Mitä elämässä pitäisi tehdä, että voisi hankkia omakotitalon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerro ap itsestäsi, että miksi sulle tämä asia on jotenkin vaikea ymmärtää. Onko sinulla (vaki)työ? Onko puoliso? Onko säästöjä? Onko perintöä? Onko mahdollisia takaajia?

Ikina en lahtisi kenenkaan talolainaa takaamaan. Siina voi joutua itse maksajaksi.

No ne takaajat ovat kyllä useimmiten jommankumman/molempien vanhemmat. Jokainen vanhempi tuntee lapsena maksuvarmuuden, jos takaajaksi ryhtyy.

Puolison. Kahdelle työssä käyvälle ihan helppo homma.

Rakentaa.

Jos puhutaan arvokkaammasta talosta, kesähuvilasta ja sijoitusasunnoista siihen päälle niin vaikka kouluttautua maksimiin asti varmuudella kovapalkkaisiin asiantuntijatehtäviin johtavilla aloilla ja perustaa vaikka oma yritys siihen oheen. Eli ei muuta kuin väitöskirjaa tekemään ulkomaille aluksi.

Muuttaa Ouluun.

Vierailija kirjoitti:

Kertokaa joku että olette päässeet työttömyydestä ja luottotiedottomuudesta ja vihdoin saaneet sen kauan haaveileman omakotitalon. Kiitos. Mitään muuta en haluaisi kun hökkelin, jota laittaa mieleiseksi. 

Olin työttömänä vuosia aikanaan ja asuin yksiössä pahamaineisella alueella tupakkia poltellen. No, ne tupatkit sitten jäivät ja lähdin kouluun. En mihinkään hienojen herrojen ja rouvien kouluun tai edes ammattikorkeaan vaan amikseen lähihoitajalinjalle pitkälle aikuisikäisenä. Mitäpä muutakaan olisin voinut tehdä sillä olin aikoinani kouluni ryssinyt laiskuudellani ja kunnianhimottomuudellani. Valmistuin hyvin arvosanoin ja sain heti työpaikan, aikamoinen ihme sillä niitä olin tarjolla vain kymmeniä kotikunnassani kun niitä aloin katselemaan. Ensin vain sijaiseksi jolle soiteltiin kun tarve oli. Hyppäsin aina pyörän selkään kun soitto tuli, ei väliä kellon ajalla tai viikonpäivällä. Pari vuotta ja sain vakituisen paikan. Pienestä palkastani meni alkuun paljon huvituksiin. Elintaso nousi verrattaen vähän tukiin mutta silti sen verran, että elämä oli parempaa. Jossain vaiheessa keksin, et voisin kyllä alkaa säästää. Säästin vuosia ja sitten eräänä päivänä hain pankista lainaa asuntoa varten. Kyselin etukäteen että minkälaisen lainan voisin saada ja koska minulla oli jo hieman säästöjä niin se heltisi melko helpolla. Tosin luvattu lainasumma oli pienehkö. Katselin asuntoja ja oopulta päädyin selailemaan puutaloja. Kävin katselemassa niitä ja kerran eksyin katsomaan rintamamiestalon näyttöä. Siitä lähti ajatus omasta mökistä kaupungin laidalla. Pari vuotta meni kierrellessä näyttöjä ja löysin lopulta omani, -47 rakennetus mökkeröisen, jota oli pidetty teknisesti hyvässä kunnossa. Ostin talon ja tontin lainarahalla ja täällä asustelen. Säästää pitää edelleen sillä remppaa täytyy tehdä, mutta sanon kaiken tämän jälkeen että kyllä kannatti.

Töitä.

Vierailija kirjoitti:

Kaksi aikuista jotka ovat molemmat vakituisessa kohtuullisen hyväpalkkaisessa työssä voivat yhdessä melko helposti sellaisen hankkia. Jos päättävät niin.

Yksineläjälle se on varmasti isompi haaste.

Tuskinpa kovin moni yksineläjä edes haluaa mitään omakotitaloa riesakseen. Poikkeuksena erakot, jotka haluavat asua jossain korvessa, missä ne talot taas eivät juuri mitään maksakaan.

t. yksineläjä kerrostalosta

Pitkäjänteisyydestä myös hyötyä. Itse olemme miehen kanssa asuneet vuokralla opiskeluaikana, kunnes ostimme ensiasunnon. Kyseessä oli sisäpinnoilta rempattava rivari hyvältä sijainnilta. Kriteerinä hyvä taloyhtiö, jossa isot rempat hoidettu ja kohtuullinen hinta. Remontoimme moderniksi n. 20t eurolla ja teimme nyt parin vuoden asumisen jälkeen voittoa 70t euroa. Saman kaavan kun toistaa pari kertaa, alkaa kertyä jo kiva potti. Harkitsemme myös ostavamme rempattavan sijoitusasunnon. Oma unelmatalo on sitten tulevaisuudessa, kun varallisuutta kertynyt.

Ensinnäkin, pikkukaupungeista ja maaseudulta. Itse asun 45 min junamatkan päässä Helsingistä omakotitalossa, ja hinta on todella kohtuullinen ja tavalliselle työläiselle mahdollinen.

