule kotoa hakemaan tai pokaa työpaikalta, kun oma elämä kulkee yliopiston, kodin, koiralenkkien ja lähikaupan väliä.
Termistä ikisinkkumies tulee jotenkin mieleen, että olisin kovastikin vasten tahtoani ja kovan yrittämisen jälkeen jäänyt sinkuksi, mikä ei kyllä pidä paikkaansa. Jotenkin sitä yli vuosikymmenen ajan on onnistunut välttymään tilanteilta, joissa voisi tutustua naisiin. Toki niitäkin on muutama ollut ja olen jopa tehnyt aloitteita.
Nettideittaillut en ole koskaan ja koko ajatus tuntuu kovinkin oudolta vaikka tietotekniikka ei ole vieras asia, ihan työnikin puolesta. Olen aina ollut tällainen oman tien kulkija, ehkä jopa hieman outona pidetty tyyppi. En tykkää ns. mennä massan mukana mikä onkin suhteellisen tehokasta rajaamaan pariutumismahdollisuuksia.
Toki sitä välillä miettii, että mistä kaikesta jää paitsi. Varmaankin em. syystä tätä palstaa tulee luettua silloin tällöin. Kun lukee useita ketjuja parisuhteen ongelmista ja sen henkisestä kuomituksesta, niin omaa rauhaa osaa arvostaa ihan eri tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Täällä kohta jo 40 v täyttävä ikisinkkumies. Neitsyydestä sentään pääsin 10 vuotta sitten eroon ulkomailla maksullisella naisella. Mutta en siitäkään sen enempää innostunut, kun en selvin päin maksullisissa käymiseen edes pystyisi enkä juuri juo alkoholia.
Mutta tosiaan ei ole koskaan ollut ketään seurustelukumppania saati vaimoa. Itsekin joskus mietin miksi. Aina ajattelin että arjessa joku kiva tulee vastaan, rakastutaan ja perustetaan perhe, mutta niin ei käynyt. Ensin keskityin opintoihin, ensin maisterin ja sitten tutkimustyön ohessa tohtorin. Jäin akateemiseen maailmaan töihin ja koska tutkimusalani kiinnostaa minua oikeasti, en osannut oikein kovasti kaivata mitään muuta elämääni. Paimenkoiran otin kotiin seuraksi, ja se riitti, työn tarjoaman henkisen palkitsevuuden lisäksi. Seksi poke ja oma käsi. En koskaan ajatellut että haluaisin elää loppuikäni niin, mutta en toisaalta halunnut tarpeeksi naistakaan, että olisin viitsinyt käydä baareissa joista en pidä, tai deittailla jollaisesta toiminnasta en myöskään introverttina pidä jne.
En ole myös mikään superkomea tai pitkä laatikkoleukamies, mutta en silti usko että ulkonäkö varsinaisesti on este. Olen 178 cm pitkä, normaalipainoinen, melko tavallisen näköinen tumma ja siististi pukeutuva mies. Tavis varmaan. Taloudellinen tilannekin on aina ollut ihan hyvä, on omistusrivari ja kiva auto. Mutta eipä ne naiset tule kotoa hakemaan tai pokaa työpaikalta, kun oma elämä kulkee yliopiston, kodin, koiralenkkien ja lähikaupan väliä.
Jos yhtään innostaa niin koiran kanssa harrastamaan jotain. Naisia piisaa ja heti olisi jotain yhteistä puhuttavaa.
KILTTIYS kirjoitti:
Lopeta kilttiys, lopeta ikisinkkuus.
Selaa Jordan Petersonin materiaalii, käy salil, parturis. Tankkaa isosti rasvaa ja proteiinii, laita tuoretta Monclerii ja Guccii tilaukseen.
Ota Law of Attraction meiningit käytännön toteutukseen -- fiilaa olevasi itsevarma, röyhkeä, dominoiva Moderni Mies.
Kaikki lähtee siit fiiliksest mitä sä fiilaat.
Niin, mutta kun olin ihastunut siihen ujoon poikaan ja jouduin jättämään sen kun se alkoi dominoida. Siihen asti meni oikein hyvin ja oltiin melkein jo naimisissa. Hän jäi sitten ilman naista ja on edelleen ilman naista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vapaus menee kaiken edelle. Parisuhdetta on kokeiltu useamman kerran ja hetken päästä syvällä sisimmässään sitä katuu.
