Kokemuksia lapsen saamisesta kesken yliopiston?

Oikein hyvä vaihtoehto saada lapsi kesken tutkinnon. Kun palaat opiskelujen pariin vanhempainvapaalta, lapselle riittää lyhyempi päivähoito ja saat olla paljon sen kanssa. Opinnot olivat paljon joustavampia vauva huomioituna, kuin työelämä.

Minusta tuntuu nyt jälkikäteen, että lapsen hankkiminen opiskeluaikana olisi ollut ihan hyvä idea. Juurikin tuo opintojen joustavuus vrt. työelämä. Lisäksi töitä hakiessa voi olla etuakin siitä, että työnantaja ajattelee että lapset on jo tehtynä. Ja mitä pidemmälle oon elämää elänyt, sitä nuorempana toivon että olisin hankkinut lapset:)

Raha voi olla tiukassa, jos et(te) käy töissä, mutta toisaalta ihan pieneen lapseen ei nyt mitään valtavia summia normaalisti kulu.

Onko isästä arvaustakaan?

Vierailija kirjoitti:

Onko isästä arvaustakaan?

Ai sun isästä? Arvelisin, että joku antisosiaalinen, matala ÄO. 

Vierailija kirjoitti:

Onko isästä arvaustakaan?

Rajautuu 10-15 kandidaatiin.

Ap

Minulla kyllä venähti opinnot, mutta ei yksinomaan lasten vuoksi. Minusta lasten saaminen opiskeluaikana oli sinänsä hyvä asia - on helpompaa sumplia ja sovittaa lastenhoitoa yliopiston kuin työn kanssa. Yliopisto on joustavampi. Ja itse sain edullisen HOASin perheasunnon opintojen loppuajaksi.

Pärjäät kyllä!

Taas syrjitään amiksia

Hanki vaan. Kuten muutkin todenneet, helpompaa se on opiskellessa kun töissä. Kun sitten valmistut ja menet töihin, lapsi ei ole enää pikkuvauva, sekin helpottaa! Vauvalle saa tavarat melkeen ilmaiseksi kirppareilta, tutuilta jne, ei pieneen lapseen oikeasti mene niin paljon rahaa kun ihmiset pelottelee. Isompaan lapseen meneekin sitten, kun vaatteita ei enää löydy hyväkuntoisia käytettyjä niin paljon, harrastuksia alkaa tulla jne.

Itsekin sain lapseni nuorena ja hyvä niin. Olin paljon huolettomampi silloin. Kyllä elämä kantaa ja kantoi tuolloinkin. Nykyään "osaan" stressata liikaa talon kokoa, rahaa, jaksamista jne.

Muutama kaveri teki lapsia opintojen aikana ja hyvin pärjäsivät. Opinnot tietysti venähtivät, mutta kyse oli joistain vuosista, ja nykyään on aika yleistä että "tavallisellakin" opiskelijalla opiskelut venyy. Yksi näistä kavereista sanoikin, että opinnoissa on paljon helpompi joustaa kuin töissä ollessa. 

Vierailija kirjoitti:

Muutama kaveri teki lapsia opintojen aikana ja hyvin pärjäsivät. Opinnot tietysti venähtivät, mutta kyse oli joistain vuosista, ja nykyään on aika yleistä että "tavallisellakin" opiskelijalla opiskelut venyy. Yksi näistä kavereista sanoikin, että opinnoissa on paljon helpompi joustaa kuin töissä ollessa. 

Nykyään just ei oo, mutta esim. mun opiskeluaikana oli (aloitin 2000-luvun alussa).

Itse sain kolme lasta yliopisto-opintojen aikana, valmistumisen jälkeen pääsin heti töihin. Valmistumisen jälkeen en ole päivääkään työttömänä ollut, ja omien tai lasten sairastelujen takia poissaoloja on vain pari viikkoa yhteensä kymmenen vuoden aikana. Omasta (ja myös työnantajan) näkökulmasta oli hyvä päätös saada lapset opiskeluaikana.

Oman perheeni kohdalla tämän mahdollisti se, että mies oli jo valmistunut ja työelämässä siinä vaiheessa, kun saimme lapset. Pärjäsimme siis taloudellisesti ihan kohtuullisesti, vaikka tarkasti joutui budjettia tekemään. Kahden opiskelijan talouteen en olisi ehkä lasta harkinnut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutama kaveri teki lapsia opintojen aikana ja hyvin pärjäsivät. Opinnot tietysti venähtivät, mutta kyse oli joistain vuosista, ja nykyään on aika yleistä että "tavallisellakin" opiskelijalla opiskelut venyy. Yksi näistä kavereista sanoikin, että opinnoissa on paljon helpompi joustaa kuin töissä ollessa. 

Nykyään just ei oo, mutta esim. mun opiskeluaikana oli (aloitin 2000-luvun alussa).

