Ystävä ei avaudu ikinä hiukkaakaan asioistaan, luovutanko?

Ehkä sillä on joku alemmuuskompleksi. Kokee että hänen elämänsä on aivan liian tylsää verrattuna sinun elämääsi. Tai jos heillä on jotain ongelmia parisuhteessaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole minkäänlaista kyyläystarvetta! Hän asuu kaukana, en tunne ainoatakaan ihmistä hänen perheensä mukaanlukien, mutta olen yrittänyt jonkinlaista lähentymistä saada aikaan, jossa tietty läheisyys tulisi, että voitais jakaa ajatuksia, elämää, huoliakin joskus. Tykkään hänestä ja olen toivonut ystävyyttä, en vaan arjen esittelyä, siis pelkästään sitä. En ole typerä utelija, mutta toivonut hänen raottavan hieman yksityisyyden verhoa, että tietty läheisyys tulisi. Mutta ei :( Ap

Osaatko selittää, miksi tarvitset lähentyäksesi sitä, että toinen "raottaa yksityisyyden verhoa"?  Kysyn tätä ihan uteliaisuuttani, koska mulla ei ole koskaan ollut tarvetta tuollaiseen. Pystyn jakamaan ajatuksia toisen ihmisen kanssa, vaikka tapaisin hänet ensimmäistä kertaa. Maailmassa on vaikka kuinka paljon mielenkiintoisia asioita, joista voi toisen ihmisen kanssa keskustella ilman, että tietää toisesta oikeastaan mitään. Elämän jakaminen? Eikös elämä ole monilla meistä aika pitkälti just niitä arkisia asioita? Jos nyt vaikka mietin, mitä kertoisin ystävälleni tästä päivästäni, niin olen käynyt pari kertaa koiran kanssa ulkona, siivonnut ja pessyt pyykkiä, tehnyt lohikeittoa ja katsellut telkkaria. Ei mun elämässäni ole tänään tapahtunut sen ihmeellisempää. Huominen menee varmaan aika samalla tavalla kotihommia lukuunottamatta ja ruuaksi teen jotain muuta kuin lohikeittoa. 

Laittaisitko oikeasti viestiä kuvan kera ystävälle lohisopastasi ja pyykinpesustakin kertoisit? Itse kokisin sellaisen häiriköintinä. Sen sijaan ilahtuisin, kun kuulisin ystävän lapsen aloittaneen autokoulun. Samoin lomasuunnitelmat ovat usein kertomisen ja jakamisen arvoisia asioita. Sienikorista voi toki laittaa kuvan samaa harrastavalle, mutta turha vaivata sillä ketään jota ei asia pätkääkään kiinnosta. Tästäkin on vielä pitkä matka siihen mikä erottaa tuttavat ja ystävät toisistaan. Ystävyyteen kuuluu myös, että voi ja saa luottamuksella jakaa henkilökohtaisia asioita. 

Ap:lle sanoisin, että kannattaa luovuttaa. Tuskin tuo hyvän päivän tuttavuus syvenee ystävyydeksi. Syy voi olla mitä tahansa ja joskus liike voi olla toiseen suuntaan. Vuosien aikainen paras ystäväni tavattuaan nykyisen miehensä muuttui tällaiseksi, että säätila oli syvin taso keskustelussa, mihin hänen kanssaan enää pääsi. Lopulta hän ei ole pitänyt yhteyttä enää kehenkään. Ihmissuhteista ei koskaan tiedä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No voi hitsi, kun typerästi laitoin nuo kysymykset miehestä ja lapsesta esimerkiksi. Olen huono keksimään mitään esimerkkejä. Ne esimerkit ei olleet heistä, vaan liittyivät enemmän suoraan ystävääni, mutten halua laittaa tähän niin tarkkoja tietoja. Siis kysymykset liittyivät häneen suoraan. Hän ei vastannut niihin, niinkuin ei koskaan vastaa. Ap

Ylipäätään kyseleminen on vastenmielistä.

Älä kysele.

Kyllä oikealta ystävältä uskaltaa kysyä, onko hänen miehellään loma yhtä aikaa. Itse asiassa jopa työkaverilta voi tuollaista kysyä. Jopa ihan kohteliaisuuttaan vaikka ei muuten kiinostaisikaan.

Jos ei edes ystävän kanssa voi puhua muusta kuin koiran pesemisestä, niin metsässä ollaan. 