En väitä, että sinkkuna oleminen on pelkästään juhlaa. Kaipaus on usein läsnä, mutta se ei riitä luopumaan autonomiasta.
Sinkkuus ei ole syntiä. Tuolle 34v. joka haaveilee hoikasta kaunottaresta. Esitän kysymyksen sekä sulle että muille samasta haaveileville. Minkä takia haluat vosun? Monella kuulostaa olevan tavoitteena saada miesten nielijää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vapaus menee kaiken edelle. Parisuhdetta on kokeiltu useamman kerran ja hetken päästä syvällä sisimmässään sitä katuu.
En väitä, että sinkkuna oleminen on pelkästään juhlaa. Kaipaus on usein läsnä, mutta se ei riitä luopumaan autonomiasta.
Ihan mielenkiinnosta, mitä tuo vapaus on sinulle tarjonnut, mitä et voisi parisuhteessa tehdä? Siis irtosuhteiden lisäksi.
Olin pitkään yksin, mutta nyt kun löytyi oikeanlainen kumppani, niin tuntuu etten menetä mitään vaan päinvastoin mahdollisuuksien määrä kasvaa. Mutta ymmärrän että ihmiset on erilaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vapaus menee kaiken edelle. Parisuhdetta on kokeiltu useamman kerran ja hetken päästä syvällä sisimmässään sitä katuu.
En väitä, että sinkkuna oleminen on pelkästään juhlaa. Kaipaus on usein läsnä, mutta se ei riitä luopumaan autonomiasta.Ihan mielenkiinnosta, mitä tuo vapaus on sinulle tarjonnut, mitä et voisi parisuhteessa tehdä? Siis irtosuhteiden lisäksi.
Olin pitkään yksin, mutta nyt kun löytyi oikeanlainen kumppani, niin tuntuu etten menetä mitään vaan päinvastoin mahdollisuuksien määrä kasvaa. Mutta ymmärrän että ihmiset on erilaisia.
Irtosuhteet ei ole se peruste. Kyllä parisuhteeseen meneminen on aina jossakin mielessä myös luopumista autonomiasta. Näin olen asian kokenut. Se on sisäinen tunne. Hankalaa selittää. Jos joku pystyisi tämän pukemaan paremmin sanoiksi, niin antakaa tulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä kohta jo 40 v täyttävä ikisinkkumies. Neitsyydestä sentään pääsin 10 vuotta sitten eroon ulkomailla maksullisella naisella. Mutta en siitäkään sen enempää innostunut, kun en selvin päin maksullisissa käymiseen edes pystyisi enkä juuri juo alkoholia.
Mutta tosiaan ei ole koskaan ollut ketään seurustelukumppania saati vaimoa. Itsekin joskus mietin miksi. Aina ajattelin että arjessa joku kiva tulee vastaan, rakastutaan ja perustetaan perhe, mutta niin ei käynyt. Ensin keskityin opintoihin, ensin maisterin ja sitten tutkimustyön ohessa tohtorin. Jäin akateemiseen maailmaan töihin ja koska tutkimusalani kiinnostaa minua oikeasti, en osannut oikein kovasti kaivata mitään muuta elämääni. Paimenkoiran otin kotiin seuraksi, ja se riitti, työn tarjoaman henkisen palkitsevuuden lisäksi. Seksi poke ja oma käsi. En koskaan ajatellut että haluaisin elää loppuikäni niin, mutta en toisaalta halunnut tarpeeksi naistakaan, että olisin viitsinyt käydä baareissa joista en pidä, tai deittailla jollaisesta toiminnasta en myöskään introverttina pidä jne.
En ole myös mikään superkomea tai pitkä laatikkoleukamies, mutta en silti usko että ulkonäkö varsinaisesti on este. Olen 178 cm pitkä, normaalipainoinen, melko tavallisen näköinen tumma ja siististi pukeutuva mies. Tavis varmaan. Taloudellinen tilannekin on aina ollut ihan hyvä, on omistusrivari ja kiva auto. Mutta eipä ne naiset tule kotoa hakemaan tai pokaa työpaikalta, kun oma elämä kulkee yliopiston, kodin, koiralenkkien ja lähikaupan väliä.
