Onko sellaisia ihmisiä olemassa jotka ovat akateemisesti älykkäitä ja sivistyneitä vaikka heillä ei ole akateemista koulutusta?

Minäkin tunnen muutaman tohtorin, jotka ovat kuin hoomoilasia käytännön asioissa. Yhtäkin tohtoria kuin autettiin lampun vaihdossa niin pyydettiin hakemaan sokeria niin niinhän toi keittiöstä palasokeria. Enimmäkseen istuskeli ja ihmetteli maailman menoa kun muut tekivät työt. Älykäs ehkä mutta ei siitä mihinkään ollut.

Vierailija kirjoitti:

Eihän semmoista ole olemassakaan kuin " akateeminen älykkyys". Älykkyys ja koulutus ei ole sama asia. Mikäli tällä " akateemisella älykkyydellä" tarkoitetaan ns lukeneisuutta niin kuka tahansa lukutaitoinen ihminen voi lukea vaikka kuinka paljon. Tieto on nykyään kaikkien saatavilla.

Samaa olin tulossa pohdiskelemaan. Academic intelligence -termiä käytetään mm. psykologian tutkimuksessa, mutta määritelmä ei ole yhtenäinen. Konsensus on siitä, että tätä älykkyyttä pyritään mittaamaan älykkyystesteillä, vaikka todellisuudessa testit mittaavat ennemminkin käytännöllistä älykkyyttä.

Sivistys on älykkyyden lailla asia, joka muodostuu useasta eri tekijästä.

Kokeilisit ap joskus kääntää ajatuksesi suuntaa, esim:

Onko sellaisia ihmisiä olemassa, jotka eivät ole akateemisesti koulutettuja, mutta ovat älykkäitä ja sivistyneitä?

Kai ymmärrät sen, että koulutus ei lisää kenenkään älyä? Äly on perinnöllinen ominaisuus ja se joko on, tai ei ole? Koulutus antaa tietoa, mutta sitä voi kuka tahansa hakea.

Kai ymmärrät sen, että sivistyneisyys ei liity millään tavalla koulutukseen. Tavis ihminen voi olla erittäin sivistynyt ja korkeakoulutettu sivistymätön moukka.

Koulutus ei takaa ihmiselle kykyä ajatella asioita useasta suunnasta. Äly antaa siihen mahdollisuuden, ilman koulutustakin.

Tiedän monia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole tavannut. Kaikki akateemiset eivät ole sivistyneitä, mutta ei-akateemisilla joko äly tai luonne on estänyt korkeamman koulutuksen.

Kyllä se on se äly, peruskoulun päättötodistuksella ei ole päästy kuin ammattikoulun penkille jonneksi.

Minulla on ällän paperit, lukion todistus 9,4, osaan neljää vierasta kieltä, luin pitkän matikan, olen ollut pari vuotta mensan jäsen, olen edennyt töissä hyvin ja tienaan ok (esim. viime vuonna 6000 e/kk). En ole akateeminen. 

Olen mielenterveysongelmien vuoksi työkyvytön, joten luen paljon. Olen myös luonteeltani analyyttinen ja utelias, joten väitän olevani keskivertoa enemmän perillä joistakin asioista. 

Monesti tuntuu, etten oikein löydä keskustelukumppania. Tai siis, jos muut puhuvat jostain ja tekevät karkeita yleistyksiä/veikkaavat jonkun asian johtuvan jostain, mistä minä tiedän että se ei johdu, tulee vaikea olo. Jos avaan suuni ja kerron nätisti, miten asia on oikeasti, keskustelu kanssani lakkaa siihen. Mutta toisaalta on vaikea vaan hymistelläkään. Ja on siinä sekin, etten oikein osaa jutella mistään telkkariohjelmista (paitsi joku dokumentti ehkä) enkä tiedä julkkiksista mitään. 

t. aina vaan pihalla oleva kolmekymppinen, peruskoulupohjalta

Lasketaanko yliopisto drop out akateemiseksi?

Terkkuja täältä duuniduunista...

