Onko teidän mielestä ok, että isovanhempi kysyy lasta kylään vanhemmalta kysymättä?

No meillä mummi soittaa 5-vuotiaalle ja kysyy voiko lapsi tulla yöksi tai ilmestyy vaan pihalle hakemaan lasta. Meillä se on ihan normaalia.

Ei meillä ole koskaan mitään menoja tms joten lapsi voi aina mennä mummilaan.

Ei ole ok.

Meillä rutiini oli se että ensin mangutaan lapselta, sitten on pakko kieltää, minkä jälkeen aletaan rähistä lapselle.

Ei se lapsi tiedä mitä on sovittuna, mitä ei.

Eikä se vaan nyt mene niin että me pyöritään sen mummolan navan ympäri.

Me ollaan nyt tämän kysymyksen äärellä. Kyseessä eroperhe ja lapsi 6v saanut nyt oman puhelimen.

Lapsen isän äiti on nyt alkanut pommittaa lasta puheluilla. Lapsen pitäisi koko ajan lähettää hänelle valokuvia yms. Ja houkuttelee lasta luokseen silloinkin, kun lapsi on minulla. Mielestäni lähtökohtaisesti pitäisi olla niin, että lapsi kyläilee isänsä sukulaisissa silloin, kun on isällään.

Lapsen isä on koko ajan harjoittanut sitä tapaa, että kun lapsen tulisi tulla minun luokseni, niin isä keksii kaikkea kivaa tekemistä ja harmittelee, että voivoi kun isä olisi lähtenyt ostamaan karkkia yms. Muuten ei tee lapsen kanssa yhtään mitään, vaan lapsi saa istua yksin ruudun ääressä. Mutta kun pitäisi lähteä isältä, voi että, kun löytyisi kivaa tekemistä.

Lapsen isoäiti näköjään samanlainen. Voi, onko sulla nyt harrastusilta? No kun mummulla olisi täällä ollut herkkuja... Kiva juttu.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ok jos kyseessä ei ole yli 10 vuotias.

Mun anoppi harrasti tätä paljon kiva sitten kieltää ku on jo ohjelmaa sillon sovittu.

Ja olla ilkeä äiti

Eikö lapsi saa päättää kumpi ohjelma on mielenkiintoisempi? Mummola vai hiihtolenkki äipän kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan nyt tämän kysymyksen äärellä. Kyseessä eroperhe ja lapsi 6v saanut nyt oman puhelimen.

Lapsen isän äiti on nyt alkanut pommittaa lasta puheluilla. Lapsen pitäisi koko ajan lähettää hänelle valokuvia yms. Ja houkuttelee lasta luokseen silloinkin, kun lapsi on minulla. Mielestäni lähtökohtaisesti pitäisi olla niin, että lapsi kyläilee isänsä sukulaisissa silloin, kun on isällään.

Lapsen isä on koko ajan harjoittanut sitä tapaa, että kun lapsen tulisi tulla minun luokseni, niin isä keksii kaikkea kivaa tekemistä ja harmittelee, että voivoi kun isä olisi lähtenyt ostamaan karkkia yms. Muuten ei tee lapsen kanssa yhtään mitään, vaan lapsi saa istua yksin ruudun ääressä. Mutta kun pitäisi lähteä isältä, voi että, kun löytyisi kivaa tekemistä.

Lapsen isoäiti näköjään samanlainen. Voi, onko sulla nyt harrastusilta? No kun mummulla olisi täällä ollut herkkuja... Kiva juttu.

Mikähän siinä on, että aikuiset ihmiset tekevät tahallaan kiusaa lapselle?

Ja onkin tuo sairasta, jos mummu velvoittaa lasta lähettämään kuvia ja viestejä mummun viihdykkeeksi. Ilmeisesti lapsen isä ei näe tässä ongelmaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ok jos kyseessä ei ole yli 10 vuotias.

Mun anoppi harrasti tätä paljon kiva sitten kieltää ku on jo ohjelmaa sillon sovittu.

