Mies ei ole koskaan seurustellut

Vierailija kirjoitti:

Miksei voi vastata siihen miksei ole seurustellut... vähän varovainen kannattaa olla..

Koska sehän on vikojen etsimistä itsestään.

Elämä on. Kaikilla ei mene kuin Strömsössä. 

Itse olen 35v mies Turusta enkä ole kertaakaan seurustellut enkä harrastanut seksiä, yhden kerran olen ollut treffeillä. Seurusteleminen ei ole koskaan kiinnostanut minua, en tiedä miksi.

Onko tuo mies minä? En tosin ole käynyt treffeillä ja seksiä on yksi kerta vähemmän.

Olen 40 ja mies. Pisimmät "seurustelut" rajoittuneet muutamien viikkojen mittaisille jaksoille reilut 15 vuotta sitten.

Ainoat seksikokemukset (muutama) ajoittuvat samoihin aikoihin.

Koskaan en ole "kelvannut" pidempään suhteeseen yhdelläkään naiselle, vaikka yritystä on ollut.

Minua on pidetty outona ja kummallisena lähes jokaisen ikätoverini toimesta, paitsi muutamien läheisten ystävien, aina ala-asteen ajoista lähtien.

Tiedostan olevani "viallinen" yksilö. Varmaankin erityisherkkä ja sitä kautta kovan suojakuoren kasvattanut. Aikuisiällä olen alkanut luopua tästä, mutta pettymys toisen perään tuntuu odottavan minua.

Tämä on saanut muutamien itsetuntoa latistavien ominaisuuksien kanssa aikaan sen, että en koe olevani oikeutettu onneen.

Heijastuu myös muille elämän osa-alueille. En ole saanut hankittua ammattia enkä töitä.

En näe tulevaisuuttani mitenkään valoisana, mutta kai se on pakko jaksaa yrittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei voi vastata siihen miksei ole seurustellut... vähän varovainen kannattaa olla..

Kokemuksella voin sanoa, että hänen luonteessaan voi olla jotain sellaista (mikä ei heti päällepäin näy), ettei ole kelvannut muille. 

Helppo sanoa noin kun naisilla on miehiä jonoksi asti. Vaikka olevinaan eletään tasa-arvossa niin naiset ei kyllä miehille alotteita tee. Tästä kärsii ne miehet jotka ovat vaikka n. 25v paikkeille ujoja ja kokemattomia. Itsetunnon parantuessa taas olisivat valmiita suhteisiin mutta naisille yli 25v mies jolla on poikuus talllella tarkoittaa heti että miehessä on vikaa.

Vastauksesi ei liity nyt mitenkään minun kommenttiini. Jonoksi ja jonoksi. MItäpä jos tarkoitin vaikka sitä, että mies on väkivaltainen eikä se näy päällepäin. Osaa ne kiltinnäköisetkin pahoinpidellä, ei tarvii olla mikään jännä, sitähän tähän heti joku tarjoaa.

Väkivaltaisilla miehillä nimenomaan on vientiä. Menettävät poikuutensa jo ylä-asteella. Heistä monet naiset kiinnostuu nimenomaan.

Ihan miten vaan, mutta yhä koita kestää nahoissasi: Osaa ne itseään kiltiksikin kutsuvat pahoinpidellä. Eräänkin tällaisen tyypin mielestä hänen suurin heikkoutensa oli se, että oli liian kiltti mielestään. Kaikki oli aina muiden vika. Tappaahan tuo yritti. Sekään ei ollut hänen vikansa kuulemma.