Minä olen. Olen suorittanut lukio-merkonomi-yhdistelmän ja tehnyt pätkähommia. Välillä pidän ”sapattivapaata”, jolloin olen esim. matkustellut maailmalla 2-3kk ja keskittynyt itseni kehittämiseen.

Luen aktiivisesti sekä kaunokirjallisuutta että tietokirjoja: etenkin maantieto, antropologia ja uskontotieteet kiinnostavat. Tällä hetkellä mukana lukupiirissä, jossa toiset ovat yliopisto-opiskelijoita eli teoreettisia asioita pohdin joka viikko. Olen myös aktiivinen kansalaisopiston ja erilaisten kurssien kävijä.

Olen valinnut tämän tavan äitini neuvon pohjalta, hänestä akateeminen ura on niin epävarma ja kuluttava, että parempi pitää sivistys harrastuksena ja hankkia rahat elämiseen muista töistä. Äitini on itse koulutukseltaan lastenhoitaja, mutta tuntee syvällisesti esim. klassista musiikkia.

Vierailija kirjoitti:

Olen mielenterveysongelmien vuoksi työkyvytön, joten luen paljon. Olen myös luonteeltani analyyttinen ja utelias, joten väitän olevani keskivertoa enemmän perillä joistakin asioista. 

Monesti tuntuu, etten oikein löydä keskustelukumppania. Tai siis, jos muut puhuvat jostain ja tekevät karkeita yleistyksiä/veikkaavat jonkun asian johtuvan jostain, mistä minä tiedän että se ei johdu, tulee vaikea olo. Jos avaan suuni ja kerron nätisti, miten asia on oikeasti, keskustelu kanssani lakkaa siihen. Mutta toisaalta on vaikea vaan hymistelläkään. Ja on siinä sekin, etten oikein osaa jutella mistään telkkariohjelmista (paitsi joku dokumentti ehkä) enkä tiedä julkkiksista mitään. 

t. aina vaan pihalla oleva kolmekymppinen, peruskoulupohjalta

Vaikea sanoa, onko tuollaiseen keskustelun tyrehtymiseen syynä sosiaalinen poikkeavuutesi, vai se, että keskustelukumppanisi eivät ole koulutettuja tai yhtä sivistyneitä kuin sinä.

Älykkyyshän on synnynnäinen ominaisuus. Ihminen syntyy tietyn älytason kanssa ja voi sitten halutessaan joko valjastaa sen akateemiseen käyttöön, ottaa haluamistaan asioista selvää itsekseen omaksi ilokseen tai vaikka yrittäjyyteen, tai sitten voi elää onnellisen välinpitämättömänä älynsä kanssa.

Oli tai ei niin akateeminenkoulutus kannattaa silti laittaa ehdoksi jos haluaa kunnollisen ja asiallisen miehen.

Varmasti on akateemisia taitoja ja älykkyyttä muillekin mutta akateeminen älykkyys ei ole oikea sanapari kuvaamaan kysymääsi asiaa

Vierailija kirjoitti:

Minäkin tunnen muutaman tohtorin, jotka ovat kuin hoomoilasia käytännön asioissa. Yhtäkin tohtoria kuin autettiin lampun vaihdossa niin pyydettiin hakemaan sokeria niin niinhän toi keittiöstä palasokeria. Enimmäkseen istuskeli ja ihmetteli maailman menoa kun muut tekivät työt. Älykäs ehkä mutta ei siitä mihinkään ollut.

Niin. Oma tohtorimieheni puhuu kymmentä kieltä ja kääntää ammattimaisesti seitsemää. On kahden yliopiston dosentti ja kansainvälisesti arvostettu tutkija. Sulaketta se ei vaihda tai avaa tukkeutunutta viemäriä. Näitä varten voi kuulemma palkata jonkun kun hän on tohtori eikä putkimies. 

Suomessa, jossa yliopistot ovat ilmaisia, nuorella ihmisellä on ongelma joko luonteessa, asenteessa, älyssä, kiinnostuksessa tai elämäntilanteessa, jos ei yliopistoon mene. Ei niihin ole pakko mennä. Minua ei olisi mikään pitänyt poissa, jos vain millään on mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Oli tai ei niin akateeminenkoulutus kannattaa silti laittaa ehdoksi jos haluaa kunnollisen ja asiallisen miehen.