Tämä ei ole totta. Nykyään opiskellaan nopeammin kuin ennen. Ennen opintotukea sai pidempään ja opintoaikoja ei rajattu mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Hanki vaan. Kuten muutkin todenneet, helpompaa se on opiskellessa kun töissä. Kun sitten valmistut ja menet töihin, lapsi ei ole enää pikkuvauva, sekin helpottaa! Vauvalle saa tavarat melkeen ilmaiseksi kirppareilta, tutuilta jne, ei pieneen lapseen oikeasti mene niin paljon rahaa kun ihmiset pelottelee. Isompaan lapseen meneekin sitten, kun vaatteita ei enää löydy hyväkuntoisia käytettyjä niin paljon, harrastuksia alkaa tulla jne.

Itsekin sain lapseni nuorena ja hyvä niin. Olin paljon huolettomampi silloin. Kyllä elämä kantaa ja kantoi tuolloinkin. Nykyään "osaan" stressata liikaa talon kokoa, rahaa, jaksamista jne.

Totta - pikkulapsiaikana ei tosiaan mene niin paljon rahaa kuin aina ajatellaan. Itse ostin paljon kirpputorilta, ja jos on tosi pienituloinen, voi saada kunnalta toimeentulotukea vauvansänkyyn ja vaunuihin. Omat lapseni ovat jo isompia, ja minulla on kulut nousseet vasta nyt kun ovat koulussa, etenkin kun lähestytään teini-ikää. Pikkulapsille, etenkin vauvoille, löytyy todella paljon vaatetta ja tavaraa kirpputorilta, ja sen ikäiset eivät vielä esitä kovin jyrkkiä toiveita vaatteiden suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutama kaveri teki lapsia opintojen aikana ja hyvin pärjäsivät. Opinnot tietysti venähtivät, mutta kyse oli joistain vuosista, ja nykyään on aika yleistä että "tavallisellakin" opiskelijalla opiskelut venyy. Yksi näistä kavereista sanoikin, että opinnoissa on paljon helpompi joustaa kuin töissä ollessa. 

Nykyään just ei oo, mutta esim. mun opiskeluaikana oli (aloitin 2000-luvun alussa).

Tämä ei ole totta. Nykyään opiskellaan nopeammin kuin ennen. Ennen opintotukea sai pidempään ja opintoaikoja ei rajattu mitenkään.

Kiistät, mitä sanoin, mutta olet kuitenkin samaa mieltä...?

Rahallisesti voi olla tiukkaa, mutta muuten olisi varmaan ollut itselläkin järkevä vaihtoehto. Opinnot ovat joustavia ja yliopisto tarjoaa lapsenhoitopalvelua. Riippuu varmasti myös opinnoista ja itsestä onko esimerkiksi paljon tenttiin lukua, johon pitää keskittyä hiljaisuudessa ja onko lapsi esimerkiksi itsekseen viihtyvä.

Mielummin sairaalassa tai kotona. Ihmiset ei yleisesti halua nähdä vieraan ihmisen synnyttävän.

Vierailija kirjoitti:

Rahallisesti voi olla tiukkaa, mutta muuten olisi varmaan ollut itselläkin järkevä vaihtoehto. Opinnot ovat joustavia ja yliopisto tarjoaa lapsenhoitopalvelua. Riippuu varmasti myös opinnoista ja itsestä onko esimerkiksi paljon tenttiin lukua, johon pitää keskittyä hiljaisuudessa ja onko lapsi esimerkiksi itsekseen viihtyvä.

Uutinen: päiväkodit on keksitty.

Mulla oli ihan sama tilanne, kaksi vuotta opiskelin ja sitten jäin lapsen kanssa kotiin. Olin vuoden kotona, jonka jälkeen miehen kanssa vaihdeltiin sitä kumpi opiskelee ja kumpi hoitaa lasta. Sitten meille syntyikin toinen lapsi puolentoista vuoden ikäerolla ensimmäiseen ja jäin taas vuodeksi kotiin molempien kanssa. Nyt syksyllä lapset (3v ja 1,5v) menivät ensimmäistä kertaa päiväkotiin ja itse vielä teen maisterin ja sitten valmistun parin vuoden päästä.

Sanoisin että opinnoissa on helpompi joustaa lasten suhteen, mies valmistui kun ensimmäinen lapsi oli pieni ja on nyt töissä ja kyllä se minä olen joka jää kotiin jos lapset sairastaa, koska se on helpompi sumplia niin. Pystyn tekemään tosi vapaasti ja omalla ajalla opintoja ja kun lapset on päikyssä arkena, voin joka päivä tehdä 7 tuntia kouluhommia ja viimeisen tunnin käyttää kotitöihin ja tehdä ruuan valmiiksi eikä kotona ole kaaos vaikka on pieniä lapsia. Tottakai joskus menee sitten illatkin opintoihin, mutta se on nyt tämä aika tällaista, joskus se helpottaa. Ymmärrän että kannattaa miettiä sitä että ajallaan valmistuu, mutta myös se että nauttii niistä opinnoista on tärkeää, musta on ainakin mukavaa että saan vielä opiskella ja tehdä itselle kiinnostavia kursseja, töitä ehdin tehdä vaikka millä mitalla kyllä loppuelämän. Yliopisto-opinnot ottaa meillä ainakin aika hyvin sen että on lapsia ja pystyy sopimaan suorituksista, jos tulee joku yllättävä ja hankala tilanne eteen.