Mun kokemukseni:

Onhan tuo erikoista. Itse ihastuin kolmekymppisenä 27-vuotiaaseen mieheen, joka vaikutti kiltiltä ja kohteliaalta. Huumorintajumme kävivät yksiin eikä hän mikään tyhjäpääkään ollut. Arvasin, ettei hän mikään häntäheikki ollut, mutta neitsyys (ei horoskooppi...) tuli kuitenkin hieman yllärinä. Kävi myös ilmi, että hänellä ei ollut vuosikausiin ollut yhtään ystävää. Vähitellen sen kiltteyden takaa alkoi paljastua, että hän oli täysin häikäilemätön omaneduntavoittelija, jolle oli äärimmäisen tärkeää luoda itsestään hyvä kuva. Empatian tärkeyttä hän korosti silloin, kun halusi empatiaa itselleen, mutta muista ihmisistä ei ollut väliä. Jos minä sanoin hänen mielestään ilkeästi, se oli minun vikani, mutta jos hän sanoi mun mielestäni ilkeästi, sekin oli minun vikani. Äiskä ja iskä olivat hänelle tärkeimmät, ja heiltä hän sai sitä palvontaa, jota halusi. Hänen käsityksensä parisuhteesta perustui täysin vain omien vanhempien suhteeseen ja johonkin ihme ideaaliin, millä ei ollut mitään tekemistä oikean elämän kanssa. Se elämänkokemuksen puute ja minäminäminä-näkemys kaikessa alkoi todella tökkiä, ja jätin miehen lopulta ihan nätein sanakääntein. Toki sain kamalat pilkkanaurut päälleni ja uhittelut siitä, että kumpihan meistä on onnellisessa parisuhteessa vuoden kuluttua...!! No, hän se ei ollut. Nyt en ole pariin vuoteen kuullut hänestä, mutta ainakin jossain vaiheessa hän asui peräkammarinpoikana vanhempiensa luona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen monta 30-40v miestä, jolla ei ole ollut naista.

Eikä mikään ihme, Suomessa on naisia aivan liian vähän miesten määrään nähden.

Varsinkin sellaisia naisia, jotka ovat sitä ns vaimomatskua.

Mistäs näitä miehiä löytää? Ja ovatko luonteeltaan ja muutenkin aviomiesmatskua??

Ei mistään. On tässä iässä jo parempaakin tekemistä kuin etsiä naista. Suku, tuttavat ja kaverit pitää kaappihomona muutenkin niin mikäs tässä on ollessa ikisinkkuna. Eikä nyt oikeastaan edes harmita kun katsoo millaisia tursakkeita niin miehet ja naisetkin alkavat tässä 40v iässä olemaan. Vissiin se parisuhde-elämä rappeuttaa. Puhumattakaan siitä, että lapsia alkaa olemaan vaikka mihin suuntaan ja osa on moneenkin kertaan pistänyt tavarat jakoon.

En näe että olen menettänyt paljoakaan.

Olenko oikeilla jäljillä jos mietin, että nykyinen yhteiskunta ja vaatimukset sekä tieto ja sen loputtomat lähteet (digitalisaatio) aiheuttavat lähes kaikille itsetunto-ongelmia ja riittämättömyyttä, ei osata kohdata ihmisiä ihmisinä.

Tuntuu, että yhä harvempi täällä enää osaa navigoida elämässään oikein.

Karikosta karikkoon kulkee elämänpolku.

Aivan kauhean raastavaa, mikään eikä kukaam riitä sellaisena kuin on.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen 35v mies Turusta enkä ole kertaakaan seurustellut enkä harrastanut seksiä, yhden kerran olen ollut treffeillä. Seurusteleminen ei ole koskaan kiinnostanut minua, en tiedä miksi.

No tekikö nuorenakaan ns. ***ua mieli? Siihen seurustelun alkaminen nyt kuitenkin pääasiassa perustuu. Ehkä sinulla on matalat testotasot kuten minullakin. Ei ole yli kolmenkympin jälkeen ollut oikeastaan millaista seksinnälkää. Nuorempanakaan ei kummoista.

Vierailija kirjoitti:

Olenko oikeilla jäljillä jos mietin, että nykyinen yhteiskunta ja vaatimukset sekä tieto ja sen loputtomat lähteet (digitalisaatio) aiheuttavat lähes kaikille itsetunto-ongelmia ja riittämättömyyttä, ei osata kohdata ihmisiä ihmisinä.

Tuntuu, että yhä harvempi täällä enää osaa navigoida elämässään oikein.

Karikosta karikkoon kulkee elämänpolku.

