Tarhantäti hetken linjoilla, vastaan asiallisiin kysymyksiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

jos lapsi kutsuu tädiksi niin whatever, mutta pakko sanoa, että kyllä silloin vastavalmistuneena 23-vuotiaana ärsytti jos joku aikuinen kutsui minua (parikymppistä opettajaa) tädiksi

OPETTAJAA? Opettajat ovat koulussa. Että jotkut kehtaavat. Päiväkodissa on päiväkodin tätejä tai sitten tarhan tätejä.

Valmistuin pari vuotta sitten, todistuksessa lukee varhaiskasvatuksen opettaja :(

Vierailija kirjoitti:

Onko työ raskasta vai leppoisaa laulua ja leikkiä?

No eihän se työ itsessään tosiaan ole mitenkään erityisen vaativaa, ihan normaliälyllä pärjää pitkälle. Haastetta tuo kiire ja silloin tarvitaan priorisointikykyä, kuten missä tahansa ammatissa.

Koen itse että työ on puurtamista 10%, uuden luomista 20%, rutiinia 30%, arviointia 10% ja opettamista 30%.

Itse en kuule työssäni tarhantäti-sanaa. Tarha kuulostaa vanhanaikaiselta sanalta, kyllä nykyään puhutaan päiväkodeista ja sen johdannaisista, päikystä jne. Lapset kutsuvat kasvattajia etunimeltä tai aikuisiksi.

Toinen varhaiskasvatuksen opettaja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko totta, että tarhantädeillä ei enää ole oikeutta pitää kiinni lapsesta jos lapsi ei halua? Eli siis että se lasketaan laittomaksi vapaudenriistoksi? Kuulin ainakin sellaisen väitteen, että jos lapsi ei vaikka halua siirtyä huoneesta toiseen muun ryhmän mukana tai lähteä pois kiikusta vaikka oma kiikkumisvuoro on ohi niin lasta ei saa väkisin nykyään enää siirtää. Tai että jos lapsi kiusaa tai riehuu niin ei saa ottaa väkisin syliin tai muuten pitää kiinni.

Kiinnipitotilanteet ovat aina äärimmäisiä, viimeisiä keinoja, joista sovitaan huoltajien kanssa erikseen. Itse en ole joutunut tilanteeseen, jossa olisin joutunut pitämään kiinni, mutta usea työkaveri kertoo joutuneensa. Itse olen päässyt aina lapsen kanssa eteenpäin pattitilanteista puhumalla.

Mitä ihmeen äärimmäistä siinä on? Varmaan kymmeniä kertoja päivässähän siellä joku karkaa tai ei suostu menemään johonkin ja siksi vaikka pitää ottaa kädestä kiinni tai kantaa. Eivät ne pikkuiset useinkaan usko puhetta eikä niiden kanssa edes ole aikaa jäädä jauhamaan jostain loputtomiin (eikä sen puoleen järkeäkään, siinä vaan saa itsensä vaikuttamaan heikolta lapsen silmissä).

Kiinnipitotilanteilla ei tarkoiteta kädestä pitämistä tai karkulaisen hakemista vaikka sylissä kantaen.

Mikset vastannut herpes-kysymykseeni, jonka esitin ketjun alussa.

Eli miten suhtaudutte lapsiin, joilla on herpes esillä ja juoksentelevat siellä muiden seassa.

Eikö pitäisi yrittää estää sen leviäminen toisiin lapsiin.

Ällöttävä loppuiän riesa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko totta, että tarhantädeillä ei enää ole oikeutta pitää kiinni lapsesta jos lapsi ei halua? Eli siis että se lasketaan laittomaksi vapaudenriistoksi? Kuulin ainakin sellaisen väitteen, että jos lapsi ei vaikka halua siirtyä huoneesta toiseen muun ryhmän mukana tai lähteä pois kiikusta vaikka oma kiikkumisvuoro on ohi niin lasta ei saa väkisin nykyään enää siirtää. Tai että jos lapsi kiusaa tai riehuu niin ei saa ottaa väkisin syliin tai muuten pitää kiinni.

Kiinnipitotilanteet ovat aina äärimmäisiä, viimeisiä keinoja, joista sovitaan huoltajien kanssa erikseen. Itse en ole joutunut tilanteeseen, jossa olisin joutunut pitämään kiinni, mutta usea työkaveri kertoo joutuneensa. Itse olen päässyt aina lapsen kanssa eteenpäin pattitilanteista puhumalla.