Ja olla ilkeä äiti

Eikö lapsi saa päättää kumpi ohjelma on mielenkiintoisempi? Mummola vai hiihtolenkki äipän kanssa.

Mä oon kai tyranni, mutta meillä minä päätän. Toisaalta, meillä tuo lähimummula on sellainen, että siellä syötetään herkkua toisensa perään ja sitten lasta haukutaan lihavaksi. On kieltämättä pullea, kun on häikkää kilpirauhasessa, eikä lääkitys ole vielä kohdillaan.

Minusta on ok.

Ja jos on sovittua menoa niin katsotaan tilanteen mukaan. Ollaan tehty niinkin että lapsi ei tule mukaan vaan menee mieluummin mummolaan.

Meillä saattaa lapsikin soittaa minun selän takana ja sopia. Ilmoittaa sitten että hän on menossa viikonloppuna mummolaan yöksi.

Meillä normaalit isovanhemmat kummaltakin puolelta ja minun puolestani saa mennä ihan niin usein kun tahtovat.

Turhan harvoin näkevät nykyään.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ok.

Meillä rutiini oli se että ensin mangutaan lapselta, sitten on pakko kieltää, minkä jälkeen aletaan rähistä lapselle.

Ei se lapsi tiedä mitä on sovittuna, mitä ei.

Eikä se vaan nyt mene niin että me pyöritään sen mummolan navan ympäri.

Meillä mummu oletti, että kun meille tuli ensimmäinen lapsi, niin samalla adoptoidaan mummu meidän perheen päälliköksi. Mä ja mies ei lähdetty mukaan tähän fantasiaan, joten ollaan milloin mielenvikaisia, milloin muuten vaan hankalia ja kiittämättömiä. Joo, kuka haluaa oman äidin tai anopin kotiinsa määräämään kaikesta?

Nyt yrittää osallistua perheen elämään lasten kautta. Jostain syystä ei juurikaan olla tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ok. Meillä silti menee niin. Mummo ehdottaa lapsille (10 v. molemmin puolin) tapaamista viikonloppuna, kertoo mitä kaikkea kivaa on suunnitellut. Lapset kysyy meiltä, koska välimatkaa 250 km, meidän on pakko kuskata heidät. Joudumme usein kieltäytymään, koska ei ole mahdollista ajaa joka vkl 500 km. Lapset tekstaavat mummolle takaisin ettei käy, mummo voivottelee kun olisi ollut NIIN KIVAA ja vanhemmat kieltää. Lapset suuttuvat meille ja otetaan yhteen railakkaasti. Jos sanomme mummolle asiasta, hän alkaa itkeä, kun lasten parasta vain ajatteli.

No en kyllä kovin paljoa mummoa ja mummon toimintaa mollaisi ja kiillottaisi omaa kilpeä jos tilanteessa jossa mummo jo häröilee lasten kanssa tuolla tavalla, lapset ymmärrettävästi heijastaa pettymyksen kieltäviin vanhempiin niin te vanhemmat vastaatte tähän lasten pettymykseen ja suuttumukseen samalla tavalla niin että mummon pyytely johtaa "railakkaaseen yhteenottoon" vanhempien ja lapsien välillä. Kyllä teillä vanhemmillakin olisi peiliin katsomisen paikka. Ärsyttäväähän tuo mummon toiminta on, mutta hitto vie, ottaa nyt vanhempana tuollaisessa tilanteessa vielä yhteen sitten lasten kanssa kun niillä on ihan aiheesta paha mieli, huhhuh.

Mitäs jos yrittäisitte te vanhemmat olla ihan vaan aikuisia ja käyttäytyä aikuisten tavoin? Ymmärtää lasten pettymyksen ilman että kurjistatte lasten mieltä entisestään omalla käytöksellänne ja vetää rajat mummolle. Vai annatteko lapsillekin periksi kun ne itkee? Miksi mummo saa tahtonsa läpi (jatkaa soitteluaan ja lasten houkuttelua kylään) kun tirauttaa pari kyyneltä?

Vierailija kirjoitti:

Minusta on ok.