Itse en kyllä pahemmin toisten tekemisä kysele, mutta olen monesti ajatellut, että pitäiskö kysellä. SE olisi kohteliasta, kysyä mitä toiselle/hänen perheelleen kuuluu.

Minulla on naapuri, joka kyselee kaikilta ihmisiltä ihan sumeilematta kaikki mahdolliset asia. Olen monesti miettinyt, kyseleekö hän uteliaisuuttaan vai yrittääkö olla vain kohtelias ja yrittää olla kiinnostunut ihmisten asioista. Taitaa kyllä olla vain utelias :(

Ymmärrän ap sinua niin täysin! Olet saanut vähän inhottavia vastauksia. Itse turhaudun vain arkijutuista kertoviin nopeasti, ei heidän seurastaan saa mitään irti. Ihmisen ajatukset ja tunteet ovat paljon mielenkiintoisempia kuin menyyt tai puutarhahommat.

Utelu ja toisen asioihin puuttuminen on minustakin inhottavaa. Mutta jotkut ovat vain niin sulkeutuneita ja muodollisia että he ovat tylsiä. Et ole samalla aaltopituudella kaverisi kanssa, etsi joku jonka kanssa jutut menevät yksiin.

Minulla on pari syvällistä ystävyyyttä, pohdimme vanhemmuutta, oman persoonan kehitystä, laajasti erilaisia ihmissuhteita, haaveitamme. Ne ovat todella niin suurta iloa tuottavia ihmissuhteita, kumpikin voi hyvin siinä kommunikaatiossa ja saa tukeakin ja ajatuksille vastakaikua. Sitten on näitä kävin sienimetsällä tuttavia, pääosin sukulaisia joita on pakko roikottaa mukana.

Mulla ongelmana, että kun kerron elämästäni, niin ihmiset usein traumatisoutuvat ja alkavat välttää minua.

Pidän keskustelun pintapuolisena, koska muuten minulla ei ole kavereita. Itse olen ilmeisesti ihan tasapainoinen ja näillä mennään.

en tiedä, mutta vaikuttaa siltä, että ystäväsi on scammatty growtopiassa, se sai hänet alakuloiseksi, joten suosittelen, että donaat hänelle pari wl

tai dl ja ehkä pari proo kamaa, jotta hänen mielensä tila kohenee, sitten voitte yhdessä mennä suomi maahan ja leveillä proo kamoilla ja haukkua tottakai muita noobeiksi

Ehkä hän ei koe sinua niin läheiseksi ystäväksi, että haluaisi avautua asioistaan sinulle? Se, että olette asuneet naapureina ja käyneet samassa harrastuksessa, ei vielä tarkoita, että hän kokisi sinut ystäväkseen.

Todellista tilannetta olisi helpompi analysoida.

Minulla kariutui kaverisuhde ollessani vakavasti masentunut varmaankin juuri siksi, ettei minulla ollut mitään kerrottavaa, enkä halunnut masentaa jutuillani. Pysyin kuitenkin elämässä mukana ja vastasin edes jotakin hänelle ja aina kuuntelin ja koitin tsempata. Meni jotenkin oudoksi ja kaveruus hiipui.

Itse en pysty tuollaiseen "syviä tuntoja valottavaan" ystävyyteen, ainakaan vielä. Olen ollut kiusattu ja lähisuhteissani petetty, eli salaisuuksiani on käytetty minua vastaan.

Se tekee vuorovaikutuksestani pintapuolista ja tunne-elämähän minulta amputoitiin pois dissosiaation myötä. Opin vasta kolmikymppisenä hahmottamaan, mitä tunnen. Minun piti ottaa selfie ja miettiä, mitä tunnetta kasvojeni ilme kuvastaa. Tai jos kaipasin tulikuumaa suihkua, niin jouduin tulkitsemaan että jaa, olen tänään yksinäinen. Tai jos minua paleli ja kurkussa kouristeli spasmi, niin jaa, taidankin olla peloissani. Voi olla, että viestittelykaverisi on reväyttänyt salaisuuksien verhon levälleen - ehkä siellä ei vain ole mitään?