No ei. Oma mieheni ei ole akateemisesti koulutettu mutta silti kunnollisin ja fiksuin tuntemani mies. Koulu-ura jäi vain vajaaksi erittäin huonojen kotiolojen seurauksena ja sitten lähti kuitenkin työura hyvään nousuun ilman tutkintojakin ihan vain älyllä ja lahjakkuudella (on siis IT-alalla).

Edelleen on aina nenä kiinni kirjassa (kirjaimellisesti kai kuvaannollisesti) ja tietää aivan valtavasti eri asioista. Moni tuttavapiirini tohtori jää toiseksi tietomäärässä, varsinkin sen monipuolisuudessa. 

Kosh kirjoitti:

Suomessa, jossa yliopistot ovat ilmaisia, nuorella ihmisellä on ongelma joko luonteessa, asenteessa, älyssä, kiinnostuksessa tai elämäntilanteessa, jos ei yliopistoon mene. Ei niihin ole pakko mennä. Minua ei olisi mikään pitänyt poissa, jos vain millään on mahdollista.

Kuten sanot raha ei ole Suomessa mikään este opiskelulle ja kouluttautumiselle. Verorahoilla varmistetaan että koulutus on kaikille suomalaisille täysin ilmaista ja jokainen pystyy siten kouluttautumaan niin pitkälle kuin taidot riittävät. Se että ei peruskoulun jälkeen jatka lukioon kertoo vain siitä että on sen verran vajaa ja hidas ettei ole älynlahjoja opiskeluun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen mielenterveysongelmien vuoksi työkyvytön, joten luen paljon. Olen myös luonteeltani analyyttinen ja utelias, joten väitän olevani keskivertoa enemmän perillä joistakin asioista. 

Monesti tuntuu, etten oikein löydä keskustelukumppania. Tai siis, jos muut puhuvat jostain ja tekevät karkeita yleistyksiä/veikkaavat jonkun asian johtuvan jostain, mistä minä tiedän että se ei johdu, tulee vaikea olo. Jos avaan suuni ja kerron nätisti, miten asia on oikeasti, keskustelu kanssani lakkaa siihen. Mutta toisaalta on vaikea vaan hymistelläkään. Ja on siinä sekin, etten oikein osaa jutella mistään telkkariohjelmista (paitsi joku dokumentti ehkä) enkä tiedä julkkiksista mitään. 

t. aina vaan pihalla oleva kolmekymppinen, peruskoulupohjalta

Vaikea sanoa, onko tuollaiseen keskustelun tyrehtymiseen syynä sosiaalinen poikkeavuutesi, vai se, että keskustelukumppanisi eivät ole koulutettuja tai yhtä sivistyneitä kuin sinä.

Koulutus ei takaa sitä, että ihmiset eivät tekisi karkeita yleistyksiä, tai vääriä johtopäätöksiä. Jos koulutetulla ei ole kykyä analyyttiseen ajatteluun, hän on ihan yhtä kapeakatseinen, kuin kuka tahansa saattaa olla.

Koulutettu tietää asioita, mitä hän on opiskellut. Mutta jos keskustelu on aiheesta, mistä hän ei tiedä mitään, hän on altis yleistämään asioita omasta kapeakatseisuudestaan johtuen.

Kyse on siitä, onko ihminen avarakatseinen ympäristölleen ja asioille yleensä. Jos hän ei ole, mikään koulutus ei voi vaikuttaa hänen kykyynsä ajatella asioita monipuolisesti. Ihminen, joka on utelias kaikesta ja syöttää mieltään esim. lukemalla monipuolisesti asioista, mitkä pyörivät pinnalla juuri nyt, tietää asioista enemmän, kuin koulutettu, mutta laiska ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Kosh kirjoitti:

Suomessa, jossa yliopistot ovat ilmaisia, nuorella ihmisellä on ongelma joko luonteessa, asenteessa, älyssä, kiinnostuksessa tai elämäntilanteessa, jos ei yliopistoon mene. Ei niihin ole pakko mennä. Minua ei olisi mikään pitänyt poissa, jos vain millään on mahdollista.

