Menetkö kylään/kahville käsiäsi heilutellen etkä ymmärrä viedä mitään tuliaisia?
Kommentit (180)
Joo, se johtuu siitä, että olen kauniimpi ja rikkaampi kuin kaverini. Saavat tarjota mulle siitä hyvästä, että suostun olemaan heidän seurassaan. Säästyy sitä paitsi rahaa ja niin minusta tulee entistä varakkaampi ja seurani on entistä halutumpaa.
Minä vien itsetekemiäni käsitöitä tai keramiikkaa. Ihana antaa tyhjäseinäiseen kotiin itsesolmittu makramekoriste tai savipyttyjä. Isäntäpari aina ilahtuu, kun saavat jotain kaunista silmäniloa. Kahvi ja kukat kuluvat nopeasti, itsepoltettu saviastia säilyy.
Vierailija kirjoitti:
Minä vien itsetekemiäni käsitöitä tai keramiikkaa. Ihana antaa tyhjäseinäiseen kotiin itsesolmittu makramekoriste tai savipyttyjä. Isäntäpari aina ilahtuu, kun saavat jotain kaunista silmäniloa. Kahvi ja kukat kuluvat nopeasti, itsepoltettu saviastia säilyy.
Hahaha, pakko olla Porvoon juttuja taas, tai jos ei olisikaan, niin ei taida kutsuja kylään paljon tulla?
Vierailija kirjoitti:
Toivon ettei kukaan toisi mitään, sitten ollaan ikuisessa tuliaiskierteessä. Jos kutsun jonkun, laitan kahvit/teet ja jotain muuta tarjolle. Jos menen itse, otan sitä mitä on tarjolla. Ei ole väliä tuleeko ihminen yllättäen käymään (silloin meillä ei välttämättä ole muuta kuin se kahvi/tee) tai onko aiemmin sovittu tapaaminen, ei tarvitse tuoda mitään.
Jos on isommat illanistujaiset, sitten vien jotain tai jos olisi tapaus jossa vain itse kävisin kaverin luona, niin veisin vähintään joka toinen kerta jotain ja ilmoittaisin sen etukäteen ettei toisen tarvitse varata mitään.
Kun joku tuo meille vaikka viinipullon, niin vien sen itse seuraavaan kyläpaikkaan. Yksi kamala kukkaruukku tuntuu kiertävän tuttavapiirissä, samoin jonkun joskus tekemä sinappi. Siinä ei ole mitään parasta ennen -päiväystä.
Olen syntynyt 1960. Me ja tuttavapiirimme olemme koulutettuja ja hyvätapaisia, varakkaitakin. Eikä meillä ole tapana tavallisille kahvikyläilyille mitään viedä. Jos järjestetään jotain isompaa, rapukestejä tai blini-iltoja, niin sitten sovitaan, mitä kukin tuo.
Outoa olisi jotain keksipakettia viedä.
Eikä siskolle tai äidille, siellä käydään niin useinkin.
Lapsuudessani vanhempani usein veivät leikkokukkia vierailulle mennessään.
Vien jotain syötävää, jos on tuparit tms. ellei kutsuja erikseen kiellä. Jos muuten vain menen kylään, niin en vie mitään, eikä kukaan muukaan ystäväni. En koskaan ole osannut itse mitään kaivata. Se on selvästi enemmän vähän vanhempien juttu.
Kyllä yleensä menen kylään viemättä mitään tuliaisia. Mutta en mene sinne tavoitteena juoda kahvia tai päästä syömään mitään, vaikka en kohteliaisuussyistä kieltäydykään näistä koska ne on pyytämättä tarjottua. Syön useimmiten omassa kämpässäni ihan riittävästi jo ennen kyläilemään lähtemistä joten pärjään muutaman tunnin syömättä, sitten syön myöhemmin uudestaan saavuttani takaisin kämppääni.
En itsekään odota saavani tuliaisia muilta, saatikka tarjoa mitään herkkuja.
Kyllä, olen 28-vuotias. Ei me 25-30-vuotiaat milleniaalit harrasteta mitään tuliaisia.
Vierailija kirjoitti:
Karsein tuliainen, jonka voi tuoda, on jokin kahvipaketti. Ihan itse valitsen käyttämäni kahvilaadun. Juhlamokkaa en juottaisi edes viholliselle.
Minusta taas vaihtelu virkistää. Ja "väärän" lahjan voi usein antaa vaivihkaa eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, olen 28-vuotias. Ei me 25-30-vuotiaat milleniaalit harrasteta mitään tuliaisia.
Niin ne hyvät tavat unohtuvat ruutua tuijottaessa.
Mun ystävä haluaisi käydä lähinnä yksipuolisesti syömässä aina tyhjin käsin. Jos menen hänen luo niin ei välitä myöskään mitään laitella.
En kutsu enää kylään enkä itsekään välitä mennä. Yleensä nähdään vain jossain kahvilassa ja molemmat maksaa oman kahvin. Toinen ystävä on erilainen. Hänen kanssa vieraillaan vuorotellen, ostetaan tuomisia ja laitetaan runsaat tarjottavat. Tämä pihi ystävä toivoisi enemmän mutta koska ei itse välitä panostaa niin koen ettei minunkaan tarvitse.
Vierailija kirjoitti:
Käyn todella harvoin kylässä, ja kun käyn, vien mielelläni jotakin; kukkia, viiniä, herkkuja. Olen jo lähes viisikymppinen, ja tämä on ollut tapana lapsesta lähtien. On mukava keksiä kutsun esittäjiä ilahduttava tuliainen.
