Mitä työtä 36 vuotiaalle, joka pelkää ihmisiä? Merkonomin ja kokin koulutus on

Eihän siitä ihmispelosta pääse ikinä jos hakeutuu aina yksinäisiin hommiin. Tekemällä se varmuus tulee. Suurimmat johtajatkin ovat voineet joskus olla uransa alussa pelokkaita. Miksi pitää aina vaan jäädä siihen omalle mukavuusalueelle pyörimään ja vedota pelkoihin.

Viherrakentaja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Filosofian maisteri marketin kassalla. Näin sukulaispoika.  Hyvin on menny,on päässy tekemään...;)

Kaupan kassalla kun pelkää ihmisiä? Äly hoi älä jätä!

Ei marketin kassalla kummoisia sosiaalisia taitoja tarvita. Liukuhihnahommaa. Hei, 45 euroa, kiitos, heihei. Eri asia sitten jossain erikoisliikkeessä. Vaikeaa toki ihmispelkoisen on pärjätä työhaastattelussa markettiinkin.

Niinhän sitä luulisi, mutta joka työpäivä kohtaa sekä niitä juttuseuraa etsiviä vanhuksia, että ihmisiä joilla on valittamista, kyllä sitä kanssakäymistä tulee ihan liikaa ihmispelkoiselle.

Itsellä sama koulutushistoria ja olen myös työtön ollut kohta jo vuoden ja olen ihan samaa miettinyt. Töissä juurikin sosiaalisuus on ahdistavaa. Myös kokkikoulun pääsin rimaa hipoen läpi. Koin kiusaamista tarhasta työpaikkoihin asti ja jopa työkaverien toimesta...jopa kokkikoulussa koin sitä. En jaksa enää ihmisiä kun tuntuu että ns. ystävätkin paljastuvat aina sellaisiksi, että puhuvat pahaa selän takana.

Varastotyöt itselleni ovat tähän mennessä sopineet, koska siellä saa mennä niin paljon omaan tahtiin. Tosin olen sielläkin kärsinyt kiusaamisesta. Tuntuu kuin minussa olisi joku polttomerkki joka näkyy päälle ja altistaa samalle p****lle yhä uudestaan ja uudestaan, varmaan elämän loppuun asti.

Vierailija kirjoitti:

Eihän siitä ihmispelosta pääse ikinä jos hakeutuu aina yksinäisiin hommiin. Tekemällä se varmuus tulee. Suurimmat johtajatkin ovat voineet joskus olla uransa alussa pelokkaita. Miksi pitää aina vaan jäädä siihen omalle mukavuusalueelle pyörimään ja vedota pelkoihin.

Omalla kohdallani yritin tuota, pakotin itseni sosiaalisiin hommiin useampiakin kertoja, ja lopputulos oli ahdistusta, itkua ja lopulta potkut.

Pelosta siedättäytyminen on henkisesti niin raskasta, että yleensä se on aloitettava hitaasti terapeutin ja muiden tukitoimien avulla, muuten voi käydä niin että romahdus tulis alle viikossa. Me taas jotka tahdomme työskennellä yksin, tai ei tykätä sosialisoinnista ei todellakaan haluta edes siedättyä. Jokainen saa olla sellainen kuin haluaa.

Mä oon huomannut omalla kohdalla että ahdistuksen takana on työn huono ilmapiiri, toimiva ilmapiiri ja yhteistyö ei ahdista. Ravintolamaailma on karski, etsi töitä jostain pienestä pitopalvelusta yms missä on lupa olla oma itsensä, eikä työssä vaan vaadita parempaa ja nopeammin. Merkonomin koulutus käy kaikenlaiseen koita eri vaihtoehtoja tai kouluttaudu lisää vaikka kukkakauppiaaksi, siis löydä omalta alalta jotain uutta.

Ollaan väliinputoajia. Joku diagnoosi tarvitsisi olla, vammainen, kuuro tms., niin olisi edes jotain tukea. Ihmispelko lukeutuu usein asennevammoihin ihmisten keskuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Viherrakentaja

kausityötä

Vierailija kirjoitti:

Siivooja. Ei tarvitse kuin korkeintaan moikata, ja suurin osa ihmisistä ignooraa sinut.

Kaupunki, kunta = pitää olla työkavereille ja asiakkaille sosiaalinen. Yksityinen = mäntit ja valittavat asiakkaat.

T. Siivooja.

Vierailija kirjoitti:

Eihän siitä ihmispelosta pääse ikinä jos hakeutuu aina yksinäisiin hommiin. Tekemällä se varmuus tulee. Suurimmat johtajatkin ovat voineet joskus olla uransa alussa pelokkaita. Miksi pitää aina vaan jäädä siihen omalle mukavuusalueelle pyörimään ja vedota pelkoihin.

Ihmiset ovat julmia ja itsekkäitä. Ihmispelko pahenee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Filosofian maisteri marketin kassalla. Näin sukulaispoika.  Hyvin on menny,on päässy tekemään...;)

Kaupan kassalla kun pelkää ihmisiä? Äly hoi älä jätä!

Ei marketin kassalla kummoisia sosiaalisia taitoja tarvita. Liukuhihnahommaa. Hei, 45 euroa, kiitos, heihei. Eri asia sitten jossain erikoisliikkeessä. Vaikeaa toki ihmispelkoisen on pärjätä työhaastattelussa markettiinkin.

Niinhän sitä luulisi, mutta joka työpäivä kohtaa sekä niitä juttuseuraa etsiviä vanhuksia, että ihmisiä joilla on valittamista, kyllä sitä kanssakäymistä tulee ihan liikaa ihmispelkoiselle.