Kaksi ihanaa ystävääni pitävät yhteyttä ja heidän kanssaan olen alkanut nyt 5 vuoden jälkeen rentoutua niin paljon, että olen kertonut siitä miten minua hakattiin, mitä pelkään jne. Mutta minä olen rikkinäinen ihminen - minulla ei ole iloisia salaisuuksia, enkä halua kuormittaa ystäviäni. Laitan mieluummin pinnallista hassutteluviestiä tai kuvan sienikorista :(

Vierailija kirjoitti:

En minäkään vastaisi noihin sun kysymyksiin. Meillä perheessä vaalitaan muiden perheenjäsenien yksityisyyttä. Miehen ja lapsien asist ovat heidän yksityisiä! En todellakaan puhu heidän töistä, sairauksista, jutuista yhtään mitään! Mä voin omista asioistani puhua niin paljon ystäville kun itse tahdon. Mitä se edes sulle kuuluu miehen loma? Lapsien ajokortit? Asutte eri paikkakunnilla, niin noista ole sulle minkäänlaista pointtia tietää, en ainakaan keksi. Ystävyyteen ei kuulu kyttääminen ja kyylääminen!

Erikoinen ajatus! Kyllä mä ainakin olen myös kiinnostunut ystävilleni tärkeistä ihmisistä! Ihan luontevaa kysäistä, että sattuuko miehellekin loma yhtäaikaa, mitä meinaatte lomalla tehdä.. ja mitä sitten vastaakaan, niin keskustelu jatkuu siitä luontevasti. Tai sitten kysyä niistä lapsista jotain. Kyllähän se kertoo, että on aidosti kiinnostunut ystävästä ja hänen perheestä. Enkä tarkoita nyt mitään kyttäämistä, vaan vilpitöntä kiinnostusta. Jos ihminen ei juuri ikinä kysele mitään mitä on tehnyt tms niin se nyt vaan itselle ainakin kertoo sen, että ei taida olla oikeasti hyvä, aito ystävä. Kuulostaa lähinnä etäiseltä työkaverilta sellainen

ihminen, jota ei kiinnosta ystävän elämä kokonaisuudessaan.

Sanoit, ettö puhut omista asioista, mutta perheen asiatn yksityisiä. No jos olet lomalla koko perheenä, niin kerrotko lomailleesi yksin vai sitten sanot lomaillen ’eräiden ihmisten’ kanssa, ettei vaan yksityisyys vaarannu ja joku saa tietää, että myös miehesi oli paikassa X

😂

On ihan normaalia keskustella ystävien kesken perheen perus kuulumisia. Lasten sairastelut, lomamatkat, yleiset työkuulumiset ja minä vaihdan parhaan ystäväni kanssa jopa pari sanaa siitä, kuinka iäkkäät vanhempamme voivat. En tajua missä pulloissa te elätte, että mitään ei voi kysyä tai kertoa.

Ja on eri asia jakaa lapsuuden traumoja kuin puhua arjestaan. Traumat kuuluu paremminkin terapeutille.

Mistä edes erottaa ystävän, jos hänen kanssaan ei puhu mitään sellaista, mitä ei voisi puhua jonkun random vastaantulijan kanssa?

Hmm. Mielenkiintoista. Itse kun mietin niin jättäisin vastaamatta tuollaisiin kyselyihin jos kyseessä olisi joku jonka kanssa en halua tekemisissä. Esim vanhalle luokkakaverille, joka oikeasti oli vähän ikävä ihminen kouluaikoina, vastaisin jotain pintapuolista vaan. En ehkä vastaisi enää ollenkaan, koska hänen kyselyt otan uteluna. No, sitä vaaraa ei enää ole koska poistin fb, ja jos menen takaisin en enää lisää häntä tai muita vastaavia. Mutta nuorempana tuli vastattua kun udeltiin.

Sitten tulee myös mieleen, että ehkä hän vaan on pinnallisempi tyyppi. Haluaa jotain small talkia vaan. Ehkä hän on just sienessä, ja laittaa kuvan, ja unohtaa koko jutun, eikä jaksa viestitellä. Outoahan se on. En kyllä tuon kaverin kanssa juttelisi enää kuin säästä. Ei välttämättä inhoa sua mitenkään, mutta ei vaan ole syvällinen tyyppi tai halua olla sitä sun kanssa. Eli tuttava. Ja joillekin kaveruudet on pinnallista jutustelua. Itse tykkään syvällisestä meiningistä. Olen kyllä myös varovainen tutustumaan kiusaamistraumojen takia, mutta olisin avoin jos luottamus on saatu.

Minua ei pätkääkään kiinnosta ihmisten siivouspäivät ja ruuanlaitot, jotkut työkaverit niistä jauhaa loputtomiin. Ystävien kesken vaihdan tärkeitä asioita, joihin kuuluu perheet ja yhteiset tuttavat. Juoruilu on eri asia. Voin vallan hyvin kertoa Liisalle että olin Leenan kanssa teatterissa katsomassa näytelmää xx. Ja että Leena on aloittanut uudessa työpaikassa tai on saamassa opinnäytetyön valmiiksi.