Toiseksi, käy koko ajan töissä ja heti palkkapäivänä pistä rahaa säästöön, ja muutaman vuoden päästä sulla on sen verran säästöjä omarahoitusosuutta varten että pankista saat talolainan. Laina edellyttää tosin myös työpaikkaa tai muita säännöllisiä tuloja.

Useimmiten ihmiset tekee niin että saa ekana ostettua vaan pienemmän asunnon ja sen myynnistä käteen jäävillä rahoilla pystyy hankkiin sen isomman. Ihan nollista oon minäkin lähtenyt, ekaks sain ostettua yksiön, sen jälkeen miehen kanssa kolmion ja sen jälkeen talon. Mutta onhan tää melkosta oravanpyörää kyllä, töissä pitää jaksaa ahkeroida ja tilipäivää odotella..

Parikymppisenä ostin pienen kaksion, jonka vanhempani takasivat. Minulla ei ollut sitä omaa osuuttakaan, mutta vakituinen ja vakaa työpaikka. Siirryin helsinkiin töihin, ja ostin vantaalta kaksion.

Löysin lähempää työpaikkaa pienen paritalon puolikkaan. Joku yritys osti sen pikkupomolle työsuhdeasunnoksi. Ostin 30 km helsingistä uudehkon omakotitalon. Vanhempien takuita tarvitsin ensimmäiseen ja toiseen asuntoon, paritalon omaosuuteni sain jo hoidettua omilla rahoillani.

Molemmila työpaikka vaikkakin matala-palkkaisilla aloilla, ei lapsia. Rakennettiin pakettitalo 16 vuotta sitten, tonttikin on aika iso. Silloin talon rakentaminen oli vielä aika halpaa nykyiseen verrattuna, laina maksuun meni 11 vuotta ja oltiin velattomia. Talon hintaan vaikuttaa todella suuresti kuinka paljon olet itse (oikeasti) kykenevä tekemään, meillä oli palkattu timpuri apuna.

Talon saa helposti pääkaupunkiseudun ulkopuolelta, jos tinkii koosta ja sijainnista, voi saada todella halvallakin. Pääkaupunkiseudulta sitten et saa fiksua taloa kuin kovalla liksalla, perinnöillä tai tolkuttomilla lainoilla. Katsoin just että Nurmijärvellä ja Kirkkonummellakin alkaa hinnat olemaan jo aika kovia joissain tönöissä.

Töitä. 19v mennyt töihin v 79 ja opiskelin vasta kolmikymppisenä työn ohessa. Sinnitelty köyhästä lapsiperheestä keskituloisiksi.

Meillä ei ole koskaan ollut henkilötakaajia emmekä olisi sellaista halunneetkaan.

Asumme nyt 3. itselle suunnitellussa ja rakennetussa talossa kehyskunnassa.

Kertoisi paljon, jos tietäisi, mistä suunnalta omakotitaloa haaveilee. Mutta ihan samalla tavalla omakotitaloja saa kuin muitakin asuntoja: säästät sen verran että saat pankista riittävästi lainaa, etsit budjettiin sopivan kivan talon ja ostat. Näin lyhyesti sanottuna. Riippuen ihan mistä ja millaisen haluaa ja mikä on oma varallisuustilanne ja maksukyky, onko unelma helposti toteutettavista, täysin mahdoton vai jotain siltä väliltä. Joku sanoi, ettei yksin asuvalla ole mahdollisuutta omakotitaloon. Kyllä on. Tiedän useamman. Tiedän jopa talon pk-seudulle rakennuttaneita yh-äitejä. En tosin tiedä tarkemmin taloustilanteesta, että onko esim. perintöä tai "arvokasta" avioeroa taustalla tms. Mutta uudeltamaaltakin tiedän yksin omakotitalossa asuvia, jotka on rahoittaneet talonsa ihan keskitasoisella palkalla, ilman apuja muualta.

Olla pienituloinen, mulla ei ois ikinä varaa asua asunto-osakkeessa. Onneksi en haluakaan asua 😁

Vierailija kirjoitti:

Kerro ap itsestäsi, että miksi sulle tämä asia on jotenkin vaikea ymmärtää. Onko sinulla (vaki)työ? Onko puoliso? Onko säästöjä? Onko perintöä? Onko mahdollisia takaajia?

Ap on varmaan tottunut siihen, että yhteiskunta on hänelle kaiken velkaa, ja on nyt ihmeissään kun sossu ei kirjoita hänelle maksusitoumusta ok-taloon. Missä on ap:n ih mis oi keu det!!!

Vanhemman talon saa usein paljon halvemmalla kuin uuden kerrostalokaksion. Itse asun 25 km päässä Helsingin päärautatieasemasta 60-luvun talossa ja maksoin tästä noin 200 000 e. 

Remontteihin on kyllä mennyt rahaa ja menee yhä, mutta niitä voin tehdä omaan tahtiini - kukaan ei määrää, milloin niitä pitää tehdä. Toki akuutit viat pitää heti korjata, jotta talo pysyy asumiskelpoisena. 

Ei tarvi paljoakaan hankkia rahaa ja lainaa jos haluaa oman talon. Paikka vaan voi olla vähän syrjässä, remppaa kaipaa. Itsehän etsin loppuelämän projektia.

Hyvätuloinen puoliso.