Mitä ihmeen äärimmäistä siinä on? Varmaan kymmeniä kertoja päivässähän siellä joku karkaa tai ei suostu menemään johonkin ja siksi vaikka pitää ottaa kädestä kiinni tai kantaa. Eivät ne pikkuiset useinkaan usko puhetta eikä niiden kanssa edes ole aikaa jäädä jauhamaan jostain loputtomiin (eikä sen puoleen järkeäkään, siinä vaan saa itsensä vaikuttamaan heikolta lapsen silmissä).

Ihan pieni ei tietysti edes vielä välttämättä ymmärrä mitä häneltä odotetaan. On aikuisen tehtävä mallintaa toimintaa. Mutta kyllä minusta aina kun puututaan toiseen ihmiseen, vaikka lapseen, ilman hänen suostumustaan, kyseessä on äärimmäinen tilanne, jossa ei enää muulla tavalla saada lapseen yhteyttä ja hän on vaaraksi itselleen tai muille.

Ei kiinnipitoa tulisi koskaan tehdä kenellekään kevyin perustein, tai siksi ettei lapsi tottele tarpeeksi nopeasti.

Vuorovaikutussuhteen luominen lapseen on olennaisen tärkeää ja aina aikuisen vastuulla. Se on myös tärkein työväline. Lapsen kanssa pääsee yleensä pitkälle monessa asiassa, kun luo häneen luottamuksellisen suhteen. Ilman tällaista luottamusta, on turha olettaa että lapsi haluaa toimia kuten sinä toivot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten te "tarhantädit" kestätte sitä mekastusta ja riehumista päivästä toiseen?

Lapsen ilo, oppiminen ja leikki on parasta! Sitä on mukava seurata. Kyllä maailmaan ääntä mahtuu. Jakaudumme tarvittaessa pienempiin ryhmiin ja tiloihin niin ei tule liikaa ääntä.

Kiitos vastauksesta. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko totta, että tarhantädeillä ei enää ole oikeutta pitää kiinni lapsesta jos lapsi ei halua? Eli siis että se lasketaan laittomaksi vapaudenriistoksi? Kuulin ainakin sellaisen väitteen, että jos lapsi ei vaikka halua siirtyä huoneesta toiseen muun ryhmän mukana tai lähteä pois kiikusta vaikka oma kiikkumisvuoro on ohi niin lasta ei saa väkisin nykyään enää siirtää. Tai että jos lapsi kiusaa tai riehuu niin ei saa ottaa väkisin syliin tai muuten pitää kiinni.

Kiinnipitotilanteet ovat aina äärimmäisiä, viimeisiä keinoja, joista sovitaan huoltajien kanssa erikseen. Itse en ole joutunut tilanteeseen, jossa olisin joutunut pitämään kiinni, mutta usea työkaveri kertoo joutuneensa. Itse olen päässyt aina lapsen kanssa eteenpäin pattitilanteista puhumalla.

Mitä ihmeen äärimmäistä siinä on? Varmaan kymmeniä kertoja päivässähän siellä joku karkaa tai ei suostu menemään johonkin ja siksi vaikka pitää ottaa kädestä kiinni tai kantaa. Eivät ne pikkuiset useinkaan usko puhetta eikä niiden kanssa edes ole aikaa jäädä jauhamaan jostain loputtomiin (eikä sen puoleen järkeäkään, siinä vaan saa itsensä vaikuttamaan heikolta lapsen silmissä).

Kiinnipitotilanteilla ei tarkoiteta kädestä pitämistä tai karkulaisen hakemista vaikka sylissä kantaen.

Mikä sitten on se äärimmäinen ihmisoikeusloukkaus mitä sillä tarkoitetaan jos ei tavallista kiinni pitämistä?

Vierailija kirjoitti:

Mikset vastannut herpes-kysymykseeni, jonka esitin ketjun alussa.

Eli miten suhtaudutte lapsiin, joilla on herpes esillä ja juoksentelevat siellä muiden seassa.

Eikö pitäisi yrittää estää sen leviäminen toisiin lapsiin.

Ällöttävä loppuiän riesa!

Anteeksi, jäi huomaamatta.

Hygienia on todella iso asia ja siihen ei päiväkodissa voi kiinnittää liikaa huomiota.

Tärkeintä on tietämyksen lisääntyminen. Vanhemmat lähes aina noudattavat terveydenhuoltoalan ammattilaisten suosituksia ja ohjeita esim milloin päiväkotiin voi tulla sairauden jälkeen.