Ja on koko päivän ns. näyteikkunassa, antaa kasvot kaupalle jne.

Koodari, it-tuki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Filosofian maisteri marketin kassalla. Näin sukulaispoika.  Hyvin on menny,on päässy tekemään...;)

Kaupan kassalla kun pelkää ihmisiä? Äly hoi älä jätä!

Kyllä. Näin se on ja hyvin menee. Mikäs sulla oli muuten?

Vierailija kirjoitti:

Mä oon huomannut omalla kohdalla että ahdistuksen takana on työn huono ilmapiiri, toimiva ilmapiiri ja yhteistyö ei ahdista. Ravintolamaailma on karski, etsi töitä jostain pienestä pitopalvelusta yms missä on lupa olla oma itsensä, eikä työssä vaan vaadita parempaa ja nopeammin. Merkonomin koulutus käy kaikenlaiseen koita eri vaihtoehtoja tai kouluttaudu lisää vaikka kukkakauppiaaksi, siis löydä omalta alalta jotain uutta.

Väitän, että ihmispelkoisia olisi nykyistä paljon vähemmän, jos työpaikoilla kiinnitettäisiin enemmän huomiota ilmapiiriin. Monissa paikoissa tiuskiminen, suunsoitto, nälviminen ja raivoaminen ovat ihan normaalia käytöstä. Työelämässä suurimpana shokkina on tullut se, kuinka niin moni näennäisen sosiaalinen ja ihmisläheinen tyyppi pitää tällaista käytöstä sellaisena, johon "pitää vaan tottua". Saattavat itsekin liittyä joukkoon, jos huono päivä sattuu kohdalle.

Vierailija kirjoitti:

Mä oon huomannut omalla kohdalla että ahdistuksen takana on työn huono ilmapiiri, toimiva ilmapiiri ja yhteistyö ei ahdista. Ravintolamaailma on karski, etsi töitä jostain pienestä pitopalvelusta yms missä on lupa olla oma itsensä, eikä työssä vaan vaadita parempaa ja nopeammin. Merkonomin koulutus käy kaikenlaiseen koita eri vaihtoehtoja tai kouluttaudu lisää vaikka kukkakauppiaaksi, siis löydä omalta alalta jotain uutta.

Tai jonkun pienen maaseutukoulun keittiöön töihin, hyvässä lykyssä saa olla ainoa työntekijä alallaan.

Vierailija kirjoitti:

Oletko pelännyt ihmisiä koko elämäsi?

Aina arka, mutta paha kiusaaminen yläkoulun lopussa ja lukion alussa pahensi tilannetta, lopetin lukion kesken.

Olin Kahvilassa harjoittelussa, koko 2kk ajan pieni pelko päällä, ressaavaa olla 8h "pakene tai kuole" moodi päällä. Varsinkin kun jouduin kassalle. Sitten punastun helposti mokatessa, eli poker face ei huijaa naama punoittaen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Itsellä sama koulutushistoria ja olen myös työtön ollut kohta jo vuoden ja olen ihan samaa miettinyt. Töissä juurikin sosiaalisuus on ahdistavaa. Myös kokkikoulun pääsin rimaa hipoen läpi. Koin kiusaamista tarhasta työpaikkoihin asti ja jopa työkaverien toimesta...jopa kokkikoulussa koin sitä. En jaksa enää ihmisiä kun tuntuu että ns. ystävätkin paljastuvat aina sellaisiksi, että puhuvat pahaa selän takana.

Varastotyöt itselleni ovat tähän mennessä sopineet, koska siellä saa mennä niin paljon omaan tahtiin. Tosin olen sielläkin kärsinyt kiusaamisesta. Tuntuu kuin minussa olisi joku polttomerkki joka näkyy päälle ja altistaa samalle p****lle yhä uudestaan ja uudestaan, varmaan elämän loppuun asti.

Ai niin, harrastusporukoista yhdessäkin oli yksi henkilö joka alkoi yhtäkkiä haukkua. Kyseinen henkilö sai lopulta lähtöpassit tuolta. Heille olen kiitollinen.

Vierailija kirjoitti:

Eihän siitä ihmispelosta pääse ikinä jos hakeutuu aina yksinäisiin hommiin. Tekemällä se varmuus tulee. Suurimmat johtajatkin ovat voineet joskus olla uransa alussa pelokkaita. Miksi pitää aina vaan jäädä siihen omalle mukavuusalueelle pyörimään ja vedota pelkoihin.

Miksi pitäisi koskaan olla tekemisissä ihmisten kanssa? Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän siitä ihmispelosta pääse ikinä jos hakeutuu aina yksinäisiin hommiin. Tekemällä se varmuus tulee. Suurimmat johtajatkin ovat voineet joskus olla uransa alussa pelokkaita. Miksi pitää aina vaan jäädä siihen omalle mukavuusalueelle pyörimään ja vedota pelkoihin.

Miksi pitäisi koskaan olla tekemisissä ihmisten kanssa? Ap

Kyllä useimmissa töissä käytännössä joutuu. Vaikka itse työ suoritettaisiin yksin, ja vaikka onnistuisit saamaan paikan jonkun suhteiden tms kautta ilman työhaastattelua, niin silti pitää pystyä kommunikoimaan vähintäänkin jos tulee jokin ongelma tai kysymys. Sellainen työntekijä, joka esim. tekee toistuvia virheitä kun ei uskalla kysyä neuvoa, on millä tahansa alalla painajainen. Tai vaikka huomaa että jokin laite on rikki, mutta ei kerro kenellekään kun pelkää ihmisiä. Joissain töissä voi tietysti pystyä hoitamaan näitä asioita kirjallisen viestittelyn kautta, jos se tuntuu helpommalta.