Soisin, että tästä tapakulttuurista luovuttaisiin. Kun pyydän jonkun kylään, olen varannut kaiken tarjottavan, ne viinit ja herkutkin, ja muu on ihan ylimääräistä. Sitten sitä viedään yhtälailla tarpeettomasti toisinpäin seuraavalla kerralla, aivan turhaa rahan- ja ajanmenoa kummaltakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Karsein tuliainen, jonka voi tuoda, on jokin kahvipaketti. Ihan itse valitsen käyttämäni kahvilaadun. Juhlamokkaa en juottaisi edes viholliselle.
Minusta taas vaihtelu virkistää. Ja "väärän" lahjan voi usein antaa vaivihkaa eteenpäin.
No mitä positiivista siinä kiertopalkinnossa on, kun niitä pitää vuorotellen kiikuttaa eestaas?
Tietenkin vien aina jotain.
Vähintäänkin suklaalevyn.
Usein vien jotain hyviä keksejä, niistä ei kukaan loukkaanu, sillä kahvileipä maistuu kaikille ystäväpiirissäni.
Kahville mentäessä ei viedä tietenkään mitään tavaraa, vaan jotain, joka voidaan nauttia, siinä kahvittelun yhteydessä.
Kuten vaikkapa jäätelöä, tai tuoretta pullaa tms.
Kysynkin aina kun joku kutsuu, että tuus nyt sunnuntai-iltapäivänä kahvittelemaan, että mitä voisin tuoda?
Eihän sen todellakaan tarvitse olla mitään suuri vieminen, vaan jotain aivan pientä, vaikkapa vain karkkipussi, jos tietää toinen pitää karkeista.
Joulun alla vein itse leivotun maustekakun ystävälleni, jolla on perheessä nuoria, ja jossa tiesin, että varmasti tuo kakku maistuu niin teen kuin kahvinjuojillekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyn todella harvoin kylässä, ja kun käyn, vien mielelläni jotakin; kukkia, viiniä, herkkuja. Olen jo lähes viisikymppinen, ja tämä on ollut tapana lapsesta lähtien. On mukava keksiä kutsun esittäjiä ilahduttava tuliainen.
Soisin, että tästä tapakulttuurista luovuttaisiin. Kun pyydän jonkun kylään, olen varannut kaiken tarjottavan, ne viinit ja herkutkin, ja muu on ihan ylimääräistä. Sitten sitä viedään yhtälailla tarpeettomasti toisinpäin seuraavalla kerralla, aivan turhaa rahan- ja ajanmenoa kummaltakin.
Käytöstavat ei koskaan ole turhia, eikä niistä Ole syytä luopua.
Miksi pitäisi viedä? Vuoroin vieraissa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, olen 28-vuotias. Ei me 25-30-vuotiaat milleniaalit harrasteta mitään tuliaisia.
Puhu vaan omasta puolestasi. Älä muiden.
Ainakin meillä jo kotona opetettiin, että niissä paikoissa joissa käydään harvoin, niin niille viedään aina tuliaisia.
Äitini vei aina kyläpaikkaan esim. kukkia ja jotain pieniä herkkuja ja hedelmiä, jos yövyimme siellä.
Oltiin silloin lapsia.
Nykyisinkin kun pidetään illanistujaisia kavereiden kesken, niin viedään viinipullo ruokapöytään ja jotain pientä napoisteltavaa, kuten pähkinöitä yms.
Ja he tekevät samoin tulleessaan meille.
Silloin tietää, että itse tarvitsee ostaa vain yksi viinipullo ruokailua varten ja pientä naposteltavaa tulee vierailtakin.
Toivoisin, että kukaan ei toisi minulle mitään. Jos olen kutsunut vieraita, haluan itse päättää, mitä tarjoan, ja mitään kippoja ja kuppeja en halua, kaapit on muutenkin täynnä ja kun omaan hamsterin taipumuksia, niistä tulee mulle pelkkää riesaa.
Ainut ok on, jos vieraan omassa puutarhassa on jotain, mikä ei omassa perheessä mene, niin sitä voi halutessaan tuoda. Muutaman omenan syksyllä tms.
Vieraanvaraisuus ei ole maksullista, sitä ei pidä ostaa tuliaisilla.
Minullakin aika jättäytyä suht uudesta ystävyydestä(?) Tai liekkö ystävä. Kutsuu itseään luokseni kahville ja kaikki maistuu. Kehtaa jopa jäätelöä pyytää kun lapselle tuutin annoin. (Mielestäni aikuinen voi odottaa tarjoanko jäätelöä ja mitä en nyt tarjonnut kun olin varannut ne lapsille) jäätelön sai. Mutta jatkuva narina miten muut ei lainaa rahaa ja auta. Itse syöttänyt ja antanut mitä olen voinut mm. Hedelmiä, jukurtteja, siteitä jne. Minua ei ole luokseen pyytänyt koskaan. Joillakin on häpyä käyttää hyväksi muita, ei jatkoon tämä
No mulla on ollut vähän ikävä tapa mennä kylään ilman mitään viemisiä, mutta kuitenkin kyseessä on olleet perheenjäsenet. En tiedä sitten, kai niillekin voisi jotain viedä? Olen alkanut ajatella eri tavalla ja olen nyt opetellut, että vien aina jotain, vaikka menenkin siskolle tai äidille kylään.