Lue keskustelun säännöt.
Nuoren itsekkyys - miten saada nuori ymmärtämään
neuvoton
16.01.2021 |
Osaisiko joku neuvoa miten saada avattua hieman teinin mieltä huomioimaan myös muut perheenjäsenet. Kyse ei ole teini-ikään liittyvästä asiasta vaan lapsi on aina ollut samanlainen asian suhteen.
Jos nuoren pyytää syömään, niin lähes aina alkaa lyhempi tai pidempi vänkäys siitä, pitääkö juuri NYT tulla syömään. Kun se jäisikin siihen, mutta siitä voi tulla helposti puolen tunnin tai parin tunnin jankkaus syömisen jälkeenkin. Jos pyydämme hänet hoitamaan yhdessä sovitun kotityön, niin samaisesta kotityöstä käymme päivittäin keskustelut tai nuori yrittää kinata asiasta parikin tuntia päivästä toiseen ja vuodesta toiseen.
Ihan kaikki asiat pitäisi nuorelle perustella päivästä toiseen ja vuodesta toiseen eikä mikään perustelu ikinä kelpaa ja sama juttu alkaa heti seuraavan kerran uudelleen. Aivan kuin samaa kehää pyörittääisiin ympyrää ja jumitutaan kaikkeen.
Pienestäkin pyynnöstä, vaikka syömään tai viemään pyykit koriin tai vartioimaan kotia puoleksi tunniksi syntyy kamala vänkäys ja suun aukominen tai haukkuminen. Nuori näkee vain asiat omasta vinkkelistään kuinka hänet aina keskeytetään ja miksei voi vaikka syödä myöemmin kun hänelle sopii, koska kaikki vie hänen aikaansa eikä hänellä ole ikinä juuri siloin sopivaa aikaa. Nuori myös ryhtyy aina marttyyriksi ja vie asiat muuhun jos häneltä jotain vaaditaan. Tyyliin, että hänelle tulee siitä ikävä ja huono olo, jonka vanhemmat aiheuttavat kun häneltä vaaditaan viemään likapyykit pyykkikoriin kun ei muilta vaadita mitään. Kunpa tämä olisi vain teini-iän draamaa, mutta valitettavasti ei ole...näin on ollut aina ja oletin, että lapsi kasvaa ja kypsyy kun ikää tulee ja hänen kanssaan voi näistä asioista keskustella ja hän ymmärtää. Aina kuin näistä puhutaan ja yritetään kertoa , että jokainen tekee osansa eikä perheessä mikään pyöri yhden ihmisen ympärillä, niin ei hän ymmärrä...puhuu vain siitä kuinka häntä ei kuunnella ja kuinka häneltä vaaditaan tai kuinka hänen tekeminen keskeytetään ja miksei voida tehdä asioita niin kuin hän haluaa. Tosi-asiassa enää emme halua kuunnella niitä samoja selityksiä ja sitä perusteluita miksi se on hirveää kun häneltä vaaditaan jotain, vaikka tulemaan syömään nyt eikä tunnin kuluttua tai viemään pyykit. Hän tietää, että monesta asiasta voidaan neuvotella, mutta ei kaikista ja muistutetaan myös, että esim. kotityöasioista ollaan yhdessä sovittu.
Vielä sen verran, että kyse ei ole ainoasta lapsesta eikä toisen lapsen kanssa ole tällaisia ongelmia. Eli onko jollakulla vastaavaa kokemusta - miten tästä eteenpäin. Miten saan nuori huomioimaan muutkin ja ymmärtämään, että kaikki ei pyöri hänen ympärillään. On selvää, että olemme perustelleet monta tuhatta kertaa miksi tullaan syömään silloin kun on ruoka-aika eikä vasta myöhemmin kuin hänelle sopii tai miksi tietty kotityö pitää hoitaa eikä se inttämällä muuksi muutu. Mitä me vanhemmat voimme vielä tehdä toisin? Miten me voisimme avata nuoren silmät, että päivittäin ei menisi hirveästi turhaa energiaa inttämiseen ja kiukutteluun. Olen ruvennut miettimään, että olisiko kyse myös toiminnanohjaukseen liittyvistä asioista, sillä silloin kun olemme voineet ennakoida asiat vuorokautta aiemmin, ne hoituvat paljon paremmin, mutta toimii vain jossain asioissa.
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
Ap hyvä, ongelmana on se että olet selkeästi luonteeltasi (miehesi, lapsesi isän kanssa) ihan erilainen kuin tämä lapsesi. Lapsesi kaipaa aikatauluja. Sinä et pysty niitä rakentamaan.