Olin 22 kun meidän ensimmäinen lapsi syntyi, ja uskoisin että kun valmistun ja haen töitä se on iso etu että voin sanoa että lapset on jo tehty. Naisena nimittäin kunnon töiden saaminen lastentekoiässä ei ole mikään vitsi, vaan ihan oikea ongelma, sen näkee kun katsoo omia opiskelukavereita ja sitä kumpaa sukupuolta he edustavat. Voi olla että jokaisella alalla ei ole sama homma, mutta meillä ainakin helposti saa kyllä jotain pätkähommaa, mutta että saisi pidempiaikaisia töitä on aika kiven alla. Senkin suhteen on helpompi mielestäni tehdä lapset opiskelujen aikana, on tottunut elämään ns niukemmin ja ei se pieni lapsi sitä muuta, niinkuin moni muukin antoi esimerkkejä. Mä aion ainakin töitä hakiessa ihan suoraan laittaa sen tiskiin että mulla lapset tehty, joten en ole se joka ensimmäisenä jää sen takia pois. Haastavaa tuntuu olevan niillä jotka on nyt noin 30 ja alkaa olla vauvakuume, mutta työtilanne ja elämä on sen verran hektistä, ettei uskalla jäädä pois kun ei tiedä mitä on kun palaa takaisin työelämään. Opintoihin oli helppo palata ja olen itse ainakin nauttinut siitä, että saan olla nuori äiti.

Opiskelukaverit oli kauhuissaan, mutta kaikki henkilökunta, oli ne opettajia tai proffia joiden kanssa juttelin asiasta, oli sitä mieltä (varsinkin naiset), että on tosi hyvä idea tehdä lapsia opintojen aikana. Moni totesi että olisi itsekin pitänyt tehdä niin eikö odottaa. Tästä voi tottakai olla montaa mieltä, mutta on siinä etunsa. Koskaan ei oikeasti ole oikea aika naiselle hankkia lapsia, niin se vaan on. Varsinkin jos haluaa myös uran itselleen ja on kunnianhimoinen. Mä ainakin nautin siitä että nyt saan tehdä omia juttuja ja lapset kasvaa koko ajan ja mun rooli siinä niiden kanssa muuttuu samalla. Mulle on ihan mahdollista vielä saada se ura myös, se ei ole mitenkään mahdotonta ja on jo nyt päässyt hyvin mukanaan tekemään oman alan hommia. Jos on helpot lapset ja energiaa opintoja saa myös suoritettua vaikka on lasten kanssa kotona, niin olen itse tehnyt.

Lisään vielä, että yliopisto-opinnoissa ja niiden jälkeen töiden saamisessa on tosi tärkeää verkostoitua hyvin ja päästä jo opintojen aikana osaksi porukkaa tekemään oman alan juttuja. Vaikka ne opinnot syystä tai toisesta venyisi vuoden tai pari, kannattaa käyttää se aika hyväksi ja yrittää päästä mahdollisimman paljon tekemään hommia, ainakin jos valmistuu tutkijaksi tai asiantuntijaksi omalta alaltaan. Kyse on paljon siitä että osoittaa olevansa hyvä tyyppi ja hyvä työpari, että on sellainen joka osaa ja tekee, ja jonka kanssa on mukava työskennellä. Kaikki valmistuneet kyllä pystyvät opettelemaan ja lukemaan uutta tietoa, mutta jos tehdään tutkimusta, on tärkeää että myös henkilökemiat kohtaa ja ne jotka on saaneet jalan oven väliin, ovat ne jotka ne työpaikat saa. Meillä osa niistä jotka on vauhdilla valmistuneet täydentää nyt opintojaan ja yrittää saada töitä, opiskelijana on myös helpompi päästä niihin töihin kun sulle ei tarvitse maksaa valmistuneen palkkaa. Sitten vaan pitää osoittaa että on tärkeä osa sitä ryhmää, että saa jatkossakin olla siellä vaikka ottaa paperit ulos.

Opiskelen itse luonnontieteitä, ja näyttää että töitä saa ne jotka on niitä hyviä työkavereita ja on sen osoittaneet jo opintojen aikana. Se todistus ei lopulta ole se joka välttämättä vie eniten eteenpäin vaan ne verkostot. Tätä ei voi tarpeeksi painottaa.

Osa on tästä varmasti sitä mieltä että menee valtion rahat hukkaan kun opiskelijat vaan opiskelee eikä valmistu, mutta uskoisin että ne jotka vähän vaikka venyttää valmistumistaan, mutta sen takia pääsee heti töihin ja jatkamaan hommia, on hyödyllisempiä niiden veroeurojen suhteen kuin ne, jotka ovat sitten valmistumisen jälkeen työttöminä ja sitten alkaa etsiä omaa paikkaansa ja vielä mahdollisesti kouluttautumaan uudelleen.

T. Se kahden lapsen äiti, jolla vielä maisteri kesken