Ja jos on sovittua menoa niin katsotaan tilanteen mukaan. Ollaan tehty niinkin että lapsi ei tule mukaan vaan menee mieluummin mummolaan.

Meillä saattaa lapsikin soittaa minun selän takana ja sopia. Ilmoittaa sitten että hän on menossa viikonloppuna mummolaan yöksi.

Meillä normaalit isovanhemmat kummaltakin puolelta ja minun puolestani saa mennä ihan niin usein kun tahtovat.

Turhan harvoin näkevät nykyään.

Tämä olisi ideaalitilanne. Meillä ei vaan onnistu, kun toiset isovanhemmat asuu kaukana ja lähellä asuva on hullu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ok. Meillä silti menee niin. Mummo ehdottaa lapsille (10 v. molemmin puolin) tapaamista viikonloppuna, kertoo mitä kaikkea kivaa on suunnitellut. Lapset kysyy meiltä, koska välimatkaa 250 km, meidän on pakko kuskata heidät. Joudumme usein kieltäytymään, koska ei ole mahdollista ajaa joka vkl 500 km. Lapset tekstaavat mummolle takaisin ettei käy, mummo voivottelee kun olisi ollut NIIN KIVAA ja vanhemmat kieltää. Lapset suuttuvat meille ja otetaan yhteen railakkaasti. Jos sanomme mummolle asiasta, hän alkaa itkeä, kun lasten parasta vain ajatteli.

No en kyllä kovin paljoa mummoa ja mummon toimintaa mollaisi ja kiillottaisi omaa kilpeä jos tilanteessa jossa mummo jo häröilee lasten kanssa tuolla tavalla, lapset ymmärrettävästi heijastaa pettymyksen kieltäviin vanhempiin niin te vanhemmat vastaatte tähän lasten pettymykseen ja suuttumukseen samalla tavalla niin että mummon pyytely johtaa "railakkaaseen yhteenottoon" vanhempien ja lapsien välillä. Kyllä teillä vanhemmillakin olisi peiliin katsomisen paikka. Ärsyttäväähän tuo mummon toiminta on, mutta hitto vie, ottaa nyt vanhempana tuollaisessa tilanteessa vielä yhteen sitten lasten kanssa kun niillä on ihan aiheesta paha mieli, huhhuh.

Mitäs jos yrittäisitte te vanhemmat olla ihan vaan aikuisia ja käyttäytyä aikuisten tavoin? Ymmärtää lasten pettymyksen ilman että kurjistatte lasten mieltä entisestään omalla käytöksellänne ja vetää rajat mummolle. Vai annatteko lapsillekin periksi kun ne itkee? Miksi mummo saa tahtonsa läpi (jatkaa soitteluaan ja lasten houkuttelua kylään) kun tirauttaa pari kyyneltä?

Teoriassa näin. Kaikille mummuille vaan niitä rajoja ei niin vain vedetä. Tuollaiset mummun tuskin tajuavat edes tehneensä väärin ja olevansa syypäitä lasten harmiin, kun äiti kielsi lasta tulemasta mummon luo, niin äidin vika.

Jos on taipumusta rajattomuuteen, niin tuollainen ei sovi. Tulee painajaismaisena mieleen kun anoppi halusi tyttömme olevan alvariinsa hänen luonaan yötä. Lisäksi keksi tapahtumia mihin menisivät.

Minusta hän rikkoi perherauhaa jatkuvilla vaatimuksillaan. En halunnut häntä lisävanhemmaksi hössöttämään.N.10 vuotiaana tyttö ei enää halunnut mennä mutta ei uskaltanut sanoa että ei halua mennä.

Vierailija kirjoitti:

Voi kysyä. Vanhemmathan sen kuitenkin päättävät.

Voiko silloinkin, kun lasta lahjotaan tai painostetaan tapaamisiin, ja pyydetään pitämään tapaaminen salassa vanhemmilta?

Ei.