Myös lapsen ikä vaikuttaa siihen, kuinka hän toimii ryhmässä. Pienellä lapsella sormet menevät suuhun, silmiin ja nenään, eikä sitä voi estää. Päiväkodissa sitten tehostetaan käsien pesua ja jos jollain on esim herpes huulessa, hänen kanssaan ollaan erityisen tarkkoja, että ei koskettele suuta jne.

Vierailija kirjoitti:

Itse en kuule työssäni tarhantäti-sanaa. Tarha kuulostaa vanhanaikaiselta sanalta, kyllä nykyään puhutaan päiväkodeista ja sen johdannaisista, päikystä jne. Lapset kutsuvat kasvattajia etunimeltä tai aikuisiksi.

Toinen varhaiskasvatuksen opettaja

Eikö se ole aika väheksyvää kutsua aikuiseksi? Ikään kuin kuka tahansa aikuinen voisi antaa lapselle varhaiskasvatusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

jos lapsi kutsuu tädiksi niin whatever, mutta pakko sanoa, että kyllä silloin vastavalmistuneena 23-vuotiaana ärsytti jos joku aikuinen kutsui minua (parikymppistä opettajaa) tädiksi

OPETTAJAA? Opettajat ovat koulussa. Että jotkut kehtaavat. Päiväkodissa on päiväkodin tätejä tai sitten tarhan tätejä.

Valmistuin pari vuotta sitten, todistuksessa lukee varhaiskasvatuksen opettaja :(

Se on yhdentekevää. Tee viisaasti kuten ap ja kutsu itseäsi tarhan tädiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en kuule työssäni tarhantäti-sanaa. Tarha kuulostaa vanhanaikaiselta sanalta, kyllä nykyään puhutaan päiväkodeista ja sen johdannaisista, päikystä jne. Lapset kutsuvat kasvattajia etunimeltä tai aikuisiksi.

Toinen varhaiskasvatuksen opettaja

Eikö se ole aika väheksyvää kutsua aikuiseksi? Ikään kuin kuka tahansa aikuinen voisi antaa lapselle varhaiskasvatusta.

Niin voikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikset vastannut herpes-kysymykseeni, jonka esitin ketjun alussa.

Eli miten suhtaudutte lapsiin, joilla on herpes esillä ja juoksentelevat siellä muiden seassa.

Eikö pitäisi yrittää estää sen leviäminen toisiin lapsiin.

Ällöttävä loppuiän riesa!

Anteeksi, jäi huomaamatta.

Hygienia on todella iso asia ja siihen ei päiväkodissa voi kiinnittää liikaa huomiota.

Tärkeintä on tietämyksen lisääntyminen. Vanhemmat lähes aina noudattavat terveydenhuoltoalan ammattilaisten suosituksia ja ohjeita esim milloin päiväkotiin voi tulla sairauden jälkeen.

Myös lapsen ikä vaikuttaa siihen, kuinka hän toimii ryhmässä. Pienellä lapsella sormet menevät suuhun, silmiin ja nenään, eikä sitä voi estää. Päiväkodissa sitten tehostetaan käsien pesua ja jos jollain on esim herpes huulessa, hänen kanssaan ollaan erityisen tarkkoja, että ei koskettele suuta jne.

Kiitos vastauksesta!

Pienet lapset vaan on niin "pöhköjä", että eivät pysty hallitsemaan hygieenistä käytöstä ja herpes kutiaa.

Voiko erityiseen tukeen siirtää ilman vanhempien suostumusta? Entä toiseen päiväkotiin (jos erityisryhmä on siellä)? Tuosta toisesta ketjusta tuli mieleen.

Onko hyvin eteläisestä maanosasta muuttaneiden lasten eksoottiset taudit poissuljettu? Mihin sellaisia omaavat sijoitetaan. Esim philihartsia, hepatiitti tms.

Onko hiv-piistiiviset samoissa ryhmissä muiden kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko totta, että tarhantädeillä ei enää ole oikeutta pitää kiinni lapsesta jos lapsi ei halua? Eli siis että se lasketaan laittomaksi vapaudenriistoksi? Kuulin ainakin sellaisen väitteen, että jos lapsi ei vaikka halua siirtyä huoneesta toiseen muun ryhmän mukana tai lähteä pois kiikusta vaikka oma kiikkumisvuoro on ohi niin lasta ei saa väkisin nykyään enää siirtää. Tai että jos lapsi kiusaa tai riehuu niin ei saa ottaa väkisin syliin tai muuten pitää kiinni.