Aivan kauhean raastavaa, mikään eikä kukaam riitä sellaisena kuin on.

Digitaalisaatio on osa ongelmaa, olen samaa mieltä. Etenkin omalla kohdallani. Peruskoulusta lähtien milloin itseäni kiinnosti enemmän nintendo ja pleikkari, pelasin niitä vuosikausia. Kaverit jäi hankkimatta, koulutus jäi hankkimatta, työ jäi hankkimatta, kokemus naisista ja ylipäätään ihmisistä jäi hankkimatta. Nyt oon 35 ja aloin heräilemään horroksesta, mutta se mitä mun ois pitäny jo oppia vimeistään yläasteella on mulle täysin vierasta, olen täysin pihalla kaikesta. En tule varmaan koskaan oppimaan miten naisille pitäisi jutella, mun ois pitäny opetella se jo 18v takaperin, nyt on jo myöhäistä, en osaa edelleenkään jutella kenellekkään.

No tekikö nuorenakaan ns. ***ua mieli? Siihen seurustelun alkaminen nyt kuitenkin pääasiassa perustuu. Ehkä sinulla on matalat testotasot kuten minullakin. Ei ole yli kolmenkympin jälkeen ollut oikeastaan millaista seksinnälkää. Nuorempanakaan ei kummoista.

Ei tehnyt, ja vasta vanhempana (yli 30v) on alannut enemmän tekemään mieli. Mutta mulle on erittäin tärkeetä se kun puhutaan seksistä niin haluan että kumpikin rakastaa toista, en halua seksiä jos ainoastaan toinen rakastaa. Tunteita pitää olla kummallakin toista kohtaan, ja säälistä en halua menettää mun poikuuttani. Kun kumpikin rakastaa toista, on se ensimmäinen seksi kertakin paljon hienompi kokemus.

Onko kyseessä tällainen tapaus?

+++

ap "Mikset ole seurustellut?"

mies "En tiedä. Ei ole mitään erityistä syytä."

ap "Pakko!"

mies "..."

---

ap "Yhyy, se ei kerro syytä. Miksei se kerro syytä!?"

Vierailija kirjoitti:

Ehkä hän ei vain tiedä, miksi ei ole seurustellut. Ei siinä välttämättä mitään tietoista valintaa ole ollut takana.

Ei ole silloin kyllä kovin analyyttinen, jos ei osaa sanoa mitään. Ei välttämättä osaa keskustella muistakaan aiheista syvällisesti.

Vierailija kirjoitti:

Onhan se epänormaalia. Tiedän, koska itsekin olen tuollainen mies.

Tuo on jännä, että oikeastaan jokainen tapaamani nainen on tuota seurustelujuttua kysynyt. Ja yleensä ensitreffeillä. Mitä siihen sitten voi sanoa? Olen valehdellut, olen kertonut muunneltua totuutta ja olen myös ollut rehellinen. Mikään ei ole toiminut. Kai se on vain hyväksyttävä, että tarpeeksi vanha seurustelematon mies on lähes kaikille naisille juttu, jota ei ymmärretä eikä haluta kumppaniksi. 

Ainoastaan rehellisyys toimii. Tulee tosi huono vaikutelma, jos valehtelee olevansa kokenut, kun kaikki näyttää päinvastaista. Kannattaa myös korostaa olevansa joustava ja halukas oppimaan uusia asioita, koska paljonhan parisuhde parisuhde-elämästä opettaa.

Juokse ja lujaa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se epänormaalia. Tiedän, koska itsekin olen tuollainen mies.

Tuo on jännä, että oikeastaan jokainen tapaamani nainen on tuota seurustelujuttua kysynyt. Ja yleensä ensitreffeillä. Mitä siihen sitten voi sanoa? Olen valehdellut, olen kertonut muunneltua totuutta ja olen myös ollut rehellinen. Mikään ei ole toiminut. Kai se on vain hyväksyttävä, että tarpeeksi vanha seurustelematon mies on lähes kaikille naisille juttu, jota ei ymmärretä eikä haluta kumppaniksi. 