Sanot että perusarjessa et pysty sanomaan milloin ruoka-aika on. Miksi ihmeessä et pysty? Tuohan kertoo vain suunnitelmattomuudesta. Suurimmalle osalle on hyvin helppoa päättää että ruoka on arkisin klo 17:30 ja lounas viikonloppuina klo 13:30 (tai mitkä kellonajat ovatkaan) ja sitten yllätys yllätys ap vielä pysyä niissä. Toki on mahdollista että jonain päivänä on suunnitelmia jotka estävät normaalin aikataulun mutta yleisesti ottaen ihmisille on helppo päätellä etukäteen että ok, huomenna sunnuntaina mennään pulkkamäkeen aamupäivällä joten ruokailu varmasti viivästyy. Syödäänkin siis klo 14:30 vasta. Ja sitten tämän uuden ajan voi kertoa sille jolle aikataulut ovat tärkeitä.
Normaali edes jollain tavalla suunnitelmallinen aikuinen pystyy kyllä arvioimaan etukäteen arjen ruokailuajat eikä toimi niin suunnitelmattomasti että ”ruoka tulee kun tulee”. Jos ap:n teini on vielä nepsymäinen suunnittelija niin hänelle on aivan kamalaa tuskaa elää vanhempien kanssa jotka eivät osaa suunnitella perheen elämää edes sen verran että osaisivat sanoa milloin arkena syödään. Toistan tätä arkiruokailua esimerkkinä kun ap itse sanoit että on ihan mahdotonta aikatauluttaa arjen ruokailuja tiettyyn kellonaikaan. Newsflash: suurimmalle osalle aikuisista tässä ei ole mitään ongelmaa.
Täällä "anonyymisti" kun "keskustelee", niin toki lähdetään heti epäilemään, että ei pidetä aikatauluja. Kyllä pidetään selkeä ateriarytmi, mutta ei ole töiden ja koulun vuoksi mahdollista järjestää joka aamu samaan aikaan aamupalaa ja päivällisenkin aloitus voi viivästyä puolella tunnilla helposti. Se on sellaista elämään liittyvää muutosta. Muuten on arviot aikatauluille kyllä ja selkeä ateriarytmi ja rutiinit. Teini kun hermostuu jos on sovittu ruokailu klo 17 ja kello onkin 17.05 kun ruokailu aloitetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi nyt aikuisena, yksin asuvana saan syödä juuri sillä hetkellä, kun itselle sopii. En kerta kaikkiaan lapsuudenperheessä kestänyt tätä hössötystä yhteisistä ruokailuajoista. Hermot menivät usein, kun oli tärkeämpää kesken. Äitini esim. juuri tuollainen äärivanhoillinen nainn, jolle yhteiset ruokailuajat olivat tärkeitä.
M35
Syy, miksi elän mieluummin elämäni yksin. Omat vanhempani olivat juuri tuollasia. Yrittivät pakottaa syömään samaan aikaan, kuin muutkin. Minä haluan aikuisena syödä evääni JUURI SILLOIN KUN ITSE HALUAN. Joskus voi olla tietokoneella sellainen prosessi, vaihe tai työ kesken, jota en voi keskeyttää. On tehtävä loppuun. Siksi haluan elää mieluummin yksin. Omat vanhempani olivat juuri tuollasia äärivanhoillisia. Yhteiset ruokailuajat, nainen hoitaa naisten työt ja mies miesten työt. Tuli hyvin huomattua, millaista elämää en koskaan halua itse elää.
M35
Anna olla. Se on teini. Ei tuo vaihe loputtomiin kestä.
Meillä on just samanlainen 12v neiti eikä ole mikään nepsy :D Roskien viennistä on vängätty vuosia vaikka aina joutuu ne roskat viemään omalla vuorollaan. Joka kerta sama ”Joojoo, kohta, miksi minä” -vänkäys. Sama muissakin kotitöissä. Koulussa menestyy eikä opettajat koskaan valita käytöksestä. Kai jotkut lapset vaan on mukavuudenhaluisia vänkääjiä luonteeltaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä onko lapsesi jotenkin nepsy-henkilö, mutta jos hän on, niin tuo voi olla sitä. Esim add/adhd voi ilmetä niin, että on oikeastaan mahdotonta lopettaa sitä asiaa mitä on tekemässä yhtäkkiä. Siinä menee koko olemus sekaisin, ja joku roskien vienti on ihan mahdoton asia ja niin outoa kuin se onkin, helpommin tulee kahden tunnin inttäminen kuin roskien vienti. Minulla on tuollaista ominaisuutta, ja minua pidettiin lapsuudenkodissani itsepäisenä ja hankalana. Nyt kun olen itse äiti, hahmotan helposti että lapsillani on erilaiset aivot keskenään ja minun kanssani. Minulle on kaikkein tärkeintä, että asioista ei riidellä vaan kaikki tehdään sovussa ja jos minua ärsyttää roskapussi, heitän sen itse.
Puhelin pois viikoksi ja laita pesemään omat vaatteensa.
Jos ei opi, teinisi on vajaaälyinen.