Kiinnipitotilanteet ovat aina äärimmäisiä, viimeisiä keinoja, joista sovitaan huoltajien kanssa erikseen. Itse en ole joutunut tilanteeseen, jossa olisin joutunut pitämään kiinni, mutta usea työkaveri kertoo joutuneensa. Itse olen päässyt aina lapsen kanssa eteenpäin pattitilanteista puhumalla.

Mitä ihmeen äärimmäistä siinä on? Varmaan kymmeniä kertoja päivässähän siellä joku karkaa tai ei suostu menemään johonkin ja siksi vaikka pitää ottaa kädestä kiinni tai kantaa. Eivät ne pikkuiset useinkaan usko puhetta eikä niiden kanssa edes ole aikaa jäädä jauhamaan jostain loputtomiin (eikä sen puoleen järkeäkään, siinä vaan saa itsensä vaikuttamaan heikolta lapsen silmissä).

Kiinnipitotilanteilla ei tarkoiteta kädestä pitämistä tai karkulaisen hakemista vaikka sylissä kantaen.

Mikä sitten on se äärimmäinen ihmisoikeusloukkaus mitä sillä tarkoitetaan jos ei tavallista kiinni pitämistä?

Esimerkiksi kun laitetaan vöillä kiinni syöttötuoliin tai rattaisiin. Se oli päiväkodeissa aika yleistäkin vielä 2000-luvun alkupuolella. Nykyisin toki yleensä ymmärretään, ettei ihmistä tule sitoa kiinni kevyin perustein. Terveydenhoidossakin se voidaan tehdä vain lääkärin kirjallisella päätöksellä ja maksimissaan 24 tunniksi kerrallaan ja jatkuvan valvonnan alaisena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en kuule työssäni tarhantäti-sanaa. Tarha kuulostaa vanhanaikaiselta sanalta, kyllä nykyään puhutaan päiväkodeista ja sen johdannaisista, päikystä jne. Lapset kutsuvat kasvattajia etunimeltä tai aikuisiksi.

Toinen varhaiskasvatuksen opettaja

Eikö se ole aika väheksyvää kutsua aikuiseksi? Ikään kuin kuka tahansa aikuinen voisi antaa lapselle varhaiskasvatusta.

Niin voikin.

Miksi sitten niin hirveästi keuhkotaan siitä, että kaikista pitää käyttää jotain ylikorrektia varhaiskasvatus-alkuista titteliä?

Vierailija kirjoitti:

Arvostatko ammattiasi? Eikö olisi hienompaa kutsua itseään varhaiskasvatuksen ammattilaiseksi?

Toki arvostan, ei nimi miestä pahenna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en kuule työssäni tarhantäti-sanaa. Tarha kuulostaa vanhanaikaiselta sanalta, kyllä nykyään puhutaan päiväkodeista ja sen johdannaisista, päikystä jne. Lapset kutsuvat kasvattajia etunimeltä tai aikuisiksi.

Toinen varhaiskasvatuksen opettaja

Eikö se ole aika väheksyvää kutsua aikuiseksi? Ikään kuin kuka tahansa aikuinen voisi antaa lapselle varhaiskasvatusta.

Niin voikin.

Miksi sitten niin hirveästi keuhkotaan siitä, että kaikista pitää käyttää jotain ylikorrektia varhaiskasvatus-alkuista titteliä?

Ehkä se on jollekin tärkeää. Minulle ei ilmeisestikään ole. Voin suvereenisti olla vaikka lapsenlikka.

Tarhantäti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en kuule työssäni tarhantäti-sanaa. Tarha kuulostaa vanhanaikaiselta sanalta, kyllä nykyään puhutaan päiväkodeista ja sen johdannaisista, päikystä jne. Lapset kutsuvat kasvattajia etunimeltä tai aikuisiksi.

Toinen varhaiskasvatuksen opettaja

Eikö se ole aika väheksyvää kutsua aikuiseksi? Ikään kuin kuka tahansa aikuinen voisi antaa lapselle varhaiskasvatusta.

Niin voikin.

Miksi sitten niin hirveästi keuhkotaan siitä, että kaikista pitää käyttää jotain ylikorrektia varhaiskasvatus-alkuista titteliä?

Ehkä se on jollekin tärkeää. Minulle ei ilmeisestikään ole. Voin suvereenisti olla vaikka lapsenlikka.

Tarhantäti

Etkö siis koe, että yliopistollinen loppututkinto menee hukkaan lapsenlikkana?