Vuonna 2021 alat käymään treffeillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä kohta jo 40 v täyttävä ikisinkkumies. Neitsyydestä sentään pääsin 10 vuotta sitten eroon ulkomailla maksullisella naisella. Mutta en siitäkään sen enempää innostunut, kun en selvin päin maksullisissa käymiseen edes pystyisi enkä juuri juo alkoholia.
Mutta tosiaan ei ole koskaan ollut ketään seurustelukumppania saati vaimoa. Itsekin joskus mietin miksi. Aina ajattelin että arjessa joku kiva tulee vastaan, rakastutaan ja perustetaan perhe, mutta niin ei käynyt. Ensin keskityin opintoihin, ensin maisterin ja sitten tutkimustyön ohessa tohtorin. Jäin akateemiseen maailmaan töihin ja koska tutkimusalani kiinnostaa minua oikeasti, en osannut oikein kovasti kaivata mitään muuta elämääni. Paimenkoiran otin kotiin seuraksi, ja se riitti, työn tarjoaman henkisen palkitsevuuden lisäksi. Seksi poke ja oma käsi. En koskaan ajatellut että haluaisin elää loppuikäni niin, mutta en toisaalta halunnut tarpeeksi naistakaan, että olisin viitsinyt käydä baareissa joista en pidä, tai deittailla jollaisesta toiminnasta en myöskään introverttina pidä jne.
En ole myös mikään superkomea tai pitkä laatikkoleukamies, mutta en silti usko että ulkonäkö varsinaisesti on este. Olen 178 cm pitkä, normaalipainoinen, melko tavallisen näköinen tumma ja siististi pukeutuva mies. Tavis varmaan. Taloudellinen tilannekin on aina ollut ihan hyvä, on omistusrivari ja kiva auto. Mutta eipä ne naiset tule kotoa hakemaan tai pokaa työpaikalta, kun oma elämä kulkee yliopiston, kodin, koiralenkkien ja lähikaupan väliä.
Vuonna 2021 alat käymään treffeillä.
Miten Yxsin käydään treffeillä
T kiltti mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidän itseäni ikisinkkuna. Olen 34v mies ja nyt mennyt kohta 4 vuotta viimeisestä lyhyestä 3kk tapailusta.
Mulle suurin ongelma on että ei saa romanttista vastakaikua ja se liittyy tasoihin. Pùllùkat tai vanhemmat naiset kiinnostuu aina. Nuoremmat ja hoikat haluaa olla max kavereita.
5/10 antaa vastakaikua ja on aktiivisia "voisinko tulla sun luokse joku kerta?
6/10 "en tunne kipinää/kemiaa/ihastumista"Juu, no tähän pätee se, että se ei pane joka valkkaa. Siihen on tyydyttävä mitä on tarjolla, tai sitten on ilman. Minä panen vaikka läskiä, olenkin eri härski.
Palstan naisten mukaan miesten ei pitäisi tyytyä...
Tuskin pariudun koskaan, sillä ympäröivä maailma kovenee kokoajan ja mun kaltaiselle lällärille ei löydy sopivaa seuraa. En ole tarpeeksi miehinen mies vaan yliherkkä haaveilija ja kotihiiri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuskin pariudun koskaan, sillä ympäröivä maailma kovenee kokoajan ja mun kaltaiselle lällärille ei löydy sopivaa seuraa. En ole tarpeeksi miehinen mies vaan yliherkkä haaveilija ja kotihiiri.
Samaistun tähän. Tuntuu usein siltä että pitäisi olla jotenkin kovempi tyyppi että saisi naisilta kiinnostusta. Naiset on armottomia jos huomaavat että mies ei ole superitsevarma flirttailijahauskuuttaja.
Vierailija kirjoitti:
Sinkkuus ei ole syntiä. Tuolle 34v. joka haaveilee hoikasta kaunottaresta. Esitän kysymyksen sekä sulle että muille samasta haaveileville. Minkä takia haluat vosun? Monella kuulostaa olevan tavoitteena saada miesten nielijää.
En huomannut hänen mainitsevan kaunotarta missään, 6/10 nainen oli mainittu
up.