Kuten sanot raha ei ole Suomessa mikään este opiskelulle ja kouluttautumiselle. Verorahoilla varmistetaan että koulutus on kaikille suomalaisille täysin ilmaista ja jokainen pystyy siten kouluttautumaan niin pitkälle kuin taidot riittävät. Se että ei peruskoulun jälkeen jatka lukioon kertoo vain siitä että on sen verran vajaa ja hidas ettei ole älynlahjoja opiskeluun.

Aika kammottava ajatusmaailma. Olisitko samaa mieltä myös silloin, jos lapsesi haluaisi peruskoulun jälkeen opiskella ajoneuvoasentajaksi tai vaikkapa kosmetologiksi oma yritys haaveissaan. Tai kävisi kaksoistutkinnon, jonka jälkeen lähtisi harjoittamaan unelma-ammattiaan kampaajana.

Vierailija kirjoitti:

Kosh kirjoitti:

Suomessa, jossa yliopistot ovat ilmaisia, nuorella ihmisellä on ongelma joko luonteessa, asenteessa, älyssä, kiinnostuksessa tai elämäntilanteessa, jos ei yliopistoon mene. Ei niihin ole pakko mennä. Minua ei olisi mikään pitänyt poissa, jos vain millään on mahdollista.

Kuten sanot raha ei ole Suomessa mikään este opiskelulle ja kouluttautumiselle. Verorahoilla varmistetaan että koulutus on kaikille suomalaisille täysin ilmaista ja jokainen pystyy siten kouluttautumaan niin pitkälle kuin taidot riittävät. Se että ei peruskoulun jälkeen jatka lukioon kertoo vain siitä että on sen verran vajaa ja hidas ettei ole älynlahjoja opiskeluun.

Viimeinen lauseesi on karkea yleistys ja samalla oman kapeakatseisuutesi ylistys. Sinulle asiat on, joko/tai, mutta sinä olet väärässä. Sinä et voi tietää syitä, miksi joku ei mene lukioon, tai ylipäätään pysty käymään koulua loppuun.

Sinun väitteesi huutaa todisteita. Voisitko esittää tutkimustuloksia väitettäsi tukemaan?

Vierailija kirjoitti:

Kosh kirjoitti:

Suomessa, jossa yliopistot ovat ilmaisia, nuorella ihmisellä on ongelma joko luonteessa, asenteessa, älyssä, kiinnostuksessa tai elämäntilanteessa, jos ei yliopistoon mene. Ei niihin ole pakko mennä. Minua ei olisi mikään pitänyt poissa, jos vain millään on mahdollista.

Kuten sanot raha ei ole Suomessa mikään este opiskelulle ja kouluttautumiselle. Verorahoilla varmistetaan että koulutus on kaikille suomalaisille täysin ilmaista ja jokainen pystyy siten kouluttautumaan niin pitkälle kuin taidot riittävät. Se että ei peruskoulun jälkeen jatka lukioon kertoo vain siitä että on sen verran vajaa ja hidas ettei ole älynlahjoja opiskeluun.

Itse olen tutkitusti melko älykäs ja kirjoitin aikanaan viisi laudaturiakin, mutta en ole koskaan pitänyt itseäni niin älykkäänä, että juuri minun pitäisi päästä päättäviin asemiin koulutuksen kautta. Aloitin aikanaan yliopiston, mutta en oppinut siellä mitään, joten lähdin töihin. Olen sittemmin itse opiskellut sen verran, että minulla on markkinoitava taito, jolla olen itseni elättänyt ilman akateemista tutkintoakin.

Vaikka opiskelu ei maksakaan opiskelijalle mitään, ei se silti ilmaista ole. Jos itsellä ei ole kunnianhimoa päästä töihin, joissa vaaditaan tietynlainen paperi, miksi haaskata omaa aikaa ja yhteiskunnan resursseja tutkintoon, josta ei koe millään tavalla hyötyvänsä?