Ainoastaan rehellisyys toimii. Tulee tosi huono vaikutelma, jos valehtelee olevansa kokenut, kun kaikki näyttää päinvastaista. Kannattaa myös korostaa olevansa joustava ja halukas oppimaan uusia asioita, koska paljonhan parisuhde parisuhde-elämästä opettaa.

Paljon se ei auta, koska joka kerta, kun olen ollut rehellinen on naisen suhtautuminen muuttunut täydellisesti. Hankala siinä mitään oppimishalukkuutta tai muuta korostaa, jos tunnustuksen jälkeen pidetään lapsena, outona tai suorastaan epämiehenä. Ainoa mahdollisuus olisi kertoa asia ennen kuin naiseen tutustuu niin silloin nainen itse voisi päättää haluaako tutustua tällaiseen mieheen. Tuokaan ei toimine, koska luullaan, että vitsailen profiilissani.

Minä olen tämmöinen mies, ilman vain noita panoja. Syyt ovat ehkä lähinnä huono itsetunto ja ujous. Suuret epäilykset omaa persoonaa kohtaan, lähinnä siten, että en voisi kuvitella kenenkään olevan minusta kiinnostunut, olen jotenkin niin etäinen, "kylmä", epäsosiaalinen jne.. huono puhumaan ja keskustelemaan. Ei se nyt näin mustavalkoista ole, tiedän sen itsekin, mutta ei tämä täysin keksittyäkään ole. Olen lisäksi lihava, ja sekin masentaa. Yritän saada itseni ja ajatukseni kasaan, ja niin olen ajatellut, sitten yritän päästä asiassa eteenpäin. Seksihaluja olisi sen sijaan hyvinkin paljon ja siksi tämä on välillä melkoista kidutusta. 

Varo vaan ettei ole mammanpoika ja pornon suurkuluttaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se epänormaalia. Tiedän, koska itsekin olen tuollainen mies.

Tuo on jännä, että oikeastaan jokainen tapaamani nainen on tuota seurustelujuttua kysynyt. Ja yleensä ensitreffeillä. Mitä siihen sitten voi sanoa? Olen valehdellut, olen kertonut muunneltua totuutta ja olen myös ollut rehellinen. Mikään ei ole toiminut. Kai se on vain hyväksyttävä, että tarpeeksi vanha seurustelematon mies on lähes kaikille naisille juttu, jota ei ymmärretä eikä haluta kumppaniksi. 

Ainoastaan rehellisyys toimii. Tulee tosi huono vaikutelma, jos valehtelee olevansa kokenut, kun kaikki näyttää päinvastaista. Kannattaa myös korostaa olevansa joustava ja halukas oppimaan uusia asioita, koska paljonhan parisuhde parisuhde-elämästä opettaa.

Kuten en tiedä ja ei ole mitään erityistä syytä? Siitä tuntuu paremminkin saavan kiihtyvän epäilyksen ja jopa raivon aikaan.

Ei ongelma mun mielestä tuo seurustelemattomuus. Eikä ole välttämättä ongelma tuo perustelemattomuus.

Ei välttämättä ole mitään selkeetä syytä, joka olis helppo eritellä ja sanoa. Niitä syitä ei myöskään välttämättä halua tarkasti kertoo ihmiselle, jota ei tunne paremmin. Eli kuinka pitkään ootte tuntenu? Tai millä tavalla kyselit niitä syitä? Pitkä sinkkuus voi olla vaikea asia perustella maailmassa, jossa on kamalan iso sosiaalinen paine ruveta parisuhteeseen.

Mä en ole koskaan seurustellut. Tapaillut olen muutamaa. Syyt sinkkuudelle on luokkaa "pariutuminen ei oo tärkein asia mulle, ei oo tullu sopivaa vastaan, muut asiat ollu tärkeempiä". On mulla ollut nuorempana myös vahvaa sitoutumiskammoa, mutta sen syitäkin on vaikea kertoa, koska en niitä itsekään täysin tiedä. Omassa lähipiirissä on vain pitkiä, läpi elämän parisuhteita eli erot eivät ole traumatisoineet.

N28