Jos Liisa kertoo minulle salaisuuden, niin en kerro sitä Leenalle.

AP:n kaveri kannattaa heivata, tai voi tietysti pitää tuttavana, mutta ei tuo kovin molemminpuoliselta tunnu.

Tulee mieleen myös joku nainen joka alkoi selittää mulle kaupassa omia ostoksiaan tms. Mutta heti kun vastasin jotain omistani sille, sen mielenkiinto lakkasi oikein silmissä. Siis ihan joku tuntematon small talkasi. En mä tiedä mitä ne siitä saa.

Vierailija kirjoitti:

Omituista on kyylätä toisen asioita. Minulla on paljon ystäviä esim harrastuksista, omista ja lasten. Näiden kanssa keskustelen ainoastaan yhteisistä mielenkiinnon kohteista ja muusta aivan yleisellä tasolla. En kerro perheenjäsenteni asioista  enkä omista henkilökohtaisista asioista, jotka ei liity harrastukseen mitenkään . Enkä utele toisten asioita. Jokainen saa päättää ihan itse mitä haluaa kenenkin kanssa jakaa. Toki apkin saa lopettaa yhteydenpidon mikäli ei saa kyyläystarvettaan tuossa tuttavuudessa riittävästi tyydytettyä.

Juuri näin. Ihmiset kertovat kyllä kyselemättä sen, mitä haluavat kertoa.

Tää ketju kertoo kyllä paljon ihmisten keskustelu- ja ihmissuhdetaidoista = olemattomia!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En minäkään vastaisi noihin sun kysymyksiin. Meillä perheessä vaalitaan muiden perheenjäsenien yksityisyyttä. Miehen ja lapsien asist ovat heidän yksityisiä! En todellakaan puhu heidän töistä, sairauksista, jutuista yhtään mitään! Mä voin omista asioistani puhua niin paljon ystäville kun itse tahdon. Mitä se edes sulle kuuluu miehen loma? Lapsien ajokortit? Asutte eri paikkakunnilla, niin noista ole sulle minkäänlaista pointtia tietää, en ainakaan keksi. Ystävyyteen ei kuulu kyttääminen ja kyylääminen!

No aika vaikea on perheellisen puhua mitään henkilökohtaista jos ei voi edes "paljastaa" onko lomalla samaan sikaan miehensä kanssa.

No, mitä jos se mies ei oo edes töissä, vaan eläkkeellä, lomautettu, työton tai sairaslomalla! Mitä hittoa se niinkö kuuluu jollekkin "ystävlle", jolle viestittelee?!?! Hän ei varmaankaan mitään sillä tiedolla tee! Mä ymmärtäisin sen, jos vaikka olisi tulossa livenä kyläilemaan ja ei haluaisi tulla kun perhe on yhdessä lomalla tms. Tästä ei lienee kysymys, vaan pelkästä ihan vaan pelkästä uteliaisuudesta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole minkäänlaista kyyläystarvetta! Hän asuu kaukana, en tunne ainoatakaan ihmistä hänen perheensä mukaanlukien, mutta olen yrittänyt jonkinlaista lähentymistä saada aikaan, jossa tietty läheisyys tulisi, että voitais jakaa ajatuksia, elämää, huoliakin joskus. Tykkään hänestä ja olen toivonut ystävyyttä, en vaan arjen esittelyä, siis pelkästään sitä. En ole typerä utelija, mutta toivonut hänen raottavan hieman yksityisyyden verhoa, että tietty läheisyys tulisi. Mutta ei :( Ap

Osaatko selittää, miksi tarvitset lähentyäksesi sitä, että toinen "raottaa yksityisyyden verhoa"?  Kysyn tätä ihan uteliaisuuttani, koska mulla ei ole koskaan ollut tarvetta tuollaiseen. Pystyn jakamaan ajatuksia toisen ihmisen kanssa, vaikka tapaisin hänet ensimmäistä kertaa. Maailmassa on vaikka kuinka paljon mielenkiintoisia asioita, joista voi toisen ihmisen kanssa keskustella ilman, että tietää toisesta oikeastaan mitään. Elämän jakaminen? Eikös elämä ole monilla meistä aika pitkälti just niitä arkisia asioita? Jos nyt vaikka mietin, mitä kertoisin ystävälleni tästä päivästäni, niin olen käynyt pari kertaa koiran kanssa ulkona, siivonnut ja pessyt pyykkiä, tehnyt lohikeittoa ja katsellut telkkaria. Ei mun elämässäni ole tänään tapahtunut sen ihmeellisempää. Huominen menee varmaan aika samalla tavalla kotihommia lukuunottamatta ja ruuaksi teen jotain muuta kuin lohikeittoa. 