Riippuu tyylistä. Normaali kysyminen joskus on ok, jos ei ihan pieni lapsi ole. Jos aina on kärttämässä lapselta koska tulet, koska koska, niin ei ole ok. Meillä meinasi vähän lipsua tähän ja lapsi koki syyllisyyden tunteita, kun joutui tuottamaan pettymyksen. Onneksi mummo tajusi asian keskustelemalla, oli vain ajattelematonta, ei pahantahtoista tässä tapauksessa.

On ok. Eihän lapsi sitä päätä, vaan kysyy luvan minulta. Ihan niinkuin kaverikyläilyissäkin.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ok. Meillä silti menee niin. Mummo ehdottaa lapsille (10 v. molemmin puolin) tapaamista viikonloppuna, kertoo mitä kaikkea kivaa on suunnitellut. Lapset kysyy meiltä, koska välimatkaa 250 km, meidän on pakko kuskata heidät. Joudumme usein kieltäytymään, koska ei ole mahdollista ajaa joka vkl 500 km. Lapset tekstaavat mummolle takaisin ettei käy, mummo voivottelee kun olisi ollut NIIN KIVAA ja vanhemmat kieltää. Lapset suuttuvat meille ja otetaan yhteen railakkaasti. Jos sanomme mummolle asiasta, hän alkaa itkeä, kun lasten parasta vain ajatteli.

Todella vaikea kuvitella miten ette ole saaneet lastenne päähän taottua millainen heidän mummonsa on. Itse onnistuin tässä ihan normaalin elämisen rinnalla. Toinen mummo on ihan sekopää tapaus, eikä lapselle tuottanut mitään ongelmia ymmärtää ettei sen puheesta kannata välittää. Sama koskee toista vaaria. LAsten ei kuulu normaalin kasvatuksen puitteissa olla mummon puolella ellei tosiasia ole että vanhemmat ovat tässä tapauksessa ne väärintekijät.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu tyylistä. Normaali kysyminen joskus on ok, jos ei ihan pieni lapsi ole. Jos aina on kärttämässä lapselta koska tulet, koska koska, niin ei ole ok. Meillä meinasi vähän lipsua tähän ja lapsi koki syyllisyyden tunteita, kun joutui tuottamaan pettymyksen. Onneksi mummo tajusi asian keskustelemalla, oli vain ajattelematonta, ei pahantahtoista tässä tapauksessa.

Lapselle tekee oikein hyvää opetella käsittelemään pettymyksen tunteen tuottamista.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä kaikki mummot ei uskalla kysyä äidiltä kun pelkäävät kielteistä vastausta. Mummo saattaa siksi ikään kuin kuulostella lapselta ilmapiiriä ja jos pelkää kielteistä vastausta niin toivoo sydämessään että lapsi sanoisi äidilleen että  hän haluaa mennä mummolle ja olla mummon kanssa. Suurin osa mummoista kuitenkin rakastaa lapsen lapsiaan.

Niinpä niin. Tai sit voi toimia niin kuin meidän mummo ja kysyä ensin äidiltä ja kun ei saa haluamaansa vastausta niin sitten menee puhumaan lapselle tyyliin * lähdetkö mummon luo, mummolla on jäätelöä... Mene kysymään äidiltä lupa. " Kiva sitten selittää lapselle (2,5 v) miksi ei saa lähteä mummolaan.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä kaikki mummot ei uskalla kysyä äidiltä kun pelkäävät kielteistä vastausta. Mummo saattaa siksi ikään kuin kuulostella lapselta ilmapiiriä ja jos pelkää kielteistä vastausta niin toivoo sydämessään että lapsi sanoisi äidilleen että  hän haluaa mennä mummolle ja olla mummon kanssa. Suurin osa mummoista kuitenkin rakastaa lapsen lapsiaan.

Öh. Mitä ihmeen ilmapiiriä?

Se äiti/isä saattaa kieltää esimerkiksi siksi, että lapsella on neuvola/hammaslääkäri. Tai perheelle on tulossa kylään vieraita. Mistä kaikesta lapsi ei tiedä, eikä kuulukaan tietää tai päättää tai sopia.

Ihan niin kuin se kielto annettaisiin vain vittumaisuuden tai vihamielisyyden takia. Jösses.