Laittaisitko oikeasti viestiä kuvan kera ystävälle lohisopastasi ja pyykinpesustakin kertoisit? Itse kokisin sellaisen häiriköintinä. Sen sijaan ilahtuisin, kun kuulisin ystävän lapsen aloittaneen autokoulun. Samoin lomasuunnitelmat ovat usein kertomisen ja jakamisen arvoisia asioita. Sienikorista voi toki laittaa kuvan samaa harrastavalle, mutta turha vaivata sillä ketään jota ei asia pätkääkään kiinnosta. Tästäkin on vielä pitkä matka siihen mikä erottaa tuttavat ja ystävät toisistaan. Ystävyyteen kuuluu myös, että voi ja saa luottamuksella jakaa henkilökohtaisia asioita. 

Ap:lle sanoisin, että kannattaa luovuttaa. Tuskin tuo hyvän päivän tuttavuus syvenee ystävyydeksi. Syy voi olla mitä tahansa ja joskus liike voi olla toiseen suuntaan. Vuosien aikainen paras ystäväni tavattuaan nykyisen miehensä muuttui tällaiseksi, että säätila oli syvin taso keskustelussa, mihin hänen kanssaan enää pääsi. Lopulta hän ei ole pitänyt yhteyttä enää kehenkään. Ihmissuhteista ei koskaan tiedä. 

Miksi edes yrittää ystävystyä sellaisen ihmisen kanssa,  joita kiinnostaa ihan eri asiat kuin sinua, jos haluat puhua vain sinua kiinnostavista asioista?  Ja kyllä, olen laittanut ystävälleni kuvan jostain sapuskastani aivan kuten hän on laittanut mulle kuvan esim kissastaan. Jos sinä haluat kertoa lomasuunnitelmistasi ystävällesi, mikä  estää? Vai onko hän sanonut, että sun lomasuunnitelmasi ei kiinnosta? Lomasuunnitelmistahan voi puhua vaikka työkavereidensa tai naapureidensa kanssa, jos haluaa.  Mitä tulee tuohon luottamuksellisuuteen niin eikö aika hyvä osoitus luottamuksesta ole jo se, että ystävä ei kerro asioista, jotka liittyvät muihin ihmisiin (miehensä lomaan, lastensa autokouluihin jne)?  Vai onko tässä nyt taustalla ajatus, että haluat ystävältäsi jonkin luottamuksellisen tiedon ikäänkuin pantiksi hänen vaitiolostaan?  Ts jos hän pettää sinun luottamuksesi, sinäkin kerrot muille, mitä hän kertoi sulle luottamuksellisesti? 

Vierailija kirjoitti:

Mistä edes erottaa ystävän, jos hänen kanssaan ei puhu mitään sellaista, mitä ei voisi puhua jonkun random vastaantulijan kanssa?

Mulle ystävyys on tunneside, jota ei ole random vastaantulijoiden kanssa. Juuri ystävälle voi laittaa kuvan vaikka sienikoirasta, mutta ei sellaista lähetä esim naapurilleen. Ystävälle voi laittaa viestiä tai soittaa ihan milloin vaan ilman mitään asiaakaan ja nimenomaan ystävälle voi kertoa, että elämässä ei ole tapahtunut yhtään mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Että on vain käynyt sienestämässä, laittanut ruokaa, siivonnut jne. Ystävä on se, jonka tietää tarvittaessa käyvän puolestasi kaupassa, jos sulla on vaikka jalka murtunut tai käy ruokkimassa kissasi, jos olet joutunut sairaalaan. Ystävän kanssa tehdään asioita yhdessä. Käydään leffassa, harrastamassa, kahviloissa ja ravintoloissa, yleisötapahtumissa, laivaristeilyillä jne. 

Naapurin kanssa osuttiin just tänään samaan aikaan koiriemme kanssa kävelylle. Pohdittiin paljon koronapandemiaa, sen vaikutuksia Suomen ja maailman talouteen, verrattiin Suomen ja Ruotsin valitsemia linjoja ja pohdittiin niiden eettisyyttä. Ei mun mielestä asioiden syvälliseen pohtimiseen tarvita läheistä ystävyyssuhdetta.